Etiäpäin!

Heipparallaa!

Aloitin nyt juhannuksen jälkeen oikeen diettaamisen. Vähän hankalalta tuntuu, mut oon ollu vielä toistaseks armollinen. Eilen soin itselleni ylimääräiset leivät ja tänään yhden. Käväs tossa nyrkissä suolapähkinöitäkin. Mutta joo, vähemmän ylimääräistä tänään kuin eilen. Koska ruuanlaitto ja ne vihreet tuntuu nyt niin luotaantyöntävältä, juon ruokani. Nutrilettin suklaapirtelöö menee nyt neljä kertaa päivässä ja yhden lämpimän aterian syön. En pyri nyt mihinkään ketoosiin, vaan ihan välttämään ruokapaniikin. Tuntuu helpolta ja on helppo saada rytmi kohdilleen. Sitähän se r-terapeuttikin halus.

Otin tuossa kuvia itsestäni, hyi helkatti!
Kattokaa ny ite!

Vähän tulee sellainen olo, et kuinka tässä kehtaa liikkua ees ihmisten ilmoilla.

Koska itsensä pitää kohdata, laitoin kuvan tänne.

Mua ärsyttää nyt ihan suunnattomasti se kun mies ei oikeen osaa tässä asiassa tukea ja motivoida, se ois kuitenkin hirveen tärkeetä. Ittekseni sitten hoen ja pälpätän tsemppiä. Mulla pitäs olla semmonen auttava puhelin, jolle vois soittaa aina kun tekee mieli sortua.

Mutta joo, iltalenkille koiruuden kanssa!

---ja taas...

Mun surkuhupainen edellinen yritys päästä ruotuun lössähti kyllä niinku parhaat päivänsä nähny säkkituoli. Masennus ei sittenkään ollut ihan niin kadotettu kuin halusin. Päivät meni edelleen sumussa sen mieltätasaavan lääkityksen takia. Kävin ennen meidän Teneriffan reissua psykiatrilla ja sanoin että nyt riitti, mä haluun elää päivisin. Iltalääke sitten lopetettiin, jo ihan senkin takia että olin vielä jonkun verran masentunut. Lähdettiin reissuun, käveltiin päivittäin ihan himona ja kas, nukahdin illalla ajoissa ja heräsin aamuisin ajoissa. Tätä kivaa liikkumisen tuomaa iloa jatkoin vielä reissun jälkeenkin, ihan kaksi kertaa kävelylenkeillä... KUNNES sairastuin satavuotiseen flunssaan joka vasta nyt alkaa helpottamaan. Hirvee hinku päästä salille, mutta reumankin veetuillessa, senkin ihanan halun saan nyt pitää taka-alalla, ainakin kuukauden. Sen jälkeen uudelleen aloitetun reumalääkkeenkin pitäisi alkaa vaikuttamaan. Viime viikolla lääkäri totesi molemmat nilkat niin tulehtuneiksi että tarvitsivat kortisonia. Kädet ovat tälläkin hetkelle helvetinmoisen kipeät. Reumalääkäri laittoi mulle lähetteen sisätautilääkärille, laihdutusleikkausta varten. En oo sen kummemmin ajatellut asiaa ikinä. 80% musta sanoo et ei, ainakin luettuani paria blogia netin syövereistä. Mennäänpä nyt sitten edes kuuntelemaan faktat. ja kylmiä faktoja mä meen sinne hakemaan. Lähinnä mua ei hirveesti kiinnosta mikään kahden vuoden oksentelu.

Tänään täytin 30 vuotta. Sen takia eilen päätin aloittaa superdieetin raameilla mukaellen. Ainakin alkuun. Lauantaina on luvassa juhlimista, joten ainakin silloin tää katkeaa. Mut hei, eka päivä on menny hyvin ja oon oikeesti innoissani tästä. Mulla on yks kaveri jolle voin höpötellä tästä millon vaan ja joka sanoo oikeesti suoraan asioita. Se on hyvä. Mä mitää päänsilittelyy kaipaakaan.

Ens kuussa pitäs ilmeisesti selvitä lähdenkö opiskelemaan syksyllä vaiko en. Toivottavasti, koska muuten oon ihan suossa taloudellisesti. Kesän ajaksi todennäköisesti joutuu hakemaan työtä joka ei vaan sovi mulle. Huoh.

Että tälläistä. Mä meen jatkaa mun synttäreitä rahkalla ja marjoilla :D

Ylösnousemus!

Herätellääs henkiin tää blogi taas. Otetaan mukava asento läppärin ääreltä ja aletaan purkaa viimeisimpiä tapahtumia.

Kesä meni kesätöissä baaritiskin sillä puolella jossa ei mee omaa rahaa, kerrankin jäin baarireissuista plussan puolelle :P Työ oli kivaa ja nautin asiakaspalvelusta. Syyskuun loppuun asti venyi tuo pesti. Uusia ystäviä ja uusia ihmisiä toi tuo kesä. Toi se jotain muutakin, mutta siitä edempänä.

Kesän aikana en todellakaan liikkunut enkä kattonut syömisten perään. Kuitenkin, en kovasti mussuttanutkaan mitään, kun äidillä asustelin. Meidän äiti ei oo tunnettu tuputtamisesta.

Nyt olen hengaillut työttömänä ja ootellut työkyvyn arviointia, joka oli tänään lääkärin vastaanotolla. Kävin puntarilla ja huomasin saavuttaneeni jotain, mitä en olisi ikinä uskonut. Nimittäin aivan hirvittävän korkean painolukeman, 148,5 kg!!! Tämä on totta ja tästä lähdetään taas. Käsi vaan niskaan ja nosto ylöspäin. Kaapissa on rahkaa, salaattia, broileria, raejuustoa, marjoja, porkkanoita ja lanttua. Plus eilistä kasvissosekeittoa. Alkottoman aloitin jo kaksi viikkoa sitten. Kesä menikin aikalailla iltakaljoitellessa ystävän kanssa. Nähtiin me ystävän kanssa muutenkin kuin kaljotellessa... kai?

Takas siihen lääkärikäyntiin... Mun ei tarvitse enää mennä nosteleen mummoja ja vaareja, eikä tehdä vuorotyötä. Helpotti. Kuntoutukseen hakupaperit menossa ja uusi ammatti mietintään. Helpottaa stressiä huomattavasti! Reuman saralla on vähän ollut tässä ongelmia, nilkka ja olkapää vihottelee. Aloitettiin pieni kortisonikuuri, joka jo ensimmäisestä päivästä alkoi keräämään nestettä mun pöhöttyneeseen vartalooni. Hieno sivuvaikutus on myös hirvee närästys joka ei todellakaan helpota liikkuessa. Kahvi siis pannaan hetkeksi.

Parisuhdesaralla menee nyt hyvin, Aloitettiin pariterapia kuukausi sitten. Lähdettiin siihen molemmat sillä mielellä että tää liitto pelastetaan.

Elokuussa käytiin Kreetalla, oli aivan ihana löhöloma kuumalla rannalla. Nautin! Ihana paikka, vaikka ruoka oli mun makuun vähän liian mautonta.

Mieli on ollut vähän maassa tässä viime aikoina, ja olenkin masennuslääkitystä joutunut lisäilemään. Hirvee motivaatiopuutos liikuntaan. Luulis ettei oo vaikeeta kaivaa kuntopyörää telkkarin eteen... EDES sitä. Pitäisi tehdä suunnitelma, josta pitää kiinni. Mä luulen et mun suunnitelma saa olla se, että ensin syöminen haltuun ja sitten pikkuhiljaa hivuttautuminen terveysliikunnan pariin.

Kiitos ja kumarrus kaikille niille jotka ovat kyselleet kuulumisia! Täällä mä oon ja tuun olemaankin!

Ajatusansoista ahmijoille

Sain eilen luettua ahmintaeeposta hiukan pidemmälle. Kyseessa siis ”Irti ahminnasta, 2013, Duodecim”, uudehko ahminahäiriöstä kärsivien ihmisten itsehoitokirja, jota käyttävät myös monet terveysalan ammattilaiset. 


En nyt ala opettamaan tässä ketään, vaan haluan kirjoittaa auki tiettyjä otsikoita itselleni. Seuraavia otsikoita kutsutaan kirjassa ajatusansoiksi. Ajatusansat ovat ”kielteisiä automaattisia ajatuksia, jotka aiheuttavat haitallista toimintaa” (Irti ahminnasta, 2013). Ajatusansat on mulle käsitteenä ihan bränikkä, joten koitin tutkia netistä vähän lisää ko.käsitteestä, mutten löytänyt mitään. Lueskellessani näitä kirjan oppeja, huomasin harrastavani näitä ajatusansoja elämässäni aika runsain mitoin.




Yliyleistäminen
Aah, kuinka tuttua! Helppo homma kun sen osaa! Tätä mä oon tehnyt varmaan lapsesta asti. ”En kuitenkaan saa kokeesta kymppiä, joten ihan sama vaikkei lue”. Aikuisena: ”En todellakaan tuu koskaan laihtumaan, joten ihan sama vaikka mässäänkin”. Kuntoillessa: ”En todellakaan jaksa treenata täysiä,niin miksi mennä salille ollekaan”. Näitähän riittää.


Kauhistelu ja katastrofiajattelu
Päivittäistä. ”Jos nyt syön kahvin kanssa pullan, on koko laihduttaminen ja elämä pilalla. Lihon 5 kiloa per pulla”.


Mustavalkoinen ajattelu
Olen jo syksyn aikaisen itsepohdiskelun tuloksena löytänyt ittestäni tämän(kin) piirteen hyvin vahvana. Joko mä teen asian täydellisesti, tai sitten epäonnistun täydellisesti. Tossa välissä ei oo mun päässäni sitä harmaata aluetta. Sopii myös työelämään.


Vähätteleminen ja suurenteleminen
Mä en ikinä onnistu tarpeeksi hyvin. Joku 20 kg laihduttaminen esimerkiksi, joo ihan kiva, muttakun se ei oo se -50kg. Eli en pysty antamaan ittelleni krediittiä jostain ”vaan” 20 kg painonpudotuksesta. Myös se, että jos mätän itteni täyteen moskaa yhtenä päivänä, se pilaa viikon muut päivät. Ja taas ollaan siinä tilanteessa missä millään ei ole mitään väliä ja mätetään sontaa naamariin huomennakin.


Kielteisyys
”Korostat kielteisiä asioita ja teet ensisijaisesti kielteisiä johtopäätöksiä arjessasi”. Sopii myös hyvin työelämään.”En pysty syömään keitettyä parsakaalia, en siis pysty syömään terveellisesti”. ”Hyvin meni salitreeni ja kehityksen huomasin, mutta en tule ikinä pääsemään tavoitteisiini”


Järkeistäminen
”Kovan työviikon jälkeen ansaisten herkkuja ison kasan”. Ehkä vähemmän järkeistän nykyään enää, kyllä se on vähä niinku niin että syön nyt saakeli tän kattilallisen popcornia ja that's it!


Ajatustenluku
En kyllä oikeastaan ajattele mitä muut ihmiset musta ajattelee, ainakaan näissä ahmimis- tai lihavuusjutuissa. Kyllä mulla kovempi paine on siinä mitä musta ihmiset ajattelee vaikka töissä. Tai kotona luulen tasan tietäväni mitä mieheni ajattelee.


Henkilökohtaistaminen
Yleensä jos joku huonolla tuulella, tai selkeästi nään että on vihainen jollekulle. Ajattelen heti että se on mun vika, tai että mä oon tehnyt jotain tälle henkilölle. Jos joku asia epäonnistuu, menee rikki tai ylipäätänsä esiin tulee joku hankaluus, niin tottakai se on mun vika. Vaikkein ole edes ollut lähelläkään ongelmaa, ja on selvä ettei se voi olla mun vika. Mulla on uskomaton taito kehitellä päässäni polku, joka sijoittaa mut sen ongelman lähteeksi. Mä ajattelen liikaa muita, ja pakotan ihmisen ajattelemaan liikaa mua tällä mun helvetinmoisella itsesyyllistämisellä.


Itseään toteuttava ennuste
Tämä on ehkä se pahin. ”Olen niin onneton ettei mikään tekemäni onnistu, mä oon vaan ikuisesti näin surkee”, ”mulla epäonnistuu kaikki”, ”en osaa mitään oikein”, ”en opi koskaan mitään” ja ”en tule ikinä olemaan terveen painoinen”. Tää on varmaan se jarruttavin tekijä? Tää on varmaankin se alitajuinen jarru, mitä hokemalla estän itseäni laihtumasta.


Tuossa samaisessa kirjassa selitetään positiivisen ajattelun vaikutus aivoihin, ja se oli musta tosi kiinnostavaa luettavaa. Okei, tässä tulee nyt vähän sitä ”luentoo”, mutta skippaa jossei muka kiinnostais suakin! Kirjassa osiossa ”Tunteet haltuun” selitetään kuinka aivot voi opettaa ajattelemaan myönteisemmin. Suora lainaus kirjasta, Irti ahminnasta, 2013: Aivojamme voidaan verrata metsään, jossa risteilee polkuja. Aivoissa polut syntyvät, kun synapsit yhdistävät hermosoluja toisiinsa muodostaen hermoverkkoja. Metsässä toiset polut ovat kapeampia, toiset leveämpiä ja nopeita kulkea. Polusta tekee helppokulkuisen se, että sitä käytetään usein. Siis kuinka yksinkertaista, vai mitä? Mulle ainakin toi oli tosi tärkeä tieto, sillä olen ihminen joka tarvitsee väitteiden tueksi jotain konkreettista. Jos joku tulee mulle sanomaan, että aloita aamusti toistamalla peilin edessä itsellesi ”Olen kaunis”, niin uskot siihen kohta itsekin. Mitä, miks ja miten, ajattelen heti! Nyt mä tiedän että noissa hokemissa voi oikeesti olla perää.


Taikauskoinen ajattelu
Tää ei kyllä oikein istu mun ajattelutapaan. Mä en koskaan ole ajatellut että olisin onnellinen sitku vaan oon normaalipainoinen. Nouveiinhell! Samat päänsisäiset ongelmat mulla sillonkin olisi, ehkä kenties eri muodoissa.


Muiden miellyttäminen
Tää on kans tää rakas luonteenpiirteeni joka tekee mun elämästä välillä niin infernaalisen hankalaa ettei oo tosikaan. Jos musta tykätään, on mulla hyvä olla. Musta on kamalaa jos joku ei tykkäis musta, tai joku on suuttunut mulle. Tässä voidaan taas nähdä yhteyksiä esim. ajatustenluvun ja henkilökohtaistamisen kanssa. Mä etsin hyväksyntää ja paljon. Siksi voidaan sanoa ettei mun itsetuntoni ja itseni arvostamisen taso mitenkään päätähuimaavan korkealla ole, vaikka niin monet väittävätkin. Se mikä näkyy ulos, ei välttämättä kerro sitä mitä mun sisälläni myllertää.


Aika paljon asiaa näin kerrankin. Kun luin tuotakin osioo kirjasta, ajattelin että tämäpä on kuin mun elämästä kirjoitettu suoraan. Vaikka en ahmikaan juuri kirjan esimerkeissä kuvatuilla tavoilla, niin kyllä mussa silti se ahmija piilee kuoren alla aika vahvana. Salasyöntiä en harrasta, ostan kaupasta ihan mitä haluan ilman että kuvittelen ihmisten katsovan mun ostoskärryä ja mun olemusta. Voin käydä ravintolassa ja syödä hampurilaisen ilman että uhraan ajatusta kenenkään toisen ihmisen mahdollisille ajatuksille mun syömisestä. Eri asia tietty, että jos joku Jutta G olis viereissä pöydässä, silloin saattais vähän ahdistaa. Tiedän kyllä että tuskin se viittis vaivaantua jonkun randomläskin syömisistä viereisessä pöydässä, sillä eihän sekään aina ”töissä” oo, mutta ois se aika vaivaannuttavaa silti.



On tuossa kirjassa tullut vastaan jotain semmoistakin mitä mä en oikein käsitä. Ruokavalioesimerkeissä on mielestäni ihan tolkuttomasti hiilareita. Esimerkkipäivissä on herkkuja joo. Siksi koska herkkuja ei saa totaalisesti kieltää. Mutta siinä on välipalavaihtoehtona mm. pullakahvit sekä suklaapatukka. Nuo on tavallaan lounaan ja päivällisen jälkiruokia samalla. On tietysti järkevämpää syödä kaksi suklaapatukkaa päivässä kuin yhtenä päivänä suklaalevy, vai onko? Lasketaanpa: 2 mars-patukkaa per päivä on yhtäkuin 14 suklaapatukkaa per viikko. Joka on taas vajaa 3000 kaloria per viikko suklaakaloreita. Fazerin sininen suklaalevy x 1/vko vajaa 1100 kaloria. Kärjistettynä tietysti. On tietysti looginen pointti se, että jos syöt joka päivä jotain hyvää, niin sun ei tee mieli sitä ahmia. Kun taas totaalikieltäytyjä nimenomaan ratkeaa syömään sitten hirvittämän määrän "lakon" aikana tai jälkeen. No ei taas toimi mulla. Kyllä mä pystyn olemana kk:den syömättä herkkuja jos haluan. Nyt kun mä tämän sanon, mun on pakko ollakin! Hahah ! Ei oo vaihtoehtoja enää! 

Summa summarum, kirjassa on paljon hyvää ja paljon kyseenalaista. Kyseenalaistaminen on jokaisen omassa päässä ja omissa tavoissa. 

Kuukausitavoite!

Kuukauden tavoitteet 5.11.2013-5.12.2013

• Ei alkoholia. Saunaolueksi kelpuutetaan yksi alkoholiton olut x vkossa.
  
• Ei epäterveellisiä herkkuja
  
• Liikuntatunteja min 4h/vko, joista 2 h aerobista ja 2h salitreeniä
  
• 3x15 min venyttelyä/vko
  

Koska vapaaehtoisia viikkotavoitteiden keksijöitä ei löytynyt (iso HMPH!), keksin kuukaudeksi omani. 6.12 meidän reissuunlähtöpäivä, joten täähän tulee aika passelisti!



Eilinen salitreeni meni taas putkeen! Oli ihan huippuhieno treeni. Vähän alkaa vaan nyppiin kun en pääse polvenkoukistaja/ojentajalaitteille ton mun laskimotulehduksen takia, on se jo paranemaan päin, mutta silti todella arka! Ei mitään toivookaan että sais laitettua jalat niiden rullien väliin. Kauhistuttaa jo ajatuskin. Eiliset syömisetkin meni nappiin, aamupalapuuro kahvin ja sämpylän(omatekemä monijyväporkkanasämpylä) kera. Lounaaksi salaattia. valkuaista sekä broileria. Salin jälkeen päivälliseksi nopeesti salaattia ja naudanjauheliha 10% pihvi sekä sämpylä kevytmaksamakkaralla. Iltapalaksi sokeritonta glögiä ja kourallinen pähkinöitä. Yön nukuin tosi huonosti ja olinkin hereillä jo viideltä. Nyt ennen kahdeksaa olen jo tehnyt puolentunnin venyttelyn body balancen tyyliin sekä syönyt reilun aamupalan. Kohta varmaan otan välikuoleman ja sitten lähden salille. 

Tiistain tissuttelut

No en mä nyt mitään tissuttele! En vaan keksinyt nyt yhtäkkiä mitään hienoa otsikkoa, hah!

Eka ryhmätyöhaastattelu takana! Ja voin kertoo että oli superhieno kokemus! Ensinnäkin näkee minkälaisia muut ihmiset on haastatteluissa ja sitten toisekseen on aika kova homma erottua. Ja mähän erotuin! Mä sanoin rehellisesti ja suoraan asiat, kun toiset kierteli. Esim. ryhmästä kukaan muu ei koe stressiä työstä kuin minä. Mulla kun ei ihan oikeasti ollut tossa mitään muuta vaihtoehtoa, kuin olla suora ja rehellinen, koska haastattelijat tunsi mut. Ei siis ollut mahdollisuuksia kaunistella asioita. Oon aika ylpee itestäni. Nousi itsetunto salamanlailla, vaikken työpaikkaa saiskaan. Mun lisäkseni siellä oli 4 ihan oikeasti hyvää ja pätevää hoitajaa. Mua jäi ihmetyttämään se, että kuinka VOI olla noin hyviä hoitajia työttömänä, kun hoitajapulasta valitellaan?

Mutta se siitä!

Mä oon tänän syönyt syntiä. Nimittäin kinkkupasteijan kahvilassa. Oli ihan superkova nälkä, kun en ollut ennen haastattelua syönyt kuin aamupalan, ja olin tehnyt treffit miehen kanssa kauppakeskukseen. Lieventävänä asianhaaran sanottakoon, että olin jo ottamassa paninia... Voitto kotiin siis tässäkin asiassa, jos siis ajatellaan todella epärealistisesti! Päivälliseks tein sitten semmosta chili-paprika-tomaatti kalkkunakastiketta, muutama perhospasta, parsakaalia sekä reilusti salaattia. Oli niin nälkä että meni vaan hupsheijaa kupuuni!

Tänään mulla oli salista lepopäivä ja kävinkin tuossa suorittamassa puolentunnin liikuntahetken kävelemällä kaupalle viemään postia laatikkoon. Ehdin just ennen pimeää. Takaspäin tullessa hölkkäsin ylämäkeen jotain minuutin, kunnes kunto loppui. No ei vais, lipsu jalka siihen malliin tolla lumisella tiellä, etten mä viittiny riskeerata. Pitävämmällä kelillä sitten uudet harjoitukset. Hitsi, mä olin muka ottavinani kuvankin meidän tiestä, mutta se oliki kadonnu johonkin mun puhelimesta. Jummi! Meillä on siis ihan luminen tie sekä pientareet. Kaunista on.

Oon muuten laittanu jo pihavaloja pari viikkoa sitten, siis semmosii ns. jouluvaloja. Kivempi tulla kotiin pimeessä kun näkee laittaa avaimen lukkoon :D

 Eilinen salireissu oli aika kankee, ei varmaan mitenkään johtunut vklopun kosteista menoista. Toisaalta, mulla oli metotreksaattipiikkipäivä, joten huono olo johtu varmaan siitäkin. Sain silti vedettyy urheesti treenin läpi ja rankaisin itseäni inhoamillani askelkyykyillä. 6 kg kahvakuulikset molempiin käsiin rinnalle ja painatin meneen ympäri salia. Tänään onki sitte perskannikat niiiin kipeet ettei taas mitään rajaa.

Eilisen eli 21.10.2013 LÖYSÄ ja SURKEA numerosarja! 

On mulla kunnon jenkkakahvat mistä pitää kii, beibi! 

Huomenna sitten uudet kujeet ja ainakin salireissu. Juuri saamani tiedon mukaan olisi ohjelmassa Leijonasydän-nimistä leffaa iltapäivällä. Tähän sisältyisi ruokailukin jossain ravintolassa. Mun onkin tehnyt mieli pihviä!

Viime viikon summausta

Tämä postaus onkin tällänen listamainen tällä kertaa.

Viime viikon saldo:
4 x sali, 2 aerobista käyntiä ja kaksi lihaskuntoa, yksi venyttely.
n. 600 kaloria per kerta
n. 6 tuntia liikuntaa, mukaanlukien lämmittelyt, palauttelut ym.

+ Yksi suklaalevy
+ Vklopun thaikkuähky
+ 5 olutta ja punaviiniä pullo

- salaattia
- marjoja
- vähän hiilihydraatteja
- proteiinia
- vettä väh 2 litraa päivässä

Tälle viikolle haasteita:
- Aamuaerobinen heti herättyä. Edes kerran.
- Tipattomuus
- Vklopun kattava herkuttomuus.

Vkloppuna käytiin tuolla kotopuolessa tekemässä viimein katsatuksessa ilmi tulleet remppakohteet. Iskaria ja koiranluuta vaihdettiin. Ja yks polttimo, jonka kantaa olin toissa sunnuntaina yrittäny irrottaa puoli tuntia käsi tungettuna älyttömän ahtaaseen koloon. Sitten lauantaina kysäisin autoguru-isäpuoleltani neuvoja, ja hän sanoi että "Pyöritä". Joo... 5 sekuntia ja polttimo oli vaihdettu. Olo oli vähä tyhmä. No kaikki hyvin, ja nyt mun ei enää tartte ressata että viekö pollarit kilvet.

Vkloppuna mulla oli vähän tavoitteena saada yhdistettyä kaksi suvun jäsentä ja sopimaan riitansa. Oli kyse kuitenkin mulle aika läheisistä ihmisistä, joiden riidoissa olo aiheuttaa mullekin pahaa oloa ja stressiä. Olihan siinä vähän vääntämistä, sillä läheiseni ovat mallia jääräpää-minäenaloitettatee. Mutta nyt ovat sopineet tapaavansa tällä viikolla ja juttelevansa. Pitihän siinä muutama kyynel taas vuodattaa, ennenkuin ihmiset tajusi että kuinka tärkeä asia on. Mä ainakin voin yhtä hyvin kuin mun huonosti voivin läheiseni. Oon sillä tavalla herkkä, otan niskaani muiden murheita ja muiden pahaa oloa. Kun kuitenkin lähtökohtaisesti haluan että kaikillä ois yhtä hyvä olla. Perheessä kahden paha olo heijastuu kaikkiin. On hölmöä teeskennellä että kaikki on hyvin, kun selkeesti asiat ei ole. Ilmeni eräs toinenkin asia liittyen kolmanteen läheiseeni, mutta siitä en nyt vielä ala sen enempää avautumaan tässä vaiheessa, kun mikään ei ole vielä varmaa. Asiaa kyllä olen mielessäni pohtinut jo kauan. Oon ollu tästä läheisestä aika pitkään huolissani. Rohkeasti vaan huomiseen tässä on katsottava, ei auta muu.

Työkkäristäkin tänään soiteltiin, ei tarvnnut edes mennä käymään. Äijä puhelimessa sanoi vaan että paa postiin työtodistuksesta kopio, päivitä ceevees ja katellaan. Oin vähä niinku et wtf? Eiks mun tartte tulla käymää? No ei tartte. Kai mun oikeesti tarvis ens viikolla alkaa katteleen töitä. Huomenna mulla on työhaastattelu paikkaan jota oon tehnyt nyt helmikuusta asti. En sitä tuu saamaan, mutta ainakin esitän kiinnostukseni. Mua ennen on sijainen joka on ollut pidempään. Vaikka henk.koht, olisin ite paaaaljon parempi vaihtoehto. Ja oon sen ilmaissut jo pomolle. Jep, oon aika bitch. Mutta mun mielestä ihminen jolla ei selkeesti pää kestä muistisairaiden kanssa työskentelyä on huonompi vaihtoehto.

Mutta nyt alan suunnitteleen pientä rahkavälipalaa ja sitten painelen salille nosteleen rautaa pilviin! Voimakasta viikonalkua !

MInähän en sulle syksy periksi anna!

Kolmas kerta tällä viikolla salilla, alkaa olemaan rytmit kohillaan ;)

Maanantai oli lepo, tiistaina salitreeni 1, eilen nukuin sitten lahjakkaasti kehonhuoltotunnin ohi ja meninkin illalla tekeen aerobisen treenin sekä siihen päälle 30 min venyttelytunnille. Aerobinen käsitti 15 min crosstrainerilla ja 30 min kuntopyörällä. Kaloreita tais palaa 500. Venyttelypuolituntinen oli aivan liian lyhyt! Mä rakastuin totaalisesti sellaseen pilatesmuovipötkylään jonka päällä rullailtiin lihaksia. Sattuihan se aivan s**tanasti toki, mutta eron huomas heti! Mulla on varsinkinj alaselkä tosi kireänä, ne selkärankaa ympäröivät lihakset. Mun on esim. tosi vaikee olla selälläni tasaisella alustalla kuten jumppamatolla. Toi pötkylä oli kyllä niin hieno juttu, että aion ittelleni ostaa kotiinkin sellaisen. Mä luulen että toi mun persauksen päällä oleva" läskihylly" on suurimmaksi osaksi samaa kuona-ainekertymää kun mulla oli vasemman lapaluun kohteella. Lavan seudunlta se on jo osaks hävinnyt liikkumisen myötä.

Tänään mä kävin sitten tekemässä mun treeni kakkosen. Se on vähän erilainen kun toi ykkönen, mutta samoja lihasryhmiä niissä molemmissa treenataan, vähän erilailla vain. Eri liikkeitä on molemmissa 9-10, jokaista liikettä tehdään vähän vaihdellen, mutta kolme settiä per liike. Selkeesti on kroppaan tullut lisää voimaa ja kestävyyttä. Paljon paremmin taas jaksaa mennä ja painaa! Hieman himottais huomenna mennä Circuittiin, mutta joo. Saa nyt nähdä.

On muuten jännä, kun vaikka lämmittelee kuntopyörällä ja on päättänyt että 10 minuuttia tässä lämmitellään, niin sen 10 minuutin jälkeen se lämmittely muuttuu tosi kivaks ja semmoseks että sitä tekee vielä ylimääräiset 10 min lisäksi :D Heti kun katoaa se "pakko", niin asiat muuttuu kivoiks.

Tänään tuli sitten sitä luntakin. Tai tulee edelleen. Mullahan oli jo talvirenkaat alla, joten ei sen suhteen huolta. Silti, nyt viimeistään joutuu jättää hyvästit kesälle ja alkaa vastaanottamaan pitkää, pimeää talvea. Yhyy. En haluuuuuu!

Vaikka treeni kulki hyvin niin näissä tunnelmissa ajelin salilta kotiin... Aika ankeeta! 

Laittelen tähän loppuun vähän ruokakuvia... Tein eilen ihan törkeeeeeen hyvää ruokaa päivälliseks ja tän päivän lounaaks jonka söin tossa ööö... klo 16... :D Hyvä lounasaika! Eli broilerihässäkkää thaikkumauin. Sipulia, papuja ja porkkanaa paistettuna ja siihen päälle semmonen valmispussisoosi, ei siis jauhe, vaan nestemäinen pussijuttu, oisko ollu Santa Marian red curry-hässäkkä. Tuunailin ite sitä lisäämällä sitruunamehua, vettä, red curry-tahnaa sekä kookosmaitojauhetta saostamaan. Lisukkeeks riisiä. Miehellekin maittoi! 

 Oon mä sit syöny leipääkin ja suurkuluttanu kirsikkatomaatteja...

Mites muiden viikko? Lyökö pimeys kapuloita rattaisin? 

Tehokasta tiistaita!

Herrrrkullllliiiistaaa iltaa kaikki lukijat!

Mulla on tuopillinen rahka-mehukeitto-mustikkapirtelöö edessäni ja voin kertoa että maistuu!

Oon alottanu viikkoni touhuilemalla. Eilen haravoin kolmisen tuntia pihaa. Ja vasta puolet yläpihasta hoidossa. Otan haltuuni kyllä loputkin yläpihasta kunhan tässä vaan taas saan inspiksen. Kotona oon tehnyt ihan kaikkea sellaista mikä on jääny tekemättä. Kylppäri kiiltää jo! Eilen mä vaihdoin talvirenkaat autooni, mun vatsalihakset ainakin tietää tämän... :) Tänään mulla oli leivontapäivä, leivoin karjalanpiirakoita semmoset 50 kpl, pistin pakkaseen jospa ne siellä säilyis. Leivoin myös jyväisiä porkkanasämpylöitä, koska leipä oli loppu. Kaikki onnistui ja maistuivat hyviltä. En ahminut.. kauheesti. Söin vaan 3 piirakkaa ja kaksi sämpylää. En tosin kerralla, mutta tuossa päivän aikana. Kävin tasaamassa tilannetta salilla, tunnin kokokropan treeni, kaloreita kului 500. Maksimit tais olla 160. Kokeilin pitkästä aikaa circuittipuolen "jalkaprässiä", eli tavallaan ilmalla toimiva, oma paino myös vastuksena, vastusta pystyy säätämään 1-6. Mulla oli suurimmalla vastuksella se, tein 3x 15 sarjan. Kyllä poltteli! Punttipuolella sitten kiskoin rautaa naama irvessä. Pääsin VIIMEIN testaamaan ite tekemäni ohjelman! Hyvä oli! Sopivasti laitteita ja sopivasti vapaita painoja. Tykkään tykkään. Huomenna mun tekis mieli mennä aamusta kehonhuoltotunnille, tuntuu vähän siltä että ois tarpeen virkistellä muistia venytyksistä sun muista. Alaselkä on oikealta aika jumissa, samoin oikea jalka. Tunti on 55 min mittainen, joten luulis olevan aika vetreessä kunnossa sen jälkeen.

Vkloppu meni yllättäen kosteissa merkeissä, ja söin tooosi hyvää ruokaa meidän kyläpaikassa. Ohhohhoo, sit meniki siitä rasvan määrästä vatsa sekaisin... Meillä oli krapularuokana sunnuntai-iltana lämpimät voileivät. Ei mitään superepäterveellistä, mutta luulis että vähemmän kaloreita kuin pikaravintolan vehnäpullissa. Eilen tein tonnikalalasagnee ilman kermoja ja juustoja. Ainoana juustona oli viola mustaleima emmental-keitto. En muista mitä söin toiseksi ruuaksi, rahkaa kuitenkin söin iltapalaksi vielä. Tänään mulla oli salaattia ja kalkkunaa, päivälliseksi nopeesti vaan valmis katkarapu-ceasarsalaatti kaupasta, siihen lisänä valkuaismunakasta. Nyt oon siis iltapalassa menossa.

Mulla menee nyt huomattavasti paremmin. Olo on parempi, elämä tuntuu kiinnostavammalta. Kunnon lepäily ja rentoutuminen on vaan ainut ja paras keino synkän pilven hajottamiseen.

Aloitin viimein ton irti ahminnasta-kirjasen. Eka luku on suoraan mun elämästä. Luettuani ekoja sivuja, tajusin että oon jo tajunnut aika paljon tästä mun omasta tilastani. Kuinka mä olen jo ymmärtänyt tilani ja olen alkanut kontrolloimaan asiaa. Olen todennut mustat hetkeni ja kuinka pääsen niistä yli, siis syömällä. Kirjassa sanotaan, että pitäsi olla lempeä ja armollinen itseään kohtaan. Mä niin allekirjoitan ton! Oon liian kova itteeni kohtaan ja vaadin itseltäni usein liikaa.

Vaikuttaa asiakirjalta. Lisää raportointia luvassa kunhan saan pohdittua asiaa :) Ihan ekaa kertaa elämässäni mun tekee mieli alleviivata kohtia kirjasta :D Aika uskomatonta !

Jumppailua ja kyyneleitä

Mullehan kävi vanhanaikaisesti tän päivän suunnitelman kanssa. Illalla olin ihan fiiliksissä siitä että huomenna minä aloitan aamuaerobiset! Nukun hyvin jne. Ei ihan menny niin. Nukuin ehkä kaksi tuntia, neljältä ylös kun mies lähti töihin. Väänsin aamupalat valmiiks ja painelin takas sänkyyn pariks tunniks. Kello herätteli kasilta, siinä ehdinkin just syömään ennen jumppailua. Ulkona onneks satoi joten ei se ohari nyt niin harmittanutkaan. Aamuapalana puuroa, raejuustoa, rahkaa, mustikoita sekä mehukeittoa. 

Ikuinen ryhmäliikuntavihaaja kävi testaamassa POLTE30 by Fressi sekä RYHTI30 by Fressi nimeä kantavat liikuntatuokiot. Molemmat oli tietysti peräkkäin ja sama ohjaaja. Polte oli ihan kivaa, tosin mä en todellakaan pysy ihan mukana kun pitää esim. mennä seisomaasennosta nopeesti lattialle lankkuun. Oli tosi vaudikas tunti, mä pidin ihan törkeesti vaan huilitaukoja sellasten liikkeiden aikana joita en pysty tekemään. Ajattelin että mikäs järki tänne on tulla jos kaiken jo osaa ja ei mikään tuo haastetta. Aikalailla maksimisykkeissä mentiin. Ryhti oli ihan kiva, sellainen että voisin mennä vaikka uudelleen. Helppoa se ainakin oli. Kaloreita paloi 777 sen reilun tunnin aikana. En jaksanut alkaa pysäytteleen kelloa välillä. Taukoa oli ehkä joku 5 min jumppien välillä. Ei tosiaan tarvinu enää uneksia aerobisesta treenistä enää tän session jälkeen. Olin aika puhki. 

Kävin Lidlissä ostamassa ikeasäkillisen terveyttä! Ihania kasviksia, ruisleipää, kanaa, jauhelihaa, makrillia, rahkaa, manteleita, kalkkunaleikkeletta, kivennäisvettä. Löytönä heijastinliivi sekä tuulilasille peite, eipähän tarvi kohta raappailla! Heijastinliivi on ollu mielessä jo pitkään, kuvittelen että täällä perämehtässä näky vähän paremmin kun heijastiliivissä kuin jonkun pienen heijastimen kera. 

Kauppareissun jälkeen lähdin käymään työpaikalla palauttamassa avaimen. Menin tarkoituksella tänään, kun tiesin pomon olevan paikalla. Itkuksihan se meni. Itkin tunnin pomon kansliassa ja selittelin miksi työtehoni laski kesän aikana. Puhuin suuni puhtaaksi muutenkin toimintatavoista sekä ehkä jonkunlaisesta työpaikkakiusaamisestakin. Ei ehkä niin omalla kohdalla mutta joidenkin muiden. Pomo pahoitteli ja moitti itseään siitä, kun ei tullut kyselemään aikaisemmin multa että onko ongelmia. Niin... jälkiviisaat kokoontui. En ollut kuulemma ensimmäinen joka oli tänään käynyt pomolle itkemässä... työelämä ei oo aina helppoo. 

Ruikuttamisen jälkeen maistuikin kreikkalainen salaatti ja savupippurimakrilli! Oli muuten aika herkku yhdistelmä, suosittelen, jos noin muuten passaa ruokavalioon. Makrilli on aika rasvainen kala, joten siitä saa niitä hyvisrasvoja runsaasti. Vetäisin vielä päälle rahkaa ja mustikoita. Illaksi mulla on vielä sitä tomaattikeittoa... ja rahkaa iltapalaks. 

En vielä saanut haettua sitä kirjaa. Mutta arvioo tulee heti kun oon saanu aikaseks! Kattoo nyt jos nää mun silmäluomet laskis sen verran että kehtais lähtee ihmisten ilmoille...  

 

Aika on kultaa

Ihanaa maanantaita!

Mun päivään on mahtunut ruokaa: Kaksi ruisleipää, 2 tl vähärasvaista floraa, loimutettua ohuenohut ylikypsää kinkkua 4tsiibaletta, tomaatti ja kurkkua plus kaksi komeaa kuppia kahvia. Lounaaksi espresso ja milanon leipä(pahapaha!) linkosuolla, mutta en ees syöny sitä espresson mukana tullutta konvehtia, vaan tuikkasin sen mieheni suuhun!! Päivälliseks söin just itsetehtyä tomaattikeittoa about 4 dl? En nyt ihan tomaatteja alkanut kalttailemaan, eli purkista tuli luomumurska. Sekaan pari vskynttä, mustapippuria, lihalientä ja ripaus ruokosokeria. Kaksi murskapurkillista vettä. Ja sitten keitellään tommoset pari tuntia lempeällä lämmöllä. Laitoin valmiina vielä sekaan partaäijäjogua näyttelemään kermaa, ei saa keittää, muuten juoksettuu. Vielä sekaan pari 17%mozzarellaminipalleroa ja pari rkl rasvatonta raejuustoa. TYKKÄSIN! Kahdesta purkillisesta murskaa tulee noin 4 annosta. Syönpä sitten muutaman päivän sitä. Jälkkäriks otin Bonnen omenasosetta ja rahkaa. Olin aluks vähä epäileväinen ton soseen suhteen, mutta herranjumala miten hyvää ja voimakkaan makuista. Vois kokeilla muitakin makuja.

Tänään on ollut ihana olo koko päivän. Kyllä tää lomailu on vaan mukavaa välillä. Nukuin 12 tuntia, ja heräsin täydellisen levänneenä ja rentona. Oon hoidellu asioita, kopioinut työtodistuksia, siivoillut kaikkea pientä mihin mulla ei vaan oo energia riittänyt viime aikoina, kuten roskiskaapin siivous! Mä en tiedä muista kodeista, mutta meillä se on aina ihan törkeen näköinen. Hyi hitto! Sain myös soitettua ajan erikoissuutareille pohjallisten tekoa varten! Jippii! Keskiviikkona pääsee taas yksin sompaileen isolle kirkolle autolla... Huoh.

Huomenna ois aikomus salille raahautua, tekis mieli käydä kokeilemassa paria uutta tuntia, Polte ja Ryhti oisivat kivasti perätysten. Puoli tuntia kestävät molemmat, joten ei olis ihan puhki kummankaan jälkeen, niin vois vetää jonkun aerobisen lönkyttelyn loppuun. Ihanaa kun on sitä aikaa!

Mä en ehkä oo vielä ihan tajunnut sitä, että tässä nyt olisi sitä aikaa. Kauhee hätä saada kaikki tehtyä nopeassa ajassa. En osaa oikein hellittää.

Ainii! Mulla meni eilen ihan plörinäks kaikki. Mies oli ostanut leffaillaks poppareita ja karkkia. No minähän mätin taas kuin viimeistä päivää! Hohhoijaa taas ja p*rkele sentään tätä mun itsekuria. Oikeasti mä en edes miettinyt syönkö, söin vaan.

Onneks "Irti ahminnasta"-kirja oottelee mua lähipostissa. Taidan kipaista hakemassa sen...

NIin väsynyt!

Ei ihan paras aika oo ollut taas tälle uudelleenkäynnistykselle. Tällä viikolla yks vapaapäivä ja seitsemän työvuoroa, joka tarkoittaa sitä, että yhtenä päivänä olin aamusta iltaan töissä. Vielä olisi ilta ja aamu edessä. Oon niin poikki kuin vaan voi olla. Jalkoja särkee ja lihakset on jumissa. Mulla oli suunnitelmissa lähtee tänään aamuvuoron jälkeen salille, mutten mä vaan kyennyt. Alkaa olemaan pääkin ihan jumissa. Ei vaan jaksa! Oon antanut elimistölle luvan alkaa jo relaamaan. Ihan selvästi tässä ollaan sen asian edessä, että mun on pakko ottaa nyt lomaa. Tarkoittakoon se sitten sitä, että tiukilla rahoilla mennään hetken aikaa. En tiedä kuinka kauan, mutta ainakin nyt kuukauden jos mahdollista.

Uupumuksen merkit on niin ilmassa. Oon heräillyt pitkin yötä jo monta viikkoa. Onneks mulla ei oo ollu nyt 6 viikkoon yövuoroja! Nään jatkuvasti stressiunia töistä. Mun mielialat vaihtelee päivittäin useita kertoja, saan uskomattomia kiukkupuuskia. Unohtelen asioita. Mä sekoan sanoissani. Mä en aina ymmärrä mitä mulle puhutaan. Laitan asioita paikkoihin joihin ne ei kuulu, kuten viimeisinpänä mun lapaset löyty jääkaapista. Olin vaan kauppakassia purkaessani tunkenu ne lapasetkin sinne maitopurkkien viereen...

Mulla on tavoitteena ensi viikolla nukkua, syödä hyvin ja liikkua. Oonkin jo vähä kattellu että mille tunneille menisin salille. Kehonhuoltotunti kiinnostas, sekä kummatkin venyttelyt aion käydä. Nyt on aika antaa kropalle hemmottelua.

Mulla on mennyt syömiset ihan mallikkaasti. Oon syönyt pieniä aterioita, salaattia ja proteiinia. Tänään oli työkaverin kakkukahvit, ja söin ihanaa kinkkupiirakkaa tosi pienen tsiibaleen. Kakkujahan mä en syö, paitsi silloin jos on jotain superherkullista, superherkullinen ei musta tarkoita jotain kiilteellä kuorutettuja marjoja kakun päällä. Siitä tietää jo et on pahaa kakkua :D

Oon aatellu taas pt:n ottamista, mutta ehkä sitten kun oon paremmassa kunnossa, ehkä ensi kesänä? Kun nythän mulla on kaikki tieto siitä, miten pääsen parempaan kuntoon.

Hyvin suunniteltuhan on puoliks tehty? Kuten ne mun reeniohjelmat jotka makaa edelleen jossain pöytälaatikossa. En oo saanu niitä siis sinne salikassiin . . . Hyvä selitys!

139,7 KG

Otsikossa päivän numerot! Suosittelen käyttämään vaikka lottonumeroina. En takaa voittoa. Olen siis paisuttanut itseni mallikkaasti touko-syyskuussa hirvittäviin mittoihin. Helmikuu 2013 128 kg. Lokakuu 2013 139,7 kg. Se ois äkkiä laskettuna 11 kg. Hyvä kesä!

Mä olen niin onnellinen ettei se 140 kg mennyt rikki. Pettynyt olin ehkä 5 minuuttia jonka käytin sängyssä kooten itteeni. Mutta itkenyt en! Mieskin kävi puntarissa... 112 kg täyttä miestä! Vähän pullahtanut sekin siis kesän aikana.

Tästähän tää sitten taas lähtis. Mä tein ekan tavoitteen 130 kg alitukseen. Palkkiona kauan haaveilemani treenikengät ja jos oon päässy tavoitteeseen ennen marraskuun loppua, saan uuden salikassin. Mun mies sanoi, että mun kannattas laittaa palkkioks jotain hömppää. Mulla on vaan semmonen pää, että mieluummin laitan vähän rahani johonkin järkevään.

Tänään oon ehtinyt tuupata sisuksiini puuron leseillä, kahvin ja kaks ruisnappia rasvalla sekä yhdellä kananmunalla vuorattuna. Suunnitelma päiväksi: Lounaaksi slaissi suppispiirakkaa salaatin kera. Päivälliseksi jauhelihaa tomaattikastikkeessa, spagettia sekä vihannekset. Välipalaksi sitten rahkaa, kuten iltapalaksi. Mä aion palata takaisin viime syksyiseen ruokavaliooni, joka käsitti siis ihan tavallista kotiruokaa järkevästi.

Kyllä tämä kuulkaas tästä.

KARU TOTUUS-PÄIVÄN AATTO

Noniin. Nyt mä pääsin sinne salillekin.  Kävin heittämässä semmosen huonokuntoisen tunnin reenin jonka päälle 35 min aerobinen kuluttaen näin yhteensä 750 kaloria. Mukavaltahan se taas tuntui. Aamuvuoron jälkeen oli yllättävän paljon potkua vielä jäljellä, vaikka semirankka päivä olikin. Puol seitsemän olinkin sitten kotona suihkun ja kauppareissun jälkeen. Aika myöhäseks nää päivät menee jos kaupassakin joutuu ravaamaan. Siinä olikin sitten monta vaaranpaikkaa... Kaikkihan tietää että nälkäisenä kaupasta ei juurikaan tee mieli ostaa yhtään mitään ;) Ennenkuin menin kauppaan, lupasin ittelleni että saan ostaa pahimpaan nälkääni jonkun palkkarin ja kalkkunanakkeja. Tämä piti, nämä ostin ja nautiskelin autossa. Gainomaxin recoveryä maistoin ja neljä nakkia hukkui kitusiini. Näin säästyin ostamasta jotain leipähiilarihöttöä.

Uusi alku on alkanut ihan lupaavasti, oon keventänyt ja järkeistänyt ruokavalioo aika reippaasti. Viikon aikana olen syönyt herkkuna VAIN 1 keksin sekä minipussin sipsejä. Sipsejäkään en oo varmaa ees koko kesänä syöny kuin kaks kertaa, en sitten tiiä miks mun just niitä tartti saada.

Mulla oli kotiinajaessa vaikka kuinka monta hyvää aihetta blogiin, mutta enhän mä niitä nyt enää muista tässä istuessani.

Huomenna mulla on KARU TOTUUS-PÄIVÄ ja menen vaa'alle. Siksi oli tosi järkevää käydä hakemassa salilta lihakset täyteen nestettä. No mutta ei vaan voi mitään. Huomenna mä kohtaan sen, mitä mä pelkään eniten. Eniten mä pelkään että painan taas sen 140 kiloa. Toisaalta, kun mä tiedän painoni ja pystyn sitä taas seuraamaan, motivaatiokin kehittyy paremmaksi. Kuitenkin, huomenna mä tartten tukea ja rakkautta! 

V*t*ttaa! AVAUTUMISPOSTAUS!

SISÄLTÄÄ AVAUTUMISTA JA PURKAUTUMISTA! TÄSTÄ POSTAUKSESTA ET SAA HYVÄÄ OLOA; ILOA TAI ONNEA(ellet ole sadisti). LUKEMINEN OMALLA VASTUULLA! 

Tervehdytty on, ainakin omalta osalta. Mies tuntuu saaneen myyräkuumeen, on vielä tutkimusten alla. Kylläpä tässä taas koetellaan. 

Just itkin taas sitä, kuinka vitun vaikeeta tää oleminen välillä on. Kuinka saamaton sitä ihminen voi olla? Miks mä oon näin saamaton? Miksei muut koskaan ole? Miks muilla onnistuu kaikki? Miksen mäkin voi onnistua? Mies taas pyöritteli silmiään ja sai osansa mun pahasta olosta. Ehkä ansaitusti, ehkä ei. Tukea kun yrittää saada, on tää vaan mykkänä kun ei osaa sanoa mitään. Saatiin kuitenkin sovittua, ettei tähän taloon osteta kuukauteen juustoja, vaaleita tai muuta mussutettavaa. 

Mä en käsitä mikä taas vaivaa. Tiedän nimittäin tasan tarkkaan sen, että kuinka hyvä olo mulla oli viime keväänä. Tiedän teoriassa senkin, kuinka siihen oloon päästään. MUTTA. MIKSI. MUN. PÄÄ. ESTÄÄ. SEN? Miksi mä vaan syön ja juon kaikkea sitä mistä mulle tulee paha olo? 

Mulla on taas tänään "vihaan itseäni"-päivä. Kävin työhaastattelussa, jossa haastattelijan asenne huusi mulle että sua ei valita, me ollaan jo valittu joku. Miks sitten ees pitää pyytää haastatteluun tuhlaamaan kummankin aikaa? Mua pelottaa niin saatanasti se, että joudun työttömäksi. Mikä on aika naurettavaa tällä alalla. 

Nyt illalla vihasin itseäni siitä, koska ulkoiluvaatteet itkee mun päällä. En voi siis lähteä ulkoilemaan enää. Isompia vaatteita ei vaan ole olemassa. Vihasin myös sitä, etten voi lähteä salille, koska mun tekosyynä on se, että siellä on liikaa porukkaa tähän aikaan illasta. Nyt mä sitten vaan istun surkeena olkkarissa ja mietin että mitähän sitä seuraavaks söis. Mitä syömällä tää paha musta ja synkkä olio MUKA lähtis mun sisältä pois? Lähtisköhän se syömällä tota hyvää Wigrenin ohutlenkkiä? Vai kiskonko ton popparipaketin? Hmmm... Toisaalta, ainahan vois vetää uusintakierroksen tänään tekemääni makaroonilaatikkoa. Ainakaan se ei lähde sillä, että lähtisin illasta hiljasempaan aikaan salille. Siis hell no! Jotenkin ajattelen kuitenkin niinkin, että mä olen nyt jatkuvasti tehnyt töitä tän vuoden aikana. Siis pään sisällä, vaikken niin salilla taikka keittiössä. Oon tiedostanut jokaikisellä suupalallisella ja alkoholikulauksella että tässä sitä taas menee turhia ja tyhjiä kaloreita mun sisääni. Ennen se ei niin ollut. 

Mulla on ihan semmonen olo että voisin vetää itteeni turpaan niin että läski alkais kunnolla tummumaan. Joskus sitä on vaan niin pettynyt ja petetty olo, vaikka kaiken sen takana on oma itse. Oma itse on tällä hetkellä mun pahin vihollinen. Oma itse. Jumalauta mikä raukkis sekin on! Onko ihan oikeesti helpompaa syödä paskaa vai terveellistä ja mulle hyvää tavaraa? Just perustelin ittelleni et on helpompaa keittää makaroonia ja syödä se ketsupin kanssa, kuin pestä, pilkkoa kasvikset ja paistaa liha.

Ainiin. Jouduin ton mun sairastumisen takia laittamaan reumalääkityksen tauolle. Nyt mun ranteet on sairaan kipeet ja muutenkin koko kroppa jäykkä. Alaselkä ja kylki on jumissa. Itku pääsee taas kertaa miljoona. Tänään pistin ekaa kertaa methotreksaatit nahkaan. Menee taas pari viikkoo ennenku pääsen pelikuntoon. Silti. Huomenna meen salille. Huomenna taas kerran. Huomenna aloitan taas kaiken alusta. 

Jokohan nyt

Tää tauti alkaa ilmeisesti hellittämään. Ainakin eilisen perusteella... Siivosin 5 tuntia ja rymsteerasin. Leivoin mustikkamuffineita, tuli kerrankin aivan loistavia! Korvasin vehnäjauhoja kaapista löytyneillä mantelijauhoilla. Rasvaa n. 20 muffinin tekoon meni mielestäni vähän, n. kolme ruokalusikallista. Maitorahkaa laitoin kanssa. Että tulipahan syötyä nekin kalorit...

Noh, illalla olikin ihan tukkoinen ja väsy olo. Edelleen on vähä heikko fiilis, mutta kyllähän tämä tästä. Tänään oonkin ottanu rauhallisemmin, huomenna on taas vuorossa töitä, töitä ja töitä. 4 päivää töitä, yks vapaa ja sitten viis vuoroo joista yks pitkä 7-21. Sit saa vähä höllätä kun sunnuntai vapaa, ja lauantaina pääsee istuun iltaa.

Se on sitten syksy. Kävin tänään ulkoilemassa sen verran että heittelin kuolleet kukkaset menemään ja keräilin kesätavaraa terassilta sisälle. Haikeaa :(  Keräilin kukkia sisälle maljakkoon, sillä ihan kohta ne pirun hallayöt ovat täällä.

Gladiolukset nousi sittenkin vaikka olinkin vähän myöhässä. 

En oo siis liikkunut taas torstain jälkeen, että viikko tuli sairasteltua. Tänään alottelin 45 minuutin venyttelyillä. Kävin rauhallisesti koko kropan läpi. Tein tänään myös kaksi treeniohjelmaa salille, yksjakosia kaks vähä erilaista. Vois tehdä kumpaakin x 2 per vko. Tän viikon reenit saa luvan olla perjantaina aamuvuoron jälkeen sekä sunnuntaina. Huomenna en millään ehdi liikkua, sillä ennen iltavuoroa on suuhygienistille aika. Hrrrrhhh.. hui. Oon lykänny ihan liian kauan hammashoitoja, ja nyt pelottaa onko mun suussa enää terveitä hampaita...

Profiilikuvan vaihtopäivä. Huomaa Costello Hautamäki-tukka. Ääh! kasvais nyt! 

Mun ruokailut on siis ollu viime päivinä ihan from fatland. Tuntuu et mä oon mussuttanu kokoajan jotain hyvää. Morkkiiiiis! Mä oonki kaivanu taas kunnon ruokaohjeet esiin ja alan soveltaa niitä. Korjausliike on tehtävä ja se on välttämätön. Mä taas NIIIIIN pystyn tähän!

Lupa haaveilla!

Se olis sitten viimeinen vapaapäivä ohi, ja huomenna takaisin arkeen :// 

Eilen kävin Keski-Suomessa sukuloimassa. Piiiiitkä reissu, väsytti ja nälätti kun ajelin kotiin päin. Eilinen meni muuten ihan putkeen syömisten osalta, lukuunottamatta kebappia salaatilla ja puolikasta vadelmamunkkia. Kepsuannos oli aika XXL-kokoo, söin ehkä puolet tai vähemmän. Aamulla mä söin puurot, eväänä mulla oli toissapäiväistä lohta ja salaattia. Ennen lähtöö vielä toi kepsuannos. Illalla söinkin sitten rahkaa, porkkanaa ja omenan. Hyvvee oli kaikki! 

Seuraavaksi mun tän aamun aktiviteetit! Aamupuuron jälkeen mulla oli se reumakontrolli TAYS:ssa. Veriarvot oli hyviä, maksakin voi hyvin. Eikä mulla mitään suurempia kipujakaan ole ollut. Normaalit kolotukset vaan. Olin jo eilen illalla päättänyt että NYT mä kysyn rohkeasti sitä vauva-asiaa. Että miten sitten toimitaan kun haluan lasta alkaa yrittämään. Asia oli simppeli, varoaika on 3 kk lääkkeen lopetuksen jälkeen. Hyvä homma. Oli muuten ihan eka kerta kun lääkärille puhun tosta lapsiasiasta. Kerroin sitten että haluan laihtua ennenkuin lähden edes yrittämään, ja muista ongelmista kuten mahdollisesta monirakkulaishommelista. Mua jännitti ihan helvetisti sen lääkärin reaktio. Se oli kannustava, tukeva. Eikä yhtään pelkäämäni "Et voi hankkia lapsia sairas läski!". Sanoi että on yvä jos laihdutan, mutta ei tarvitse kymmeniä kiloja. 10 kg tästä riittää. Ylipaino ei ole syy olla hankkimatta lapsia. Sanoi myös että sinuakin isommat ovat synnyttäneet terveitä lapsia. Kerroin siitä pelostani, että lapsesta tulee passiivinen telkkarin tuijottaja kun vanhemmat on tälläisiä. Lääkäri kertoi että lapsi itsessään kyllä aktivoi vanhemman, jos on muuten kaikki kunnossa perheessä. 

Arvatkaa mitä seuraavaksi? Mua alkoi itkettämään. Tuntui ihan siltä kuin suuren suuri raskas pilvi ois haihtunut mun sisältä. Vaikken vielä tiedäkään, onko mun mahdollista saada lapsia, niin helpotus siitä että ainakaa tuo terveydenhuollon ammattilainen ei pidä mua idioottina. Purin hampaita yhteen ja yritin olla itkemättä. Jouduin vielä käväsemään sh:n juttusilla, ja siinä ootellessa nielin kyyneleitä. Ne oli niitä ilon ja helpotuksen kyyneleitä. Mulla on nyt lupa haaveilla lapsesta. Tuntuu hienolta. 

Lääkärin jälkeen salille, siellä semmonen puoliks haaveileva reeni... Ei oikein ajatus pysynyt kasassa. Palkkapäivähän oli tosiaan tänään, ja siltä mun loppupäivän aktiviteetit näyttikin. Alusvaateliike Change, josta kävin ostamassa urheilurintsikoita... Olikin ihan mieletön tsägä! Tarjouksena rintsikat + alaosa ja kaupanpäälle samanlainen setti! Sikamaisen hyvä tuuri! 

Valitsin mustat ja valkoiset. Ostin myös uusimmat FIT ja FIT laihdu-lehdet.

Ikeassakin käytiin, kaiken muun roinan lisäksi ostin tommosii matkapulloja shampoille sun muille salia varten. Ihan huippuhienoo muuten talvella puristella isosta tuubista kokkareista jäätynyttä hoitoainetta... Nyt hävikki ei ole ainakaan niin suuri näissä pienissä pulloissa. 

Lindexillä kävin pyörähtämässä, mukaan tarttu violetinsävyinen ihanan pehmeä neule, -20% ! Sekä mustat pitkät reenihousut. Lindexiltä oon löytäny ehkä parhaimmat reenivaatteet tähän mennessä! 

VIelä en niitä uusia salikenkiä ettinyt, mutta etsintä jatkuu. 

Nyt kutsuu sauna! 

To Hell and back!

Käytiin eilen herättyäni retkellä Helvetinjärvellä, Helvetinkolussa Ruovedellä. Oli tosi kiva reissu, kävelymatka autolta makkaranpaistopaikalle oli 2 km. Joka tuntui kyllä makeasti jaloissa (ja huonossa kunnossa). Reitti on helppokulkuista, kiviä vain törrötti välillä polusta. P-tuolilla ei perille pääse, mutta lastenrattailla oli monet liikenteessä, oli kyllä kantajatkin matkassa. Makkaranpaistopaikalla uimaranta.  Hirvikärpäsiä löytynyt tähän mennessä 0 kpl. Aika onnistunut reissu siis, vaikka vähän meinas ottaa koville yökköilyn jälkeen.

Dramaattinen lähtö

Näköalapaikalta. Eipä oo parempaa kuvaa kun en uskaltanu mennä seikkailee :D

Näköalapaikalta. Maan liikkumisesta tullut sola. Teki niin mieli lähtee tonne seikkailee!

Meidän ja muiden makkarat.

Taukotupa! Oli tosi ihana vanha mökki. Ei saa majoittua! 

Paluumatka alkoi aika raskaasti. Kivaahan noi oli alas tulla mut ylösmeno... Ei jösses! 

Ei nähty itse Pirua, eikä ollut paahtavan kuumakaan. Just sopiva!

Harmittaa kun en ottanu sykkärii mukaan :/ 

Tänään mulla oli vapaapäivä, käytin sen hyväkseni nukkumalla univela pois, eli kellon ympäri. Sitten aamupalaa ja hengailua ja miehen kanssa ruokakauppaan. Mun muruseni päätti mun toivomuksesta savustaa lohta ja mä painelin siks aikaa pyörälenkille. Mun piti mennä ajaa yks uus reitti, mutta ne soratiet olikin lanattu just, ja käänsin pyöräni takas asfalttitielle. Ei oikein huvittanu rikkoo itteensä siellä nyrkinkokoisten sorakönttien keskellä. Ajelin sitten semmosen 50 min lenkin. Arvelisin että jotain 12 km. Sykkäri näytti maks.177 ja keskisykkeenä 153. Painelin noita helvetinmoisia mäkiä verenmaku suussa. Otti sen verran päähän mun reittisuunnitelman peruuntuminen. Kaloreita paloi n.500. 

Kun pääsin kotiin, kokosin tommosen ihanan annoksen: 

Sitten vielä lopuksi päivän ruokalistaa, kun kerta jaksoin KK täyttää tänään :) Iltaruoka on ennakoitu, vielä meinasin sen itteeni ahtaa.

Maanantai

AAMIAINEN

• 2.00 viipale Ruissekaleipä, ruispalat, vaasan, ravintokuitua 10 g/100 g
• 2.00 tl Rasvaseos, oivariini, rasvaa 40 %, hyla, valio
• 50.00 g Kalkkunaleikkele
• 60.00 g Kirsikkatomaatti
• 40.00 g Kurkku, tuore

LOUNAS

• 1.00 viipale Täysjyväleipä, Real palaleipä, Fazer, ravintokuitua 10g/100g
• 1.00 rkl Tuorejuusto, 36-44g rasvaa, runsasrasvainen (kasak
• 200.00 g Maitorahka, rasvaa 0.2%, ehrmann
• 200.00 g Mehukeitto, karviais-boysenmarja, sokeroimaton (valio)
• 1.50 dl Puolukoita
• 0.60 tlk Ananas, säilyke, rengas

VÄLIPALA

• 40.00 g Persikka/nektariini, kuorittu, kivetön

PÄIVÄLLINEN

• 200.00 g Lohi, kokonainen
• 30.00 g Maitorahka, rasvaa 0.2%, ehrmann
• 3.00 rkl Raejuusto, rasvaton, hyla, valio
• 1.00 kpl Kananmuna, keitetty
• 1.00 kpl Kananmunan valkuainen
• 50.00 g Jäävuorisalaatti, amerikansalaatti, rapea
• 1.00 kpl Tomaatti
• 30.00 g Kurkku, tuore
• 30.00 g Punasipuli

ILTAPALA

• 2.00 dl Suklaavanukas, schoko pudding, ehrmann
• 50.00 g Porkkana

Ainii! Jos joku pystyy suositteleen jotain näppärii salikenkiä, niin ottaisin tiedon vastaan kiitollisena!

Hyviä valintoja

Mulla on tänään ollut hyvä aamu. Mies keitti aamupuurot, lähdimme kahville ja ruokakauppaan. Kahvilassa sanoin "EI" ihanille suolaisille leiville ja herkullisille korvapuusteille. Kaupassa sanoin "EI" mustalle makkaralle, ihanalle vaalealle tuoreelle leivälle. Kotona sanoin "EI" nuudelikeitolle. Sanoin "KYLLÄ" kahville, maitorahkalle, puurohiutaleille, kasviksille ja sokerittomille pastilleille. Kotona "KYLLÄ" vastauksen sai lounas joka koostui porkkanoista, maitorahka/partaäijäjugurttidipistä(porkkanoiden kanssa pitää syödä rasvaa!), kahdesta ruisleivästä tuorejuustolla ja tomaatilla. Väänsin miehen toiveesta savulohipiirakan johon laitoin maitorahkaa, Polar-raastetta, kananmunaa, porkkanaa, tomaattia,punasipulia, purjoa. Piirakan pohja on ruis-perunataikinaa, valmista sellaista. Päivälliseksi saan sellaisen tsiibaleen syödä salaatin kera.

Eilinenhän meni sitten niin että päädyinkin siivoamaan. Iltapalaksi tein lämppäreitä ruisleivästä, chilitomaattisoosista, tomaateista,kalkkunanakeista, raejuustosta ja tsiipaleesta jotain kumijuustoa. Hyvää oli kun maustoi hyvin.

Tänään siis salille. Ja ois vuorossa jalkapäivää. Tänään mä aion tuntea kipua ja polttelua!

Kuumeilua

Mulla on aika usein kuumetta. Melkein päivittäin. Kuumeen aihe vaihtelee viikoittain. On koirakuume, vauvakuume, kissakuume, sisustuskuume ja jopa autokuume. Kaikki noi kuumeet on vaan merkki siitä, että mulla on liikaa aikaa ajattelulle. Mä haluan olla aina niin väsynyt iltaisin, etten mä jaksa enää alkaa haaveilemaan. Koiraa ja kissaa ei kannata ottaa, jos meinaa matkustaa ikinä minnekään. Vauvaa en näillä kiloilla halua lähteä edes yrittämään. Uuteen autoon ei ole varaa. Sisustuksen uusiminen on kans rahaa vievää puuhaa. Mulla on usein myös terveyskuume. Niinku nyt. Tosin ei yhtä voimakkaana kuin viime syksynä, mutta kuitenkin. Mieli tekis vaikka mitä, mutta motivaatio ei sitten ihan kuitenkaan riitä. Siitä todistuksena tänään 4 ruisleipää kevyttuorejuustolla ja pullapitkon tsiipale. Ei vaan pysy aisoissa ei. Muuten päivä on mennyt ihan nappiin, aamupuurot ja lounaat meni ihan hyvin. Sit tuli makeanpeikko piruileen päähän. Ois vaa pitäny tunkee se purkka suuhun. Tai ei se purkka oikein ois hyvää kahvin kanssa ollut...

Mulle tapahtu eilen yks tosi kiva juttu! Voitin erään blogin arvonnassa lahjakortin http://www.fitnesstukku.fi/ -sivustolle! En oo ikinä voittanu mitään mistään! Kiitos vaan Eli, jonka sivulla arvonta oli. Tilailin sitten jotain rasvapolttohommelia, monivitamiinia ja shakerin. Ostin aikalailla muiden ostajien arvioinnin perusteella tuotteet. Testaan ja laittelen tänne sitten omaa arvioo. Mä tahtoisin kokeilla jotain treenibuusteria, mutten mä jotenkin uskalla ostaa niin arvokkaita tuotteita, joita hyvässä lykyssä käytän sen yhden kerran.

Tänään tekisi mieleni lähteä ähkimään salille, mutta oon kyllä niiiiin väsynyt aamuvuoron jälkeen(jo kuudes vuoro!) etten ilman päiväunien elvyttävää voimaa jaksa lähteä. Ajattelinkin ihan tässä just nyt vetää vaakatasoon ja ottaa pienet kaunistavat(?) päiväunet. Niin joo, munhan piti tehdä se uusi treeniohjelmakin, mutta äääh! Ei tuu mitää!

Kotosalla ois kanssa hommia, pitäis lattiat imuroida ja pestä. En oo vielä puhtaita mattoja raaskinut iskeä lattialle, kun kuitenkin paljain jaloin tulee vielä kuljettua ulkosallakin. Tosin tänä aamuna oli todellakin kylmä! Meidän vessaremppa on suoritettu viimein loppuun, pientä hienosäätöö vielä(ja listat). Seuraavaksi alkaa toi meidän makkarin remppaan orientoituminen, se remppa on ollut vähä kesälomalla. Ollaan miehen kanssa siis yhtä saamattomia molemmat.

Mutta nyt sohva vetää puoleensa !