Ostetaan motivaatioo!

Mä olen tänään ja eilen syönyt niiiin hyvin että on oikeen superhyvä olo. Ehkä siitäkin, ettei oo niin huono omatunto syömisistään. Tosin mä nukahdin jo kasin jälkeen, joten en ehtiny mussuttaa illalla mitään. Korjattavaa ruokailurytmin suhteen on kovasti, en oikeen aamulla pääse rytmiin kiinni, ja lounaankin söin vasta neljän aikaan. Nukun aika pitkät unet tällä lääkityksellä, jopa kaksitoista tuntia, niin on vaikea rytmittää päivää järkevästi. Aamulla menee kaurapuuro raejuustolla ja rypsiöljyllä. Sitten vielä ruisleipä leikkeleellä. Oon aika kovasti puputtanut leipää viime aikoina, joten siitä eroon pääseminen on hirveen vaikeeta. Siksipä suon itselleni 1-2 ruisleipää päivässä. Vielä.

Normaalien ihmisten lounasaikaan vetäisin skyr-rahkan ja kauppareissulta tullessa banaani. Oli aika kova nälkä. Neljän aikaan upposi paistettua broileria salaatilla. IIIIISO salaattiannos ruokalusikallisella kevyttä salaatinkastiketta. Tunnustan, jälkkäriksi tupla-patukka... Illalla vielä rahkaa ja marjoja, niin päivän syömiset alkaa olee siinä. Jos mussututtaa, niin oon varautunut varsisellerillä.

On mulla kyllä sellanen olokin fyysisesti että painoa on. Ihan hirveen raskas olo liikkuessakin, kömpelö olo. Mutta se ei ole kenenkään muun vika kuin mun. Kukaan ei oo mua pakottanut syömään liikaa. Jotenkin tänä syksynä on ollut sellainen olo, ettei mulla oo mitään muuta kuin syöminen. Kun on ollut paha olo, niin on haettu sitä hyvää oloa mättämisestä. Niin se vaan on. Eikä siitä eroon pääse ennenkuin sen päättää lopettaa. Kuulostaa yksinkertaiselta. Pidetään tää yksinkertaisena niin se on sitä. Sehän on vaan ruokaa. Täytyis opetella nostaan se siltä jalustalta pois minne sen oon nostanut. Pitäisi pysytä nostamaan sen tilalle joku aika paljon terveellisempi juttu.

Liikkuminen on jotenkin kirosana taas mulle. Kynnys lähteä salille on ihan liian suuri, Vaikka mä haluan sinne ja kaipaan sinne. Jotenkin hävettää kai? Pelottaa kohdata se oma kunto. Se huono kunto. Ja on niin vaikeaa lähteä tuonne pimeään ja märkään. Kuntopyöräkin on tuolla varastossa. Uikutiuikuti. Säälittävää.

Ylösnousemus!

Herätellääs henkiin tää blogi taas. Otetaan mukava asento läppärin ääreltä ja aletaan purkaa viimeisimpiä tapahtumia.

Kesä meni kesätöissä baaritiskin sillä puolella jossa ei mee omaa rahaa, kerrankin jäin baarireissuista plussan puolelle :P Työ oli kivaa ja nautin asiakaspalvelusta. Syyskuun loppuun asti venyi tuo pesti. Uusia ystäviä ja uusia ihmisiä toi tuo kesä. Toi se jotain muutakin, mutta siitä edempänä.

Kesän aikana en todellakaan liikkunut enkä kattonut syömisten perään. Kuitenkin, en kovasti mussuttanutkaan mitään, kun äidillä asustelin. Meidän äiti ei oo tunnettu tuputtamisesta.

Nyt olen hengaillut työttömänä ja ootellut työkyvyn arviointia, joka oli tänään lääkärin vastaanotolla. Kävin puntarilla ja huomasin saavuttaneeni jotain, mitä en olisi ikinä uskonut. Nimittäin aivan hirvittävän korkean painolukeman, 148,5 kg!!! Tämä on totta ja tästä lähdetään taas. Käsi vaan niskaan ja nosto ylöspäin. Kaapissa on rahkaa, salaattia, broileria, raejuustoa, marjoja, porkkanoita ja lanttua. Plus eilistä kasvissosekeittoa. Alkottoman aloitin jo kaksi viikkoa sitten. Kesä menikin aikalailla iltakaljoitellessa ystävän kanssa. Nähtiin me ystävän kanssa muutenkin kuin kaljotellessa... kai?

Takas siihen lääkärikäyntiin... Mun ei tarvitse enää mennä nosteleen mummoja ja vaareja, eikä tehdä vuorotyötä. Helpotti. Kuntoutukseen hakupaperit menossa ja uusi ammatti mietintään. Helpottaa stressiä huomattavasti! Reuman saralla on vähän ollut tässä ongelmia, nilkka ja olkapää vihottelee. Aloitettiin pieni kortisonikuuri, joka jo ensimmäisestä päivästä alkoi keräämään nestettä mun pöhöttyneeseen vartalooni. Hieno sivuvaikutus on myös hirvee närästys joka ei todellakaan helpota liikkuessa. Kahvi siis pannaan hetkeksi.

Parisuhdesaralla menee nyt hyvin, Aloitettiin pariterapia kuukausi sitten. Lähdettiin siihen molemmat sillä mielellä että tää liitto pelastetaan.

Elokuussa käytiin Kreetalla, oli aivan ihana löhöloma kuumalla rannalla. Nautin! Ihana paikka, vaikka ruoka oli mun makuun vähän liian mautonta.

Mieli on ollut vähän maassa tässä viime aikoina, ja olenkin masennuslääkitystä joutunut lisäilemään. Hirvee motivaatiopuutos liikuntaan. Luulis ettei oo vaikeeta kaivaa kuntopyörää telkkarin eteen... EDES sitä. Pitäisi tehdä suunnitelma, josta pitää kiinni. Mä luulen et mun suunnitelma saa olla se, että ensin syöminen haltuun ja sitten pikkuhiljaa hivuttautuminen terveysliikunnan pariin.

Kiitos ja kumarrus kaikille niille jotka ovat kyselleet kuulumisia! Täällä mä oon ja tuun olemaankin!

Tiistaina elämä jatkui

Vaihteeksi jotain kivaa.

Makkarin seinät saatiin valmiiksi! Enää listat ja verhot. Kattelin Vallilan Mandariinikangasta. Tahtoo! 

Seuraavaksi vähä niitä motivointikuvia. Kaikki alla olevat kuvat täältä.

Sinun tarvitsee vain hyväksyä itsesi.

Niinpä juuri. Ihmiset kohtelevat sinua vain yhdellä tavalla. Sillä millä annat heidän sinua kohdella. 

Tää teksti veti mut ihan sanattomaksi. 

Usein näytän siltä ettei mua satuta mikään mitä muut musta ajattelee. Väärin. Sattuu se.

Ruokailu-uutisiin: 

Tänä aamuna ahdoin itseeni 1/3 päivän kaloreista. Eräs nelikymppinen mieshenkilö samasta taloudesta oli ostanut läheisestä ruokatavarakaupasta tuoretta mustaa makkaraa. Vielä tähän mennessä tunnistamattomaton syy sai minut sullomaan kurkustani alast pötkön tuota mustaa herkkua. Karkeasti voidaan arvioida, että pötkön paino oli 100 g eli 260 kaloria. Tapaus johtaa jatkotoimenpiteisiin. Blogilukijoiden eteen esitettäväksi kaavaillaan seuraavaa suunnitelmaa: Kerrotaan epäterveellisistä ruokatavoista kevyellä otteella. Rangaistuksena tästä kehoa huoltavaa salitreeniä ennalta suunnitellun lepopäivän sijasta. Iltapäiväksi ja illaksi luvassa rahkaa, puolukoita sekä eilistä tomaattikeittoa raejuuston sekä herkkusienten kera. Odotettavissa kalorilukemien jäävän kulutuksen alapuolelle. 

Ajatusansoista ahmijoille

Sain eilen luettua ahmintaeeposta hiukan pidemmälle. Kyseessa siis ”Irti ahminnasta, 2013, Duodecim”, uudehko ahminahäiriöstä kärsivien ihmisten itsehoitokirja, jota käyttävät myös monet terveysalan ammattilaiset. 


En nyt ala opettamaan tässä ketään, vaan haluan kirjoittaa auki tiettyjä otsikoita itselleni. Seuraavia otsikoita kutsutaan kirjassa ajatusansoiksi. Ajatusansat ovat ”kielteisiä automaattisia ajatuksia, jotka aiheuttavat haitallista toimintaa” (Irti ahminnasta, 2013). Ajatusansat on mulle käsitteenä ihan bränikkä, joten koitin tutkia netistä vähän lisää ko.käsitteestä, mutten löytänyt mitään. Lueskellessani näitä kirjan oppeja, huomasin harrastavani näitä ajatusansoja elämässäni aika runsain mitoin.




Yliyleistäminen
Aah, kuinka tuttua! Helppo homma kun sen osaa! Tätä mä oon tehnyt varmaan lapsesta asti. ”En kuitenkaan saa kokeesta kymppiä, joten ihan sama vaikkei lue”. Aikuisena: ”En todellakaan tuu koskaan laihtumaan, joten ihan sama vaikka mässäänkin”. Kuntoillessa: ”En todellakaan jaksa treenata täysiä,niin miksi mennä salille ollekaan”. Näitähän riittää.


Kauhistelu ja katastrofiajattelu
Päivittäistä. ”Jos nyt syön kahvin kanssa pullan, on koko laihduttaminen ja elämä pilalla. Lihon 5 kiloa per pulla”.


Mustavalkoinen ajattelu
Olen jo syksyn aikaisen itsepohdiskelun tuloksena löytänyt ittestäni tämän(kin) piirteen hyvin vahvana. Joko mä teen asian täydellisesti, tai sitten epäonnistun täydellisesti. Tossa välissä ei oo mun päässäni sitä harmaata aluetta. Sopii myös työelämään.


Vähätteleminen ja suurenteleminen
Mä en ikinä onnistu tarpeeksi hyvin. Joku 20 kg laihduttaminen esimerkiksi, joo ihan kiva, muttakun se ei oo se -50kg. Eli en pysty antamaan ittelleni krediittiä jostain ”vaan” 20 kg painonpudotuksesta. Myös se, että jos mätän itteni täyteen moskaa yhtenä päivänä, se pilaa viikon muut päivät. Ja taas ollaan siinä tilanteessa missä millään ei ole mitään väliä ja mätetään sontaa naamariin huomennakin.


Kielteisyys
”Korostat kielteisiä asioita ja teet ensisijaisesti kielteisiä johtopäätöksiä arjessasi”. Sopii myös hyvin työelämään.”En pysty syömään keitettyä parsakaalia, en siis pysty syömään terveellisesti”. ”Hyvin meni salitreeni ja kehityksen huomasin, mutta en tule ikinä pääsemään tavoitteisiini”


Järkeistäminen
”Kovan työviikon jälkeen ansaisten herkkuja ison kasan”. Ehkä vähemmän järkeistän nykyään enää, kyllä se on vähä niinku niin että syön nyt saakeli tän kattilallisen popcornia ja that's it!


Ajatustenluku
En kyllä oikeastaan ajattele mitä muut ihmiset musta ajattelee, ainakaan näissä ahmimis- tai lihavuusjutuissa. Kyllä mulla kovempi paine on siinä mitä musta ihmiset ajattelee vaikka töissä. Tai kotona luulen tasan tietäväni mitä mieheni ajattelee.


Henkilökohtaistaminen
Yleensä jos joku huonolla tuulella, tai selkeästi nään että on vihainen jollekulle. Ajattelen heti että se on mun vika, tai että mä oon tehnyt jotain tälle henkilölle. Jos joku asia epäonnistuu, menee rikki tai ylipäätänsä esiin tulee joku hankaluus, niin tottakai se on mun vika. Vaikkein ole edes ollut lähelläkään ongelmaa, ja on selvä ettei se voi olla mun vika. Mulla on uskomaton taito kehitellä päässäni polku, joka sijoittaa mut sen ongelman lähteeksi. Mä ajattelen liikaa muita, ja pakotan ihmisen ajattelemaan liikaa mua tällä mun helvetinmoisella itsesyyllistämisellä.


Itseään toteuttava ennuste
Tämä on ehkä se pahin. ”Olen niin onneton ettei mikään tekemäni onnistu, mä oon vaan ikuisesti näin surkee”, ”mulla epäonnistuu kaikki”, ”en osaa mitään oikein”, ”en opi koskaan mitään” ja ”en tule ikinä olemaan terveen painoinen”. Tää on varmaan se jarruttavin tekijä? Tää on varmaankin se alitajuinen jarru, mitä hokemalla estän itseäni laihtumasta.


Tuossa samaisessa kirjassa selitetään positiivisen ajattelun vaikutus aivoihin, ja se oli musta tosi kiinnostavaa luettavaa. Okei, tässä tulee nyt vähän sitä ”luentoo”, mutta skippaa jossei muka kiinnostais suakin! Kirjassa osiossa ”Tunteet haltuun” selitetään kuinka aivot voi opettaa ajattelemaan myönteisemmin. Suora lainaus kirjasta, Irti ahminnasta, 2013: Aivojamme voidaan verrata metsään, jossa risteilee polkuja. Aivoissa polut syntyvät, kun synapsit yhdistävät hermosoluja toisiinsa muodostaen hermoverkkoja. Metsässä toiset polut ovat kapeampia, toiset leveämpiä ja nopeita kulkea. Polusta tekee helppokulkuisen se, että sitä käytetään usein. Siis kuinka yksinkertaista, vai mitä? Mulle ainakin toi oli tosi tärkeä tieto, sillä olen ihminen joka tarvitsee väitteiden tueksi jotain konkreettista. Jos joku tulee mulle sanomaan, että aloita aamusti toistamalla peilin edessä itsellesi ”Olen kaunis”, niin uskot siihen kohta itsekin. Mitä, miks ja miten, ajattelen heti! Nyt mä tiedän että noissa hokemissa voi oikeesti olla perää.


Taikauskoinen ajattelu
Tää ei kyllä oikein istu mun ajattelutapaan. Mä en koskaan ole ajatellut että olisin onnellinen sitku vaan oon normaalipainoinen. Nouveiinhell! Samat päänsisäiset ongelmat mulla sillonkin olisi, ehkä kenties eri muodoissa.


Muiden miellyttäminen
Tää on kans tää rakas luonteenpiirteeni joka tekee mun elämästä välillä niin infernaalisen hankalaa ettei oo tosikaan. Jos musta tykätään, on mulla hyvä olla. Musta on kamalaa jos joku ei tykkäis musta, tai joku on suuttunut mulle. Tässä voidaan taas nähdä yhteyksiä esim. ajatustenluvun ja henkilökohtaistamisen kanssa. Mä etsin hyväksyntää ja paljon. Siksi voidaan sanoa ettei mun itsetuntoni ja itseni arvostamisen taso mitenkään päätähuimaavan korkealla ole, vaikka niin monet väittävätkin. Se mikä näkyy ulos, ei välttämättä kerro sitä mitä mun sisälläni myllertää.


Aika paljon asiaa näin kerrankin. Kun luin tuotakin osioo kirjasta, ajattelin että tämäpä on kuin mun elämästä kirjoitettu suoraan. Vaikka en ahmikaan juuri kirjan esimerkeissä kuvatuilla tavoilla, niin kyllä mussa silti se ahmija piilee kuoren alla aika vahvana. Salasyöntiä en harrasta, ostan kaupasta ihan mitä haluan ilman että kuvittelen ihmisten katsovan mun ostoskärryä ja mun olemusta. Voin käydä ravintolassa ja syödä hampurilaisen ilman että uhraan ajatusta kenenkään toisen ihmisen mahdollisille ajatuksille mun syömisestä. Eri asia tietty, että jos joku Jutta G olis viereissä pöydässä, silloin saattais vähän ahdistaa. Tiedän kyllä että tuskin se viittis vaivaantua jonkun randomläskin syömisistä viereisessä pöydässä, sillä eihän sekään aina ”töissä” oo, mutta ois se aika vaivaannuttavaa silti.



On tuossa kirjassa tullut vastaan jotain semmoistakin mitä mä en oikein käsitä. Ruokavalioesimerkeissä on mielestäni ihan tolkuttomasti hiilareita. Esimerkkipäivissä on herkkuja joo. Siksi koska herkkuja ei saa totaalisesti kieltää. Mutta siinä on välipalavaihtoehtona mm. pullakahvit sekä suklaapatukka. Nuo on tavallaan lounaan ja päivällisen jälkiruokia samalla. On tietysti järkevämpää syödä kaksi suklaapatukkaa päivässä kuin yhtenä päivänä suklaalevy, vai onko? Lasketaanpa: 2 mars-patukkaa per päivä on yhtäkuin 14 suklaapatukkaa per viikko. Joka on taas vajaa 3000 kaloria per viikko suklaakaloreita. Fazerin sininen suklaalevy x 1/vko vajaa 1100 kaloria. Kärjistettynä tietysti. On tietysti looginen pointti se, että jos syöt joka päivä jotain hyvää, niin sun ei tee mieli sitä ahmia. Kun taas totaalikieltäytyjä nimenomaan ratkeaa syömään sitten hirvittämän määrän "lakon" aikana tai jälkeen. No ei taas toimi mulla. Kyllä mä pystyn olemana kk:den syömättä herkkuja jos haluan. Nyt kun mä tämän sanon, mun on pakko ollakin! Hahah ! Ei oo vaihtoehtoja enää! 

Summa summarum, kirjassa on paljon hyvää ja paljon kyseenalaista. Kyseenalaistaminen on jokaisen omassa päässä ja omissa tavoissa. 

Aika on kultaa

Ihanaa maanantaita!

Mun päivään on mahtunut ruokaa: Kaksi ruisleipää, 2 tl vähärasvaista floraa, loimutettua ohuenohut ylikypsää kinkkua 4tsiibaletta, tomaatti ja kurkkua plus kaksi komeaa kuppia kahvia. Lounaaksi espresso ja milanon leipä(pahapaha!) linkosuolla, mutta en ees syöny sitä espresson mukana tullutta konvehtia, vaan tuikkasin sen mieheni suuhun!! Päivälliseks söin just itsetehtyä tomaattikeittoa about 4 dl? En nyt ihan tomaatteja alkanut kalttailemaan, eli purkista tuli luomumurska. Sekaan pari vskynttä, mustapippuria, lihalientä ja ripaus ruokosokeria. Kaksi murskapurkillista vettä. Ja sitten keitellään tommoset pari tuntia lempeällä lämmöllä. Laitoin valmiina vielä sekaan partaäijäjogua näyttelemään kermaa, ei saa keittää, muuten juoksettuu. Vielä sekaan pari 17%mozzarellaminipalleroa ja pari rkl rasvatonta raejuustoa. TYKKÄSIN! Kahdesta purkillisesta murskaa tulee noin 4 annosta. Syönpä sitten muutaman päivän sitä. Jälkkäriks otin Bonnen omenasosetta ja rahkaa. Olin aluks vähä epäileväinen ton soseen suhteen, mutta herranjumala miten hyvää ja voimakkaan makuista. Vois kokeilla muitakin makuja.

Tänään on ollut ihana olo koko päivän. Kyllä tää lomailu on vaan mukavaa välillä. Nukuin 12 tuntia, ja heräsin täydellisen levänneenä ja rentona. Oon hoidellu asioita, kopioinut työtodistuksia, siivoillut kaikkea pientä mihin mulla ei vaan oo energia riittänyt viime aikoina, kuten roskiskaapin siivous! Mä en tiedä muista kodeista, mutta meillä se on aina ihan törkeen näköinen. Hyi hitto! Sain myös soitettua ajan erikoissuutareille pohjallisten tekoa varten! Jippii! Keskiviikkona pääsee taas yksin sompaileen isolle kirkolle autolla... Huoh.

Huomenna ois aikomus salille raahautua, tekis mieli käydä kokeilemassa paria uutta tuntia, Polte ja Ryhti oisivat kivasti perätysten. Puoli tuntia kestävät molemmat, joten ei olis ihan puhki kummankaan jälkeen, niin vois vetää jonkun aerobisen lönkyttelyn loppuun. Ihanaa kun on sitä aikaa!

Mä en ehkä oo vielä ihan tajunnut sitä, että tässä nyt olisi sitä aikaa. Kauhee hätä saada kaikki tehtyä nopeassa ajassa. En osaa oikein hellittää.

Ainii! Mulla meni eilen ihan plörinäks kaikki. Mies oli ostanut leffaillaks poppareita ja karkkia. No minähän mätin taas kuin viimeistä päivää! Hohhoijaa taas ja p*rkele sentään tätä mun itsekuria. Oikeasti mä en edes miettinyt syönkö, söin vaan.

Onneks "Irti ahminnasta"-kirja oottelee mua lähipostissa. Taidan kipaista hakemassa sen...

Kuumeilua

Mulla on aika usein kuumetta. Melkein päivittäin. Kuumeen aihe vaihtelee viikoittain. On koirakuume, vauvakuume, kissakuume, sisustuskuume ja jopa autokuume. Kaikki noi kuumeet on vaan merkki siitä, että mulla on liikaa aikaa ajattelulle. Mä haluan olla aina niin väsynyt iltaisin, etten mä jaksa enää alkaa haaveilemaan. Koiraa ja kissaa ei kannata ottaa, jos meinaa matkustaa ikinä minnekään. Vauvaa en näillä kiloilla halua lähteä edes yrittämään. Uuteen autoon ei ole varaa. Sisustuksen uusiminen on kans rahaa vievää puuhaa. Mulla on usein myös terveyskuume. Niinku nyt. Tosin ei yhtä voimakkaana kuin viime syksynä, mutta kuitenkin. Mieli tekis vaikka mitä, mutta motivaatio ei sitten ihan kuitenkaan riitä. Siitä todistuksena tänään 4 ruisleipää kevyttuorejuustolla ja pullapitkon tsiipale. Ei vaan pysy aisoissa ei. Muuten päivä on mennyt ihan nappiin, aamupuurot ja lounaat meni ihan hyvin. Sit tuli makeanpeikko piruileen päähän. Ois vaa pitäny tunkee se purkka suuhun. Tai ei se purkka oikein ois hyvää kahvin kanssa ollut...

Mulle tapahtu eilen yks tosi kiva juttu! Voitin erään blogin arvonnassa lahjakortin http://www.fitnesstukku.fi/ -sivustolle! En oo ikinä voittanu mitään mistään! Kiitos vaan Eli, jonka sivulla arvonta oli. Tilailin sitten jotain rasvapolttohommelia, monivitamiinia ja shakerin. Ostin aikalailla muiden ostajien arvioinnin perusteella tuotteet. Testaan ja laittelen tänne sitten omaa arvioo. Mä tahtoisin kokeilla jotain treenibuusteria, mutten mä jotenkin uskalla ostaa niin arvokkaita tuotteita, joita hyvässä lykyssä käytän sen yhden kerran.

Tänään tekisi mieleni lähteä ähkimään salille, mutta oon kyllä niiiiin väsynyt aamuvuoron jälkeen(jo kuudes vuoro!) etten ilman päiväunien elvyttävää voimaa jaksa lähteä. Ajattelinkin ihan tässä just nyt vetää vaakatasoon ja ottaa pienet kaunistavat(?) päiväunet. Niin joo, munhan piti tehdä se uusi treeniohjelmakin, mutta äääh! Ei tuu mitää!

Kotosalla ois kanssa hommia, pitäis lattiat imuroida ja pestä. En oo vielä puhtaita mattoja raaskinut iskeä lattialle, kun kuitenkin paljain jaloin tulee vielä kuljettua ulkosallakin. Tosin tänä aamuna oli todellakin kylmä! Meidän vessaremppa on suoritettu viimein loppuun, pientä hienosäätöö vielä(ja listat). Seuraavaksi alkaa toi meidän makkarin remppaan orientoituminen, se remppa on ollut vähä kesälomalla. Ollaan miehen kanssa siis yhtä saamattomia molemmat.

Mutta nyt sohva vetää puoleensa !

Elopainotonneja pohtii ja ahmii

Tuli tämmönen mieleen kun tossa mietiskelin sitä huomista treeniä ennen työvuoroo, että miks mun täytyy aina olla siellä salilla se kaks tuntia? Miksen mää voi käydä tunnissa hoitamassa jonkun lyhyen treenin vaikka monta kertaa viikossa? Onks mun pakko mennä salille ja rehkii kuin hullu ennen työvuoroo? Onks sillä oikeesti väliä et käykö tekee 45 min treenin useasti vai 90 min treenin muutaman kerran? Miks mun ylipäätänsä pitää aina paahtaa täysillä? Vitsi, ette usko mikä valaistuminen tää mulle on! Nythän mulla on jotenkin enemmän aikaa kuitenkin ja pää pysyy kasassa! 

Jokainen vuorotyötä tekevä varmasti tietää, kuinka kenkkua on yhdistää säännölliset elämäntavat ja oman kropan huolto. Oispa hienoo, jos joskus jaksais suunnitella ittelleen kunnon aikataulut jokaikiselle päivälle. Tulisi kaikki tehtyä... ehkä. Oon hyvä aikatauluttaan, harvemmin mun aikataulutukset on pieleen menneet, niin miksen mä vois tehdä sitä itelle? Mä haaveilen kyllä ehdottomasti tällä hetkellä päivätyöstä. Sellaisesta 8-16 duunista, viikonloput vapaat. Ah. Toisaalta, mä haaveilen sellaisesta vuoden hengailusta, että sais vaan olla möllöttää ensin kaks, kolme viikkoa ja sitten lopun vuotta keskittys ihan täysillä itseensä. Kävis salilla, ulkoilis ja hankkis ehkä jotain psykoterapiaa ;)) 

Idioottimaisinta mitä tiedän, on se että useasti makaan sohvalla mahdollisesti vielä syöden jotain, ja soimaan itteeni omassa päässäni siitä kun en jaksa olla tarpeeksi vahva etten söisi ja lähtisin liikkumaan. Sen sijaan että heittäisin sen voileivän kädestäni, käyn hakemassa uuden! JES! Ja ihan vaan siitä syystä että MITÄ VÄLII, ei mulla oo väliä kun oon näin heikko. Sitä oikein lietsoo itseensä tuntemaan pahaa oloa itsestään samalla pudoten jonnekin niin syvälle itsesääliin/inhoon ettei enää koe olevansa kelpoinen muuhun kuin itsensä tuhoamiseen syömällä. Onko itsensä satuttaminen esim. viiltelyllä tai syömällä kovinkaan eri asia? Mitä eroa löydät? Kummassakin tapauksessa se näkyy päälle päin, tuntuu samalla hyvältä ja pahalta, arvet jää ja morkkis tulee kummastakin. Tai ainakin näin olettaisin. Viiltelijän sielunelämää on kovinkaan paljoa tunne, mutta kuvittelisin näin. Molemmilla on paha olla. Ehkä eri syistä, ehkä ei. 

Ainiin, tähän väliin voisin mainita, että kävin juuri syömässä kinkkithaikkujapsilaisen noutopöydän. Kolme lautasellista, varmaankin ennätys. Lautaset oli tosin aika pieniä? Oli siellä kasviksiakin! :DD Harmittaa kun en ehtinyt ottaa kuvia, olin aika lännen nopein lautasten tyhjentämisessä. 

 

Tulipas taas hyvä olo. Ehkei mun tarviikkaan enää tänää syödä kuin iltapalarahka :) Blogini alkaa taas saavuttaa alkuperäistä tarkoituspaikkaansa mun elämässä, eli henkireikänä oloa. Hyvä niin. 

Löysin motivointibiisini!

Nonniin! Taas päivitystä tähänkin läskiblogiin, ettei ihan unohdu...

Olin reipas ja pyöräilin rapeet 40 km viikon sisään. Liikunnan vaikutus minuun = piristyminen. Ihme juttu jota jaksan aina vaan ihmetellä, kulutat energiaa, saat energiaa! Sain siis palkinnoksi hyvän mielen, joo, mutta myös jonkun jännetulehduksen jalkapohjaan. Saikulla nyt siis muutaman päivän. Kävin lääkärillä ihan tarkoituksena saada piikki jalkaan, muttei suostunut laittamaan. KIVAJEE. Ottaa päähän rajusti! Päästiin yhteisymmärrykseen saikun määrässäkin viimein, sanoin etten ota ollenkaan, mutta "pakotti" sitten ottamaan kaksi päivää. Sanoin ettei viikonlopun yövuoroissa tarvitse niin paljoa kävellä ;).. EIPÄ! Nyt sitten liikuntakielto.

Syömistä oon harrastanut myös viime aikoina, eilen repsahdin ja mätin itteeni lakua. Sitten tulikin morkkis ja kävin polttamassa 399 kaloria pyörän selässä. Tuli siis ees jotain poltettua poiskin. Oon syöny salaattia, rahkaa, ruisleipää, lihaa ja semmosta. Ei mitään superläskiruokaa eikä superpaljon.

Pyöräilemistä motivoimaan hankin Lidlistä geelipehmustetut hanskat ja repun(en suosittele, sain sen heti rikki!) motivoimaan. Mulle on muodostunut pakoksi kuunnella musiikkia pyöräillessäni, mieluiten radioo jota kuuntelenkin jollain maailman vanhimmalla mp3-soittimella(ei haittaa vaikka hukkuu tai tipahtaa jne). Eilen kuuntelin Ylex-kanavaa ja bongasin ittelleni motivointibiisin. Kappale on vähän erilaista musiikkia mitä yleensä kuuntelen, mut jotenkin mä sain voimaa polkee sitä pyörää vielä seuraavankin mäen päälle. Mikä on sun motivointibiisi? Mistä saat extrabuustia?

Nyt tietysti kun on saikulla, tulee röhnättyy jossai sohvalla ja mussutettuu jatkuvasti kaikkee, vaikkei kaapissa oo mitään. Ennakoin tän ja ostin kaapin täyteen rahkaa sekä mehukeittoa. Mustikoitakin mätin tuossa äsken. Ajattelin että kurkkutsiibaleet menee myös kurkusta alas jos alkaa napostelufiilinki iskee enemmänkin.

Tässä nämä kuulumiset. Mun aivotoiminta on nykyään sellaista ettei mua kiinnosta syvällisemmät jutut. Mutta jos sulla on joku aihe, niin kerro. Voin paasata sitten vaikka siitä ;D

Kuinka saada elämä järjestykseen, Yritys kaksi, otto yksi.

Edellisessä blogissa kehoitettiin heittämään paska roskiin. Ei meillä sitä niin ollutkaan... vajaa pussillinen spagettia ja jotain muuta pastaa. Riisiä oli avaamaton pakkaus, sitä en saanut heittää, tuli mieheltä käskyä. Jääkaapista lensi roskiin maksamakkaraa(ihan hirveen rasvaista!) ja joitain juustoja. Kaljat oli isäntä kiikuttanut jo eilen lämpimään, mä en ainakaan juo lämmintä olutta vaikka ois kuinka kaljanhimoa. En ilmeisesti ole siis alkoholisti. Mies vähän ihmetteli että miksi pitää heittää roskiin, eikö niitä vain voi olla syömättä? Yritin selittää asiaa alkoholismin kautta, jos alkoholistin talossa on viinaa, ei sitä voi olla juomatta. Eli jos EPT:n talossa on pastaa, sitä ei voi olla syömättä. Tää oli nyt vähän tämmönen sivuaskel... 

Pääaskellus tänään, tai oikeastaan eilen illalla, oli se, että menin aikaisin nukkumaan, klo 22 ja nukuin piiiitkät yöunet tohon ihan kello 9 saakka. Mulla on ollut vähän univelkaa, oonkin nukkunut nyt viime aikoina 10-11 tunnin unia silloin tällöin kun unirytmit on aivan sekaisin. Mieheni kuorsaa niin älyttömästi, etten herkkäunisena saa nukuttua. Ensin pyörin muutaman tunnin kuunnellen jyrinää, pihisen kiukusta ja mätkin miestäni kääntymään. Se ei auta, ja siirryn puhisemaan sohvalle. Sitten mulla on verenpaine pilvissä ja oon tosi kiukkuinen, enkä saa unta edes siinä sohvalla. Aamuvuorohan on tietysti aina seuraavana päivänä ja lähden töihin kahden tunnin unien jälkeen. Juu, mene siinä sitten salille töitten jälkeen... NOT. Hyvä että pystyy kotiin ajamaan nukahtamatta rattiin... 

Nyt on ollut kauheasti tutkimuksia siitä, että valvominen ja liian lyhyet yöunet lihottaa. Terveysportin artikkeli kannattaa käydä lukemassa jos haluaa muutakin tietoa kuin sen mitä iltalehdissä lukee. Pyrin nyt siis pääsemään kunnon unirytmiin kiinni. Se on mulle hankalaa, jo kersasta asti mä olen olen valvoskellut. En siedä mitään valoa tai meteliä. 

Tänään mulla on siis eessä iltavuoroa. Jee. Oisin jo niin loman tarpeessa. Sijaisena ei sellaista hubaa mulle sallita. 

Paskaakin paskempi tervehdys

Olipa kerran hieno ajatus ja yritys läskillä pudottaa painoa. Sitten tuli joulu ja kaikki meni läskiks. Sillä tiellä ollaan edelleen. MULLA ON NIIIIIIN PASKA OLO! Oon kiukkuinen, mulla ei oo mitään muuta elämää kuin käydä töissä, sitten mä katon telkkaria syöpötellen ja meen nukkumaan. Vttu ku vtuttaa. Masentavaa. Oon juonu olutta tänä kesänä enemmän kuin ikinä! Yks töiden jälkeen, neljä saunan jälkeen jne. Mä syön hiilihydraatteja. Valkoista mömmöruokaa. Spagettia ketsupilla. Mulla on eväänä einestä tai nuudeleita. Jopa riisi ketsupilla uppoo. Helppoo, ei tarvi huuhdella kasviksia eikä kuorii, pilkkoo jne yhtään mitään. Mua turvottaa, mun naama alkaa muistuttaan jotain ylisyönyttä vanhaa transua. Mua ärsyttää. Oon pettynyt ja lannistunut. Viha itseäni kohtaa on noussut aivan uusiin sfääreihin. Mä haluan liikuntarytmin ja ruokailurytmin. Rahkaa aamulla, päivällä ja illalla salaattia proteiinilla, päivä päättyy rahkaan. Mä haluan liikkua kolme kertaa viikossa ja olla onnellinen. Pienen pieniä asioita, mutta suuren suuria mun päälle tällä hetkellä. Eikä mulla ole edes mitään selitystä tälle. Tää on vaan pikkuhiljaa luisunu tähän. Paska minä.

Mä oon niin pohjalla, etten tiedä kuinka täältä noustaan.

Söin tänä aamuna aamupalaksi grahamlihapiirakan lauantaimakkaralla(KEVYT!). Siitäki ois saanu niin mahtavan kuvan tänne. Onneksi oon niin laiska etten viitsi.

Mulla on idea, tuokaa vaan tänne mulle ruokaa niin katotaan kuinka paljon muhun uppoo? Voisin ehkä päästä johonkin ennätystenkirjaan.

Kuinka mä kiskon itteni tästä upottavasta suosta? Antakaa mulle köysi ja vetäkää ny joku mut täältä pois!

PS. Olin taas kipeenä. Flunssa vol.2.

Vaivainen

*HUOM! Allaoleva teksti kirjoitettu sekavissa olosuhteissa*

Mulla on TAAS ilmeisesti joku lihasjumi. Tällä kertaa hartioissa + niskassa. Eilen pötköttelin päivystyksessä 5 tuntia, sain lihakseen Ketoriinia ja toiseen jonkun sorttista relaksanttia. Kotiin napsittavaks Voltarenia ja Sirdaludia. Oireina siis päänsärky ja huimaus. Päänsärkyä mulla on ollu jo viime viikosta lähtien. Soittelin tuossa äskettäin vielä terkkaan ja pyytelin saikkua, kun en eilen tajunnut. Tänään oon lähinnä nukkunut, sillä toi relarelapilleri laittaa ihan pikkasen väsyttään. Ja laskee verenpainettakin kiitettävästi. Eli huihuihuimaa vaan. Nyt mun on varmaankin myönnyttävä ja mentävä hierojalle. Mua vaan hirvittää se koko ajatus!

Perjantaina öljyilin loput kalusteet ja aloitin kukkapenkkiprojektin. Kaiveltiin yks vanha puska pois. Kun alettiin todenteolla kaivaan pohjia, tuli kallio vastaan.Kaivettiin siis kallio esiin. Joten nyt on tuloillaan aivan megahieno kukkapenkki :D Varjoinen paikka kyseessä joten haaveilin kuunliljaa siihen ainakin. Päätä särki jo silloinkin, mutta aattelin että se menee ulkoilmalla ja liikunnalla ohi. Tuli liikuttua kyllä! Varmasti polttelin kaloreita enemmän kuin 1,5 tunnin treenin aikana salilla. Kaivoin, revin, vedin. Kannoin puupölkkyjä halkomakoneelle. Kannoin 40l multasäkkejä. Koko päivä siinä hurahti. Illalla sitten saunottiin.

Oli kauheeta muuten siellä päivystyksessä eilen, kun mun viereiselle petille tuli semmonen nuori tyttö, jolla oli ilmeisesti keskenmeno... Mua suretti ihan hirveesti sen ihmisen puolesta. Kuulin kun se tyttö itki vessassa, ja mua alko itkettää kanssa. Se oli hirveen reipas kun hoitaja/lääkäri oli läsnä, mut repes sitten itkuun vessassa. Kuinkahan tuommoisestakin selviää? Mä en varmaan selviäis ikinä. Sillä tytöllä oli ihana puoliso. Se mies yritti lohduttaa vaikka selvästi äänestä kuulin että sitäkin surettaa. Ajattelin vain, että onpa siinä reipas mies. Ja varmasti parisuhde kestää tonkin kriisin. Mun oli pakko kirjoittaa tosta tänne, sillä kun yritin puhua mun miehen kanssa tosta, niin ei se oikeen tajunnu. Ehkä nää on näitä juttuja mitä vaan naiset tajuaa. Mut mun hömppäblogihan tää onkin  :)

Mut hei apua, mun syömiset on ihan kauheella tollalla. Mulla ei oo ollu ruokahalua varmaan viikkoon, mutta silti syön jatkuvasti jotain. Mussutan kaikkee pientä.Onneksi mä sain tänään tuhottua viimeisen kökkäreen rockyroadista. Siis mää en kestä! Tulkaa nyt saakeli joku tekee tolle mun ruokavaliolle jotain! Mulla on nyt eniten ongelmana se, että tiiän liikaa ruuasta ja syömisestä. Mä en enää tiedä mikä on oikein! Kuka tässä nyt on oikeessa? Syönkö hiilareita? Syönkö rasvoja? Onko proteiinit terveellisiä vaiko eikö? Mä en jaksa kirjata kiloklubiin! Mä en jaksa pilkkoo ja silputa salaattia! Mä en jaksa ajatella ruokaa! Mä oon vaan tämmönen onneton läski joka ei osaa syödä oikein jottai laihtuis? 

Tässä mä siis olen, entistä muhevampana!

Nyt mulla on aikaa rääpiä kokoon jonkunlaista kertomusta viime päivistä. Mulle ei siis ole tapahtunut mitään erityistä. On vaan ollut yksinkertaisesti niin kivaa, vauhdikasta ja menevää, ettei mulle oo jääny aikaa kun illalla kellahtaa sänkyyn ja aloittaa kuorsaaminen. Valon määrän on kasvanut, ja mun ulkoiluprosenttini on kasvanut talvesta 100% Oon käyny päivittäin lenkillä, eilen hei mä hölkkäsinkin jopa. Salillakin oon poikennut muutaman kerran viikossa, lähinnä puntin puolella. Viime viikolla kaverin kanssa kokeiltiin tyhjällä salilla penkkaamista, ja todettiin että tää vois olla meidän juttu, ihan tyhjällä tangolla puskettiin, että eipä me nyt vielä mitenkään suuresti olla tähän juttuun perehdytty. Harmi vaan kun tää kaveri suunnittelee muuttoa kaaaaaauas!

Työt on puskeneet myös päälle, pitkiä vuoroja on tullut viettettyä työmaalla, ja mä oon nauttinut! Mulla on kiva työ! Vaikka oonkin kieli vyön alla painanu duunia, on mulla tiedossa vähän rentoutumistakin. Varasin risteilyn tuohon parin viikon päähän. Lähdetään miehen kanssa kahdestaan rentoileen.

Mun syömiset on ollu vähän niin ja näin, paino näyttää välillä neljääkin kiloa plussaa, mutta aina se palaa siihen 127 kg. Vedenjuontia pitäis vähän tehostaa. Kasvisten syönti on taas jääny tosi onnettomalle. Tai syön mä kaks kertaa päivässä reilusti salaattia, en vaan oo punnannu niitä.

Tänään mulla oli reumakontrolli ja aloitan nyt piikittämään itteeni tota lääkettä. Kortisonia sain päkiään ja olkapäähän, olkapäässä on vähän jännevammaa ja kireyttä. Rutinoihinkin lääkäri otti kantaa, että kunhan ei satu, niin ei hätää.

Laittelen tähän loppuun kuvajaisia lohdukkeeks kaikille teille jotka ootte itkeneet ja riutuneet ikävästä :D Olen täällä taas, rauhoittukaa oi suuri fanijoukkoni <3

Virpojia kävi ihan tolkuttomasti! mä otin vauhkona heti ekojen oksista kuvat, kun aattelin ettei niitä enempää käykään!

Ruusut <3 Plantagenista edullisesti! Kestää muuten viikon helposti! 

Meidän naapureita :D 

Sunnuntaina käytiin Nässyllä kahviretkellä :) Ihanaa! 

Oon mä hemmotellutkin itteeni

Tää on joku kuva joulukuulta, pakko laittaa kun mun mielestä kuvaa niin hyvin talvea :) 

Reippaana kävelemässä salille

Mun äherryspaikka

Rakas (lue paska) Obh Nordican blenderi heitti savut pihalle, ostin tälläsen vähän hinnakkaamman Wilfa 1200 tilalle. Toimii! 

Mies bongas kaupan ilmoitustaululta sisustusjuttuja . Käytiin ostamassa vanhaa ladonseinää. 

Makkarin riisuminen projektina nro 2! 

Miljoona, miljoona, miljoona ruusua!

Grillikauden avaus! Oli muuten kylmä. Ei mitenkään nautinnollinen keli, mutta pihvit maistui! 

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tämän kuulumispostauksen. Jatkan tässä lisää kunhan saan taas aikaiseksi. Ei mee niin kauaa ku viimeks, lupaan!

Mieheni treenaa!

Vaikka mä en halua kenenkään treenaamiseen sen kummemmin puuttua, mutta joskus tulee vaan tilanteita jolloin mun on pakko purkautua. Nimittäin mun mies on aivan uskomaton. Se kuvittelee nyt ostavansa jonku kuntolaitteen, siis sellaisen missä on ylä- ja alataljat sun muut härpäkkeet. Mies kysyi multa kannattaako sellainen ostaa ja että käyttäisinkö mä sellaista. Sanoin että ehkä sun kannattaa ajatella niin, että käytätkö itse sitä laitetta. Minähän sitä mitä suurimmalla todennäköisyydellä käyttäisin. Mulle se on ihan sama onks meillä kotona laitteita vaiko ei. Salilla mä käyn kuitenkin. Sanoin myös että tajuathan sinä, että jos minä treenaan, se ei vaikuta sinun lihasten kasvuun millään tavalla. Vähä sama kun sä luulet että laihdutat kun mä laihdutan, kun syöt rahkaa sun normiruuan lisäks. Ei se ruuan lisääminen kylläkään laihduta.

Juuri äsken se polkaisi tuossa kuntopyörällä kilometrin. Mieheni mielestä kaikki kuntoilu on kotiinpäin. Sanoin että tuskinpa se sun kroppas edes tajuaa sen kilometrin aikana että oot kuntoillut. Noh, se oli polkenut puoli kilometriä ja sanoi että:
 -nyt jo alkaa tuntumaan.
-Niin että mitenkä?
- Siis polttaa reisissä.
- Joo, no se tarkoittaa sitä että sun tarvitsee jatkaa sitä pyöräilyä, se polttelu menee hetken päästä ohi. Laita vastusta pienemmälle jos pahalta tuntuu.
- En kun tää tahti on just sopiva.
- Kai sä tajuut että tommonen kilsan veivaaminen on sama kuin sä kävelisit töissä sen kilometrin työpäivän aikana, se tuskin kohottaa sun kuntoos.
- KAIKKI LIIKUNTA ON KOTIINPÄIN.
- Voi hyvänen aika, tästä tulee NIIIIIN mun blogin seuraava postaus.


Me todellakin aletaan kesällä pyöräileen. YLI kilsan lenkkejä.

Iltavuoroo pukkais tälle päivälle ja huomenna aamuvuoroo. Mä olen ollut tosi reipas, tein tän päivän ja huomisen eväät kerrankin valmiiks! Salaattia ja kalkkunaa, pihvinä ja leikkeenä. 3% fetaa. Mulle on nyt vakiintunut toi salaatti ruuaksi, koska en niitä lämpimiä kasviksia VOI sietää.

Se pukkas sitten talven takas. Hitto, -15 astetta aamulla. Ja ens yöks luvattu lunta. En tykkää tästä. Ensi talveks saa ostaakin uuden talvitakin, oon sen verran kutistunut, että mun nykyset talvitakit näyttää ihan naurettavilta. Muutenkin pitäisi ostaa vaatteita, sillä mun vaatevarastot on alkaneet kutistumaan, kun heittelen liian isoja roskiin. Tänäänkin kaivelin päälle kesäpaidan, joka ei oo mulle mahtunut uutenakaan kunnolla, oon vaan sitkeesti pitäny tätä makkarankuorta :D nyt se alkaa oleen jo sillä hilkulla että on liian iso. Mä en vaan viitsi ostaa vaatteita, sillä toi mun isoin läskimahamakkara on niin karseen iso, että vaatteet on kummallisen näköisiä mun päällä.

Kiehahti yli!

Mun pää on tänään kiehunut. Se kiehui niin että adrenaliiniryöpyn hullaannuttamana lapioin terassilta kaiken lumen. Ai miks mulla kiehui? No kun. Meillehän rakennetaan tota kunnan viemäriä, tällä seudulla on ollut vaan talokohtaiset kaivot. Koko syksyn ja talven ne on kaivaneet. Olleet tiellä, katkaisseet teitä, ollaan myöhästytty töistä kun tie on ollu poikki. Harvoin ovat ilmoittaneet mistään mitään. Kaivoivat meidän vesijohdon poikki. Vaurioittivat kaivurilla meidän puustoa. Me ollaan annettu niille lupa kaivaa meidän puolelta, koska naapurit eivät antaneet kaivaa omalta puoleltaan, me ollaan joustettu, me ollaan ooteltu. Mutta tänään. Tänään mulla palo käämit. Ne oli kaivaneet meidän aamuvuorossaolojen aikana meidän PIHAN LÄPI kulkutien tämän tien asukkaille. Siis ihan meidän ikkunoiden alta. Ilman lupaa. Mulla meni hermot aivan saman tien. Lähetin valitusviestin asianomaisille ja kävin lapioimassa polu umpeen. Karjuin myös työmiehille sitä, että kuinka tää on meidän koti ja meidän piha. Ei edes jokamiehen oikeuksiin kuulu toisten pihoissa kävely ikkunan alla. Pahaksi onneksi naapurikin sai osakseen huutoa, kävin kyllä pyytämässä anteeksi välittömästi, huusinhan vaan niille työmiehille. Mä en taas tajua mitä noitten idioottien päässä on mahtanut liikkua?! Tulipahan vedettyy lähes tunnin lumenluontitreeni. Oli muuten aika hevisti painavaa lunta.

Dieetti sujuu miten sujuu. Syön puuron joka päivä. Mun työ on niin rankkaa, etten mä yksinkertaisesti jaksa ilman sitä. Työssäni tarvitaan voimaa, eikä se oikein onnistu tyhjillä lihaksilla. Tippuu se paino näinkin kylläkin ;) Mulle on jo vakioitunut syödä se 500g kasviksia päivässä. Se on ihan helppoa. Vaikeinta on edelleen syödä sitä lihaa. Oonkin alkanut korvaamaan sitä soijalla ja raejuustolla. Aamuaerobisia oon tällä viikolla tehnyt x2. Salitreenejä x 0. Nyt ei vaan lähe. Yritän tässä nyt ees pitää noi aerobiset ohjelmassa ja ruokavalio on se tärkein.

Kyllä se tästä! Kuinkas muilla sujuu? Superdieettiläisillä tai ihanitse-laihduttavilla?

Matalaa lennetään taas

Mitähän mä taas teen väärin, nimittäin mun jalat on ihan hapoilla vaikka oon levossa. En oo tällä viikolla harrastanut liikuntaa kertaakaan, ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että mun käsien ja jalkojen lihaksen tuntuu olevan ns.hapoilla jatkuvasti. Töissä kun meen ihan törkeen lyhyet rappuset ylös, niin johan polttelee jalkalihaksia ja kipuaminen on oikeesti tuskaista. Punnerruksia mä en pysty tekemään yhtään, kun ei yksinkertaisesti riitä voima käsissä.

Mulla ei todellakaan oo mikään loistofiilis, olen todella väsynyt enkä jaksa oikein keskittyäkään mihinkään. Syön suolaa riittävästi ja juon vettä. Vedän vitamiineja.

Määpä tänään tajusin että mähän olen ihan oikeasti kohta laihduttanut 20 kiloa. Onko vähän siistiä?!  NO ON! Mä todella toivon että se -20 menee näiden SD viikkojen aikana rikki.

Uudessa duunissa on tosi kivaa! Ammattitaitoista porukkaa ympärillä ja hyvä fiilis. Kävinpä tänään kuitenkin yhdessä haastattelussa tuolla vähän kauempana, ois kunnallisella puolella vakkaripaikkaa. Katsotaan kuinka käy. Saattaa olla, että vaikka mut valittais, saatan olla ottamatta työtä vastaan, on työmatka kuitenkin sen verran pitkä. TOISAALTA, vakkaripaikka on vakkaripaikka, olis turvatumpi olo ja sais ostettua uuden auton. Ja lomat kertyis. Ainut miinuspuoli on pitkähkö työmatka, mutta sellaiseen suuntaan ettei joutuis jonotteleen Treen ruuhkissa. Emmätiedä. Päättäiskö joku mun puolesta?!

SD-viikko uno paketissa!

Tässähän alkaa olla jo voittajafiilis, kävin nimittäin puntarilla vastoin sanomisiani (taas) ja naps! Olen päässyt nyt viimein jokaikisestä joulukilosta irti ja puntari näytti alhaisinta lukemaa koko bloginkirjanpidon aikana, 128,3 !!!

Minusta aivan loistava tulos, olkootkin nesteitä, rasvaa, tippunutta hilsettä, mitälie, mutta se on tippunut ja hyvä niin. VIHDOIN MÄ PÄÄSIN ETEENPÄIN!

Kuten jo tunnustin yhden blogin kommentissani, olen eilen lipsahtanut väärien herkkujen puoleen. Mutta, en paljoa ja sekin mitä maistoin, maistui paskalta. Suklaa(1pala) ei maistu suussa hyvältä. Maistoin myös pizzaa, joka ei myöskään synnyttänyt suussani minkäänlaista gastronomista orgasmia. Ei kyllä tosin sekään ruoka mitä lounaaksi söin, tonnikalaa paprikalla, kesäkurpitsalla, sipulilla, jäävuorisalaatilla. Kurkku maistuu muuten nykyään hirveän makealta mun suussa. Söin myöskin eilen punaista paprikaa (SYNTI!). Tänään mun oli IHAN pakko saada ruista, joten söin puuron sijasta real-viipaleen ilman mitään päällisiä, paahdettuna. Siihen kylkeen rahka-karpalo-lese-mehukeittohässäkkä.

Eilinen aamupala, smoothie, puuro ja mutteripannukahvi <3 

Mulla on ollut tässä vähän vatsavaivoja, pe-la välinen yö meni valvoessa ja ootellessa mahatautia joka ei sitten koskaan tullutkaan. Vaan kauheat vatsanväänteet kiusas. Lieko sitten raa'an kukkakaalin syytä, jota veti antaumuksella napaani pe-iltana. Todennäköisesti.

Eilen käytiin illalla kattomassa toi Vadelmavenepakolainen Tampereen teatterissa. Kertoo suomalaisesta miehestä joka haluaa olla ruotsalainen. Olihan se ihan kiva ja hauska, varsinkin väliajan jälkeen piristyi kummasti. En vaan pitänyt siitä, että yleisö joutui osallistumaan näytökseen. Parempi kuin se edellisviikonlopun Hurriganes-musikaali. Lyhyen teatterissakäynti-urani aikana oon nähnyt vaan komedioita, ja haluaisin ihan hirveästi mennä katsomaan jotain draamaa. Oon huomannut että tarkkailen näyttelijöitä ihan eri tavalla kuin ennen, teatteri on vaan jotain niin paljon parempaa kuin elokuvat. Näyttelijän työ kiinnostaa, mutta ei siis sillä että itse haluaisin näytellä. On vaan tosi lumoavaa katsella näyttelijän muuntautumiskykyä roolista toiseen.

Liikunnoissa oon pysynyt hyvin mukana, tänään mulla oli tarkoitus tehdä se aamuaerobinen, muta kävikin niin että tyystin unohdin ja söinkin jo hyvää vauhtia aamupalaa. Menenpä siis salille tänään rehkimään. Perjantaina tein taas kotitreenin, sillä olin aika laiskalla tuulella. Otin sykemittarin taistoon mukaan, ja kaloreita paloi noin 200. Eli ei mitenkään hurjasti. Aikaa meni puolisen tuntia, max. sykkeet 164, ja keskisyke 129. Treenin tein lähes täysillä, käsivarret oli tuskaisen polttavat viimeistä hooveria vetäessä...

Mutta nyt mua tultiin häiritsemään aviomiehen toimesta, joten pakko lopettaa ja antaa huomioo hällekin :)

Kivaa sunnuntaita !

Makea kipu perskannikoissa

Enpä vuosi sitten olisi uskonut, että mun perse voi joskus olla niin kipee että istuutuminen voi olla työn ja tuskan takana. Nyt on siis aika hidastaa muutamaksi minuutiksi ja miettiä mitä kaikkea mä olen JO saavuttanut, eikä ajatella sitä, että nyt menee vähän huonommin.
Olen saavuttanut:

1. Vyötärön ympäriltä on lähtenyt kolmisenkymmentä senttiä
2. Paino on pudonnut lähes 14 kiloa.
3. Jaksan polkea 10 km kuntopyörällä alle 20 minuutissa, eikä millään lällyvastuksella.
4. Mulla on hauikset.
5. Mun kaulasta ja niskasta on varmaan lähtenyt 5 kiloa rasvaa
6. Ruokavalioni on muuttunut ainakin 80 %
7. Liikun tyyliin 200% enemmän kuin ennen

Musta mä oon saavuttanut aika paljon. Miks mun tarttis pudottaa painoa yhtä nopeesti kuin jotkut toiset? Miks mun pitäs syödä keitettyja kasviksia koska en tykkää niistä? Aionko mä tosiaan koko loppuelämäni syödä keitettyjä kasviksia ja yökkäillä? Hei oikeesti, ei oo järkee! Siispä aion lopettaa tähän ja aion syödä loppuelämäni pizzaa, sipsejä ja karkkeja, aion myös juoda överikännit joka vapaapäivä. No ei vais :D

Eilen kävin tekemässä jalkatreenin, painoja sain nostaa yllättäen aika reippaasti, ilmeisesti viime viikon  pienet pyöräilyt olivat asiaan vaikuttaneet. Syömiset on menny ihan ok, oon lisännyt aamupäivään enemmän ruokaa, ettei mun tarttis illalla ahmia. Lisätty ruoka on ollut aamupalan ja lounaan väliin rahkapurkki ananaksen kanssa. Eilisen kiloklubin pallukat näytti tosin keltaista(NIIN, sipulikin ON kasvis!), lukuunottamatta vihreetä herkkupallukkaa. Ostin eilen myös sokeroimatonta mehukeittoo, täytyy nyt alkaa totutteleen siihen. Mua kauhistuttaa ajatus mehukeitosta mun aamupuuron kanssa. Yih! Makeaa aamulla, yök! Jos sitä nyt sitten Superdieetillä joutuu nieleksimään, en aio sitä sotkea muuhun kuin rahkaan, tai sitten ihan vaan lasista juomalla.

Fyssarilla käynti oli vähän yhtä tyhjän kanssa, sillä ei sillä ollut keinoja mun auttamiseen. Passitti vaan mut eteenpäin toisenlaiseen fysioterapiaan, sellaselle jolla on joku omt-tutkinto, joka siis voisi niksauttaa mahdollisen kiertyneen nikaman paikoilleen. Selvisi että mulla on konttoristin niska, eli mun pää on etukenossa ja selkärangassa lapaluiden välissä joku siihen liittyvä patti. Oikea hartia on ylempänä sekä vasen lantio, joka johtuu siitä reumalääkärin aiemmin toteamasta skolioosista. Fyssari sanoi että ton selän suhteen mä en voi muuta tehdä, kuin pudottaa painoa, liikunta on jo ok. Eli nyt sitten vaan pudotellaan sitä painoo... Helppoo!

Huomasimpa just että oonpas saanu uusia lukijoita! Tervetuloa mukaan! Kommentoida saa!

Kattelen tässä samalla tota eilistä Jutta-ohjelmaa, niin muakin oikeesti alkaa epäilyttää mun kykeneminen aamuaerobiseen. Me asutaan täällä takahikiällä, eikä meillä ees oo katuvaloja. Ei mua kauheesti kiinnosta lähtee kävelylle klo 4.30 aamulla kävelylle tonne pimeään metsikköön. Hrrrh! Ehkä sitten keväämmällä :) Kesällä aivan varmasti, ja ainakin kun lumet sulaa, niin sitten pyörällä! Samapa se kai on, polkasenko mä unenpöpperössä tossa kuntopyörällä sen 45 min vai kävelenkö peloissani pissat housussa tuolla pimeessä? Ja kuten tossa yks päivä totesin, en oo ulkoillu koko talvena, enkä aiokaan. Ehkä sitten kun se aurinko oikeesti alkaa paistamaan enkä mä palellu tonne ulos.

Vielä ens viikko "armonaikaa" ennen Superdieettiä. Vielä ens viikko aikaa asennoitua. Ens viikon lauantaina mä juhlin! Luvassa musikaalia ja ravintolaa hyvässä seurassa. Saamme vieraita tuolta Keski-Suomen perukoilta, ja parivaljakon naispuolinenkin halus lähtee perjantaina mun kanssa salille, no niin, mennään sitten! FORZA!

Ahmimispeikko kylässä

Oon tänään possuttanu makean nälkääni kolme omenaa ja kaksi klementtiiniä. Mussutin myös näkkileipää useamman(2) palasen ja päivälliseksi ahmaisin thaikuution, en oo pystyny kahteen päivään tekeen ittelleni oikeeta ruokaa sillä toi selkäkipu on niin julman kovaa! Pidän siis huolen siitä, että huomenna paino on varmasti noussut. Mut hei, vettä oon juonu 3 litraa! KiloKlubin pallukatkin näyttäs vihreetä, kaloreita mennyt kurkusta alas noin 1600, eilen meni 1800. Eli plussan puolella ollaan näin alkuviikosta aika reippaasti. Mulla on vaan niin tylsää että pitää syödä. Huomenna mä yritän jo vähän liikkua, olen aika varma että pystyn nitkuttelee vähän tolla kuntopyörällä. HAHAA, nitkuttelin viis minuuttia pyörällä juuri. Hyvin kesti paikat eikä tuntunut kipua.

Huomenna mä syön terveellisesti ja paljon kasviksia. Ihan varmasti!

Mä tarttisin nyt jonkun motivointipläjäyksen asap!

Ei hitto, kun aloin kirjottaa tätä postausta, mulla oli mielessä tosi syvällistä juttua läskeistä, mutta mä unohdin tietysti sen.

Uus yritys huomenissa siis!

Lääkärikäynti, osa 3.

Viikko sairaslomaa, kun tällä kertaa en enää saanut edes sormia lattiaan. Mieskin joutui pukemaan mulle aamulla housut. Mitään pullistumaan viittaavaa ei ollut, edelleen niitä lihaksia syytellään. Tämä lääkäri oli sitä mieltä että mun keskivartalon lihakset on niin surkeet, ettei niillä pidetä kroppaa pystyssä. Mulla on myös paha notko tuossa selässä, sekä ilmeisesti toinen jalka lyhyempi kuin toinen. Sain lähetteen fyssarille x 5. Arcoxiaa ja Sirdaludia. Viimeksi sain tota Arcoxiaa reumakipuihin, otin kerran ja totesin ettei oo mun juttu. Mutta tänään mun kivut on sitä luokkaa, että oli pelko mikä hyvänsä, kokeillaan sitä nyt. 

Mua ihmetyttää tossa lihasjutussa se, että oonko mä perkele pysyny aikasemmin pystyssä vaan niitten läskien varassa? Mun vyötäröltähän on lähtenyt se 30 cm. Muistelen että jossain vaiheessa hyödynsin mahamakkaroita kumartuessa, nojasin siis mahallani reisiin. Ei paljoo tarvinu selkälihaksia.

Oli eka lääkäri joka ihan fyysisesti tutki mut. Eli alusvaatteissa sain siellä hillua. Kiva lääkäri, ja ehdottomasti varaan sille uudelleenkin ajan jos jotain tulee. Se sai ihan hirveet kiksit mun laihduttamisesta ja alkoi jutteleen kaikkea suurimmasta pudottajasta asti, kuinka joku mies laihdutti siinä sarjassa 100 kg ja kuinka kaikki on mahdollista. Kertoi myös että parin vuoden päästä olen todennäköisesti normaalipainoinen ja jaksan vaan pudotella tätä painoa. Myönsi myös että helppoa se ei tule olemaan. Sanoi myös että plastiikkakirurgille pääsis siinä vaiheessa kun painaa 80 kiloa, kun nyt jo näkyy että venynyttä nahkaa on runsaasti. Tarjosi myös ravitsemusterapeutin konsultaatioo, mutta kerroin tietäväni tässä vaiheessa riittävästi ravitsemuksesta, eniten kaikki on vaan omasta viitsimisestä kiinni. 

Kaikenkaikkiaan hyvin mielenkiintoinen kokemus ja kannustava. 

Tänään mua on eniten harmittanut se, etten oo laiha, sillä silloin voisin syödä karkkia tylsyyteen. Mun karkkeihin kuuluu tänään klementtiinit ja omenat. Kyllä niistäkin lohturuuaksi on. Käytiin subissa syömässä, 15 cm kokojyvä kanateriaki, ei kastikkeita, mies ehti ottaa siihen juustoa ennenkuin ehdin kieltämään :/ Ostin mä kaupasta sisu-askin, mutta onnistuin jo kadottamaan sen. No säästyinpä ilmavaivoilta. 

Hohhoijaa! Nyt pääsis taas päikkäreille! 

Maanantain mutinaa

Kuntospinniin raahasin itteni aamusella ja hyvin se meni. Oli yhtä rankkaa ku ekalla kerralla kevytspinnissä. Eli vikat nousut jäi tekemättä kokonaan. Ei vaan kyennyt. Tai ois kai kyennyt, mutta pulssi ois noussu niin korkeelle, ettei kuulemma siitä ole kunnolle mitään hyötyä. Joten istuskelin sitten ja poljeskelin. Kesken kaiken mun juomapullo päätti pyörähtää lattialle ja hulauttaa sisältönsä ulos. No minä sitten nopsaan kuivaileen lattiaa :D NOLO. Otin sen kuitenkin tyynesti ja olin niinku ei muka nolottas :D Noh, ainakaan en pierassut, niinkun yks kaveri venyttelytunnilla :D

Päälle tein käsireenin, vähän oli puhti poissa, mutta vähentelin sitten painoja ja kitkuttelin treenin loppuun. Vatsalihakset jaksoin tehdä lintsaamatta, jeiii!!

Kaloreita kului 836, noin puolet kului spinnissä.
Tunti ja 41 minuuttia
keskisyke 138
Max 173
rasv.polt. 24 min
kunto tunti 17 min.

Tänään söin 1,5 tuntia ennen treeniä kaurapuuron raejuustolla ja kookosöljyllä. Kylmäpuristettua kookosöljyä kun lisää puuron sekaan, niin voi hitsi miten se maku muuttuu! Kun laittaa silmät kiinni, voi melkeen tuntea lämpimän suolaisen merituulen, tuntea auringon iholla ja kuulla aaltojen kohinan! Jos tykkää kookoksen mausta, tykkää siitä öljystäkin. Aloitin totuttelun makuun yhdellä teelusikallisella, kun tottuu niin voi sitten lisätä siihen ruokalusikalliseen. Makua inhoavan ei muuten kannata edes vilkaista kookospurkkia kohti. Treenin jälkeen heraa, lounaaksi wokkikasviksia maustettuna soijakastikkeella, sitruunalla ja piripirikastikkeella, kylkeen broilerinfiltsuu ja paistettua riisiä, jossa seassa kananmunaa. Oli kuulkaas hyvää! Riisihässäkkää söin sen desin verran, plus puolikas muna ja puolikas valkuainen. Tein siis sitä kahden desin verran. Päivälliseksi maitorahkaa ananaksella. Iltapalaksi vielä haudutettua rooibos-teetä ja ruisleipä. Äh, syöttelin sapuskat kiloklubiin ja ei oikein rasvat tuu täyteen, lisäsin cashewpähkinää ja mantelia, mutta siltikin rasvaa uupuu. Pah.

Mies tossa valittelee flunssaista oloa, mittaa 10 min välein lämpöä... Ja minä aloin sitten kiskomaan sinkkiä ja c-vitamiinia, ettei vaan mulle tarttuis. Päätä on kyllä särkenyt viikon ajan ainakin. Verenpaineesta se särky ei johdu, sillä se on edelleen aisoissa (126/75 eilen illalla). Veden puutteesta se ei johdu, sillä juon kyllä riittävästi. Se voi olla taas tätä kalorimäärän pienenemistä kylläkin. Kohta se helpottaa onneksi :)

Huomenna töihin ja sitten taas yks vapaa. Sitten onkin neljä töitä, yksi vapaa, neljä töitä, viikonloppuvapaa, sikäli mikäli en saa irtisanottua itseäni ennen sitä. Kyllä nää mun työvuorot on nykyään ihan sieltä ja syvältä. Ja yks toinenkin ongelma vaivaa mun päätä. Vähän liikaa stressattavaa nyt. En tykkää :( Sitten mua jännittää ton miehen lähteminen maaliskuun alussa lappiin viikon reissulle. Olen siis yksin kotona täällä pusikossa sen viikon ajan, lämmitän tönön ja teen mahdolliset hitonmoiset lumityöt (kevättalvella sataa sitä pirun raskasta lunta!). Ajattelen taas kaikki kauhuskenaariot mitä vaan VOI edes tapahtua. Tyyliin se joku murtautuu meille yöllä ja tuijottaa mua kun nukun, tai sitten mun auto hajoo, tai sitten kuolen häkään. Miten niin vilkas mielikuvitus?!