Etiäpäin!

Heipparallaa!

Aloitin nyt juhannuksen jälkeen oikeen diettaamisen. Vähän hankalalta tuntuu, mut oon ollu vielä toistaseks armollinen. Eilen soin itselleni ylimääräiset leivät ja tänään yhden. Käväs tossa nyrkissä suolapähkinöitäkin. Mutta joo, vähemmän ylimääräistä tänään kuin eilen. Koska ruuanlaitto ja ne vihreet tuntuu nyt niin luotaantyöntävältä, juon ruokani. Nutrilettin suklaapirtelöö menee nyt neljä kertaa päivässä ja yhden lämpimän aterian syön. En pyri nyt mihinkään ketoosiin, vaan ihan välttämään ruokapaniikin. Tuntuu helpolta ja on helppo saada rytmi kohdilleen. Sitähän se r-terapeuttikin halus.

Otin tuossa kuvia itsestäni, hyi helkatti!
Kattokaa ny ite!

Vähän tulee sellainen olo, et kuinka tässä kehtaa liikkua ees ihmisten ilmoilla.

Koska itsensä pitää kohdata, laitoin kuvan tänne.

Mua ärsyttää nyt ihan suunnattomasti se kun mies ei oikeen osaa tässä asiassa tukea ja motivoida, se ois kuitenkin hirveen tärkeetä. Ittekseni sitten hoen ja pälpätän tsemppiä. Mulla pitäs olla semmonen auttava puhelin, jolle vois soittaa aina kun tekee mieli sortua.

Mutta joo, iltalenkille koiruuden kanssa!

---ja taas...

Mun surkuhupainen edellinen yritys päästä ruotuun lössähti kyllä niinku parhaat päivänsä nähny säkkituoli. Masennus ei sittenkään ollut ihan niin kadotettu kuin halusin. Päivät meni edelleen sumussa sen mieltätasaavan lääkityksen takia. Kävin ennen meidän Teneriffan reissua psykiatrilla ja sanoin että nyt riitti, mä haluun elää päivisin. Iltalääke sitten lopetettiin, jo ihan senkin takia että olin vielä jonkun verran masentunut. Lähdettiin reissuun, käveltiin päivittäin ihan himona ja kas, nukahdin illalla ajoissa ja heräsin aamuisin ajoissa. Tätä kivaa liikkumisen tuomaa iloa jatkoin vielä reissun jälkeenkin, ihan kaksi kertaa kävelylenkeillä... KUNNES sairastuin satavuotiseen flunssaan joka vasta nyt alkaa helpottamaan. Hirvee hinku päästä salille, mutta reumankin veetuillessa, senkin ihanan halun saan nyt pitää taka-alalla, ainakin kuukauden. Sen jälkeen uudelleen aloitetun reumalääkkeenkin pitäisi alkaa vaikuttamaan. Viime viikolla lääkäri totesi molemmat nilkat niin tulehtuneiksi että tarvitsivat kortisonia. Kädet ovat tälläkin hetkelle helvetinmoisen kipeät. Reumalääkäri laittoi mulle lähetteen sisätautilääkärille, laihdutusleikkausta varten. En oo sen kummemmin ajatellut asiaa ikinä. 80% musta sanoo et ei, ainakin luettuani paria blogia netin syövereistä. Mennäänpä nyt sitten edes kuuntelemaan faktat. ja kylmiä faktoja mä meen sinne hakemaan. Lähinnä mua ei hirveesti kiinnosta mikään kahden vuoden oksentelu.

Tänään täytin 30 vuotta. Sen takia eilen päätin aloittaa superdieetin raameilla mukaellen. Ainakin alkuun. Lauantaina on luvassa juhlimista, joten ainakin silloin tää katkeaa. Mut hei, eka päivä on menny hyvin ja oon oikeesti innoissani tästä. Mulla on yks kaveri jolle voin höpötellä tästä millon vaan ja joka sanoo oikeesti suoraan asioita. Se on hyvä. Mä mitää päänsilittelyy kaipaakaan.

Ens kuussa pitäs ilmeisesti selvitä lähdenkö opiskelemaan syksyllä vaiko en. Toivottavasti, koska muuten oon ihan suossa taloudellisesti. Kesän ajaksi todennäköisesti joutuu hakemaan työtä joka ei vaan sovi mulle. Huoh.

Että tälläistä. Mä meen jatkaa mun synttäreitä rahkalla ja marjoilla :D

Ostetaan motivaatioo!

Mä olen tänään ja eilen syönyt niiiin hyvin että on oikeen superhyvä olo. Ehkä siitäkin, ettei oo niin huono omatunto syömisistään. Tosin mä nukahdin jo kasin jälkeen, joten en ehtiny mussuttaa illalla mitään. Korjattavaa ruokailurytmin suhteen on kovasti, en oikeen aamulla pääse rytmiin kiinni, ja lounaankin söin vasta neljän aikaan. Nukun aika pitkät unet tällä lääkityksellä, jopa kaksitoista tuntia, niin on vaikea rytmittää päivää järkevästi. Aamulla menee kaurapuuro raejuustolla ja rypsiöljyllä. Sitten vielä ruisleipä leikkeleellä. Oon aika kovasti puputtanut leipää viime aikoina, joten siitä eroon pääseminen on hirveen vaikeeta. Siksipä suon itselleni 1-2 ruisleipää päivässä. Vielä.

Normaalien ihmisten lounasaikaan vetäisin skyr-rahkan ja kauppareissulta tullessa banaani. Oli aika kova nälkä. Neljän aikaan upposi paistettua broileria salaatilla. IIIIISO salaattiannos ruokalusikallisella kevyttä salaatinkastiketta. Tunnustan, jälkkäriksi tupla-patukka... Illalla vielä rahkaa ja marjoja, niin päivän syömiset alkaa olee siinä. Jos mussututtaa, niin oon varautunut varsisellerillä.

On mulla kyllä sellanen olokin fyysisesti että painoa on. Ihan hirveen raskas olo liikkuessakin, kömpelö olo. Mutta se ei ole kenenkään muun vika kuin mun. Kukaan ei oo mua pakottanut syömään liikaa. Jotenkin tänä syksynä on ollut sellainen olo, ettei mulla oo mitään muuta kuin syöminen. Kun on ollut paha olo, niin on haettu sitä hyvää oloa mättämisestä. Niin se vaan on. Eikä siitä eroon pääse ennenkuin sen päättää lopettaa. Kuulostaa yksinkertaiselta. Pidetään tää yksinkertaisena niin se on sitä. Sehän on vaan ruokaa. Täytyis opetella nostaan se siltä jalustalta pois minne sen oon nostanut. Pitäisi pysytä nostamaan sen tilalle joku aika paljon terveellisempi juttu.

Liikkuminen on jotenkin kirosana taas mulle. Kynnys lähteä salille on ihan liian suuri, Vaikka mä haluan sinne ja kaipaan sinne. Jotenkin hävettää kai? Pelottaa kohdata se oma kunto. Se huono kunto. Ja on niin vaikeaa lähteä tuonne pimeään ja märkään. Kuntopyöräkin on tuolla varastossa. Uikutiuikuti. Säälittävää.

Ylösnousemus!

Herätellääs henkiin tää blogi taas. Otetaan mukava asento läppärin ääreltä ja aletaan purkaa viimeisimpiä tapahtumia.

Kesä meni kesätöissä baaritiskin sillä puolella jossa ei mee omaa rahaa, kerrankin jäin baarireissuista plussan puolelle :P Työ oli kivaa ja nautin asiakaspalvelusta. Syyskuun loppuun asti venyi tuo pesti. Uusia ystäviä ja uusia ihmisiä toi tuo kesä. Toi se jotain muutakin, mutta siitä edempänä.

Kesän aikana en todellakaan liikkunut enkä kattonut syömisten perään. Kuitenkin, en kovasti mussuttanutkaan mitään, kun äidillä asustelin. Meidän äiti ei oo tunnettu tuputtamisesta.

Nyt olen hengaillut työttömänä ja ootellut työkyvyn arviointia, joka oli tänään lääkärin vastaanotolla. Kävin puntarilla ja huomasin saavuttaneeni jotain, mitä en olisi ikinä uskonut. Nimittäin aivan hirvittävän korkean painolukeman, 148,5 kg!!! Tämä on totta ja tästä lähdetään taas. Käsi vaan niskaan ja nosto ylöspäin. Kaapissa on rahkaa, salaattia, broileria, raejuustoa, marjoja, porkkanoita ja lanttua. Plus eilistä kasvissosekeittoa. Alkottoman aloitin jo kaksi viikkoa sitten. Kesä menikin aikalailla iltakaljoitellessa ystävän kanssa. Nähtiin me ystävän kanssa muutenkin kuin kaljotellessa... kai?

Takas siihen lääkärikäyntiin... Mun ei tarvitse enää mennä nosteleen mummoja ja vaareja, eikä tehdä vuorotyötä. Helpotti. Kuntoutukseen hakupaperit menossa ja uusi ammatti mietintään. Helpottaa stressiä huomattavasti! Reuman saralla on vähän ollut tässä ongelmia, nilkka ja olkapää vihottelee. Aloitettiin pieni kortisonikuuri, joka jo ensimmäisestä päivästä alkoi keräämään nestettä mun pöhöttyneeseen vartalooni. Hieno sivuvaikutus on myös hirvee närästys joka ei todellakaan helpota liikkuessa. Kahvi siis pannaan hetkeksi.

Parisuhdesaralla menee nyt hyvin, Aloitettiin pariterapia kuukausi sitten. Lähdettiin siihen molemmat sillä mielellä että tää liitto pelastetaan.

Elokuussa käytiin Kreetalla, oli aivan ihana löhöloma kuumalla rannalla. Nautin! Ihana paikka, vaikka ruoka oli mun makuun vähän liian mautonta.

Mieli on ollut vähän maassa tässä viime aikoina, ja olenkin masennuslääkitystä joutunut lisäilemään. Hirvee motivaatiopuutos liikuntaan. Luulis ettei oo vaikeeta kaivaa kuntopyörää telkkarin eteen... EDES sitä. Pitäisi tehdä suunnitelma, josta pitää kiinni. Mä luulen et mun suunnitelma saa olla se, että ensin syöminen haltuun ja sitten pikkuhiljaa hivuttautuminen terveysliikunnan pariin.

Kiitos ja kumarrus kaikille niille jotka ovat kyselleet kuulumisia! Täällä mä oon ja tuun olemaankin!

Läskeilyä

Yhyy! Läskiks meni!

Meillä on kylässä vklopun ajan mieheni kummipoika ja senhän arvaa että herkuttelua oli luvassa. Enhän mä pystynyt enää hillitsemään itteeni, joten eilen söin 300 grammaa karkkia! Sekä popcornia jotain 2 litraa! Käytiin eilen syömässäkin, söin hamppariaterian oluen kera! En kyllä kokonaan syönyt annosta, sillä ei vaan maistunut. Eilinen aamu lähti vielä tosi hyvin käyntiin rahkalla ja marjoilla. Mut sitten JANON takia lankesin... Mulla ois pitänyt olla Ideaparkreissulla vesipullo laukussa. Ahmimisen takia polkasin korkeilla sykkeillä rankan puolituntisen kuntopyörällä ennen saunaa. Eli tuli sitten se puolikas aerobinenkin suoritettua. Eli saldo on puhdas liikunnan suhteen, Kiloklubin laskuri kertoo että 280 MINUUTTIA liikuntaa tällä viikolla, ja mulla on vakaa aikomus vielä tänään tehdä jonkunmoinen aerobinen suoritus. Muoks. Korjattu TUNNIT MINUUTEIKSI, kiitti Darling! On vissii vähä ajatukset oikeesti lomalla.

Perjantain hieronnan aiheuttaman migreenin takia en siis päässyt sinne kylpylään lillumaankaan, harmitti, mutta en kyennyt muuhun kuin makaamaan pimeässä huoneessa silmät kiinni. Muutenkin se päivä oli ihan katastrofaalinen ja se varmaan osaltaa aiheutti seuraavan päivän syöpöttelyä. Eli aamullahan mulla oli se hammaslääkäri. Ajattelin että syön aamupalan sitten sen hampilääkärin jälkeen. No ei taas menny niinku strömssöössä se. Puudutus kestikin kolme tuntia ja mun kieli oli ihan tunnoton. Jokainen joka on joskus puudutuksen saanut alaleukaan, tietää ettei voi syödä mitään jos kieli on puutunut. Hienoinen kieleen/poskeen puremisen riski. Menin sitten hierojalle sössöttäen ja nälkäisenä. Hierojakäynti oli kyllä tosi onnistunut. Hieroja löysi selkärangan vierestä todella kireän pitkän lihaksen joka selittää vihlaisut alaselässä, myös toisen lavan luona oli kireyttä sekä hartioissa. Hieronnan jälkeen mulla meni tosi pitkään ennenkuin uskalsin nousta seisomaan. Hurja fiilis! Varasin uuden ajan ensi keskiviikoksi, hieroja sanoi sitten käyttävänsä vähän kovempia otteita.

Hierojan jälkeen oli taas todella hyviä valintoja ruokakaupassa, ostin nimittäin päivän ekaksi ruuaksi lihapiirakan! VOI HYVÄNEN AIKA, OIKEESTI! Mä en edes pidä lihapiirakoista! Söin sitten kotona sen lihiksen salaatin kanssa. Ei ollu ees hyvää, ja roskikseen meni piirakasta osa. Tuntui muutenkin että mää söin koko sen illan jotain, vaikka en todellakaan syönyt, vaan miinuksille jäätiin ja pahasti. Eli seuraavana päivänä syöpöttelyä. Eli herkuton ja alkoton epäonnistuttu.

Tänä aamuna ei olisi maittanut mikään, mutta sitkeesti vetelin rahkaa, marjoja, kahvia sekä täysjyvä leipäviipaleen. Salaattiaineita on jääkaapissa, joten eineet tän päivän onnistumiseen on valmiina. Mulla on kaikki mahdollisuudet elää tää päivä fiksusti.

Koko tän viikonlopun mättämämisen ajan mä ihan oikeasti ajattelin sitä itse syömistä. Mikä on uutta. Ennen mä vaan mätin sysäten syyllisyyden tunteet ja järjen jonnekin kauas. Nyt mä tietoisesti kuuntelin itseäni, että koska olen täynnä, ja kyllä sieltä jonkunlainen signaali aivoista tuli. En syyllistänyt itseäni eikä mulla tänään ole morkkista, eilen syöpöteltiin, tänään syödään normaalia ruokaa, siinä se. Kyllä minä opin näköjään. Ja siitä mulla on onnistunut olo.

12 päivää vielä lomaan.

VKO 2

Kaikki liikunnat check! Eilen ja tänään tunnin aerobiset, eilen vesisateessa sekä tänään kuntopyörällä. Ketjua riitti olohuoneessa kun kattelin telkkaria samalla. Kiloklubin merkkailujen mukaan olen liikuttanut eviäni 360 minuutin edestä tällä viikolla. Liikuntapäiviä tuli 6!

Kotona oon siis oleskellut vklopun. Eilen mulla oli tosin vajaan tunnin treenit, kovan luokan pt piti aika tiukan session. Ikää tällä tulevaisuuden toivolla on tuommoiset 5 vuotta. Meidän takkahuoneen lattia oli "sali", meidän makkari oli pukkari, sekä mun miehen tietsikkahuone oli tämän ohjaajani toimisto. Aina välillä trainerini kävi olohuoneen pöydällä lojuneesta iltasanomista tsekkaamassa seuraavan liikkeen. Eihän siinä lehdessä mitään oikeeta jumppaa ollut, mutta hyvin tuntui aina muisti virkistyvän liikkeiden osalta. Mulla oli kyllä hauskaa. Tällä salilla oli ihan oma keittiö, jossa sai käydä tekemässä terveellistä ruokaa jos tulee nälkä. Myös makuuhuoneen laatikoista löytyvää tavaraa sai aina salilla ollessaan käyttää, kuten mm. lakata kynsiä ja pitää koruja.

Syömisten suhteen on ollut vähän löysempää hiilareiden suhteen, ja heti ne näyttää ottavan vallan. Vedin just kaks lautasellista kalkkunapastaa. Hyi hitto mikä olo! Tietää mitä syön ens viikolla! Kalorit on vaihdellut 1200-1700 välillä. Heti jos liikkuu, on nälkäisempi. Mut ei herkkuja eikä alkoa. Ainut syntini on puolikas vaahtokarkkilumiukko sekä kolme ranskanpastillia. Ei voida vielä pidättää rikoksesta epäiltynä!

Eilen mä olin tosi ahkera ja imuroin sekä heilutin moppia. Leivoin myös suklaakakun sekä valkosipulipatonkia kahvileiväks, kun kävi vieraita, maistoin palan. Tänään mä sain mun silityskasan silitettyä. Vaihdoin myös jouluverhot keittiöön kun tajusin ettei ne nyt niin jouluisen ole etteikö niitä vois jo vaihtaa. Eli ei oo mitään tonttuja tms. Ompelin myös vessan ikkunaan verhon sekä laitoin tilapäiset verhot vaijerilla makkarin ikkunaan. Ostettiin Jyskistä rullaverho makkarin ikkunaan, mutta se olikin ihan liian lyhyt siihen. Pakkauksessa luki 180 ja se olikin jotain 176 cm. Harmitti, kun toi pulju ei edes ole kauhean lähellä.

Mieliala on suht hyvä ollut, vaikka kuulemma oon skitsonnut enemmän kuin aikoihin. Mä en vaan kyllä oo ite huomannu sitä. Ainakin jos mulla on tekemistä, niin mua ei niin paljoo veetuta, hah! Jäkättämismoottori on silloin harhautettuna.

Ens viikolla on miehellä aamuvuoro ja mun elämä helpompaa. Ei tartte miettiä mitä ruokaa tekee, kun mies ei tartte evästä. Eli salaattilinja all week long! Saan myös todennäköisesti itteni paremmin aamulla salille.

Ainiin. 19 päivää lomaan! Tulostin tänään matkaliput.

Yritän, mä yritän!

Heti alkuu ennenku unohtuu, liikuntasaldo! 
Sali x 2, CHECK! 
Aerobinen x 1, jaiks, tulee aerobinen vkloppu! 
Venyttely x 2, yks siis vielä jäljellä! 

Alottelin sen päänuppilääkityksen. Lueskelin tietysti alkuun kaikkee hirveetä netistä ennenku alotin koko lääkkeen. Kaks päivää nyt ottanut sitä, eikä kovastikaan oo sivuvaikutuksia. Vähän tuntuu päässä hassulta, huimaa. Mä en tiedä onks tää jotain lumevaikutusta, mutta musta tuntuu jo ehkä vähän keveämmältä tuolla ajatuksissa... Eilen kun menin nukkumaan, niin kädet ja jalat tuntuivat elävän ihan omaa elämäänsä. Oli vaikea nukahtaa kun ei voinut pitkään maata samassa asennossa. Eilen juttelin isäni kanssa puhelimessa tästä masennusasiasta, tuntui että se tais tajuta tän homman kun kerroin että itku tulee vaikkei ole mitään syytä. Keskusteltiin siitä, miksen ole aikaisemmin mennyt lääkäriin. Arveli mun ajatelleen silloin liikaa siskoni sairautta ja sairastamista. Hällä on siis kaksisuuntainen mielialahäiriö, joten arvata saattaa, ettei minun pienet alakulot ole mitään sen rinnalla. Enkä mä varmasti ole halunnut ketään silloin huolestuttaakaan omilla pienillä asioillani. Mä oon ollu se vahva ihminen, eikä moni varmasti nytkään voisi uskoa että olen masentunut, tai että mitä mun sisällä tapahtuu.

Puhelun aikana mulle kävi entistä selvemmäks se, että oon antanu ihmisten kohdella mua tosi törkeesti enkä ole pystynyt sanomaan vastaan. Oon vaan ajatellut että se on helpompaa niin, kyllähän mä kestän, mullehan on sanottu että mä oon vahva. Noh, elämä on. Mitäs läksit.


  Kaks päivää mä taas lepäilin, ja tänään raahailin itteni salille. Oli muuten tehokas treeni, lukuunottamatta 10 minuutin istuntoo vesiklosetissa... Joo, pistän lääkkeen piikkiin. Pitkästä aikaa 650 kaloria paloi vaikka olikin vaikeuksia saada lämpöjä päälle, syke tuntu olevan aika matalalla.

Judas-mieheni yritti houkutella lähtemään huomenna rilluttelemaan isolle kirkolle, mutta minä vahvatahtoisena naisena kieltäydyin, koska suoraansanottuna mua kiinnostaa enemmän saada toi mun liikuntatavoite täyteen, ettei mun tartte ens viikolla liikkua joka päivä!

Ruokailut ovat pysyneet handussa... Tosin liian pieniä kalorimääriä tässä vedellään. Ruokahalu on aika surkee ton lääkityksen kanssa, huomaan. Ei oikein tee mieli mitään, ees niitä herkkuja.

Ai mitä mä oon tehny kahden päivän aikana? No en oikeestaan mitään. Eilen aloitin piparkakkutalon rakentamisen. Tällä kertaa IKEA:n muoteilla, oon aikasemmin tehny ihan ite omat mallit. Kuvan valkoiset möykyt on olevinaan lumiukkoja, ne on jotain Ikean namimallistoo. Maistoin yhden ja lähinnä maistui yököttävältä. Kuten myös piparitaikina. Yih! Talon kattomateriaalia saatoin maistaa kahden ranskanpastillin verran. Meillä ei oo yhden ainuttakaan piparkakkumuottia ja pähkäilinkin vähän aikaa että mitä ihmettä mä sillä lopulla taikinalla teen. No keksin painella juomalasilla pyöreitä pipareita. Niistä sitten taiteilin tosi surkeilla taiteilijan kyvyilläni kuuseen koristeita. Voi jösses. Varmasti joku kolmevuotias on keskimääräisesti lahjakkaampi tuossa kuin minä... Tarkoituksena siis pujottaa punainen nauha noista piparin reijistä ja pujottaa kuuseen. Kivaa väkertämistä! Mä nautin oikein siitä kun sai hiljaa rauhassa yksin päkertää menemään.

Valmisteluja oon tehnyt matkaa varten, mm. ostin tälläisen hihnan matkalaukkuni ympärille. Ihan 9 euroa jouduin pulittamaan.

21 päivää. 

Läskin kolesteroliarvot

Tänään oli toinen lääkäriaika, nopeempi reissu kuin viimeksi, olihan mulla vaan yksi aika tällä kertaa. Pääasiassa piti se papakoe ottaa ja semmoset jutut hoitaa. Palautin myös BDI-testin. Tulokseksi sain 27, joka viittaa vakavaan masennukseen. Koin että vaikeinta just tällä hetkellä mulle on se, että alan parkumaan esim. kaupassa. Se on ihan hirveää! Ei se mun itku todellakaan tarvitse edes mitään syytä. Noh, kuitenkin, lääkkeitä en viitsinyt hakea tänään. Olo oli jotenkin niin surullinen lääkärin jälkeen.

Postiivista tietoa tarjosi labratulokset... Mun kolesteroliarvot oli kyllä aivan loistavat! HDL 1.42, yli 1,0 pitäisi ollakin, LDL 2,5, tulisi olla alle 3 ja Trigly 1,38, tulisi olla alle 2,0. Huikeeta! En mä kovia rasvoja kamalasti syökään. Suola-arvo oli vähän alhaalla, siitä varmaan johtui mun eilinen himo pistaasipähkinöihin, joita mussutin menemään desin(320 kaloria!) verran. Ekg oli normaalin terveen nuoren naisen. Paastosokeri 5,2. Kilpparit oli ok. Eli mä oon vaan läski omasta tahdostani.

Vaa'allakin piti käydä, lääkärin vaa'an mukaan painoin huikeat 142,9 kg. Toivon todellakin että oma vaaka näyttää vähän eri lukemia huomenna aamulla. 140,9 kg näytti siis viime viikon torstaina. Ja viikko ennen sitä 137,?

En jaksa postata noita mun ruokailuja, mutta tärkeintä että pallukat on ollu vihreinä ja kalorit maltillisissa rajoissa. Maanantaina tais jäädä vähän kuitupallo punaiselle...
Maanantai: 1427 kaloria
Tiistai: 1585 kaloria(huom! söin pähkinöitä!)
Keskiviikko: Päivälliseen mennessä 1265.

Liikuntasaldo:
1 x sali
1 x aerobinen
1 x venyttely

Loppuviikolle ei siis mikään paha rasti. Jäljellä vielä 1x sali, 2x aerobinen ja 3x venyttely, joista yhden venyttelyn aion hoitaa tänään pois alta.

Lomakin jo häämöttää! Enää 23 päivää aurinkoon. Tänään kaivoin esiin matkalaukun ja tyrkkäsin sinne pyykinpesuainetta imemään ummehtunutta tuoksua. Kävin läpi kesävaatteitakin. Kai siellä jotain käyttökelpoista on. Ja eihän mua kukaan siellä tunne!

Kuva edelliseltä reissulta Puerto De La Cruziin 01/2012. 

Tiistaina elämä jatkui

Vaihteeksi jotain kivaa.

Makkarin seinät saatiin valmiiksi! Enää listat ja verhot. Kattelin Vallilan Mandariinikangasta. Tahtoo! 

Seuraavaksi vähä niitä motivointikuvia. Kaikki alla olevat kuvat täältä.

Sinun tarvitsee vain hyväksyä itsesi.

Niinpä juuri. Ihmiset kohtelevat sinua vain yhdellä tavalla. Sillä millä annat heidän sinua kohdella. 

Tää teksti veti mut ihan sanattomaksi. 

Usein näytän siltä ettei mua satuta mikään mitä muut musta ajattelee. Väärin. Sattuu se.

Ruokailu-uutisiin: 

Tänä aamuna ahdoin itseeni 1/3 päivän kaloreista. Eräs nelikymppinen mieshenkilö samasta taloudesta oli ostanut läheisestä ruokatavarakaupasta tuoretta mustaa makkaraa. Vielä tähän mennessä tunnistamattomaton syy sai minut sullomaan kurkustani alast pötkön tuota mustaa herkkua. Karkeasti voidaan arvioida, että pötkön paino oli 100 g eli 260 kaloria. Tapaus johtaa jatkotoimenpiteisiin. Blogilukijoiden eteen esitettäväksi kaavaillaan seuraavaa suunnitelmaa: Kerrotaan epäterveellisistä ruokatavoista kevyellä otteella. Rangaistuksena tästä kehoa huoltavaa salitreeniä ennalta suunnitellun lepopäivän sijasta. Iltapäiväksi ja illaksi luvassa rahkaa, puolukoita sekä eilistä tomaattikeittoa raejuuston sekä herkkusienten kera. Odotettavissa kalorilukemien jäävän kulutuksen alapuolelle. 

1 viikko.

Hömhöm... Ekalta viikolta siirtyy seuraavalle viikolle yksi aerobinen ja yksi venyttely. Mä en tänään yksinkertaisesti enää ehtinyt salille! Eli ensi viikolla kaksi tuntia salia ja kolme aerobista ja 4 x 15 min venyttely.

Nukuin myöhään, heräilin pitkin yötä jälleen, ylläri. Lähdettiin isänpäiväilemään keskiseen Suomeen puoliltapäivin. Aamupalaks söin aamupuurot raejuustolla ja leseillä. Söin sitten vielä matkalla rahkaa ja mansikoita. Perillä olikin sitten savulohta, naudanpaistia, valkosipuliperunoita, kastiketta, patonkia, salaattia. Otin näitä kaikkia. Annoin itselleni luvan syödä patonkia, mutta vain jos vielä maittaa kun lautanen on tyhjä. Perunoita söin jonkun 150g, eli ihan tarpeeksi! Jälkkäriks oli suklaakakkua ja kahvia. Söin pari lusikallista kakkua näön vuoksi. Mä en pidä kakkua herkkuna, koska oon aina inhonnut kakkuja. Joo, oon vähä epätavallinen läski. Tälle päivälle arvioiden 2000 kaloria, kun en enää ehtinyt mättämään mitään kun tultiin kotiin. Mulla on aamusta labroja, joihin tarvii olla 12 tuntia syömättä ja juomatta. Eiliseltä kaloreita 1500.

Mutta hei, ei herkkuja eikä alkoa!

Eilinen salitreeni meni suoraan hauiksiin, kipeetä on. Ojentajiin tarvis taas keksii joku uus juttu, sillä eteenpäin mä en pääse pelkällä taljalla + köydellä. Ranskalaista mä eilen yritin, mutta ei. Ei toi kyynärpää kestä sitä liikettä. Siihen tarvii ettii joku superhyvä liike. Pystypunnerrus käsipainoilla seisten menee taas paremmin! 6 kilolla alottelin ja nyt menee jo 7-8-7kg. Yritän vuorotella pystypunnerruslaitteen ja noiden käsipainojen kanssa, se on ainakin tähän asti toiminut hirmusen hyvin, ja selvästi tulee voimaa olkiin. Vipunostoja sivulle pitäs taas kokeilla, kuinka noi olkapäät siitä tykkää. Todennäköisesti se on yks liike mitä en voi tehdä.

Ens viikkoa päin !

Ei sitten itketä lauantaina!

Eilen oli eka ilta kun otin Melatoniinia nukahtamisvaikeuksiin. Otin tabletin kahdeksalta ja olin 21:30 jo aivan unessa. Heräilin kuitenkin pitkin yötä, muutaman tunnin välein. Syvään uneenkin pääsin, sillä näin ihan sekopäisiä unia. Joko mä olin illalla tosi väsynyt tai sitten toi lääke jo auttoi, sillä nukahdin kyllä todella helposti. En kerennyt ees ajattelemaan mitään. Annostus on mulla 3 mg kerralla. 

Aamulla heräsin kello 8 siihen kun mun mies tuli sauvakävelyltä?! (Ai vitsi mä oon rakastunut noihin lauseiden suurentelemiseen!)Se oli seitsemältä lähtenyt tarpomaan pitkin mutaista tietä. Olin siis todella kummissani! Sitten sain ihanaa munakasta ja puuroa aamupalaksi. Lähdin salille tekemään reenin, sykkäri unohtu tällä kertaa kotiin, mutta luulisin että oli vähän reippaampi treeni. Ainakin hikoilin uskomattoman paljon. Viihdyin aerobisten laitteiden parissakin kiitettävästi. Kiloklubin kirjailujen mukaan nyt on plakkarissa 226 minuuttia liikuntaa tälle viikolle. 285 ois siis tavoite, jos lasketaan ne 3 x 15 min venyttelyt mukaan. Huomenna mulla ois tarkotus käydä vetäsemässä viikon viimeinen aerobinen ja jos ehtisin venyttelyyn illalla? Riippuu siitä monen aikaan me tullaan huomisen sankareita juhlimasta.

Meillä on tänään ton makkarin tapetointia, tai mun mies tapetoi ja mä pysyn poissa tieltä. Olen siis vastuussa ruokahuollosta. Tänään oli lounaaksi eilistä päivällistä, GoGreen salsalla höystettyä jauhelihaa, sen kanssa riisiä. Eilen oli lisuna kaalia+porkkanaa, tänään joku pakastekasvishässäkkä. Tota kaaliporkkanaraastetta tein ison saavillisen pari päivää sitten ja vielä se vaan maistui. Se pysyy aika hyvänä kun puristaa sitruunamehua sekaan. Illaksi oon jo esivalmistellu kookoskanaa! Muistais vaan ottaa taas kuvia. Monesti on vaan niin kiire syömään!  Illaksi oonkin varannu ns.herkkua, nimittäin porkkanaa ja dippiä! Uujee! 

Eilinen ruokailu, kaloreita 1400 ja rapiat. Kaikki pallerot vihreenä. Tän päivän ruokailuista tiedän jo että tulee olemaan enemmän kaloreita ja vähemmän vihreetä.

Perjantai

AAMIAINEN

1.00 lautanen (2 dl) Kaurapuuro, veteen valmistettu

3.00 rkl Vehnälese, ravintokuitua 37,5 g / 100 g

1.00 tl Voi

3.00 rkl Raejuusto, rasvaton, hyla, valio

LOUNAS

1.00 viipale Ruissekaleipä, ruispalat, vaasan, ravintokuitua 10 g/100 g

1.00 tl Kasvirasvalevite, olive, kevyt, Becel, rasvaa 38%

100.00 g Porkkana

100.00 g Valkokaali, keräkaali

100.00 g Nuudeli, keitetty, ei suolaa

100.00 g Atria. ylikypsä kinkku-leikkele

VÄLIPALA

250.00 g Maitorahka, rasvaa 0.2%, ehrmann

100.00 g Metsämustikka, mustikka, ka

100.00 g Mehukeitto, mustikka, sokeroimaton (valio)

3.00 rkl Maapähkinä

PÄIVÄLLINEN

100.00 g Salsa, gogreen

100.00 g Jauheliha, naudan, 17% rasvaa

1.00 dl Riisi, keitetty, keitinvedessä suolaa

100.00 g Valkokaali, keräkaali

100.00 g Porkkana

1.00 viipale Leipä, limpukka, pågen

1.00 rkl Tuorejuusto

Fiilikset eilisestä on aika ristiriitaiset, tavallaan mä murehdin edelleen koko tilannetta ja samalla oon hirvittävän huojentunut siitä että nyt tän asian hoitaminen on oikeesti jollain muulla kuin mulla. Eilen juttelin asiasta erään ihmisen kanssa joka totesi vain, että mitä syytä mulla on olla masentunut, mullahan on kaikkea ja kaikki hyvin? Sanoinpa vain että sepä se, kun en minä sitä ite päätä että olen masentunut. Käsittääkseni mun aivojen kemiat on vaan päin peetä. 

Lääkärihän väläytteli mahdollisuutta kilpirauhasen toimintahäiriöihin, jota on etsitty jo pitkään, mutta ei ole löytynyt. Kun kävin juuri lukemassa kilpirauhasliiton sivuilta oireista, huomasin että minullahan on melkein kaikkia niistä. Toisaalta, oireet on kyllä sellaisia joita voi olla muistakin syistä. En mä uutta sairautta haluais missään nimessä! Toivon vaan että saisin olla terve, saisin elämästäni kiinni. 

Kukkakuva lauantain piristykseksi, ole hyvä! 

KH! eli kuukausihaasteen sujuminen.

Tilannepäivitys koskien kk-haastetta.

Tällä viikolla kasassa jo tunti molempia sortteja ja nolla venyttelyä. Eilen kävin tekemässä aerobisen aamulla ja sitten kaverin kanssa tehtiin keskivartaloo ja höpöteltiin. Se ei varsinaisesti ollut treeniä vaan semmosta leppoisaa kikkailua. Maanantain lasken mukaan tähän haasteeseen myös, ja siltä päivältä tuli se tunnin sali.

Tänään oli lepopäivä ja ruokailutkin vahvalla tolalla. Eilen keittelin itse hernekeiton johon laitoin lihaksi 10% naudanjauhelihaa. Parasta ikinä! Oonkin syöny sitä sitten tänäänkin ja huomennakin lounaaks luvassa loput. Halvaks tullu ainakin parin päivän pöperöt.

Laittelin tossa pihaa kuntoon viimeinkin talvea varten. Sen jälkeen maistuikin sauna ja saunajuoma...

...Nimittäin muutama lasillinen vettä! 

Ajatusansoista ahmijoille

Sain eilen luettua ahmintaeeposta hiukan pidemmälle. Kyseessa siis ”Irti ahminnasta, 2013, Duodecim”, uudehko ahminahäiriöstä kärsivien ihmisten itsehoitokirja, jota käyttävät myös monet terveysalan ammattilaiset. 


En nyt ala opettamaan tässä ketään, vaan haluan kirjoittaa auki tiettyjä otsikoita itselleni. Seuraavia otsikoita kutsutaan kirjassa ajatusansoiksi. Ajatusansat ovat ”kielteisiä automaattisia ajatuksia, jotka aiheuttavat haitallista toimintaa” (Irti ahminnasta, 2013). Ajatusansat on mulle käsitteenä ihan bränikkä, joten koitin tutkia netistä vähän lisää ko.käsitteestä, mutten löytänyt mitään. Lueskellessani näitä kirjan oppeja, huomasin harrastavani näitä ajatusansoja elämässäni aika runsain mitoin.




Yliyleistäminen
Aah, kuinka tuttua! Helppo homma kun sen osaa! Tätä mä oon tehnyt varmaan lapsesta asti. ”En kuitenkaan saa kokeesta kymppiä, joten ihan sama vaikkei lue”. Aikuisena: ”En todellakaan tuu koskaan laihtumaan, joten ihan sama vaikka mässäänkin”. Kuntoillessa: ”En todellakaan jaksa treenata täysiä,niin miksi mennä salille ollekaan”. Näitähän riittää.


Kauhistelu ja katastrofiajattelu
Päivittäistä. ”Jos nyt syön kahvin kanssa pullan, on koko laihduttaminen ja elämä pilalla. Lihon 5 kiloa per pulla”.


Mustavalkoinen ajattelu
Olen jo syksyn aikaisen itsepohdiskelun tuloksena löytänyt ittestäni tämän(kin) piirteen hyvin vahvana. Joko mä teen asian täydellisesti, tai sitten epäonnistun täydellisesti. Tossa välissä ei oo mun päässäni sitä harmaata aluetta. Sopii myös työelämään.


Vähätteleminen ja suurenteleminen
Mä en ikinä onnistu tarpeeksi hyvin. Joku 20 kg laihduttaminen esimerkiksi, joo ihan kiva, muttakun se ei oo se -50kg. Eli en pysty antamaan ittelleni krediittiä jostain ”vaan” 20 kg painonpudotuksesta. Myös se, että jos mätän itteni täyteen moskaa yhtenä päivänä, se pilaa viikon muut päivät. Ja taas ollaan siinä tilanteessa missä millään ei ole mitään väliä ja mätetään sontaa naamariin huomennakin.


Kielteisyys
”Korostat kielteisiä asioita ja teet ensisijaisesti kielteisiä johtopäätöksiä arjessasi”. Sopii myös hyvin työelämään.”En pysty syömään keitettyä parsakaalia, en siis pysty syömään terveellisesti”. ”Hyvin meni salitreeni ja kehityksen huomasin, mutta en tule ikinä pääsemään tavoitteisiini”


Järkeistäminen
”Kovan työviikon jälkeen ansaisten herkkuja ison kasan”. Ehkä vähemmän järkeistän nykyään enää, kyllä se on vähä niinku niin että syön nyt saakeli tän kattilallisen popcornia ja that's it!


Ajatustenluku
En kyllä oikeastaan ajattele mitä muut ihmiset musta ajattelee, ainakaan näissä ahmimis- tai lihavuusjutuissa. Kyllä mulla kovempi paine on siinä mitä musta ihmiset ajattelee vaikka töissä. Tai kotona luulen tasan tietäväni mitä mieheni ajattelee.


Henkilökohtaistaminen
Yleensä jos joku huonolla tuulella, tai selkeästi nään että on vihainen jollekulle. Ajattelen heti että se on mun vika, tai että mä oon tehnyt jotain tälle henkilölle. Jos joku asia epäonnistuu, menee rikki tai ylipäätänsä esiin tulee joku hankaluus, niin tottakai se on mun vika. Vaikkein ole edes ollut lähelläkään ongelmaa, ja on selvä ettei se voi olla mun vika. Mulla on uskomaton taito kehitellä päässäni polku, joka sijoittaa mut sen ongelman lähteeksi. Mä ajattelen liikaa muita, ja pakotan ihmisen ajattelemaan liikaa mua tällä mun helvetinmoisella itsesyyllistämisellä.


Itseään toteuttava ennuste
Tämä on ehkä se pahin. ”Olen niin onneton ettei mikään tekemäni onnistu, mä oon vaan ikuisesti näin surkee”, ”mulla epäonnistuu kaikki”, ”en osaa mitään oikein”, ”en opi koskaan mitään” ja ”en tule ikinä olemaan terveen painoinen”. Tää on varmaan se jarruttavin tekijä? Tää on varmaankin se alitajuinen jarru, mitä hokemalla estän itseäni laihtumasta.


Tuossa samaisessa kirjassa selitetään positiivisen ajattelun vaikutus aivoihin, ja se oli musta tosi kiinnostavaa luettavaa. Okei, tässä tulee nyt vähän sitä ”luentoo”, mutta skippaa jossei muka kiinnostais suakin! Kirjassa osiossa ”Tunteet haltuun” selitetään kuinka aivot voi opettaa ajattelemaan myönteisemmin. Suora lainaus kirjasta, Irti ahminnasta, 2013: Aivojamme voidaan verrata metsään, jossa risteilee polkuja. Aivoissa polut syntyvät, kun synapsit yhdistävät hermosoluja toisiinsa muodostaen hermoverkkoja. Metsässä toiset polut ovat kapeampia, toiset leveämpiä ja nopeita kulkea. Polusta tekee helppokulkuisen se, että sitä käytetään usein. Siis kuinka yksinkertaista, vai mitä? Mulle ainakin toi oli tosi tärkeä tieto, sillä olen ihminen joka tarvitsee väitteiden tueksi jotain konkreettista. Jos joku tulee mulle sanomaan, että aloita aamusti toistamalla peilin edessä itsellesi ”Olen kaunis”, niin uskot siihen kohta itsekin. Mitä, miks ja miten, ajattelen heti! Nyt mä tiedän että noissa hokemissa voi oikeesti olla perää.


Taikauskoinen ajattelu
Tää ei kyllä oikein istu mun ajattelutapaan. Mä en koskaan ole ajatellut että olisin onnellinen sitku vaan oon normaalipainoinen. Nouveiinhell! Samat päänsisäiset ongelmat mulla sillonkin olisi, ehkä kenties eri muodoissa.


Muiden miellyttäminen
Tää on kans tää rakas luonteenpiirteeni joka tekee mun elämästä välillä niin infernaalisen hankalaa ettei oo tosikaan. Jos musta tykätään, on mulla hyvä olla. Musta on kamalaa jos joku ei tykkäis musta, tai joku on suuttunut mulle. Tässä voidaan taas nähdä yhteyksiä esim. ajatustenluvun ja henkilökohtaistamisen kanssa. Mä etsin hyväksyntää ja paljon. Siksi voidaan sanoa ettei mun itsetuntoni ja itseni arvostamisen taso mitenkään päätähuimaavan korkealla ole, vaikka niin monet väittävätkin. Se mikä näkyy ulos, ei välttämättä kerro sitä mitä mun sisälläni myllertää.


Aika paljon asiaa näin kerrankin. Kun luin tuotakin osioo kirjasta, ajattelin että tämäpä on kuin mun elämästä kirjoitettu suoraan. Vaikka en ahmikaan juuri kirjan esimerkeissä kuvatuilla tavoilla, niin kyllä mussa silti se ahmija piilee kuoren alla aika vahvana. Salasyöntiä en harrasta, ostan kaupasta ihan mitä haluan ilman että kuvittelen ihmisten katsovan mun ostoskärryä ja mun olemusta. Voin käydä ravintolassa ja syödä hampurilaisen ilman että uhraan ajatusta kenenkään toisen ihmisen mahdollisille ajatuksille mun syömisestä. Eri asia tietty, että jos joku Jutta G olis viereissä pöydässä, silloin saattais vähän ahdistaa. Tiedän kyllä että tuskin se viittis vaivaantua jonkun randomläskin syömisistä viereisessä pöydässä, sillä eihän sekään aina ”töissä” oo, mutta ois se aika vaivaannuttavaa silti.



On tuossa kirjassa tullut vastaan jotain semmoistakin mitä mä en oikein käsitä. Ruokavalioesimerkeissä on mielestäni ihan tolkuttomasti hiilareita. Esimerkkipäivissä on herkkuja joo. Siksi koska herkkuja ei saa totaalisesti kieltää. Mutta siinä on välipalavaihtoehtona mm. pullakahvit sekä suklaapatukka. Nuo on tavallaan lounaan ja päivällisen jälkiruokia samalla. On tietysti järkevämpää syödä kaksi suklaapatukkaa päivässä kuin yhtenä päivänä suklaalevy, vai onko? Lasketaanpa: 2 mars-patukkaa per päivä on yhtäkuin 14 suklaapatukkaa per viikko. Joka on taas vajaa 3000 kaloria per viikko suklaakaloreita. Fazerin sininen suklaalevy x 1/vko vajaa 1100 kaloria. Kärjistettynä tietysti. On tietysti looginen pointti se, että jos syöt joka päivä jotain hyvää, niin sun ei tee mieli sitä ahmia. Kun taas totaalikieltäytyjä nimenomaan ratkeaa syömään sitten hirvittämän määrän "lakon" aikana tai jälkeen. No ei taas toimi mulla. Kyllä mä pystyn olemana kk:den syömättä herkkuja jos haluan. Nyt kun mä tämän sanon, mun on pakko ollakin! Hahah ! Ei oo vaihtoehtoja enää! 

Summa summarum, kirjassa on paljon hyvää ja paljon kyseenalaista. Kyseenalaistaminen on jokaisen omassa päässä ja omissa tavoissa. 

Kuukausitavoite!

Kuukauden tavoitteet 5.11.2013-5.12.2013

• Ei alkoholia. Saunaolueksi kelpuutetaan yksi alkoholiton olut x vkossa.
  
• Ei epäterveellisiä herkkuja
  
• Liikuntatunteja min 4h/vko, joista 2 h aerobista ja 2h salitreeniä
  
• 3x15 min venyttelyä/vko
  

Koska vapaaehtoisia viikkotavoitteiden keksijöitä ei löytynyt (iso HMPH!), keksin kuukaudeksi omani. 6.12 meidän reissuunlähtöpäivä, joten täähän tulee aika passelisti!



Eilinen salitreeni meni taas putkeen! Oli ihan huippuhieno treeni. Vähän alkaa vaan nyppiin kun en pääse polvenkoukistaja/ojentajalaitteille ton mun laskimotulehduksen takia, on se jo paranemaan päin, mutta silti todella arka! Ei mitään toivookaan että sais laitettua jalat niiden rullien väliin. Kauhistuttaa jo ajatuskin. Eiliset syömisetkin meni nappiin, aamupalapuuro kahvin ja sämpylän(omatekemä monijyväporkkanasämpylä) kera. Lounaaksi salaattia. valkuaista sekä broileria. Salin jälkeen päivälliseksi nopeesti salaattia ja naudanjauheliha 10% pihvi sekä sämpylä kevytmaksamakkaralla. Iltapalaksi sokeritonta glögiä ja kourallinen pähkinöitä. Yön nukuin tosi huonosti ja olinkin hereillä jo viideltä. Nyt ennen kahdeksaa olen jo tehnyt puolentunnin venyttelyn body balancen tyyliin sekä syönyt reilun aamupalan. Kohta varmaan otan välikuoleman ja sitten lähden salille. 

Pyhäinpäivän hölläilyjä

Tuli sitten oikeen nollausviikonloppu tästä. Vodka maistui lauantaina, ja eilinen menikin sitten ihan pelastusarmeijalle. Ei mulla kyllä krapulaa ollut, mutta muuten vaan niin vetelä olo, jos se sitten olikin sitä darraa? 

Blinien paistelut meni sitten vähän mönkään, koska ostamani sikakalliit muikunmädit olivat jo valmiiksi vanhoja, parasta ennen n. kuukausi sitten. Hiphei ja hurraa! Ei muutakun nopsaan ostaan tilalle kylmäsavulohta. Onneks oli toi lähikauppa auki! Oli mulla varuulta Ikean merileväkaviaaria kaveriks lohelle. Eihän se kyllä yhtää samaa ole. 

Koko viikonlopun kävin sytimässä pihan lyhtyihin kynttilöitä. Yö oli ihan julmetun pimeä!

 

Tänään taas arjesta kiinni tehokkaasti. Heräsin jo kahdeksalta, mutta venyttelin tunnin sängyssä... Nyt mulla on broiskua uunissa ja oottelen nuohoojaa.

Tutustuin vklopun aikana http://www.kuntosaliharjoittelu.fi/ -sivustoon, jolta löytyy aiheeseen aika paljon tietoa ja johon uskon voivani luottaa. Siellä saa tehdä ilmaiseksi itselleen treeniohjelman, ja jokaisesta liikkeestä löytyy video. Tosi mielenkiintoista faktaakin siellä harjoittelusta löytyy. Ja ihan suomeksi, ymmärsi ainakin tämmönen vähän heikkolahjaisempi yksilö. 

Tänään mulla on .. Siis niin mitä? Menin laittamaan riisiä kiehumaan ja jäi ajatus sitten kesken ton lauseen suhteen. 

Voisko joku keksii mulle viikkotavoitteet tälle viikolle? 

In your face, epäilijät!

MINÄ MENIN SALILLE. Siellä oli kivaa. Oli mukavan väljää eikä haissu pahalle. Treeni kulki hyvin ja oon nyt onnellinen kaikin puolin. Kehitystä oli taas tullut, alan olemaan pikkuhiljaa samoissa voimissa kuin viime jouluna. Ja se kertoi senkin, että mun omatekemät ohjelmat toimii!

 Ja hei! Mä selvitin syyn mikä tekee mun liikkumisesta niin vaikeaa. Se on meidän ulko-ovi. Sillä ovesta kun pääsin ulos, niin johan helpotti! Oven sisäpuolella ei huvita mikään, eikä tee yhtään mieli lähteä liikkumaan. Tuo 80-luvun ruma ja kamala ovi meinaa turmella mun liikkuvaisen elämän.

Tässä tämä pikapostaus!

Ps.Lasketaanko imurointi ja moppaus aerobiseks...?

Maanantain marinaa!

Alan olemaan jo aika epätoivoinen kaiken kanssa. Mun hienot suunnitelmat ja hieno viikko kaatuivat siihen, että tulin lauantai-aamuna jonkun sortin paskatautiin. Perjantai-iltana oli jo vähän semmosta oloa, ettei tässä ihan kunnossa olla. Lauantai-aamu räjäytti sitten niinsanotusti potin. Huhhuijaa. Sunnuntaina alkoi olo jo helpottamaan, käytiin ABC-aamiaisella. Siellä oli mustaamakkaraa...

 Ei ehkä just se nappivalinta tälleen toipuvalle vatsalle, mutta eipä siitä nyt mitään harmia ollutkaan. Meni siis vähän plörinäks tuo viikon lopetus. 

Viime viikon tavoitteista onnistui herkuttomuus(mustaamakkaraa ei lasketa!) ja alkottomuus. Kaksi salitreeniä, yksi 45 min aerobinen sekä parin tunnin polskimiset kylpylässä perjantaina. Uin semmosessa virtaavassa joessa vastavirtaan 6,5 kierrosta. Eli tasan niin kauan kun käsissä riitti voima. Sitten lopuksi leppoista hartiajumppaa selkää uiden jonkun vartin verran. Olis ollu tarjolla hesekeikkaa pulikoinnin jälkeen, mutta jätinpä väliin! Ei kyllä ois maistunutkaan. 

En oikein tiedä oonko vieläkään ihan toipunut, sillä juuri tätä kirjoittaessani huomaan voivani hiukan pahoin, vaikken ole edes vielä ottanut reumalääkettäni. Yleensä silloin kun olen sairas, en piikkiä ota, sillä se voi vain pitkittää tautita. 

Ainiin! Mulla on laskimotulehduskin vasemmassa pohkeessa! Mun jalat on aika suonikohjuiset, ja oonkin nyt menossa näyttämään niitä lääkärille. Sääret on jatkuvasti mustelmilla, ja säärihaavoja mulla oli joskus kaksi vuotta sitten. Onneksi mulla on tää hoitsun koulutus ja hyvät kokemukset haavanhoidosta, niin sain alle puolessa vuodessa hoidettua haavat umpeen. Muistutuksena on enää rumat tummat arvet nilkassa ja toisen jalan etusääressä. Nyt mun vasemmassa pohkeessa on semmonen kosketusarka, punainen, kuumoittava ja kova kohta. Ei kovin paha, tällä kertaa pystyy kävelemäänkin ihan kunnolla. Hoitona nyt ainakin Trombosol Forte kaks kertaa päivässä. Oikeen muutahan sille ei voi tehdä. Tietty lääkäriin sitten heti jos oireet pahenee. Sain siis lääkärin varattua ensi viikolle, ei ihan siis heti, mutta tulossa on. Luulen että tässä alkaa jo leikkauksen kriteerit täyttymään. Kuitenkin noi kohjut vaikeuttaa monia asioita, kuten liikunnan harrastamista ja vaikka ihan jalkojen rasvausta. 

Eilen mä kyllästyin makaamiseen ja aloin sen aamupalan jälkeen jatkamaan taas tota meidän makkariprojektia. Maalasin kaikki seinät. 

Kuvio seinässä tulee meidän makkarin lampusta. Seinän väri on luonnossa sellainen hopeaan vivahtava valkoisen sävy. Päätyseinään tulee tapetti jossa ruusuja. 

Tänään lähdettiin heti aamusta Bauhaussiin, Ikeaan ja sieltä pöyrähdin Kodin Terraan. Aamu yhdeksän oltiin jo matkalla ja kotiin tulin vasta puoli kolmelta. Että aikamoiset shoppailut! Rahaa meni, mitä mulla ei edes ole, mutta hitto et tuntu hyvältä! Mukaan tarttui kaikenmoista jouluaiheistakin sälää. Ainakaan tuikut ei lopu ihan kesken heti, sillä ostin noin 300 tuikkua! Bauhaussissa ihailin muovikuusia. Mulle on tullut kummallinen halu saada tommoinen valkoinen muovikuusi! Se ois ihana! 

Musta on huomaamattani tullut jouluihminen. Vanhuus tekee tepposia. 

Tälläsen ostin Kodin Terrasta. Valkoisia ei ollut Ikeassa, sieltä ostin hopeisen. Tuon valkoisen laitoin jo killumaan tuohon olkkarin vitriinin nurkille. Kivan pehmeä valo. Kohtahan se on jo marraskuukin.. Eiks niin? 

Vielä hetki sitten meilläpäin näytti tältä. 

Ja tänään joltain ihan muulta. Niin synkältä ettei mun kamera ees suostunut ottaa kuvaa. Nyt on lupa ihmisen piristää itteensä mukajouluvaloilla jos haluaa. nih! 

Tiistain tissuttelut

No en mä nyt mitään tissuttele! En vaan keksinyt nyt yhtäkkiä mitään hienoa otsikkoa, hah!

Eka ryhmätyöhaastattelu takana! Ja voin kertoo että oli superhieno kokemus! Ensinnäkin näkee minkälaisia muut ihmiset on haastatteluissa ja sitten toisekseen on aika kova homma erottua. Ja mähän erotuin! Mä sanoin rehellisesti ja suoraan asiat, kun toiset kierteli. Esim. ryhmästä kukaan muu ei koe stressiä työstä kuin minä. Mulla kun ei ihan oikeasti ollut tossa mitään muuta vaihtoehtoa, kuin olla suora ja rehellinen, koska haastattelijat tunsi mut. Ei siis ollut mahdollisuuksia kaunistella asioita. Oon aika ylpee itestäni. Nousi itsetunto salamanlailla, vaikken työpaikkaa saiskaan. Mun lisäkseni siellä oli 4 ihan oikeasti hyvää ja pätevää hoitajaa. Mua jäi ihmetyttämään se, että kuinka VOI olla noin hyviä hoitajia työttömänä, kun hoitajapulasta valitellaan?

Mutta se siitä!

Mä oon tänän syönyt syntiä. Nimittäin kinkkupasteijan kahvilassa. Oli ihan superkova nälkä, kun en ollut ennen haastattelua syönyt kuin aamupalan, ja olin tehnyt treffit miehen kanssa kauppakeskukseen. Lieventävänä asianhaaran sanottakoon, että olin jo ottamassa paninia... Voitto kotiin siis tässäkin asiassa, jos siis ajatellaan todella epärealistisesti! Päivälliseks tein sitten semmosta chili-paprika-tomaatti kalkkunakastiketta, muutama perhospasta, parsakaalia sekä reilusti salaattia. Oli niin nälkä että meni vaan hupsheijaa kupuuni!

Tänään mulla oli salista lepopäivä ja kävinkin tuossa suorittamassa puolentunnin liikuntahetken kävelemällä kaupalle viemään postia laatikkoon. Ehdin just ennen pimeää. Takaspäin tullessa hölkkäsin ylämäkeen jotain minuutin, kunnes kunto loppui. No ei vais, lipsu jalka siihen malliin tolla lumisella tiellä, etten mä viittiny riskeerata. Pitävämmällä kelillä sitten uudet harjoitukset. Hitsi, mä olin muka ottavinani kuvankin meidän tiestä, mutta se oliki kadonnu johonkin mun puhelimesta. Jummi! Meillä on siis ihan luminen tie sekä pientareet. Kaunista on.

Oon muuten laittanu jo pihavaloja pari viikkoa sitten, siis semmosii ns. jouluvaloja. Kivempi tulla kotiin pimeessä kun näkee laittaa avaimen lukkoon :D

 Eilinen salireissu oli aika kankee, ei varmaan mitenkään johtunut vklopun kosteista menoista. Toisaalta, mulla oli metotreksaattipiikkipäivä, joten huono olo johtu varmaan siitäkin. Sain silti vedettyy urheesti treenin läpi ja rankaisin itseäni inhoamillani askelkyykyillä. 6 kg kahvakuulikset molempiin käsiin rinnalle ja painatin meneen ympäri salia. Tänään onki sitte perskannikat niiiin kipeet ettei taas mitään rajaa.

Eilisen eli 21.10.2013 LÖYSÄ ja SURKEA numerosarja! 

On mulla kunnon jenkkakahvat mistä pitää kii, beibi! 

Huomenna sitten uudet kujeet ja ainakin salireissu. Juuri saamani tiedon mukaan olisi ohjelmassa Leijonasydän-nimistä leffaa iltapäivällä. Tähän sisältyisi ruokailukin jossain ravintolassa. Mun onkin tehnyt mieli pihviä!

Viime viikon summausta

Tämä postaus onkin tällänen listamainen tällä kertaa.

Viime viikon saldo:
4 x sali, 2 aerobista käyntiä ja kaksi lihaskuntoa, yksi venyttely.
n. 600 kaloria per kerta
n. 6 tuntia liikuntaa, mukaanlukien lämmittelyt, palauttelut ym.

+ Yksi suklaalevy
+ Vklopun thaikkuähky
+ 5 olutta ja punaviiniä pullo

- salaattia
- marjoja
- vähän hiilihydraatteja
- proteiinia
- vettä väh 2 litraa päivässä

Tälle viikolle haasteita:
- Aamuaerobinen heti herättyä. Edes kerran.
- Tipattomuus
- Vklopun kattava herkuttomuus.

Vkloppuna käytiin tuolla kotopuolessa tekemässä viimein katsatuksessa ilmi tulleet remppakohteet. Iskaria ja koiranluuta vaihdettiin. Ja yks polttimo, jonka kantaa olin toissa sunnuntaina yrittäny irrottaa puoli tuntia käsi tungettuna älyttömän ahtaaseen koloon. Sitten lauantaina kysäisin autoguru-isäpuoleltani neuvoja, ja hän sanoi että "Pyöritä". Joo... 5 sekuntia ja polttimo oli vaihdettu. Olo oli vähä tyhmä. No kaikki hyvin, ja nyt mun ei enää tartte ressata että viekö pollarit kilvet.

Vkloppuna mulla oli vähän tavoitteena saada yhdistettyä kaksi suvun jäsentä ja sopimaan riitansa. Oli kyse kuitenkin mulle aika läheisistä ihmisistä, joiden riidoissa olo aiheuttaa mullekin pahaa oloa ja stressiä. Olihan siinä vähän vääntämistä, sillä läheiseni ovat mallia jääräpää-minäenaloitettatee. Mutta nyt ovat sopineet tapaavansa tällä viikolla ja juttelevansa. Pitihän siinä muutama kyynel taas vuodattaa, ennenkuin ihmiset tajusi että kuinka tärkeä asia on. Mä ainakin voin yhtä hyvin kuin mun huonosti voivin läheiseni. Oon sillä tavalla herkkä, otan niskaani muiden murheita ja muiden pahaa oloa. Kun kuitenkin lähtökohtaisesti haluan että kaikillä ois yhtä hyvä olla. Perheessä kahden paha olo heijastuu kaikkiin. On hölmöä teeskennellä että kaikki on hyvin, kun selkeesti asiat ei ole. Ilmeni eräs toinenkin asia liittyen kolmanteen läheiseeni, mutta siitä en nyt vielä ala sen enempää avautumaan tässä vaiheessa, kun mikään ei ole vielä varmaa. Asiaa kyllä olen mielessäni pohtinut jo kauan. Oon ollu tästä läheisestä aika pitkään huolissani. Rohkeasti vaan huomiseen tässä on katsottava, ei auta muu.

Työkkäristäkin tänään soiteltiin, ei tarvnnut edes mennä käymään. Äijä puhelimessa sanoi vaan että paa postiin työtodistuksesta kopio, päivitä ceevees ja katellaan. Oin vähä niinku et wtf? Eiks mun tartte tulla käymää? No ei tartte. Kai mun oikeesti tarvis ens viikolla alkaa katteleen töitä. Huomenna mulla on työhaastattelu paikkaan jota oon tehnyt nyt helmikuusta asti. En sitä tuu saamaan, mutta ainakin esitän kiinnostukseni. Mua ennen on sijainen joka on ollut pidempään. Vaikka henk.koht, olisin ite paaaaljon parempi vaihtoehto. Ja oon sen ilmaissut jo pomolle. Jep, oon aika bitch. Mutta mun mielestä ihminen jolla ei selkeesti pää kestä muistisairaiden kanssa työskentelyä on huonompi vaihtoehto.

Mutta nyt alan suunnitteleen pientä rahkavälipalaa ja sitten painelen salille nosteleen rautaa pilviin! Voimakasta viikonalkua !

MInähän en sulle syksy periksi anna!

Kolmas kerta tällä viikolla salilla, alkaa olemaan rytmit kohillaan ;)

Maanantai oli lepo, tiistaina salitreeni 1, eilen nukuin sitten lahjakkaasti kehonhuoltotunnin ohi ja meninkin illalla tekeen aerobisen treenin sekä siihen päälle 30 min venyttelytunnille. Aerobinen käsitti 15 min crosstrainerilla ja 30 min kuntopyörällä. Kaloreita tais palaa 500. Venyttelypuolituntinen oli aivan liian lyhyt! Mä rakastuin totaalisesti sellaseen pilatesmuovipötkylään jonka päällä rullailtiin lihaksia. Sattuihan se aivan s**tanasti toki, mutta eron huomas heti! Mulla on varsinkinj alaselkä tosi kireänä, ne selkärankaa ympäröivät lihakset. Mun on esim. tosi vaikee olla selälläni tasaisella alustalla kuten jumppamatolla. Toi pötkylä oli kyllä niin hieno juttu, että aion ittelleni ostaa kotiinkin sellaisen. Mä luulen että toi mun persauksen päällä oleva" läskihylly" on suurimmaksi osaksi samaa kuona-ainekertymää kun mulla oli vasemman lapaluun kohteella. Lavan seudunlta se on jo osaks hävinnyt liikkumisen myötä.

Tänään mä kävin sitten tekemässä mun treeni kakkosen. Se on vähän erilainen kun toi ykkönen, mutta samoja lihasryhmiä niissä molemmissa treenataan, vähän erilailla vain. Eri liikkeitä on molemmissa 9-10, jokaista liikettä tehdään vähän vaihdellen, mutta kolme settiä per liike. Selkeesti on kroppaan tullut lisää voimaa ja kestävyyttä. Paljon paremmin taas jaksaa mennä ja painaa! Hieman himottais huomenna mennä Circuittiin, mutta joo. Saa nyt nähdä.

On muuten jännä, kun vaikka lämmittelee kuntopyörällä ja on päättänyt että 10 minuuttia tässä lämmitellään, niin sen 10 minuutin jälkeen se lämmittely muuttuu tosi kivaks ja semmoseks että sitä tekee vielä ylimääräiset 10 min lisäksi :D Heti kun katoaa se "pakko", niin asiat muuttuu kivoiks.

Tänään tuli sitten sitä luntakin. Tai tulee edelleen. Mullahan oli jo talvirenkaat alla, joten ei sen suhteen huolta. Silti, nyt viimeistään joutuu jättää hyvästit kesälle ja alkaa vastaanottamaan pitkää, pimeää talvea. Yhyy. En haluuuuuu!

Vaikka treeni kulki hyvin niin näissä tunnelmissa ajelin salilta kotiin... Aika ankeeta! 

Laittelen tähän loppuun vähän ruokakuvia... Tein eilen ihan törkeeeeeen hyvää ruokaa päivälliseks ja tän päivän lounaaks jonka söin tossa ööö... klo 16... :D Hyvä lounasaika! Eli broilerihässäkkää thaikkumauin. Sipulia, papuja ja porkkanaa paistettuna ja siihen päälle semmonen valmispussisoosi, ei siis jauhe, vaan nestemäinen pussijuttu, oisko ollu Santa Marian red curry-hässäkkä. Tuunailin ite sitä lisäämällä sitruunamehua, vettä, red curry-tahnaa sekä kookosmaitojauhetta saostamaan. Lisukkeeks riisiä. Miehellekin maittoi! 

 Oon mä sit syöny leipääkin ja suurkuluttanu kirsikkatomaatteja...

Mites muiden viikko? Lyökö pimeys kapuloita rattaisin?