perjantai 28. syyskuuta 2012

Olen HC, käyn ennen auringonnousua salilla.

Toinen treenikerta tällä viikolla pt:n ohjeiden mukaan sujui paljon sutjakkaammin kuin ekalla kerralla. Jaksoin ihan erilailla, tosin vasen ranne tuotti tuskaa kipuilullaan. Niin, pitikö eilen taas leikkiä iltavuorossa supernaista ja nostella sata kiloa mummoa sänkyyn yksinään. Marttyyriasenteella vedin ja mutisin mielessäni: EI TARVI AUTTAA! Vaikka kukahan mun ajatuksia niin osais lukea, että tulis auttaa pyytämättä...

Kävin tällä kertaa heti aamusta salilla, 06:30 olin jo ottamassa alkulämpöjä. Keksin hienon tavan huijata itseäni, kun puoliunessa treenaa, ei se tunnukaan niin pahalta ;D Kroppani ajattelee vaan olevansa painajaisunessa. Ennen treeniä vedin viiden aikaan banaanin ja jonkun 1/4 proteiinipatukasta, ihan vaan että jaksais reenata. Treenin jälkeen kaurapuuroa raejuustolla. Jotain tarttis vielä ennen iltavuoroo haukata, taidan tyytyä ihan vaan surauttamaan smoothiet. Iltavuoroon sitten evääksi jotain raskaampaa. Huomenna onkin sitten vika vuoro tossa paikassa, ja sitten ei olekaan tietoa että mitämätekisinisona.

NIIN MUUTEN HEI! Eilen ekaa kertaa joku huomas että mä olen laihtunut! Oli niin kiva kuulla kun sanottiin että "Tuo nainen se vaan laihtuu silmissä". Upeeta, mahtavaa! Kun tuntuu ettei ite huomaa mitään ja vatsakin vaan röllöttää ja löllöttää tossa. Enkä mä tosiaan ole laihtunut kun sen 5 kg... mutta ilmeisesti toi salilla käynti tekee tehtävänsä. Kohta mulla on sellaset pakarat että pystyy puristaa niitten välissä oluttölkit ruttuun ;D

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Aika, minne menet?

Miten musta tuntuu että kuntoilun aloitettuani mulla ei enää oo aikaa yhtään mihinkään? Kotona kerkee käymään tasan nukkumassa ja syömässä. Jos sitäkään. Töistä suoraan salille, hurahtaa 2 tuntia helpostikin, ja sitten onkin jo ilta ja nukkumaan. Siis en enempää harrastuksia voisi enää handlata sekoamatta. Olen rauhallinen ja tyyni ihminen, en mä halua pinkoa paikasta toiseen.

Salilla olen käyny, tosin vasta sunnuntaina tajusin kuinka sitä kirjautumisvärkkiä käytetään. Maanantaina kävin spinningissä ja gymcircuitissa heti perään. Ja voin kertoa, että olin AIVAN poikki, jalat kun eivät muutenkaan olleet pyöräilyn jälkeen yhtään omat, niin kompastelin siellä niiden laitteiden kanssa ihan kömpelönä. Ja voi jeesus miten mä haisin hieltä! Ihan oikeesti. En varmaan ikinä ole hikoillut noin paljoa, ja töissä sentään saunan trooppisessa ilmastossa työskentelen joskus neljäkin tuntia vaatteet päällä. Lihakset eivät ole kasvaneet, enkä ole mielestäni yhtään kiinteytynyt tai mitkään muut lihakset eivät ole olleet kipeinä kuin reidet. Eipä mulla vielä olekaan ollut ohjelmaa, saan sen tänään. Pt-aika tälle päivälle varattuna, heti työhaastattelun jälkeen. Etusormet ja varpaat kyllä on kipeinä, oli spinnissä tanko liian alhaalla tälläselle reumaiselle ihmiselle. En anna ton kökkösairauden hidastaa mua, en varmasti anna! Vieläkään en kokenut sitä endorfiinikiksiä liikunnasta, mutta ehkä se tulee vielä?

Ainiin. -1.1 kg viime viikolta. Isoimmasta makkarasta pinnistämällä -2cm. Mun mahareppu on alkanut roikkumaan entistä enemmän. Maha valahtaa polviin. Uumaa on alkanut muodostumaan, mut sikaruma toi maharössi tossa. Täytys varmaan laihtua hitaammin? Muttakun ei ole nälkä, eikä aikaa syödä enemmän. Tänään paino siis 135,1kg. Mun eka tavoitehan on siis jouluksi -10 kg. Taitaa mennä rikki jo aikaisemmin. Kokonaistavoite on päästä painoindeksiin 30. BMI nyt 43.5. Vuoden päästä. Tai puolentoista. Ken tietää, mutta tavoite saavutetaan ja siinä pysytään jollei kuolo korjaa. Näinkin dramaattisista tunnelmista voisi siirtyä hilpeämpiin...(miten muka voi olla hilpeä, on syksy??)

Ensi torstaina Riika 4 päivää. Aion pitää kirjaa syömisistä ja juomisista. Käveltyähän tulee varmasti runsaasti, joten aerobisesta liikunnasta en ole huolissani. Varattiin semmoinen ihana boutiquehotelli, joten sieltä ei minkäänmoista kuntosalia löydy. Täytyy siis harrastaa ahkerasti petipainia ;)

torstai 20. syyskuuta 2012

PT

Tarkoitus oli kirjottaa jo eilen pt-tapaamisesta. Tulikin vieraita ja olin niin poikki illalla etten yksinkertaisesti jaksanut.

Tapaaminen meni ihan mukavasti, eka puolituntinen keskusteltiin tavoitteista, toinen puoltuntinen käytiin läpi joitain laitteita ja liikkeitä. Oli mukavaa ja kemiat kohtasi. Jäin sitten vielä treenailemaan tunniksi. Sain aivan valtavaa tyydytystä laitteesta jolla treenailtiin jotain mitä lie ylävartalon lihaksia ja käsien liike oli ylöspäin. Se tuntui jumalaiselta. Ihanaa vastapainoa sille minkälaisia liikkeitä töissä joudun tekemään päivittäin. Niska-hartiaseudun treeniä olen ilmeisesti kaivannut jo pitkän aikaa. Aineenvaihdunta kiihtyi selkeästi salitreenistä, sillä tunnin päästä mulla oli aivan järjetön hedari, pissatti ja muutenkin joutui vessassa ravaamaan... Käväsin tänäänkin saleilemassa, ja oli ihanaa ja mukavaa. Mutten mä vieläkään mitään orgastista fiilistä liikunnasta saa. Ei mulla varmaa oo niitä endorfiineja. Esitin muutenkin tässä eräs päivä miehelleni huolen siitä, että jos musta ei tulekaan sellaista pirteää ja reipasta ihmistä, niinkuin muut normaalit ihmiset ovat. Esitin tämän huoleni myös peeteelle, joka vakuutti että kyllä se vielä sieltä tulee. No, en nyt tiedä, nyt väsyttää ainakin ihan hullusti!

Tänään vein tilipäivän kunniaks mieheni syömään, paikalliseen, eli Pancho Villaan! Mieheni söi einiinyllättäen jonkun hampurilaiskokoonpanon(ensi viikolla taas ihmetellään miksi hänen paino ei laske ;) )  ja minä sankarina salaatin naudan ulkofileellä! No söin minä mieheltäni 5 ranskalaista, tunnustan! Olihan ne hyviä, tunnustan. Hyvää oli salaattikin, tosin jäi puolet syömättä koska annos oli jättimäinen. Juomana otin "herkkua" eli Pepsi Maxia. En ole juonut mitään limuja tän projektin aikana, joten jo lightjuomat on mulle herkkujen sarakkeessa.

Tänään reidet ovat huudelleet olemassaolostaan, elämä tuntuu vähän hankalalta ja venyttely taivaalliselta.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Paranormal fatloss.

- 1,5kg & -2cm. En kyllä ymmärrä MITEN toi paino on voinut tippua viikossa noin mahdottomasti.  Sillä olen syönyt huomattavasti vähemmän kasviksia kuin edellisellä viikolla. Voiko tosiaan parit liikuntakerrat enemmän vaikuttaa noin kovasti??

Tänään on eka pt-tapaaminen ja jännittää, odotuttaa :) Kivaa, kivaa. Systerinikin poikansa kanssa tulee illemmalla tätiä moikkaamaan pitkältä Keski-Suomesta. Sekin on superkivaa. Kirjottelen myöhemmällä fiiliksiä ekasta pt-kerrasta.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Ah tätä autuutta, ah tätä tätätätärinää!

Eka spinnintunti takana ja olen ihan myyty! Liikunta VOI olla kivaa. Menin tunnille vaikka kädet ihan laittoman kipeet aamuvuoron jälkeen. Adrenaliinimyrsky vissiin vähän tasoitti tilannetta, sillä jaksoin tositosi hyvin eikä kivutkaan juuri haitanneet. Yhden nousun huilasin, säästin itteeni loppuu varten. Oon ihan supersupertyytyväinen itseeni! Tästä on kiva lähtee itsevarmempana tapaamaan personaltraineria keskiviikkona. Jos siis vaan pystyn kävelemään tässä enää tällä viikolla. Kaikki paikat tärisee siihen malliin, ettei meinaa tulla edes tästä näpyttelystä mitään.

Viikonloppuna olin heikko ja jälleen sorruin. TYPERÄ MIEHENI kantoi kaupasta kotiin brandy-pähkinäjuustoa ja valkosipulipatonkii jajajaja... Maistoin tietysti, mutta omaksi ihmeekseni osasin sanoa että nyt riitti. Vitsi mä oon hyvä ihminen. Mulla ei tällä hetkellä oo ollu kuin yks mässynmässynpäivä. Kaikkeen sitä ihminen pystyy kun yrittää ja haluaa.

Tänään ruokalistalla wokkikasviksia ja kalkkunaa filtsuna. NJAM!

perjantai 14. syyskuuta 2012

Kipu ei anna lepopäivää.

Eilen tulin töistä kotiin aivan totaalisen rikkipoikkiväsyneenä. Kämmentä pakotti, selkeesti oli jonkun jänteen ympäristö turvonnnut ja jännekin jännästi kovana, kohollaan. Mikä lie, saavat tutkia sitten ensikuussa. Pukkarissa vaatteita vaihtaessani ähkin ja hyvä etten ääneen huutanut vasemman olkapään ja olkavarren kipua. Autolla ajaminen oli ihan tuskaa, ja kotiin päästessäni otin KUNNON kipulääkkeen ja painuin sänkyyn itkemään. Ihana mieheni tulikin pian kotiin ja pääsin valittamaan olkapäätä vasten. Helpotti. En voi kuvitellakaan, miltä tuntuisi olla tässä tilanteessa yksin, tai elää ihmisen kanssa joka ei välitä. Ainiin, ja olenpa ollut alkuviikon jossai upeassa vatsapöpössä, jo tää alkaa riittää tälle viikolle! Pomoni eilen valitteli työntekijöidensä tehokkuutta, jolloin totesin, että yhden työntekijän ollessa sairaslomalla, ja yhden ollessa töissä sairaana, ei pitäisi paljoa valittaa. Varsinkaan kun hän ei ole viitsinyt sairaalle työkaverille sijaista hankkia. Esimieheni suhtautuminen sairasteluun on se, että sairaana töihin ja burana auttaa! On todella onni, ettei kukaan ole vielä sairastunut pahemmin, kun kuumeessa tuolla rehkinyt. Ai miten niin olen kyllästynyt työpaikkaani??

Vietän tänään viikon ainoaa vapaapäivää. Viikonlopun iltavuorot aion vetää sisulla läpi. Olen ajatellut tosissani hakevani sairaslomaa, mutta en vielä pysty antamaan periksi. Katsotaan nyt. Työvuorojahan mulla on enää 12 tossa paikassa. Tosiasiahan on se, että nykyinen työpaikkani on hirmuisen raskas fyysisesti ja töitä työvuoron aikana yksi tekee kahden edestä. Mua jotenkin lohduttaa se, että työkaveritkin oireilevat fyysisesti. Mietityttää, pelottaa ja masentaa se, että mitä mä tulevaisuudessa voin tehdä työkseni. Olen alkanut mukautumaan ajatukseen, etten voi nykyistä työtäni tehdä, jollei nyt löydy jotain ihmeparannuskeinoa. Niin paljon ajatuksia ja niin tyhjä pää kuitenkin. No, se on vissiin aika normaali päänsisäinen olotila mulle.

Joku vois ajatella että "mitä asiaa sulla sinne salille on, mee vesijumppaan". NO. Olen perustellut asian itselleni näin. A) En pidä vesisysteemeistä B) tarvitsen lihasvoimaa tukemaan nivelia C) Liikkuvuuttani täytyy parantaa D) Painonpudotus E) Pelkällä ruokavaliolla ei kiinteydy F) Mua ei kiinnosta ulkoilu talvella koska on kylmää ja pimeää. Pierun- ja hienhajuisessa ympäristössä huhkiminen on just mun juttu. Treenaaminen oksentamisen partaalle on kans mun juttu, vaikka ei varmaankaan suositeltavaa...

Laihduttamisesta siis vielä. Painohan on nyt luonnollisesti pudonnut tän luonnon oman suolenpuhdistuskuurin takia, joten ei kannata vielä hurrata. Syöminen on pysynyt aisoissa. Syön vissiin vieläkin liian vähän. Muttakun, ei maistu eikä tee mieli edes syödä. Ei tee mieli edes napostella, niinkuin aikaisemmin. Eikä mulla ole paha olo, eikä mua mitenkään heikota. Voinko mä siis vaan luottaa siihen mitä mun oma kroppa mulle kertoo?

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Niin tiesin tän...

Mittauspäivä. Tulokset masentavia, mutta ehkä ennalta arvattavia. Painoa lähtenyt vain 300g, vaikka viime viikon lopulla tilanne näytti jo lähemmäs kiloa. Minäpä syytän tästä eilistä haksahdusta höttöpastaan, jota söin aivan liikaa. Söin ihan entisen annoskoon mukaan, ja voi luoja kuinka syöttöporsaalta musta sen jälkeen tuntui. Ilmeisesti hiilarit turvottaakin niin, että vyötärön mittakin paisunut parilla sentillä. Olen kyllä syönyt vähemmän kasviksia, mutta kalorit on silti korkeimmillaan olleet alle 1600/pvä, reippaastikin. Koitan muistuttaa itseäni siitä, että pudotus on aina minusta pois, vaikka se olisikin kuinka vähän. Syy siihen miksi olen syönyt "huonommin", on siinä, että yksinkertaisesti olen ollut töiden jälkeen niin poikki, etten ole jaksanut tehdä juurikaan ruokaa. Eli olen syönyt mitä kaapista on helposti löytynyt, mielestäni maltillisesti tosin. Töissä mulla on tällä hetkellä tän viikon eväiksi hamstrattuna omenaa, viiliä/rahkaa sekä mehukeittoa. Eli ei mitään mahdottoman raskasta. Joku voisi ajatella, että onhan teitä kaksi, eikö se mies voisi tehdä ruokaa? NOH. Hänhän kyllä osaa tehdä ruokaa, mutta mä en ole siitä terveellisyyspuolesta aivan varma :D

Eilen alkoi ihanat italian opiskelut jälleen. Olen ihan fiiliksissä siitäkin... Mulla alkaa olemaan näitä harrastuksia kohta enemmän kuin ikinä. Liityin kuntosalille ja otinpa sitten vielä PT-paketin. Ensimmäinen tapaaminen ensi viikolla. Jännittää ja odotan sitä ihan superpaljon! Olen kyllä aika aktiivisesti polkenut kuntopyörällä, ja kestävyydessä sen alkaa huomaamaan. En hengästy enää yhtä herkästi. Niin ja verenpaine on myös laskenut! Tavoitteena olla ilman lääkkeitä vuoden sisällä.

Selvää on, etten tästä projektista selviä yksin joten hienoa saada joku ohjaamaan edes tuota kuntopuolta. Muuten treenaisin alkuun kaikkitänneheti-menetelmällä pari kertaa, ja olisin sitten niin kipeä, ettei liikunta minua enää kiinnostaisi. Lokakuussa on myös kilpirauhastsekkaus, vaikken mä nyt mitään sellaista selitystä tälle mun lihavuudelle odotakaan. Ihan kunnossa ne kilpparit on aikaisemmin olleet.

Näillä tunnelmilla, näillä masennuksilla kohti ensi keskiviikkoa. Taidanpa mennä polkaseen powervartin pyörällä ennen aamukahvia.


sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Viikonloppu, tuo houkutuksista suurin vaati jälleen yhden uhrin.

Jep. Viikonloppu toi lisäkilon. Tosin luulen että se on nestettä, sillä juotua tuli, muttei juuri syötyä. Otin tänään sitten kovan kurinpalautuksen, päiväkävely ruokakauppaan ja vielä 5 km kuntopyörällä.  Vielä pitäisi riehua hooverin kanssa ja vähän pyyhkästä pölyjä. Illaksi naudan sisäfiltsuu ja salaattia. Ei meillä yleensä syödä sisäfilettä, mutta pakastimen kätköistä kaivoin kesällä ostettua törkyhalpaa lihaa. Enkä mä edes juuri pidä punaisesta lihasta.

Mulla on ihan hirveä ongelma. Mä en löydä sopivia ulkoiluvaatteita. Mun kropan malli on niin typerä, ettei mulle yksinkertaisesti löydy ulkoiluun sopivia vaatteita. Perse on tosi ulkoneva ja heti rintojen alta lähtee jumalaton vatsamakkara(joka tosin jo pienenemään päin, jihuu!), niin ei sen mallisia vaatteita yksinkertaisesti ole. Kun takin pitäisi kuitenkin olla niin pitkä, ettei vatsa vilku välistä. Ärsyttää ihan helvetisti. Harrasta tässä nyt sitten liikuntaa ja ole aktiivinen.

Ei huvita mikään. Väsyttääkin. Taas kauhean hirveä työputkikin edessä, yhden päivän vapaalla mennään. Seuraava vapaa viikonloppu millon lie.

Ainii, huomennahan mulla on työhaastattelu ja tutustuminen yhdelle kuntosalille.

Miten mä saan käännettyä tän asenteen positiivisemmaks ennen huomista. Ääk.


keskiviikko 5. syyskuuta 2012

TULOKSIA!!

Punnituspäivä!
Paino tippunut 800g viikossa... MUTTA ... tidididiiii....tadadadaaaa.... -10 cm vyötäröltä! Siis yhteensä -13 cm! Aivan mahtavaa! En kyllä ymmärrä kuinka se lähtenyt 10 cm voi olla noin kevyttä :D Liikkunut en ole yhtään enempää, joten ei sitä ainakaan lihasta ole tilalle tullut. Siis aivan tolkuttoman hienoa! Hyvä minä! 

Mieheni tunnusti sovittaneensa vaateostoksilla numeroa pienenpiä housuja, jotka eivät sitten ole mahtuneet. Hän kuvittelee laihduttavansa myös, vaikka syö edelleen liian suuria annoksia ja vetää mozzarellatikkuja ja nugetteja, karjalanpiirakoitakin taisi tuossa männäviikolla mennä useita. 

Mulla on tänään vapaapäivä, muttei kyllä tule tehtyä taaskaan mitään. Suoranainen haaste kirjoittaa tämä blogikin, koska mun kädet on aivan paskana. Vielä pitäisi 2 päivää jaksaa puurtaa tällä viikolla. 3 viikkoa sitten vielä sen jälkeen. Sitten pikku loma. Johan tässä onkin menty 4 vuotta ilman lomia. Ihmekään että kroppa prakaa. 

Kuntopyöräilyn pääsen tänään korkkaamaan. 

maanantai 3. syyskuuta 2012

Uusi asukas

Meille muutti tänään kuntopyörä. Se on Karhu ja sillä voipi polkasta jopa 150 kiloset kuntoilijat. Se makaa edelleen hienossa paketissaan, koska kätevämieheni ei sitä ehtinyt tänään kasata. Toivottavasti huomenna! Oon tosi superinnoissani pyörästä! Ihanaa! Viimeinkin! EI VOI OLLA TEKOSYITÄ KUNTOPYÖRÄILYLLE! Aion aloittaa pyörällä sotkemisen hitaasti, mutta varmasti. Ajattelin ainakin min. 3x viikossa vartin polkemista. Näin ekat pari viikkoa. Tokan viikon lopulla voisi jo vetäistä 20 min. Tiedän ettei tuo määrä tee vielä inhottavaa ja todennäköisesti veivaan kauemman aikaa. Sehän on sitten vaan hienoa, jos polkasee yli tavoitteen. Tällä hetkellä mun tärkein päämäärä on saada painoa tippumaan, jolloin voin turvallisesti alkaa harrastamaan liikuntaa rasittamatta liikaa niveliä. Haluan edelleen ettei liikunnasta tule pakkopullaa. Pikkuhiljaa-periaatteella uskon pääseväni tavoitteisiini paremmin, kuin entisen minäni nytheti-periaatteilla.


Jännittää, vielä yksi kokonainen päivä ja punnitus!

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Mietittävää...

Koska tässä on taas motivaation puutetta, työt väsyttää jne. sain hyvän ajattelemisen aiheen mieheltäni. Valittelin että miksei tää laihtuminen vois tapahtua nopeammin, niin mieheni sanoi että koska silloin sä lihoisit nopeammin takaisin, koska et muistais minkälainen taistelu se alunperin oli. Niinhän se on.

Syömiset ovat pysyneet hyvissä rajoissa. Huomaan vaan, että kun mieheni tässä on alkanut syöpöttelemään alkuinnostuksen jälkeen sitä kaikkea entistä sontaa, niin on helpompi munkin alkaa lipsumaan. Oli eilen mun ollessa iltavuorossa syönyt nugetteja, mozzarellatikkuja ja saunan kiukaalla sihisi lenkki paketissaan. Oli säästänyt minulle 3 nugettia, jotka sitten söin. Puolustuksekseni voisi sanoa, että nuget eivät olleet perinteistä mössöä, vaan ihan oikeita broiskun paloja leivitettyinä. Latelin kuitenkin uudet säännöt, ja kerroin että minulle ei sitten moisia moskia saa jemmailla. Ja että söisi sitten herkkunsa silloin kun en ole kotona.

Sallin eilen itselleni pienen saunaoluen ja puoli pussia light-popcorneja. Kalorit pysyi hyvin aisoissa, sillä päivän kalorit oli alle tonnin siinä vaiheessa. Eilen tein ihan tolkuttoman hyvää salaattia käyttäen grillattua kalkkunaa. Oijoi kalkkuna voittaa broilerin mennen tullen. Löytyy vaan huonosti kauppojen hyllyiltä. Haaveilin eilen jo kokonaisen kalkkunan valmistamisesta jouluna, sillä en todellakaan rakasta kinkkua. Ostin myös salaatinkastiketta, jota mittailin salaatin päälle ruokalusikallisen. Chili-curry soosi ei pitänyt sisällään kuin vajaan 250 kaloria, joten ei se ruokalusikallinen kamalasti maksanut. Tänään kokeilin kaurapuuron sekaan vehnälesettä, raejuustoa ja rypsiöljyä. Oli sekin tosi maittavaa. Oonpas muuten huomannnut että suolankäyttöni on laskenut selvästi, jopa leipä tuntuu välillä liian suolaiselta suuhunu, puhumattakaan leikkeleistä.

Huoh. 3. iltavuki starttais tänään. Vielä kolme työvuoroa ja koittaa päivän vapaa. Mun kädet huutaa kivusta, tai oikeastaan ne puutuu niin hienosti ettei kipua melkein edes tunne. Eilen sain töissä tehdä työparini hommista puolet omieni lisäksi, koska olin töissä lähes eläkeikäisen sijaisen kanssa. Ei sitä meidän töissä tarvittavaa räjähtävää nopeutta löydy, joten jouduin sitten jeesaamaan. Kroppa muistaa eilisillan vieläkin. No paloipahan kaloreita enemmän. Otin kyllä osan töistä kuntoilun kannalta ja tein pikaspurtteja välimatkoilla. Meillä töissä on tosi pitkät välimatkat asukkaan luota toisen luo, joten väkisinkin tulee aerobista harjoittelua. Sitten lihasvoimaharjoittelua siirtelemällä mummoja pyörätuolista sänkyyn. Lähes JUOKSIN rappusetkin ylös. Olen töissä alkanut harjoittamaan hyötyliikuntaa kulkemalla rappusia hissin sijaan. Ainakin alkuvuorosta, sitten kun alkaa polvi vihoittelemaan, siirryn hissiin.

On muuten paljon helpompaa, kun ei tee niinkuin yleensä, että kaikki heti kerralla mulle nam! Tota rappusten kävelemistä olen harkinnut jo pitkään, mutta annan itselleni aikaa tehdä asioita omassa tahdissa. Pikkuhiljaa lisään liikuntaa, omasta halusta ja tahdosta, enkä niin että tuntuu pakkopullalta. Esim. mua ei kiinnosta todellakaan lähteä lenkkeilemään eikä ulos ylipäätänsä. Niin en mene sitten. Tyhmää pakottaa itseään sellaiseen mitä ei halua tehdä. Eihän siitä silloin ikinä tule mielestä puuhaa.

Huh. Tulipahan suollettua ulos enemmän kuin piti :D