Koska tässä on taas motivaation puutetta, työt väsyttää jne. sain hyvän ajattelemisen aiheen mieheltäni. Valittelin että miksei tää laihtuminen vois tapahtua nopeammin, niin mieheni sanoi että koska silloin sä lihoisit nopeammin takaisin, koska et muistais minkälainen taistelu se alunperin oli. Niinhän se on.
Syömiset ovat pysyneet hyvissä rajoissa. Huomaan vaan, että kun mieheni tässä on alkanut syöpöttelemään alkuinnostuksen jälkeen sitä kaikkea entistä sontaa, niin on helpompi munkin alkaa lipsumaan. Oli eilen mun ollessa iltavuorossa syönyt nugetteja, mozzarellatikkuja ja saunan kiukaalla sihisi lenkki paketissaan. Oli säästänyt minulle 3 nugettia, jotka sitten söin. Puolustuksekseni voisi sanoa, että nuget eivät olleet perinteistä mössöä, vaan ihan oikeita broiskun paloja leivitettyinä. Latelin kuitenkin uudet säännöt, ja kerroin että minulle ei sitten moisia moskia saa jemmailla. Ja että söisi sitten herkkunsa silloin kun en ole kotona.
Sallin eilen itselleni pienen saunaoluen ja puoli pussia light-popcorneja. Kalorit pysyi hyvin aisoissa, sillä päivän kalorit oli alle tonnin siinä vaiheessa. Eilen tein ihan tolkuttoman hyvää salaattia käyttäen grillattua kalkkunaa. Oijoi kalkkuna voittaa broilerin mennen tullen. Löytyy vaan huonosti kauppojen hyllyiltä. Haaveilin eilen jo kokonaisen kalkkunan valmistamisesta jouluna, sillä en todellakaan rakasta kinkkua. Ostin myös salaatinkastiketta, jota mittailin salaatin päälle ruokalusikallisen. Chili-curry soosi ei pitänyt sisällään kuin vajaan 250 kaloria, joten ei se ruokalusikallinen kamalasti maksanut. Tänään kokeilin kaurapuuron sekaan vehnälesettä, raejuustoa ja rypsiöljyä. Oli sekin tosi maittavaa. Oonpas muuten huomannnut että suolankäyttöni on laskenut selvästi, jopa leipä tuntuu välillä liian suolaiselta suuhunu, puhumattakaan leikkeleistä.
Huoh. 3. iltavuki starttais tänään. Vielä kolme työvuoroa ja koittaa päivän vapaa. Mun kädet huutaa kivusta, tai oikeastaan ne puutuu niin hienosti ettei kipua melkein edes tunne. Eilen sain töissä tehdä työparini hommista puolet omieni lisäksi, koska olin töissä lähes eläkeikäisen sijaisen kanssa. Ei sitä meidän töissä tarvittavaa räjähtävää nopeutta löydy, joten jouduin sitten jeesaamaan. Kroppa muistaa eilisillan vieläkin. No paloipahan kaloreita enemmän. Otin kyllä osan töistä kuntoilun kannalta ja tein pikaspurtteja välimatkoilla. Meillä töissä on tosi pitkät välimatkat asukkaan luota toisen luo, joten väkisinkin tulee aerobista harjoittelua. Sitten lihasvoimaharjoittelua siirtelemällä mummoja pyörätuolista sänkyyn. Lähes JUOKSIN rappusetkin ylös. Olen töissä alkanut harjoittamaan hyötyliikuntaa kulkemalla rappusia hissin sijaan. Ainakin alkuvuorosta, sitten kun alkaa polvi vihoittelemaan, siirryn hissiin.
On muuten paljon helpompaa, kun ei tee niinkuin yleensä, että kaikki heti kerralla mulle nam! Tota rappusten kävelemistä olen harkinnut jo pitkään, mutta annan itselleni aikaa tehdä asioita omassa tahdissa. Pikkuhiljaa lisään liikuntaa, omasta halusta ja tahdosta, enkä niin että tuntuu pakkopullalta. Esim. mua ei kiinnosta todellakaan lähteä lenkkeilemään eikä ulos ylipäätänsä. Niin en mene sitten. Tyhmää pakottaa itseään sellaiseen mitä ei halua tehdä. Eihän siitä silloin ikinä tule mielestä puuhaa.
Huh. Tulipahan suollettua ulos enemmän kuin piti :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti