Vaivainen

*HUOM! Allaoleva teksti kirjoitettu sekavissa olosuhteissa*

Mulla on TAAS ilmeisesti joku lihasjumi. Tällä kertaa hartioissa + niskassa. Eilen pötköttelin päivystyksessä 5 tuntia, sain lihakseen Ketoriinia ja toiseen jonkun sorttista relaksanttia. Kotiin napsittavaks Voltarenia ja Sirdaludia. Oireina siis päänsärky ja huimaus. Päänsärkyä mulla on ollu jo viime viikosta lähtien. Soittelin tuossa äskettäin vielä terkkaan ja pyytelin saikkua, kun en eilen tajunnut. Tänään oon lähinnä nukkunut, sillä toi relarelapilleri laittaa ihan pikkasen väsyttään. Ja laskee verenpainettakin kiitettävästi. Eli huihuihuimaa vaan. Nyt mun on varmaankin myönnyttävä ja mentävä hierojalle. Mua vaan hirvittää se koko ajatus!

Perjantaina öljyilin loput kalusteet ja aloitin kukkapenkkiprojektin. Kaiveltiin yks vanha puska pois. Kun alettiin todenteolla kaivaan pohjia, tuli kallio vastaan.Kaivettiin siis kallio esiin. Joten nyt on tuloillaan aivan megahieno kukkapenkki :D Varjoinen paikka kyseessä joten haaveilin kuunliljaa siihen ainakin. Päätä särki jo silloinkin, mutta aattelin että se menee ulkoilmalla ja liikunnalla ohi. Tuli liikuttua kyllä! Varmasti polttelin kaloreita enemmän kuin 1,5 tunnin treenin aikana salilla. Kaivoin, revin, vedin. Kannoin puupölkkyjä halkomakoneelle. Kannoin 40l multasäkkejä. Koko päivä siinä hurahti. Illalla sitten saunottiin.

Oli kauheeta muuten siellä päivystyksessä eilen, kun mun viereiselle petille tuli semmonen nuori tyttö, jolla oli ilmeisesti keskenmeno... Mua suretti ihan hirveesti sen ihmisen puolesta. Kuulin kun se tyttö itki vessassa, ja mua alko itkettää kanssa. Se oli hirveen reipas kun hoitaja/lääkäri oli läsnä, mut repes sitten itkuun vessassa. Kuinkahan tuommoisestakin selviää? Mä en varmaan selviäis ikinä. Sillä tytöllä oli ihana puoliso. Se mies yritti lohduttaa vaikka selvästi äänestä kuulin että sitäkin surettaa. Ajattelin vain, että onpa siinä reipas mies. Ja varmasti parisuhde kestää tonkin kriisin. Mun oli pakko kirjoittaa tosta tänne, sillä kun yritin puhua mun miehen kanssa tosta, niin ei se oikeen tajunnu. Ehkä nää on näitä juttuja mitä vaan naiset tajuaa. Mut mun hömppäblogihan tää onkin  :)

Mut hei apua, mun syömiset on ihan kauheella tollalla. Mulla ei oo ollu ruokahalua varmaan viikkoon, mutta silti syön jatkuvasti jotain. Mussutan kaikkee pientä.Onneksi mä sain tänään tuhottua viimeisen kökkäreen rockyroadista. Siis mää en kestä! Tulkaa nyt saakeli joku tekee tolle mun ruokavaliolle jotain! Mulla on nyt eniten ongelmana se, että tiiän liikaa ruuasta ja syömisestä. Mä en enää tiedä mikä on oikein! Kuka tässä nyt on oikeessa? Syönkö hiilareita? Syönkö rasvoja? Onko proteiinit terveellisiä vaiko eikö? Mä en jaksa kirjata kiloklubiin! Mä en jaksa pilkkoo ja silputa salaattia! Mä en jaksa ajatella ruokaa! Mä oon vaan tämmönen onneton läski joka ei osaa syödä oikein jottai laihtuis?