Nyt läks sitten uus kuuri. Kävin eilen puntarilla sairaanhoitajalla tuossa lähiterkassa, ettei tarvi Taysiin asti lähtee punnitusta varten. 156,4 kg. Siitä lähdetään. Tuosta sitten se 8 % ois tavoitteena taas. Onneks tuossa taitaa olla pari kiloa viikonlopun nesteturvotusta, oltii nääs siellä risteilyllä. Olipa kivaa käydä terkalla, siellä ei meinannut ensin olla kunnon vaakaa. Terkka sai päähänsä et kokeillaan kahdella vaa'alla... HMMMM... No eihän se onnistunut :D Kävi sitten hakemassa paremman vaa'an. Aikataulu on siis seuraava: Neljän viikon päästä terkalle, jossei oo pudonnut riittävästi, otetaan parin viikon päästä uus punnitus. Eli yhteensä kuus viikkoa tätä pitäs pahimmassa tapauksessa suorittaa. Mä en yhtään tiedä mistä mä löydän tähän taas voimaa. Jotenkin tuntuu et nyt on kaikki motivaatio aivan hukassa. Varsinkin kun pääs taas oikeen ruuan makuun. Eilen piti vielä syödä spagettia ja jauhelihasoosia... No ei ollu niin hyvää kun mun pää oli sen kääntänyt. Oikeesti harva ruoka on yhtä hyvää kuin mitä dieetillä muisteli.
Muutenkin tuntuu että mun pään sisällä on tän syömisen suhteen jotain tapahtumassa. Tunnen että mun ajatukset on ihan viittä vaille kiepsahtamassa normaaliin suuntaan syömisen suhteen. Jotenkin tuntuu siltä että ruoka on menettämässä sen entisen arvonsa. Jännää. Mietin oikeestaan aika monesti päivän aikana sitä asiaa, ja se kutkuttelee jossain aivokopan pohjukoilla. Kohta, ihan kohta napsahtaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Laihdutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Laihdutus. Näytä kaikki tekstit
tiistai 13. lokakuuta 2015
tiistai 23. kesäkuuta 2015
Etiäpäin!
Heipparallaa!
Aloitin nyt juhannuksen jälkeen oikeen diettaamisen. Vähän hankalalta tuntuu, mut oon ollu vielä toistaseks armollinen. Eilen soin itselleni ylimääräiset leivät ja tänään yhden. Käväs tossa nyrkissä suolapähkinöitäkin. Mutta joo, vähemmän ylimääräistä tänään kuin eilen. Koska ruuanlaitto ja ne vihreet tuntuu nyt niin luotaantyöntävältä, juon ruokani. Nutrilettin suklaapirtelöö menee nyt neljä kertaa päivässä ja yhden lämpimän aterian syön. En pyri nyt mihinkään ketoosiin, vaan ihan välttämään ruokapaniikin. Tuntuu helpolta ja on helppo saada rytmi kohdilleen. Sitähän se r-terapeuttikin halus.
Otin tuossa kuvia itsestäni, hyi helkatti!
Kattokaa ny ite!
Vähän tulee sellainen olo, et kuinka tässä kehtaa liikkua ees ihmisten ilmoilla.
Koska itsensä pitää kohdata, laitoin kuvan tänne.
Mua ärsyttää nyt ihan suunnattomasti se kun mies ei oikeen osaa tässä asiassa tukea ja motivoida, se ois kuitenkin hirveen tärkeetä. Ittekseni sitten hoen ja pälpätän tsemppiä. Mulla pitäs olla semmonen auttava puhelin, jolle vois soittaa aina kun tekee mieli sortua.
Mutta joo, iltalenkille koiruuden kanssa!
Aloitin nyt juhannuksen jälkeen oikeen diettaamisen. Vähän hankalalta tuntuu, mut oon ollu vielä toistaseks armollinen. Eilen soin itselleni ylimääräiset leivät ja tänään yhden. Käväs tossa nyrkissä suolapähkinöitäkin. Mutta joo, vähemmän ylimääräistä tänään kuin eilen. Koska ruuanlaitto ja ne vihreet tuntuu nyt niin luotaantyöntävältä, juon ruokani. Nutrilettin suklaapirtelöö menee nyt neljä kertaa päivässä ja yhden lämpimän aterian syön. En pyri nyt mihinkään ketoosiin, vaan ihan välttämään ruokapaniikin. Tuntuu helpolta ja on helppo saada rytmi kohdilleen. Sitähän se r-terapeuttikin halus.
Otin tuossa kuvia itsestäni, hyi helkatti!
Kattokaa ny ite!
Koska itsensä pitää kohdata, laitoin kuvan tänne.
Mua ärsyttää nyt ihan suunnattomasti se kun mies ei oikeen osaa tässä asiassa tukea ja motivoida, se ois kuitenkin hirveen tärkeetä. Ittekseni sitten hoen ja pälpätän tsemppiä. Mulla pitäs olla semmonen auttava puhelin, jolle vois soittaa aina kun tekee mieli sortua.
Mutta joo, iltalenkille koiruuden kanssa!
maanantai 15. kesäkuuta 2015
Ravitsemusterapeutilla
Viime viikolla käväisin ravitsemusterapeutilla liittyen siihen leikkaukseen. Ihan järkeviä puhui ja kyseli. Nyt sitä sitten pitäisi olla sillä leikkauksen jälkeisen elämän dieetillä. Kaks desiä ruokaa viis kertaa päivässä. Joo, ei ainakaan vielä oo oikein napannut. Katotaan nyt toi juhannus pois alta. Tarkoituksena olikin pienentää aluksi ruoka-annoksia ja jättää santsaukset pois. Niin mä oon kyllä tehnytkin. ENE-dieetille ei mua laittanut tän kakssuuntasen takia. Vaikka yritin kertoa että osaan kyllä havannoida koska alkaa menemään lujaa. Tarvii kuulemma psykiatrin luvan. Noh, sitä ootellessa. Ois silti ollut kiva tietää mitä se ENE käytännössä tarkoittaa. Todennäköisesti oisin omin luvin aloittanutkin sen juhannuksen jälkeen. Punnituksessa hurjat lukemat, 159 kg. IKINÄ, en IKINÄ oo painanut näin paljoa. Ja sen huomaa. Mä en jaksa mitään. Kaikki tuntuu raskaalta. Vihaan itseäni. Nyt en oo yhtää tyytyväinen läski. Pakostakin miettii että jossei olis aloittanut noita mielialalääkkeitä, oisinko lihonut noin paljon. Veikkaan etten.
Kimmastuneena tästä polkasin vartin Karhulla, melkee 7 km. Teen ittelleni suunnitelman, tällä viikolla vartin polkasuja, ens viikolla puolen tunnin. Luulis jotain tapahtuvan kunnolle. Mä haluun olla paremmassa kunnossa. Mieluiten heti ja nyt. Ei siis puolen vuoden päästä tai kuukauden. Tiedän, aika mahdotonta.
Meillä on muuten perheenlisäystä, meille tuli koiranpentu. Suloinen pureksiva riiviö. Aktiivisuus lisääntynyt sata prosenttia itsellä. Pikkulenkkejä päivittäin, noin vartin haistelukierroksia. Pentu täyttää 12 viikkoa torstaina.
Mieli on ollut suht hyvä, mitä nyt tää läskien runsaus ottaa kovasti ohimoon ja pikkasen lyö mieltä alavireeseen. Nukun hyvin ja se on hienoa se.
Huomenna onkin vuorossa sisätautilääkäri... kirjoittelen siitä sitten lisää.
Kimmastuneena tästä polkasin vartin Karhulla, melkee 7 km. Teen ittelleni suunnitelman, tällä viikolla vartin polkasuja, ens viikolla puolen tunnin. Luulis jotain tapahtuvan kunnolle. Mä haluun olla paremmassa kunnossa. Mieluiten heti ja nyt. Ei siis puolen vuoden päästä tai kuukauden. Tiedän, aika mahdotonta.
Meillä on muuten perheenlisäystä, meille tuli koiranpentu. Suloinen pureksiva riiviö. Aktiivisuus lisääntynyt sata prosenttia itsellä. Pikkulenkkejä päivittäin, noin vartin haistelukierroksia. Pentu täyttää 12 viikkoa torstaina.
Mieli on ollut suht hyvä, mitä nyt tää läskien runsaus ottaa kovasti ohimoon ja pikkasen lyö mieltä alavireeseen. Nukun hyvin ja se on hienoa se.
Huomenna onkin vuorossa sisätautilääkäri... kirjoittelen siitä sitten lisää.
maanantai 9. maaliskuuta 2015
---ja taas...
Mun surkuhupainen edellinen yritys päästä ruotuun lössähti kyllä niinku parhaat päivänsä nähny säkkituoli. Masennus ei sittenkään ollut ihan niin kadotettu kuin halusin. Päivät meni edelleen sumussa sen mieltätasaavan lääkityksen takia. Kävin ennen meidän Teneriffan reissua psykiatrilla ja sanoin että nyt riitti, mä haluun elää päivisin. Iltalääke sitten lopetettiin, jo ihan senkin takia että olin vielä jonkun verran masentunut. Lähdettiin reissuun, käveltiin päivittäin ihan himona ja kas, nukahdin illalla ajoissa ja heräsin aamuisin ajoissa. Tätä kivaa liikkumisen tuomaa iloa jatkoin vielä reissun jälkeenkin, ihan kaksi kertaa kävelylenkeillä... KUNNES sairastuin satavuotiseen flunssaan joka vasta nyt alkaa helpottamaan. Hirvee hinku päästä salille, mutta reumankin veetuillessa, senkin ihanan halun saan nyt pitää taka-alalla, ainakin kuukauden. Sen jälkeen uudelleen aloitetun reumalääkkeenkin pitäisi alkaa vaikuttamaan. Viime viikolla lääkäri totesi molemmat nilkat niin tulehtuneiksi että tarvitsivat kortisonia. Kädet ovat tälläkin hetkelle helvetinmoisen kipeät. Reumalääkäri laittoi mulle lähetteen sisätautilääkärille, laihdutusleikkausta varten. En oo sen kummemmin ajatellut asiaa ikinä. 80% musta sanoo et ei, ainakin luettuani paria blogia netin syövereistä. Mennäänpä nyt sitten edes kuuntelemaan faktat. ja kylmiä faktoja mä meen sinne hakemaan. Lähinnä mua ei hirveesti kiinnosta mikään kahden vuoden oksentelu.
Tänään täytin 30 vuotta. Sen takia eilen päätin aloittaa superdieetin raameilla mukaellen. Ainakin alkuun. Lauantaina on luvassa juhlimista, joten ainakin silloin tää katkeaa. Mut hei, eka päivä on menny hyvin ja oon oikeesti innoissani tästä. Mulla on yks kaveri jolle voin höpötellä tästä millon vaan ja joka sanoo oikeesti suoraan asioita. Se on hyvä. Mä mitää päänsilittelyy kaipaakaan.
Ens kuussa pitäs ilmeisesti selvitä lähdenkö opiskelemaan syksyllä vaiko en. Toivottavasti, koska muuten oon ihan suossa taloudellisesti. Kesän ajaksi todennäköisesti joutuu hakemaan työtä joka ei vaan sovi mulle. Huoh.
Että tälläistä. Mä meen jatkaa mun synttäreitä rahkalla ja marjoilla :D
Tänään täytin 30 vuotta. Sen takia eilen päätin aloittaa superdieetin raameilla mukaellen. Ainakin alkuun. Lauantaina on luvassa juhlimista, joten ainakin silloin tää katkeaa. Mut hei, eka päivä on menny hyvin ja oon oikeesti innoissani tästä. Mulla on yks kaveri jolle voin höpötellä tästä millon vaan ja joka sanoo oikeesti suoraan asioita. Se on hyvä. Mä mitää päänsilittelyy kaipaakaan.
Ens kuussa pitäs ilmeisesti selvitä lähdenkö opiskelemaan syksyllä vaiko en. Toivottavasti, koska muuten oon ihan suossa taloudellisesti. Kesän ajaksi todennäköisesti joutuu hakemaan työtä joka ei vaan sovi mulle. Huoh.
Että tälläistä. Mä meen jatkaa mun synttäreitä rahkalla ja marjoilla :D
torstai 27. marraskuuta 2014
Ostetaan motivaatioo!
Mä olen tänään ja eilen syönyt niiiin hyvin että on oikeen superhyvä olo. Ehkä siitäkin, ettei oo niin huono omatunto syömisistään. Tosin mä nukahdin jo kasin jälkeen, joten en ehtiny mussuttaa illalla mitään. Korjattavaa ruokailurytmin suhteen on kovasti, en oikeen aamulla pääse rytmiin kiinni, ja lounaankin söin vasta neljän aikaan. Nukun aika pitkät unet tällä lääkityksellä, jopa kaksitoista tuntia, niin on vaikea rytmittää päivää järkevästi. Aamulla menee kaurapuuro raejuustolla ja rypsiöljyllä. Sitten vielä ruisleipä leikkeleellä. Oon aika kovasti puputtanut leipää viime aikoina, joten siitä eroon pääseminen on hirveen vaikeeta. Siksipä suon itselleni 1-2 ruisleipää päivässä. Vielä.
Normaalien ihmisten lounasaikaan vetäisin skyr-rahkan ja kauppareissulta tullessa banaani. Oli aika kova nälkä. Neljän aikaan upposi paistettua broileria salaatilla. IIIIISO salaattiannos ruokalusikallisella kevyttä salaatinkastiketta. Tunnustan, jälkkäriksi tupla-patukka... Illalla vielä rahkaa ja marjoja, niin päivän syömiset alkaa olee siinä. Jos mussututtaa, niin oon varautunut varsisellerillä.
On mulla kyllä sellanen olokin fyysisesti että painoa on. Ihan hirveen raskas olo liikkuessakin, kömpelö olo. Mutta se ei ole kenenkään muun vika kuin mun. Kukaan ei oo mua pakottanut syömään liikaa. Jotenkin tänä syksynä on ollut sellainen olo, ettei mulla oo mitään muuta kuin syöminen. Kun on ollut paha olo, niin on haettu sitä hyvää oloa mättämisestä. Niin se vaan on. Eikä siitä eroon pääse ennenkuin sen päättää lopettaa. Kuulostaa yksinkertaiselta. Pidetään tää yksinkertaisena niin se on sitä. Sehän on vaan ruokaa. Täytyis opetella nostaan se siltä jalustalta pois minne sen oon nostanut. Pitäisi pysytä nostamaan sen tilalle joku aika paljon terveellisempi juttu.
Liikkuminen on jotenkin kirosana taas mulle. Kynnys lähteä salille on ihan liian suuri, Vaikka mä haluan sinne ja kaipaan sinne. Jotenkin hävettää kai? Pelottaa kohdata se oma kunto. Se huono kunto. Ja on niin vaikeaa lähteä tuonne pimeään ja märkään. Kuntopyöräkin on tuolla varastossa. Uikutiuikuti. Säälittävää.
Normaalien ihmisten lounasaikaan vetäisin skyr-rahkan ja kauppareissulta tullessa banaani. Oli aika kova nälkä. Neljän aikaan upposi paistettua broileria salaatilla. IIIIISO salaattiannos ruokalusikallisella kevyttä salaatinkastiketta. Tunnustan, jälkkäriksi tupla-patukka... Illalla vielä rahkaa ja marjoja, niin päivän syömiset alkaa olee siinä. Jos mussututtaa, niin oon varautunut varsisellerillä.
On mulla kyllä sellanen olokin fyysisesti että painoa on. Ihan hirveen raskas olo liikkuessakin, kömpelö olo. Mutta se ei ole kenenkään muun vika kuin mun. Kukaan ei oo mua pakottanut syömään liikaa. Jotenkin tänä syksynä on ollut sellainen olo, ettei mulla oo mitään muuta kuin syöminen. Kun on ollut paha olo, niin on haettu sitä hyvää oloa mättämisestä. Niin se vaan on. Eikä siitä eroon pääse ennenkuin sen päättää lopettaa. Kuulostaa yksinkertaiselta. Pidetään tää yksinkertaisena niin se on sitä. Sehän on vaan ruokaa. Täytyis opetella nostaan se siltä jalustalta pois minne sen oon nostanut. Pitäisi pysytä nostamaan sen tilalle joku aika paljon terveellisempi juttu.
Liikkuminen on jotenkin kirosana taas mulle. Kynnys lähteä salille on ihan liian suuri, Vaikka mä haluan sinne ja kaipaan sinne. Jotenkin hävettää kai? Pelottaa kohdata se oma kunto. Se huono kunto. Ja on niin vaikeaa lähteä tuonne pimeään ja märkään. Kuntopyöräkin on tuolla varastossa. Uikutiuikuti. Säälittävää.
keskiviikko 26. marraskuuta 2014
Ylösnousemus!
Herätellääs henkiin tää blogi taas. Otetaan mukava asento läppärin ääreltä ja aletaan purkaa viimeisimpiä tapahtumia.
Kesä meni kesätöissä baaritiskin sillä puolella jossa ei mee omaa rahaa, kerrankin jäin baarireissuista plussan puolelle :P Työ oli kivaa ja nautin asiakaspalvelusta. Syyskuun loppuun asti venyi tuo pesti. Uusia ystäviä ja uusia ihmisiä toi tuo kesä. Toi se jotain muutakin, mutta siitä edempänä.
Kesän aikana en todellakaan liikkunut enkä kattonut syömisten perään. Kuitenkin, en kovasti mussuttanutkaan mitään, kun äidillä asustelin. Meidän äiti ei oo tunnettu tuputtamisesta.
Nyt olen hengaillut työttömänä ja ootellut työkyvyn arviointia, joka oli tänään lääkärin vastaanotolla. Kävin puntarilla ja huomasin saavuttaneeni jotain, mitä en olisi ikinä uskonut. Nimittäin aivan hirvittävän korkean painolukeman, 148,5 kg!!! Tämä on totta ja tästä lähdetään taas. Käsi vaan niskaan ja nosto ylöspäin. Kaapissa on rahkaa, salaattia, broileria, raejuustoa, marjoja, porkkanoita ja lanttua. Plus eilistä kasvissosekeittoa. Alkottoman aloitin jo kaksi viikkoa sitten. Kesä menikin aikalailla iltakaljoitellessa ystävän kanssa. Nähtiin me ystävän kanssa muutenkin kuin kaljotellessa... kai?
Takas siihen lääkärikäyntiin... Mun ei tarvitse enää mennä nosteleen mummoja ja vaareja, eikä tehdä vuorotyötä. Helpotti. Kuntoutukseen hakupaperit menossa ja uusi ammatti mietintään. Helpottaa stressiä huomattavasti! Reuman saralla on vähän ollut tässä ongelmia, nilkka ja olkapää vihottelee. Aloitettiin pieni kortisonikuuri, joka jo ensimmäisestä päivästä alkoi keräämään nestettä mun pöhöttyneeseen vartalooni. Hieno sivuvaikutus on myös hirvee närästys joka ei todellakaan helpota liikkuessa. Kahvi siis pannaan hetkeksi.
Parisuhdesaralla menee nyt hyvin, Aloitettiin pariterapia kuukausi sitten. Lähdettiin siihen molemmat sillä mielellä että tää liitto pelastetaan.
Elokuussa käytiin Kreetalla, oli aivan ihana löhöloma kuumalla rannalla. Nautin! Ihana paikka, vaikka ruoka oli mun makuun vähän liian mautonta.
Mieli on ollut vähän maassa tässä viime aikoina, ja olenkin masennuslääkitystä joutunut lisäilemään. Hirvee motivaatiopuutos liikuntaan. Luulis ettei oo vaikeeta kaivaa kuntopyörää telkkarin eteen... EDES sitä. Pitäisi tehdä suunnitelma, josta pitää kiinni. Mä luulen et mun suunnitelma saa olla se, että ensin syöminen haltuun ja sitten pikkuhiljaa hivuttautuminen terveysliikunnan pariin.
Kiitos ja kumarrus kaikille niille jotka ovat kyselleet kuulumisia! Täällä mä oon ja tuun olemaankin!
Kesä meni kesätöissä baaritiskin sillä puolella jossa ei mee omaa rahaa, kerrankin jäin baarireissuista plussan puolelle :P Työ oli kivaa ja nautin asiakaspalvelusta. Syyskuun loppuun asti venyi tuo pesti. Uusia ystäviä ja uusia ihmisiä toi tuo kesä. Toi se jotain muutakin, mutta siitä edempänä.
Kesän aikana en todellakaan liikkunut enkä kattonut syömisten perään. Kuitenkin, en kovasti mussuttanutkaan mitään, kun äidillä asustelin. Meidän äiti ei oo tunnettu tuputtamisesta.
Nyt olen hengaillut työttömänä ja ootellut työkyvyn arviointia, joka oli tänään lääkärin vastaanotolla. Kävin puntarilla ja huomasin saavuttaneeni jotain, mitä en olisi ikinä uskonut. Nimittäin aivan hirvittävän korkean painolukeman, 148,5 kg!!! Tämä on totta ja tästä lähdetään taas. Käsi vaan niskaan ja nosto ylöspäin. Kaapissa on rahkaa, salaattia, broileria, raejuustoa, marjoja, porkkanoita ja lanttua. Plus eilistä kasvissosekeittoa. Alkottoman aloitin jo kaksi viikkoa sitten. Kesä menikin aikalailla iltakaljoitellessa ystävän kanssa. Nähtiin me ystävän kanssa muutenkin kuin kaljotellessa... kai?
Takas siihen lääkärikäyntiin... Mun ei tarvitse enää mennä nosteleen mummoja ja vaareja, eikä tehdä vuorotyötä. Helpotti. Kuntoutukseen hakupaperit menossa ja uusi ammatti mietintään. Helpottaa stressiä huomattavasti! Reuman saralla on vähän ollut tässä ongelmia, nilkka ja olkapää vihottelee. Aloitettiin pieni kortisonikuuri, joka jo ensimmäisestä päivästä alkoi keräämään nestettä mun pöhöttyneeseen vartalooni. Hieno sivuvaikutus on myös hirvee närästys joka ei todellakaan helpota liikkuessa. Kahvi siis pannaan hetkeksi.
Parisuhdesaralla menee nyt hyvin, Aloitettiin pariterapia kuukausi sitten. Lähdettiin siihen molemmat sillä mielellä että tää liitto pelastetaan.
Elokuussa käytiin Kreetalla, oli aivan ihana löhöloma kuumalla rannalla. Nautin! Ihana paikka, vaikka ruoka oli mun makuun vähän liian mautonta.
Mieli on ollut vähän maassa tässä viime aikoina, ja olenkin masennuslääkitystä joutunut lisäilemään. Hirvee motivaatiopuutos liikuntaan. Luulis ettei oo vaikeeta kaivaa kuntopyörää telkkarin eteen... EDES sitä. Pitäisi tehdä suunnitelma, josta pitää kiinni. Mä luulen et mun suunnitelma saa olla se, että ensin syöminen haltuun ja sitten pikkuhiljaa hivuttautuminen terveysliikunnan pariin.
Kiitos ja kumarrus kaikille niille jotka ovat kyselleet kuulumisia! Täällä mä oon ja tuun olemaankin!
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Läskeilyä
Yhyy! Läskiks meni!
Meillä on kylässä vklopun ajan mieheni kummipoika ja senhän arvaa että herkuttelua oli luvassa. Enhän mä pystynyt enää hillitsemään itteeni, joten eilen söin 300 grammaa karkkia! Sekä popcornia jotain 2 litraa! Käytiin eilen syömässäkin, söin hamppariaterian oluen kera! En kyllä kokonaan syönyt annosta, sillä ei vaan maistunut. Eilinen aamu lähti vielä tosi hyvin käyntiin rahkalla ja marjoilla. Mut sitten JANON takia lankesin... Mulla ois pitänyt olla Ideaparkreissulla vesipullo laukussa. Ahmimisen takia polkasin korkeilla sykkeillä rankan puolituntisen kuntopyörällä ennen saunaa. Eli tuli sitten se puolikas aerobinenkin suoritettua. Eli saldo on puhdas liikunnan suhteen, Kiloklubin laskuri kertoo että 280 MINUUTTIA liikuntaa tällä viikolla, ja mulla on vakaa aikomus vielä tänään tehdä jonkunmoinen aerobinen suoritus. Muoks. Korjattu TUNNIT MINUUTEIKSI, kiitti Darling! On vissii vähä ajatukset oikeesti lomalla.
Perjantain hieronnan aiheuttaman migreenin takia en siis päässyt sinne kylpylään lillumaankaan, harmitti, mutta en kyennyt muuhun kuin makaamaan pimeässä huoneessa silmät kiinni. Muutenkin se päivä oli ihan katastrofaalinen ja se varmaan osaltaa aiheutti seuraavan päivän syöpöttelyä. Eli aamullahan mulla oli se hammaslääkäri. Ajattelin että syön aamupalan sitten sen hampilääkärin jälkeen. No ei taas menny niinku strömssöössä se. Puudutus kestikin kolme tuntia ja mun kieli oli ihan tunnoton. Jokainen joka on joskus puudutuksen saanut alaleukaan, tietää ettei voi syödä mitään jos kieli on puutunut. Hienoinen kieleen/poskeen puremisen riski. Menin sitten hierojalle sössöttäen ja nälkäisenä. Hierojakäynti oli kyllä tosi onnistunut. Hieroja löysi selkärangan vierestä todella kireän pitkän lihaksen joka selittää vihlaisut alaselässä, myös toisen lavan luona oli kireyttä sekä hartioissa. Hieronnan jälkeen mulla meni tosi pitkään ennenkuin uskalsin nousta seisomaan. Hurja fiilis! Varasin uuden ajan ensi keskiviikoksi, hieroja sanoi sitten käyttävänsä vähän kovempia otteita.
Hierojan jälkeen oli taas todella hyviä valintoja ruokakaupassa, ostin nimittäin päivän ekaksi ruuaksi lihapiirakan! VOI HYVÄNEN AIKA, OIKEESTI! Mä en edes pidä lihapiirakoista! Söin sitten kotona sen lihiksen salaatin kanssa. Ei ollu ees hyvää, ja roskikseen meni piirakasta osa. Tuntui muutenkin että mää söin koko sen illan jotain, vaikka en todellakaan syönyt, vaan miinuksille jäätiin ja pahasti. Eli seuraavana päivänä syöpöttelyä. Eli herkuton ja alkoton epäonnistuttu.
Tänä aamuna ei olisi maittanut mikään, mutta sitkeesti vetelin rahkaa, marjoja, kahvia sekä täysjyvä leipäviipaleen. Salaattiaineita on jääkaapissa, joten eineet tän päivän onnistumiseen on valmiina. Mulla on kaikki mahdollisuudet elää tää päivä fiksusti.
Koko tän viikonlopun mättämämisen ajan mä ihan oikeasti ajattelin sitä itse syömistä. Mikä on uutta. Ennen mä vaan mätin sysäten syyllisyyden tunteet ja järjen jonnekin kauas. Nyt mä tietoisesti kuuntelin itseäni, että koska olen täynnä, ja kyllä sieltä jonkunlainen signaali aivoista tuli. En syyllistänyt itseäni eikä mulla tänään ole morkkista, eilen syöpöteltiin, tänään syödään normaalia ruokaa, siinä se. Kyllä minä opin näköjään. Ja siitä mulla on onnistunut olo.
12 päivää vielä lomaan.
Meillä on kylässä vklopun ajan mieheni kummipoika ja senhän arvaa että herkuttelua oli luvassa. Enhän mä pystynyt enää hillitsemään itteeni, joten eilen söin 300 grammaa karkkia! Sekä popcornia jotain 2 litraa! Käytiin eilen syömässäkin, söin hamppariaterian oluen kera! En kyllä kokonaan syönyt annosta, sillä ei vaan maistunut. Eilinen aamu lähti vielä tosi hyvin käyntiin rahkalla ja marjoilla. Mut sitten JANON takia lankesin... Mulla ois pitänyt olla Ideaparkreissulla vesipullo laukussa. Ahmimisen takia polkasin korkeilla sykkeillä rankan puolituntisen kuntopyörällä ennen saunaa. Eli tuli sitten se puolikas aerobinenkin suoritettua. Eli saldo on puhdas liikunnan suhteen, Kiloklubin laskuri kertoo että 280 MINUUTTIA liikuntaa tällä viikolla, ja mulla on vakaa aikomus vielä tänään tehdä jonkunmoinen aerobinen suoritus. Muoks. Korjattu TUNNIT MINUUTEIKSI, kiitti Darling! On vissii vähä ajatukset oikeesti lomalla.
Perjantain hieronnan aiheuttaman migreenin takia en siis päässyt sinne kylpylään lillumaankaan, harmitti, mutta en kyennyt muuhun kuin makaamaan pimeässä huoneessa silmät kiinni. Muutenkin se päivä oli ihan katastrofaalinen ja se varmaan osaltaa aiheutti seuraavan päivän syöpöttelyä. Eli aamullahan mulla oli se hammaslääkäri. Ajattelin että syön aamupalan sitten sen hampilääkärin jälkeen. No ei taas menny niinku strömssöössä se. Puudutus kestikin kolme tuntia ja mun kieli oli ihan tunnoton. Jokainen joka on joskus puudutuksen saanut alaleukaan, tietää ettei voi syödä mitään jos kieli on puutunut. Hienoinen kieleen/poskeen puremisen riski. Menin sitten hierojalle sössöttäen ja nälkäisenä. Hierojakäynti oli kyllä tosi onnistunut. Hieroja löysi selkärangan vierestä todella kireän pitkän lihaksen joka selittää vihlaisut alaselässä, myös toisen lavan luona oli kireyttä sekä hartioissa. Hieronnan jälkeen mulla meni tosi pitkään ennenkuin uskalsin nousta seisomaan. Hurja fiilis! Varasin uuden ajan ensi keskiviikoksi, hieroja sanoi sitten käyttävänsä vähän kovempia otteita.
Hierojan jälkeen oli taas todella hyviä valintoja ruokakaupassa, ostin nimittäin päivän ekaksi ruuaksi lihapiirakan! VOI HYVÄNEN AIKA, OIKEESTI! Mä en edes pidä lihapiirakoista! Söin sitten kotona sen lihiksen salaatin kanssa. Ei ollu ees hyvää, ja roskikseen meni piirakasta osa. Tuntui muutenkin että mää söin koko sen illan jotain, vaikka en todellakaan syönyt, vaan miinuksille jäätiin ja pahasti. Eli seuraavana päivänä syöpöttelyä. Eli herkuton ja alkoton epäonnistuttu.
Tänä aamuna ei olisi maittanut mikään, mutta sitkeesti vetelin rahkaa, marjoja, kahvia sekä täysjyvä leipäviipaleen. Salaattiaineita on jääkaapissa, joten eineet tän päivän onnistumiseen on valmiina. Mulla on kaikki mahdollisuudet elää tää päivä fiksusti.
Koko tän viikonlopun mättämämisen ajan mä ihan oikeasti ajattelin sitä itse syömistä. Mikä on uutta. Ennen mä vaan mätin sysäten syyllisyyden tunteet ja järjen jonnekin kauas. Nyt mä tietoisesti kuuntelin itseäni, että koska olen täynnä, ja kyllä sieltä jonkunlainen signaali aivoista tuli. En syyllistänyt itseäni eikä mulla tänään ole morkkista, eilen syöpöteltiin, tänään syödään normaalia ruokaa, siinä se. Kyllä minä opin näköjään. Ja siitä mulla on onnistunut olo.
12 päivää vielä lomaan.
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
VKO 2
Kaikki liikunnat check! Eilen ja tänään tunnin aerobiset, eilen vesisateessa sekä tänään kuntopyörällä. Ketjua riitti olohuoneessa kun kattelin telkkaria samalla. Kiloklubin merkkailujen mukaan olen liikuttanut eviäni 360 minuutin edestä tällä viikolla. Liikuntapäiviä tuli 6!
Kotona oon siis oleskellut vklopun. Eilen mulla oli tosin vajaan tunnin treenit, kovan luokan pt piti aika tiukan session. Ikää tällä tulevaisuuden toivolla on tuommoiset 5 vuotta. Meidän takkahuoneen lattia oli "sali", meidän makkari oli pukkari, sekä mun miehen tietsikkahuone oli tämän ohjaajani toimisto. Aina välillä trainerini kävi olohuoneen pöydällä lojuneesta iltasanomista tsekkaamassa seuraavan liikkeen. Eihän siinä lehdessä mitään oikeeta jumppaa ollut, mutta hyvin tuntui aina muisti virkistyvän liikkeiden osalta. Mulla oli kyllä hauskaa. Tällä salilla oli ihan oma keittiö, jossa sai käydä tekemässä terveellistä ruokaa jos tulee nälkä. Myös makuuhuoneen laatikoista löytyvää tavaraa sai aina salilla ollessaan käyttää, kuten mm. lakata kynsiä ja pitää koruja.
Syömisten suhteen on ollut vähän löysempää hiilareiden suhteen, ja heti ne näyttää ottavan vallan. Vedin just kaks lautasellista kalkkunapastaa. Hyi hitto mikä olo! Tietää mitä syön ens viikolla! Kalorit on vaihdellut 1200-1700 välillä. Heti jos liikkuu, on nälkäisempi. Mut ei herkkuja eikä alkoa. Ainut syntini on puolikas vaahtokarkkilumiukko sekä kolme ranskanpastillia. Ei voida vielä pidättää rikoksesta epäiltynä!
Eilen mä olin tosi ahkera ja imuroin sekä heilutin moppia. Leivoin myös suklaakakun sekä valkosipulipatonkia kahvileiväks, kun kävi vieraita, maistoin palan. Tänään mä sain mun silityskasan silitettyä. Vaihdoin myös jouluverhot keittiöön kun tajusin ettei ne nyt niin jouluisen ole etteikö niitä vois jo vaihtaa. Eli ei oo mitään tonttuja tms. Ompelin myös vessan ikkunaan verhon sekä laitoin tilapäiset verhot vaijerilla makkarin ikkunaan. Ostettiin Jyskistä rullaverho makkarin ikkunaan, mutta se olikin ihan liian lyhyt siihen. Pakkauksessa luki 180 ja se olikin jotain 176 cm. Harmitti, kun toi pulju ei edes ole kauhean lähellä.
Mieliala on suht hyvä ollut, vaikka kuulemma oon skitsonnut enemmän kuin aikoihin. Mä en vaan kyllä oo ite huomannu sitä. Ainakin jos mulla on tekemistä, niin mua ei niin paljoo veetuta, hah! Jäkättämismoottori on silloin harhautettuna.
Ens viikolla on miehellä aamuvuoro ja mun elämä helpompaa. Ei tartte miettiä mitä ruokaa tekee, kun mies ei tartte evästä. Eli salaattilinja all week long! Saan myös todennäköisesti itteni paremmin aamulla salille.
Ainiin. 19 päivää lomaan! Tulostin tänään matkaliput.
Kotona oon siis oleskellut vklopun. Eilen mulla oli tosin vajaan tunnin treenit, kovan luokan pt piti aika tiukan session. Ikää tällä tulevaisuuden toivolla on tuommoiset 5 vuotta. Meidän takkahuoneen lattia oli "sali", meidän makkari oli pukkari, sekä mun miehen tietsikkahuone oli tämän ohjaajani toimisto. Aina välillä trainerini kävi olohuoneen pöydällä lojuneesta iltasanomista tsekkaamassa seuraavan liikkeen. Eihän siinä lehdessä mitään oikeeta jumppaa ollut, mutta hyvin tuntui aina muisti virkistyvän liikkeiden osalta. Mulla oli kyllä hauskaa. Tällä salilla oli ihan oma keittiö, jossa sai käydä tekemässä terveellistä ruokaa jos tulee nälkä. Myös makuuhuoneen laatikoista löytyvää tavaraa sai aina salilla ollessaan käyttää, kuten mm. lakata kynsiä ja pitää koruja.
Syömisten suhteen on ollut vähän löysempää hiilareiden suhteen, ja heti ne näyttää ottavan vallan. Vedin just kaks lautasellista kalkkunapastaa. Hyi hitto mikä olo! Tietää mitä syön ens viikolla! Kalorit on vaihdellut 1200-1700 välillä. Heti jos liikkuu, on nälkäisempi. Mut ei herkkuja eikä alkoa. Ainut syntini on puolikas vaahtokarkkilumiukko sekä kolme ranskanpastillia. Ei voida vielä pidättää rikoksesta epäiltynä!
Eilen mä olin tosi ahkera ja imuroin sekä heilutin moppia. Leivoin myös suklaakakun sekä valkosipulipatonkia kahvileiväks, kun kävi vieraita, maistoin palan. Tänään mä sain mun silityskasan silitettyä. Vaihdoin myös jouluverhot keittiöön kun tajusin ettei ne nyt niin jouluisen ole etteikö niitä vois jo vaihtaa. Eli ei oo mitään tonttuja tms. Ompelin myös vessan ikkunaan verhon sekä laitoin tilapäiset verhot vaijerilla makkarin ikkunaan. Ostettiin Jyskistä rullaverho makkarin ikkunaan, mutta se olikin ihan liian lyhyt siihen. Pakkauksessa luki 180 ja se olikin jotain 176 cm. Harmitti, kun toi pulju ei edes ole kauhean lähellä.
Mieliala on suht hyvä ollut, vaikka kuulemma oon skitsonnut enemmän kuin aikoihin. Mä en vaan kyllä oo ite huomannu sitä. Ainakin jos mulla on tekemistä, niin mua ei niin paljoo veetuta, hah! Jäkättämismoottori on silloin harhautettuna.
Ens viikolla on miehellä aamuvuoro ja mun elämä helpompaa. Ei tartte miettiä mitä ruokaa tekee, kun mies ei tartte evästä. Eli salaattilinja all week long! Saan myös todennäköisesti itteni paremmin aamulla salille.
Ainiin. 19 päivää lomaan! Tulostin tänään matkaliput.
perjantai 15. marraskuuta 2013
Yritän, mä yritän!
Heti alkuu ennenku unohtuu, liikuntasaldo!
Sali x 2, CHECK!
Aerobinen x 1, jaiks, tulee aerobinen vkloppu!
Venyttely x 2, yks siis vielä jäljellä!
Alottelin sen päänuppilääkityksen. Lueskelin tietysti alkuun kaikkee hirveetä netistä ennenku alotin koko lääkkeen. Kaks päivää nyt ottanut sitä, eikä kovastikaan oo sivuvaikutuksia. Vähän tuntuu päässä hassulta, huimaa. Mä en tiedä onks tää jotain lumevaikutusta, mutta musta tuntuu jo ehkä vähän keveämmältä tuolla ajatuksissa... Eilen kun menin nukkumaan, niin kädet ja jalat tuntuivat elävän ihan omaa elämäänsä. Oli vaikea nukahtaa kun ei voinut pitkään maata samassa asennossa. Eilen juttelin isäni kanssa puhelimessa tästä masennusasiasta, tuntui että se tais tajuta tän homman kun kerroin että itku tulee vaikkei ole mitään syytä. Keskusteltiin siitä, miksen ole aikaisemmin mennyt lääkäriin. Arveli mun ajatelleen silloin liikaa siskoni sairautta ja sairastamista. Hällä on siis kaksisuuntainen mielialahäiriö, joten arvata saattaa, ettei minun pienet alakulot ole mitään sen rinnalla. Enkä mä varmasti ole halunnut ketään silloin huolestuttaakaan omilla pienillä asioillani. Mä oon ollu se vahva ihminen, eikä moni varmasti nytkään voisi uskoa että olen masentunut, tai että mitä mun sisällä tapahtuu.
Puhelun aikana mulle kävi entistä selvemmäks se, että oon antanu ihmisten kohdella mua tosi törkeesti enkä ole pystynyt sanomaan vastaan. Oon vaan ajatellut että se on helpompaa niin, kyllähän mä kestän, mullehan on sanottu että mä oon vahva. Noh, elämä on. Mitäs läksit.
Kaks päivää mä taas lepäilin, ja tänään raahailin itteni salille. Oli muuten tehokas treeni, lukuunottamatta 10 minuutin istuntoo vesiklosetissa... Joo, pistän lääkkeen piikkiin. Pitkästä aikaa 650 kaloria paloi vaikka olikin vaikeuksia saada lämpöjä päälle, syke tuntu olevan aika matalalla.
Judas-mieheni yritti houkutella lähtemään huomenna rilluttelemaan isolle kirkolle, mutta minä vahvatahtoisena naisena kieltäydyin, koska suoraansanottuna mua kiinnostaa enemmän saada toi mun liikuntatavoite täyteen, ettei mun tartte ens viikolla liikkua joka päivä!
Ruokailut ovat pysyneet handussa... Tosin liian pieniä kalorimääriä tässä vedellään. Ruokahalu on aika surkee ton lääkityksen kanssa, huomaan. Ei oikein tee mieli mitään, ees niitä herkkuja.
Ai mitä mä oon tehny kahden päivän aikana? No en oikeestaan mitään. Eilen aloitin piparkakkutalon rakentamisen. Tällä kertaa IKEA:n muoteilla, oon aikasemmin tehny ihan ite omat mallit. Kuvan valkoiset möykyt on olevinaan lumiukkoja, ne on jotain Ikean namimallistoo. Maistoin yhden ja lähinnä maistui yököttävältä. Kuten myös piparitaikina. Yih! Talon kattomateriaalia saatoin maistaa kahden ranskanpastillin verran. Meillä ei oo yhden ainuttakaan piparkakkumuottia ja pähkäilinkin vähän aikaa että mitä ihmettä mä sillä lopulla taikinalla teen. No keksin painella juomalasilla pyöreitä pipareita. Niistä sitten taiteilin tosi surkeilla taiteilijan kyvyilläni kuuseen koristeita. Voi jösses. Varmasti joku kolmevuotias on keskimääräisesti lahjakkaampi tuossa kuin minä... Tarkoituksena siis pujottaa punainen nauha noista piparin reijistä ja pujottaa kuuseen. Kivaa väkertämistä! Mä nautin oikein siitä kun sai hiljaa rauhassa yksin päkertää menemään.
Valmisteluja oon tehnyt matkaa varten, mm. ostin tälläisen hihnan matkalaukkuni ympärille. Ihan 9 euroa jouduin pulittamaan.
21 päivää.
Sali x 2, CHECK!
Aerobinen x 1, jaiks, tulee aerobinen vkloppu!
Venyttely x 2, yks siis vielä jäljellä!
Alottelin sen päänuppilääkityksen. Lueskelin tietysti alkuun kaikkee hirveetä netistä ennenku alotin koko lääkkeen. Kaks päivää nyt ottanut sitä, eikä kovastikaan oo sivuvaikutuksia. Vähän tuntuu päässä hassulta, huimaa. Mä en tiedä onks tää jotain lumevaikutusta, mutta musta tuntuu jo ehkä vähän keveämmältä tuolla ajatuksissa... Eilen kun menin nukkumaan, niin kädet ja jalat tuntuivat elävän ihan omaa elämäänsä. Oli vaikea nukahtaa kun ei voinut pitkään maata samassa asennossa. Eilen juttelin isäni kanssa puhelimessa tästä masennusasiasta, tuntui että se tais tajuta tän homman kun kerroin että itku tulee vaikkei ole mitään syytä. Keskusteltiin siitä, miksen ole aikaisemmin mennyt lääkäriin. Arveli mun ajatelleen silloin liikaa siskoni sairautta ja sairastamista. Hällä on siis kaksisuuntainen mielialahäiriö, joten arvata saattaa, ettei minun pienet alakulot ole mitään sen rinnalla. Enkä mä varmasti ole halunnut ketään silloin huolestuttaakaan omilla pienillä asioillani. Mä oon ollu se vahva ihminen, eikä moni varmasti nytkään voisi uskoa että olen masentunut, tai että mitä mun sisällä tapahtuu.
Puhelun aikana mulle kävi entistä selvemmäks se, että oon antanu ihmisten kohdella mua tosi törkeesti enkä ole pystynyt sanomaan vastaan. Oon vaan ajatellut että se on helpompaa niin, kyllähän mä kestän, mullehan on sanottu että mä oon vahva. Noh, elämä on. Mitäs läksit.
Kaks päivää mä taas lepäilin, ja tänään raahailin itteni salille. Oli muuten tehokas treeni, lukuunottamatta 10 minuutin istuntoo vesiklosetissa... Joo, pistän lääkkeen piikkiin. Pitkästä aikaa 650 kaloria paloi vaikka olikin vaikeuksia saada lämpöjä päälle, syke tuntu olevan aika matalalla.
Judas-mieheni yritti houkutella lähtemään huomenna rilluttelemaan isolle kirkolle, mutta minä vahvatahtoisena naisena kieltäydyin, koska suoraansanottuna mua kiinnostaa enemmän saada toi mun liikuntatavoite täyteen, ettei mun tartte ens viikolla liikkua joka päivä!
Ruokailut ovat pysyneet handussa... Tosin liian pieniä kalorimääriä tässä vedellään. Ruokahalu on aika surkee ton lääkityksen kanssa, huomaan. Ei oikein tee mieli mitään, ees niitä herkkuja.
Ai mitä mä oon tehny kahden päivän aikana? No en oikeestaan mitään. Eilen aloitin piparkakkutalon rakentamisen. Tällä kertaa IKEA:n muoteilla, oon aikasemmin tehny ihan ite omat mallit. Kuvan valkoiset möykyt on olevinaan lumiukkoja, ne on jotain Ikean namimallistoo. Maistoin yhden ja lähinnä maistui yököttävältä. Kuten myös piparitaikina. Yih! Talon kattomateriaalia saatoin maistaa kahden ranskanpastillin verran. Meillä ei oo yhden ainuttakaan piparkakkumuottia ja pähkäilinkin vähän aikaa että mitä ihmettä mä sillä lopulla taikinalla teen. No keksin painella juomalasilla pyöreitä pipareita. Niistä sitten taiteilin tosi surkeilla taiteilijan kyvyilläni kuuseen koristeita. Voi jösses. Varmasti joku kolmevuotias on keskimääräisesti lahjakkaampi tuossa kuin minä... Tarkoituksena siis pujottaa punainen nauha noista piparin reijistä ja pujottaa kuuseen. Kivaa väkertämistä! Mä nautin oikein siitä kun sai hiljaa rauhassa yksin päkertää menemään.
Valmisteluja oon tehnyt matkaa varten, mm. ostin tälläisen hihnan matkalaukkuni ympärille. Ihan 9 euroa jouduin pulittamaan.
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Läskin kolesteroliarvot
Tänään oli toinen lääkäriaika, nopeempi reissu kuin viimeksi, olihan mulla vaan yksi aika tällä kertaa. Pääasiassa piti se papakoe ottaa ja semmoset jutut hoitaa. Palautin myös BDI-testin. Tulokseksi sain 27, joka viittaa vakavaan masennukseen. Koin että vaikeinta just tällä hetkellä mulle on se, että alan parkumaan esim. kaupassa. Se on ihan hirveää! Ei se mun itku todellakaan tarvitse edes mitään syytä. Noh, kuitenkin, lääkkeitä en viitsinyt hakea tänään. Olo oli jotenkin niin surullinen lääkärin jälkeen.
Postiivista tietoa tarjosi labratulokset... Mun kolesteroliarvot oli kyllä aivan loistavat! HDL 1.42, yli 1,0 pitäisi ollakin, LDL 2,5, tulisi olla alle 3 ja Trigly 1,38, tulisi olla alle 2,0. Huikeeta! En mä kovia rasvoja kamalasti syökään. Suola-arvo oli vähän alhaalla, siitä varmaan johtui mun eilinen himo pistaasipähkinöihin, joita mussutin menemään desin(320 kaloria!) verran. Ekg oli normaalin terveen nuoren naisen. Paastosokeri 5,2. Kilpparit oli ok. Eli mä oon vaan läski omasta tahdostani.
Vaa'allakin piti käydä, lääkärin vaa'an mukaan painoin huikeat 142,9 kg. Toivon todellakin että oma vaaka näyttää vähän eri lukemia huomenna aamulla. 140,9 kg näytti siis viime viikon torstaina. Ja viikko ennen sitä 137,?
En jaksa postata noita mun ruokailuja, mutta tärkeintä että pallukat on ollu vihreinä ja kalorit maltillisissa rajoissa. Maanantaina tais jäädä vähän kuitupallo punaiselle...
Maanantai: 1427 kaloria
Tiistai: 1585 kaloria(huom! söin pähkinöitä!)
Keskiviikko: Päivälliseen mennessä 1265.
Liikuntasaldo:
1 x sali
1 x aerobinen
1 x venyttely
Loppuviikolle ei siis mikään paha rasti. Jäljellä vielä 1x sali, 2x aerobinen ja 3x venyttely, joista yhden venyttelyn aion hoitaa tänään pois alta.
Lomakin jo häämöttää! Enää 23 päivää aurinkoon. Tänään kaivoin esiin matkalaukun ja tyrkkäsin sinne pyykinpesuainetta imemään ummehtunutta tuoksua. Kävin läpi kesävaatteitakin. Kai siellä jotain käyttökelpoista on. Ja eihän mua kukaan siellä tunne!
Postiivista tietoa tarjosi labratulokset... Mun kolesteroliarvot oli kyllä aivan loistavat! HDL 1.42, yli 1,0 pitäisi ollakin, LDL 2,5, tulisi olla alle 3 ja Trigly 1,38, tulisi olla alle 2,0. Huikeeta! En mä kovia rasvoja kamalasti syökään. Suola-arvo oli vähän alhaalla, siitä varmaan johtui mun eilinen himo pistaasipähkinöihin, joita mussutin menemään desin(320 kaloria!) verran. Ekg oli normaalin terveen nuoren naisen. Paastosokeri 5,2. Kilpparit oli ok. Eli mä oon vaan läski omasta tahdostani.
Vaa'allakin piti käydä, lääkärin vaa'an mukaan painoin huikeat 142,9 kg. Toivon todellakin että oma vaaka näyttää vähän eri lukemia huomenna aamulla. 140,9 kg näytti siis viime viikon torstaina. Ja viikko ennen sitä 137,?
En jaksa postata noita mun ruokailuja, mutta tärkeintä että pallukat on ollu vihreinä ja kalorit maltillisissa rajoissa. Maanantaina tais jäädä vähän kuitupallo punaiselle...
Maanantai: 1427 kaloria
Tiistai: 1585 kaloria(huom! söin pähkinöitä!)
Keskiviikko: Päivälliseen mennessä 1265.
Liikuntasaldo:
1 x sali
1 x aerobinen
1 x venyttely
Loppuviikolle ei siis mikään paha rasti. Jäljellä vielä 1x sali, 2x aerobinen ja 3x venyttely, joista yhden venyttelyn aion hoitaa tänään pois alta.
Lomakin jo häämöttää! Enää 23 päivää aurinkoon. Tänään kaivoin esiin matkalaukun ja tyrkkäsin sinne pyykinpesuainetta imemään ummehtunutta tuoksua. Kävin läpi kesävaatteitakin. Kai siellä jotain käyttökelpoista on. Ja eihän mua kukaan siellä tunne!
 |
| Kuva edelliseltä reissulta Puerto De La Cruziin 01/2012. |
tiistai 12. marraskuuta 2013
Tiistaina elämä jatkui
Vaihteeksi jotain kivaa.
Seuraavaksi vähä niitä motivointikuvia. Kaikki alla olevat kuvat täältä.
Ruokailu-uutisiin:
 |
| Makkarin seinät saatiin valmiiksi! Enää listat ja verhot. Kattelin Vallilan Mandariinikangasta. Tahtoo! |
 |
| Sinun tarvitsee vain hyväksyä itsesi. |
 |
| Niinpä juuri. Ihmiset kohtelevat sinua vain yhdellä tavalla. Sillä millä annat heidän sinua kohdella. |
 |
| Tää teksti veti mut ihan sanattomaksi. |
 |
| Usein näytän siltä ettei mua satuta mikään mitä muut musta ajattelee. Väärin. Sattuu se. |
Tänä aamuna ahdoin itseeni 1/3 päivän kaloreista. Eräs nelikymppinen mieshenkilö samasta taloudesta oli ostanut läheisestä ruokatavarakaupasta tuoretta mustaa makkaraa. Vielä tähän mennessä tunnistamattomaton syy sai minut sullomaan kurkustani alast pötkön tuota mustaa herkkua. Karkeasti voidaan arvioida, että pötkön paino oli 100 g eli 260 kaloria. Tapaus johtaa jatkotoimenpiteisiin. Blogilukijoiden eteen esitettäväksi kaavaillaan seuraavaa suunnitelmaa: Kerrotaan epäterveellisistä ruokatavoista kevyellä otteella. Rangaistuksena tästä kehoa huoltavaa salitreeniä ennalta suunnitellun lepopäivän sijasta. Iltapäiväksi ja illaksi luvassa rahkaa, puolukoita sekä eilistä tomaattikeittoa raejuuston sekä herkkusienten kera. Odotettavissa kalorilukemien jäävän kulutuksen alapuolelle.
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
1 viikko.
Hömhöm... Ekalta viikolta siirtyy seuraavalle viikolle yksi aerobinen ja yksi venyttely. Mä en tänään yksinkertaisesti enää ehtinyt salille! Eli ensi viikolla kaksi tuntia salia ja kolme aerobista ja 4 x 15 min venyttely.
Nukuin myöhään, heräilin pitkin yötä jälleen, ylläri. Lähdettiin isänpäiväilemään keskiseen Suomeen puoliltapäivin. Aamupalaks söin aamupuurot raejuustolla ja leseillä. Söin sitten vielä matkalla rahkaa ja mansikoita. Perillä olikin sitten savulohta, naudanpaistia, valkosipuliperunoita, kastiketta, patonkia, salaattia. Otin näitä kaikkia. Annoin itselleni luvan syödä patonkia, mutta vain jos vielä maittaa kun lautanen on tyhjä. Perunoita söin jonkun 150g, eli ihan tarpeeksi! Jälkkäriks oli suklaakakkua ja kahvia. Söin pari lusikallista kakkua näön vuoksi. Mä en pidä kakkua herkkuna, koska oon aina inhonnut kakkuja. Joo, oon vähä epätavallinen läski. Tälle päivälle arvioiden 2000 kaloria, kun en enää ehtinyt mättämään mitään kun tultiin kotiin. Mulla on aamusta labroja, joihin tarvii olla 12 tuntia syömättä ja juomatta. Eiliseltä kaloreita 1500.
Mutta hei, ei herkkuja eikä alkoa!
Eilinen salitreeni meni suoraan hauiksiin, kipeetä on. Ojentajiin tarvis taas keksii joku uus juttu, sillä eteenpäin mä en pääse pelkällä taljalla + köydellä. Ranskalaista mä eilen yritin, mutta ei. Ei toi kyynärpää kestä sitä liikettä. Siihen tarvii ettii joku superhyvä liike. Pystypunnerrus käsipainoilla seisten menee taas paremmin! 6 kilolla alottelin ja nyt menee jo 7-8-7kg. Yritän vuorotella pystypunnerruslaitteen ja noiden käsipainojen kanssa, se on ainakin tähän asti toiminut hirmusen hyvin, ja selvästi tulee voimaa olkiin. Vipunostoja sivulle pitäs taas kokeilla, kuinka noi olkapäät siitä tykkää. Todennäköisesti se on yks liike mitä en voi tehdä.
Ens viikkoa päin !
Nukuin myöhään, heräilin pitkin yötä jälleen, ylläri. Lähdettiin isänpäiväilemään keskiseen Suomeen puoliltapäivin. Aamupalaks söin aamupuurot raejuustolla ja leseillä. Söin sitten vielä matkalla rahkaa ja mansikoita. Perillä olikin sitten savulohta, naudanpaistia, valkosipuliperunoita, kastiketta, patonkia, salaattia. Otin näitä kaikkia. Annoin itselleni luvan syödä patonkia, mutta vain jos vielä maittaa kun lautanen on tyhjä. Perunoita söin jonkun 150g, eli ihan tarpeeksi! Jälkkäriks oli suklaakakkua ja kahvia. Söin pari lusikallista kakkua näön vuoksi. Mä en pidä kakkua herkkuna, koska oon aina inhonnut kakkuja. Joo, oon vähä epätavallinen läski. Tälle päivälle arvioiden 2000 kaloria, kun en enää ehtinyt mättämään mitään kun tultiin kotiin. Mulla on aamusta labroja, joihin tarvii olla 12 tuntia syömättä ja juomatta. Eiliseltä kaloreita 1500.
Mutta hei, ei herkkuja eikä alkoa!
Eilinen salitreeni meni suoraan hauiksiin, kipeetä on. Ojentajiin tarvis taas keksii joku uus juttu, sillä eteenpäin mä en pääse pelkällä taljalla + köydellä. Ranskalaista mä eilen yritin, mutta ei. Ei toi kyynärpää kestä sitä liikettä. Siihen tarvii ettii joku superhyvä liike. Pystypunnerrus käsipainoilla seisten menee taas paremmin! 6 kilolla alottelin ja nyt menee jo 7-8-7kg. Yritän vuorotella pystypunnerruslaitteen ja noiden käsipainojen kanssa, se on ainakin tähän asti toiminut hirmusen hyvin, ja selvästi tulee voimaa olkiin. Vipunostoja sivulle pitäs taas kokeilla, kuinka noi olkapäät siitä tykkää. Todennäköisesti se on yks liike mitä en voi tehdä.
Ens viikkoa päin !
lauantai 9. marraskuuta 2013
Ei sitten itketä lauantaina!
Eilen oli eka ilta kun otin Melatoniinia nukahtamisvaikeuksiin. Otin tabletin kahdeksalta ja olin 21:30 jo aivan unessa. Heräilin kuitenkin pitkin yötä, muutaman tunnin välein. Syvään uneenkin pääsin, sillä näin ihan sekopäisiä unia. Joko mä olin illalla tosi väsynyt tai sitten toi lääke jo auttoi, sillä nukahdin kyllä todella helposti. En kerennyt ees ajattelemaan mitään. Annostus on mulla 3 mg kerralla.
Aamulla heräsin kello 8 siihen kun mun mies tuli sauvakävelyltä?! (Ai vitsi mä oon rakastunut noihin lauseiden suurentelemiseen!)Se oli seitsemältä lähtenyt tarpomaan pitkin mutaista tietä. Olin siis todella kummissani! Sitten sain ihanaa munakasta ja puuroa aamupalaksi. Lähdin salille tekemään reenin, sykkäri unohtu tällä kertaa kotiin, mutta luulisin että oli vähän reippaampi treeni. Ainakin hikoilin uskomattoman paljon. Viihdyin aerobisten laitteiden parissakin kiitettävästi. Kiloklubin kirjailujen mukaan nyt on plakkarissa 226 minuuttia liikuntaa tälle viikolle. 285 ois siis tavoite, jos lasketaan ne 3 x 15 min venyttelyt mukaan. Huomenna mulla ois tarkotus käydä vetäsemässä viikon viimeinen aerobinen ja jos ehtisin venyttelyyn illalla? Riippuu siitä monen aikaan me tullaan huomisen sankareita juhlimasta.
Meillä on tänään ton makkarin tapetointia, tai mun mies tapetoi ja mä pysyn poissa tieltä. Olen siis vastuussa ruokahuollosta. Tänään oli lounaaksi eilistä päivällistä, GoGreen salsalla höystettyä jauhelihaa, sen kanssa riisiä. Eilen oli lisuna kaalia+porkkanaa, tänään joku pakastekasvishässäkkä. Tota kaaliporkkanaraastetta tein ison saavillisen pari päivää sitten ja vielä se vaan maistui. Se pysyy aika hyvänä kun puristaa sitruunamehua sekaan. Illaksi oon jo esivalmistellu kookoskanaa! Muistais vaan ottaa taas kuvia. Monesti on vaan niin kiire syömään! Illaksi oonkin varannu ns.herkkua, nimittäin porkkanaa ja dippiä! Uujee!
Eilinen ruokailu, kaloreita 1400 ja rapiat. Kaikki pallerot vihreenä. Tän päivän ruokailuista tiedän jo että tulee olemaan enemmän kaloreita ja vähemmän vihreetä.
Perjantai
AAMIAINEN
1.00 lautanen (2 dl) Kaurapuuro, veteen valmistettu
3.00 rkl Vehnälese, ravintokuitua 37,5 g / 100 g
1.00 tl Voi
3.00 rkl Raejuusto, rasvaton, hyla, valio
LOUNAS
1.00 viipale Ruissekaleipä, ruispalat, vaasan, ravintokuitua 10 g/100 g
1.00 tl Kasvirasvalevite, olive, kevyt, Becel, rasvaa 38%
100.00 g Porkkana
100.00 g Valkokaali, keräkaali
100.00 g Nuudeli, keitetty, ei suolaa
100.00 g Atria. ylikypsä kinkku-leikkele
VÄLIPALA
250.00 g Maitorahka, rasvaa 0.2%, ehrmann
100.00 g Metsämustikka, mustikka, ka
100.00 g Mehukeitto, mustikka, sokeroimaton (valio)
3.00 rkl Maapähkinä
PÄIVÄLLINEN
100.00 g Salsa, gogreen
100.00 g Jauheliha, naudan, 17% rasvaa
1.00 dl Riisi, keitetty, keitinvedessä suolaa
100.00 g Valkokaali, keräkaali
100.00 g Porkkana
1.00 viipale Leipä, limpukka, pågen
1.00 rkl Tuorejuusto
Fiilikset eilisestä on aika ristiriitaiset, tavallaan mä murehdin edelleen koko tilannetta ja samalla oon hirvittävän huojentunut siitä että nyt tän asian hoitaminen on oikeesti jollain muulla kuin mulla. Eilen juttelin asiasta erään ihmisen kanssa joka totesi vain, että mitä syytä mulla on olla masentunut, mullahan on kaikkea ja kaikki hyvin? Sanoinpa vain että sepä se, kun en minä sitä ite päätä että olen masentunut. Käsittääkseni mun aivojen kemiat on vaan päin peetä.
Lääkärihän väläytteli mahdollisuutta kilpirauhasen toimintahäiriöihin, jota on etsitty jo pitkään, mutta ei ole löytynyt. Kun kävin juuri lukemassa kilpirauhasliiton sivuilta oireista, huomasin että minullahan on melkein kaikkia niistä. Toisaalta, oireet on kyllä sellaisia joita voi olla muistakin syistä. En mä uutta sairautta haluais missään nimessä! Toivon vaan että saisin olla terve, saisin elämästäni kiinni.
 |
| Kukkakuva lauantain piristykseksi, ole hyvä! |
torstai 7. marraskuuta 2013
Tilanteen purkua...
Avataanpas nyt vähän tätä
painonlisäystä ja ihan rehellisesti.
Kesähän meni aikalailla rällätessä ja maatessa, miten nyt töiltä ehtikin. Touko-syyskuun elin kuin sika pellossa ruokailun ja liikunnan suhteen. Lukuunottamatta satunnaisia salaattiaterioita sekä työmatkapyöräilyjä. ONNEKS mä pyöräilin, koska oisin muuten vieläki paskemmassa kunnossa fyysisesti. Töissä mulla oli lähes aina salaattiateria eväänä. Lihaskuntoa kohottavaa ns.punttitreeniä ei oikein ollut yhtään. Eli todennäköisesti mun hienot saavutukset katos kesän aikana.
Tsekkasin sykkäristä, että kuinkas paljon sitä on oikeen tullut liikuttua viime viikkoina ja yllätyin. Olinkin liikkunut enemmän mitä muistin ja hahmotin. Mä oon ihan kokonaan unohtanut jotkut kävelylenkit! Keskimäärin 4,5h per viikko sykkärin mukaan kk aikana tullut liikuttua. Se on aika reippaasti enemmän kuin kesällä. Luulen että lihasta on tullut jonkun verran, sillä kehityksen näkee salilla ja peilistäkin. Eli lihasmassaa. Mut voiko sitä nyt hei ihan oikeesti tulla vaikka se 3 kg?
Menkat alkaa viikon päästä. En ole nyt turvoksissa, sillä mun sormet eikä nilkat ole ainakaan yhtään nestelastissa. Enkä oo koskaan huomannut että mulla nousis paino kilokaupalla ennen kuukautisia.
Huomaan että mun vatsamakkarat on kasvaneet. Ainakin toi suurin. Tai sitten mä kuvittelen.
Mä syön hiilihydraatteja ihan liikaa. Ruisleipää, puuroa, pastaa ja riisiä. Pastaa ja riisiä oon syönyt aterialla jonkun desin verran kypsänä. Perunaa hyvin harvoin. Ehkä viime kuussa kolmesti. Muusina, keitossa ja ranskalaisina. Kasviksia syön joka aterialla. Ehkä sen puoli kiloa päivässä. Marjoja syön päivittäin. Hedelmiä en syö juuri ikinä. Rasvan määrä voi kyllä olla liian vähäistä. Sekä proteiinin, rahkaa syön päivittäin kylläkin. Lihaa mä en haluis syödä ollenkaan, mutten mä jaksa tehdä kahta eri ruokaa mulle ja miehelle. Mitä mä sitten syön? Herää väistämättäkin kysymys. Kaljaa, karkkia ja popcornia? Oonhan mä toki leiponut viime aikoina, mutta ne herkut on visusti pakastimessa. Eikä mulla oo karkkiakaan suussa kuin kerran viikossa kohtuullisesti.
Päivittelin fbssä mun hienoo laihdutusmetodia ja yks reenihullu kaveri ehdotti että josko vaan syön liian vähän. Tuo ei kyllä mun mielessä oo edes käynyt, joten tyrmäsin sen heti. Sanoin että syön riittävästi mutta laatu on sitten vähä heikkoo...
Tässä esimerkkiateria siitä mitä oon esim.tällä viikolla syönyt...
Kaikesta kimpaatuneena kuvailin mun tän päivän ruuat. Aamupuuro + leipä jäi kuvaamatta...
Kesähän meni aikalailla rällätessä ja maatessa, miten nyt töiltä ehtikin. Touko-syyskuun elin kuin sika pellossa ruokailun ja liikunnan suhteen. Lukuunottamatta satunnaisia salaattiaterioita sekä työmatkapyöräilyjä. ONNEKS mä pyöräilin, koska oisin muuten vieläki paskemmassa kunnossa fyysisesti. Töissä mulla oli lähes aina salaattiateria eväänä. Lihaskuntoa kohottavaa ns.punttitreeniä ei oikein ollut yhtään. Eli todennäköisesti mun hienot saavutukset katos kesän aikana.
Tsekkasin sykkäristä, että kuinkas paljon sitä on oikeen tullut liikuttua viime viikkoina ja yllätyin. Olinkin liikkunut enemmän mitä muistin ja hahmotin. Mä oon ihan kokonaan unohtanut jotkut kävelylenkit! Keskimäärin 4,5h per viikko sykkärin mukaan kk aikana tullut liikuttua. Se on aika reippaasti enemmän kuin kesällä. Luulen että lihasta on tullut jonkun verran, sillä kehityksen näkee salilla ja peilistäkin. Eli lihasmassaa. Mut voiko sitä nyt hei ihan oikeesti tulla vaikka se 3 kg?
Menkat alkaa viikon päästä. En ole nyt turvoksissa, sillä mun sormet eikä nilkat ole ainakaan yhtään nestelastissa. Enkä oo koskaan huomannut että mulla nousis paino kilokaupalla ennen kuukautisia.
Huomaan että mun vatsamakkarat on kasvaneet. Ainakin toi suurin. Tai sitten mä kuvittelen.
Mä syön hiilihydraatteja ihan liikaa. Ruisleipää, puuroa, pastaa ja riisiä. Pastaa ja riisiä oon syönyt aterialla jonkun desin verran kypsänä. Perunaa hyvin harvoin. Ehkä viime kuussa kolmesti. Muusina, keitossa ja ranskalaisina. Kasviksia syön joka aterialla. Ehkä sen puoli kiloa päivässä. Marjoja syön päivittäin. Hedelmiä en syö juuri ikinä. Rasvan määrä voi kyllä olla liian vähäistä. Sekä proteiinin, rahkaa syön päivittäin kylläkin. Lihaa mä en haluis syödä ollenkaan, mutten mä jaksa tehdä kahta eri ruokaa mulle ja miehelle. Mitä mä sitten syön? Herää väistämättäkin kysymys. Kaljaa, karkkia ja popcornia? Oonhan mä toki leiponut viime aikoina, mutta ne herkut on visusti pakastimessa. Eikä mulla oo karkkiakaan suussa kuin kerran viikossa kohtuullisesti.
Päivittelin fbssä mun hienoo laihdutusmetodia ja yks reenihullu kaveri ehdotti että josko vaan syön liian vähän. Tuo ei kyllä mun mielessä oo edes käynyt, joten tyrmäsin sen heti. Sanoin että syön riittävästi mutta laatu on sitten vähä heikkoo...
Tässä esimerkkiateria siitä mitä oon esim.tällä viikolla syönyt...
 |
| Broileria, riisiä ja salaattia. Rasvaa annoksessa on, ihan oikeanlaistakin, salaatinkastike on balsamico + rypsiöljy. |
 |
| Mun lounas. Vihersalaattia, kaaliporkkanasalaattia ja naudan jauhelihaa. Kevyt ranskalainen salaatinkastike. Näkkileipä kevyt tuorejuustolla. |
 |
| Välipala. Fastin proteiinipudding + mustikat. Meinas ihan tökkiä, huomenna kokeilen puolukoiden kanssa. Pakko saada toi pussi syötyä... |
 |
| Päivällinen. Kaksi valkuaista ja yksi kokonainen munasku. Porkkanakaaliraaste, vihersalaattia ja samaa soosia kuin lounaallakin. |
 |
| Teki mieli jotain lämmittävääkin, joten hauduttelin sipulikeiton. Ei kovin hyvän näköistä mutta maistui! Kuorrutin oikein ruispaahtiksella ja ihan kourallisella mustaleimaraastetta. Rypsiöljyä käytin rasvana. |
Kirjasin myös syömiseni kiloklubiin... Kaikki pallerot vihreinä ja kaloreita 1400. Musta se on laihduttajalle ihan fine, kun en edes liikkunut tänään (lukuunottamatta itsesäälissä kieriskelyä). Alla kopio ruokapäiväkirjasta. Naudanjauhelihaa ei löytynyt 10 prosenttisena. Laitoin sitten lähimpänä olevan.. Eli vähän yläkanttiin.
AAMIAINEN
4.00 viipale Kalkkunaleikkele
2.00 tl Kasvirasvalevite, olive, kevyt, Becel, rasvaa 38%
1.00 lautanen (2 dl) Kaurapuuro, veteen valmistettu
50.00 g Kurkku, tuore
1.00 viipale Ruissekaleipä, ruispalat, vaasan, ravintokuitua 10 g/100 g
3.00 rkl Vehnälese, ravintokuitua 37,5 g / 100 g
LOUNAS
100.00 g Porkkana
100.00 g Valkokaali, keräkaali
1.00 kpl Näkkileipä, vaasan koulunäkki, ravintokuitua 17 g/100 g
1.00 rkl Tuorejuusto, 13% rasvaa, viola kevyt, valio
50.00 g Paprika, keltainen
100.00 g Jauheliha, naudan, 17% rasvaa
VÄLIPALA
1.00 annos Protein pudding, proteiinivanukas, jauhe, Fast
100.00 g Metsämustikka, mustikka, ka
20.00 g Pähkinät, Pähkinäsekoitus, Pirkka
PÄIVÄLLINEN
50.00 g Paprika, keltainen
100.00 g Valkokaali, keräkaali
100.00 g Porkkana
100.00 g Sipuli
1.50 viipale Ruisviipale, Taikaruis, Vaasan
20.00 g Emmentaljuusto, mustaleima
1.00 rkl Rypsiöljy
3.00 rkl Kevyt ranskalainen salaatinkastike, saarioinen
Voi että. Mä toivoisin pystyväni elämään niin, että mun ei tarttis ajatella syömistä. Söisin vain kolme kertaa päivässä, eli ainakun mulla ois luontaisesti nälkä. Tota mä oon kans miettinyt että miks mun pitää pakottaa itteni syömään 5 kertaa päivässä, vaikka mulla ei oo ees nälkä? Jos mä söisin kolme kertaa päivässä, se ois niin huoletonta ja iisii.
Huoh. Huomaa että mulla on stressivatsa. Vaaka-episodin jälkeen oon käynyt sontimassa ainakin sen 15 kertaa. Vois sanoo että ihan perseestä siis tää päivä. Mun piti lähtee salillekin, mutta ei mua nyt huvita. Ei kiinnosta. Eikä se korjaannu sillä että sinne menee vaan. Tiiän ettei tähän oloon auta kuin aika.
Huomenna mulla on se lääkärille meno. Sekin jännittää ja samalla vähän pelottaa.
4.00 viipale Kalkkunaleikkele
2.00 tl Kasvirasvalevite, olive, kevyt, Becel, rasvaa 38%
1.00 lautanen (2 dl) Kaurapuuro, veteen valmistettu
50.00 g Kurkku, tuore
1.00 viipale Ruissekaleipä, ruispalat, vaasan, ravintokuitua 10 g/100 g
3.00 rkl Vehnälese, ravintokuitua 37,5 g / 100 g
LOUNAS
100.00 g Porkkana
100.00 g Valkokaali, keräkaali
1.00 kpl Näkkileipä, vaasan koulunäkki, ravintokuitua 17 g/100 g
1.00 rkl Tuorejuusto, 13% rasvaa, viola kevyt, valio
50.00 g Paprika, keltainen
100.00 g Jauheliha, naudan, 17% rasvaa
VÄLIPALA
1.00 annos Protein pudding, proteiinivanukas, jauhe, Fast
100.00 g Metsämustikka, mustikka, ka
20.00 g Pähkinät, Pähkinäsekoitus, Pirkka
PÄIVÄLLINEN
50.00 g Paprika, keltainen
100.00 g Valkokaali, keräkaali
100.00 g Porkkana
100.00 g Sipuli
1.50 viipale Ruisviipale, Taikaruis, Vaasan
20.00 g Emmentaljuusto, mustaleima
1.00 rkl Rypsiöljy
3.00 rkl Kevyt ranskalainen salaatinkastike, saarioinen
Voi että. Mä toivoisin pystyväni elämään niin, että mun ei tarttis ajatella syömistä. Söisin vain kolme kertaa päivässä, eli ainakun mulla ois luontaisesti nälkä. Tota mä oon kans miettinyt että miks mun pitää pakottaa itteni syömään 5 kertaa päivässä, vaikka mulla ei oo ees nälkä? Jos mä söisin kolme kertaa päivässä, se ois niin huoletonta ja iisii.
Huoh. Huomaa että mulla on stressivatsa. Vaaka-episodin jälkeen oon käynyt sontimassa ainakin sen 15 kertaa. Vois sanoo että ihan perseestä siis tää päivä. Mun piti lähtee salillekin, mutta ei mua nyt huvita. Ei kiinnosta. Eikä se korjaannu sillä että sinne menee vaan. Tiiän ettei tähän oloon auta kuin aika.
Huomenna mulla on se lääkärille meno. Sekin jännittää ja samalla vähän pelottaa.
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
KH! eli kuukausihaasteen sujuminen.
Tilannepäivitys koskien kk-haastetta.
Tällä viikolla kasassa jo tunti molempia sortteja ja nolla venyttelyä. Eilen kävin tekemässä aerobisen aamulla ja sitten kaverin kanssa tehtiin keskivartaloo ja höpöteltiin. Se ei varsinaisesti ollut treeniä vaan semmosta leppoisaa kikkailua. Maanantain lasken mukaan tähän haasteeseen myös, ja siltä päivältä tuli se tunnin sali.
Tänään oli lepopäivä ja ruokailutkin vahvalla tolalla. Eilen keittelin itse hernekeiton johon laitoin lihaksi 10% naudanjauhelihaa. Parasta ikinä! Oonkin syöny sitä sitten tänäänkin ja huomennakin lounaaks luvassa loput. Halvaks tullu ainakin parin päivän pöperöt.
Laittelin tossa pihaa kuntoon viimeinkin talvea varten. Sen jälkeen maistuikin sauna ja saunajuoma...
Tällä viikolla kasassa jo tunti molempia sortteja ja nolla venyttelyä. Eilen kävin tekemässä aerobisen aamulla ja sitten kaverin kanssa tehtiin keskivartaloo ja höpöteltiin. Se ei varsinaisesti ollut treeniä vaan semmosta leppoisaa kikkailua. Maanantain lasken mukaan tähän haasteeseen myös, ja siltä päivältä tuli se tunnin sali.
Tänään oli lepopäivä ja ruokailutkin vahvalla tolalla. Eilen keittelin itse hernekeiton johon laitoin lihaksi 10% naudanjauhelihaa. Parasta ikinä! Oonkin syöny sitä sitten tänäänkin ja huomennakin lounaaks luvassa loput. Halvaks tullu ainakin parin päivän pöperöt.
Laittelin tossa pihaa kuntoon viimeinkin talvea varten. Sen jälkeen maistuikin sauna ja saunajuoma...
 |
| ...Nimittäin muutama lasillinen vettä! |
Ajatusansoista ahmijoille
Sain eilen luettua ahmintaeeposta hiukan pidemmälle. Kyseessa
siis ”Irti ahminnasta, 2013, Duodecim”, uudehko ahminahäiriöstä kärsivien
ihmisten itsehoitokirja, jota käyttävät myös monet terveysalan
ammattilaiset.
En nyt ala opettamaan tässä ketään, vaan haluan kirjoittaa auki tiettyjä otsikoita itselleni. Seuraavia otsikoita kutsutaan kirjassa ajatusansoiksi. Ajatusansat ovat ”kielteisiä automaattisia ajatuksia, jotka aiheuttavat haitallista toimintaa” (Irti ahminnasta, 2013). Ajatusansat on mulle käsitteenä ihan bränikkä, joten koitin tutkia netistä vähän lisää ko.käsitteestä, mutten löytänyt mitään. Lueskellessani näitä kirjan oppeja, huomasin harrastavani näitä ajatusansoja elämässäni aika runsain mitoin.
Yliyleistäminen
Aah, kuinka tuttua! Helppo homma kun sen osaa! Tätä mä oon tehnyt varmaan lapsesta asti. ”En kuitenkaan saa kokeesta kymppiä, joten ihan sama vaikkei lue”. Aikuisena: ”En todellakaan tuu koskaan laihtumaan, joten ihan sama vaikka mässäänkin”. Kuntoillessa: ”En todellakaan jaksa treenata täysiä,niin miksi mennä salille ollekaan”. Näitähän riittää.
Kauhistelu ja katastrofiajattelu
Päivittäistä. ”Jos nyt syön kahvin kanssa pullan, on koko laihduttaminen ja elämä pilalla. Lihon 5 kiloa per pulla”.
Mustavalkoinen ajattelu
Olen jo syksyn aikaisen itsepohdiskelun tuloksena löytänyt ittestäni tämän(kin) piirteen hyvin vahvana. Joko mä teen asian täydellisesti, tai sitten epäonnistun täydellisesti. Tossa välissä ei oo mun päässäni sitä harmaata aluetta. Sopii myös työelämään.
Vähätteleminen ja suurenteleminen
Mä en ikinä onnistu tarpeeksi hyvin. Joku 20 kg laihduttaminen esimerkiksi, joo ihan kiva, muttakun se ei oo se -50kg. Eli en pysty antamaan ittelleni krediittiä jostain ”vaan” 20 kg painonpudotuksesta. Myös se, että jos mätän itteni täyteen moskaa yhtenä päivänä, se pilaa viikon muut päivät. Ja taas ollaan siinä tilanteessa missä millään ei ole mitään väliä ja mätetään sontaa naamariin huomennakin.
Kielteisyys
”Korostat kielteisiä asioita ja teet ensisijaisesti kielteisiä johtopäätöksiä arjessasi”. Sopii myös hyvin työelämään.”En pysty syömään keitettyä parsakaalia, en siis pysty syömään terveellisesti”. ”Hyvin meni salitreeni ja kehityksen huomasin, mutta en tule ikinä pääsemään tavoitteisiini”
Järkeistäminen
”Kovan työviikon jälkeen ansaisten herkkuja ison kasan”. Ehkä vähemmän järkeistän nykyään enää, kyllä se on vähä niinku niin että syön nyt saakeli tän kattilallisen popcornia ja that's it!
Ajatustenluku
En kyllä oikeastaan ajattele mitä muut ihmiset musta ajattelee, ainakaan näissä ahmimis- tai lihavuusjutuissa. Kyllä mulla kovempi paine on siinä mitä musta ihmiset ajattelee vaikka töissä. Tai kotona luulen tasan tietäväni mitä mieheni ajattelee.
Henkilökohtaistaminen
Yleensä jos joku huonolla tuulella, tai selkeästi nään että on vihainen jollekulle. Ajattelen heti että se on mun vika, tai että mä oon tehnyt jotain tälle henkilölle. Jos joku asia epäonnistuu, menee rikki tai ylipäätänsä esiin tulee joku hankaluus, niin tottakai se on mun vika. Vaikkein ole edes ollut lähelläkään ongelmaa, ja on selvä ettei se voi olla mun vika. Mulla on uskomaton taito kehitellä päässäni polku, joka sijoittaa mut sen ongelman lähteeksi. Mä ajattelen liikaa muita, ja pakotan ihmisen ajattelemaan liikaa mua tällä mun helvetinmoisella itsesyyllistämisellä.
Itseään toteuttava ennuste
Tämä on ehkä se pahin. ”Olen niin onneton ettei mikään tekemäni onnistu, mä oon vaan ikuisesti näin surkee”, ”mulla epäonnistuu kaikki”, ”en osaa mitään oikein”, ”en opi koskaan mitään” ja ”en tule ikinä olemaan terveen painoinen”. Tää on varmaan se jarruttavin tekijä? Tää on varmaankin se alitajuinen jarru, mitä hokemalla estän itseäni laihtumasta.
Tuossa samaisessa kirjassa selitetään positiivisen ajattelun vaikutus aivoihin, ja se oli musta tosi kiinnostavaa luettavaa. Okei, tässä tulee nyt vähän sitä ”luentoo”, mutta skippaa jossei muka kiinnostais suakin! Kirjassa osiossa ”Tunteet haltuun” selitetään kuinka aivot voi opettaa ajattelemaan myönteisemmin. Suora lainaus kirjasta, Irti ahminnasta, 2013: Aivojamme voidaan verrata metsään, jossa risteilee polkuja. Aivoissa polut syntyvät, kun synapsit yhdistävät hermosoluja toisiinsa muodostaen hermoverkkoja. Metsässä toiset polut ovat kapeampia, toiset leveämpiä ja nopeita kulkea. Polusta tekee helppokulkuisen se, että sitä käytetään usein. Siis kuinka yksinkertaista, vai mitä? Mulle ainakin toi oli tosi tärkeä tieto, sillä olen ihminen joka tarvitsee väitteiden tueksi jotain konkreettista. Jos joku tulee mulle sanomaan, että aloita aamusti toistamalla peilin edessä itsellesi ”Olen kaunis”, niin uskot siihen kohta itsekin. Mitä, miks ja miten, ajattelen heti! Nyt mä tiedän että noissa hokemissa voi oikeesti olla perää.
Taikauskoinen ajattelu
Tää ei kyllä oikein istu mun ajattelutapaan. Mä en koskaan ole ajatellut että olisin onnellinen sitku vaan oon normaalipainoinen. Nouveiinhell! Samat päänsisäiset ongelmat mulla sillonkin olisi, ehkä kenties eri muodoissa.
Muiden miellyttäminen
Tää on kans tää rakas luonteenpiirteeni joka tekee mun elämästä välillä niin infernaalisen hankalaa ettei oo tosikaan. Jos musta tykätään, on mulla hyvä olla. Musta on kamalaa jos joku ei tykkäis musta, tai joku on suuttunut mulle. Tässä voidaan taas nähdä yhteyksiä esim. ajatustenluvun ja henkilökohtaistamisen kanssa. Mä etsin hyväksyntää ja paljon. Siksi voidaan sanoa ettei mun itsetuntoni ja itseni arvostamisen taso mitenkään päätähuimaavan korkealla ole, vaikka niin monet väittävätkin. Se mikä näkyy ulos, ei välttämättä kerro sitä mitä mun sisälläni myllertää.
Aika paljon asiaa näin kerrankin. Kun luin tuotakin osioo kirjasta, ajattelin että tämäpä on kuin mun elämästä kirjoitettu suoraan. Vaikka en ahmikaan juuri kirjan esimerkeissä kuvatuilla tavoilla, niin kyllä mussa silti se ahmija piilee kuoren alla aika vahvana. Salasyöntiä en harrasta, ostan kaupasta ihan mitä haluan ilman että kuvittelen ihmisten katsovan mun ostoskärryä ja mun olemusta. Voin käydä ravintolassa ja syödä hampurilaisen ilman että uhraan ajatusta kenenkään toisen ihmisen mahdollisille ajatuksille mun syömisestä. Eri asia tietty, että jos joku Jutta G olis viereissä pöydässä, silloin saattais vähän ahdistaa. Tiedän kyllä että tuskin se viittis vaivaantua jonkun randomläskin syömisistä viereisessä pöydässä, sillä eihän sekään aina ”töissä” oo, mutta ois se aika vaivaannuttavaa silti.
On tuossa kirjassa tullut vastaan jotain semmoistakin mitä mä en oikein käsitä. Ruokavalioesimerkeissä on mielestäni ihan tolkuttomasti hiilareita. Esimerkkipäivissä on herkkuja joo. Siksi koska herkkuja ei saa totaalisesti kieltää. Mutta siinä on välipalavaihtoehtona mm. pullakahvit sekä suklaapatukka. Nuo on tavallaan lounaan ja päivällisen jälkiruokia samalla. On tietysti järkevämpää syödä kaksi suklaapatukkaa päivässä kuin yhtenä päivänä suklaalevy, vai onko? Lasketaanpa: 2 mars-patukkaa per päivä on yhtäkuin 14 suklaapatukkaa per viikko. Joka on taas vajaa 3000 kaloria per viikko suklaakaloreita. Fazerin sininen suklaalevy x 1/vko vajaa 1100 kaloria. Kärjistettynä tietysti. On tietysti looginen pointti se, että jos syöt joka päivä jotain hyvää, niin sun ei tee mieli sitä ahmia. Kun taas totaalikieltäytyjä nimenomaan ratkeaa syömään sitten hirvittämän määrän "lakon" aikana tai jälkeen. No ei taas toimi mulla. Kyllä mä pystyn olemana kk:den syömättä herkkuja jos haluan. Nyt kun mä tämän sanon, mun on pakko ollakin! Hahah ! Ei oo vaihtoehtoja enää!
Summa summarum, kirjassa on paljon hyvää ja paljon kyseenalaista. Kyseenalaistaminen on jokaisen omassa päässä ja omissa tavoissa.
En nyt ala opettamaan tässä ketään, vaan haluan kirjoittaa auki tiettyjä otsikoita itselleni. Seuraavia otsikoita kutsutaan kirjassa ajatusansoiksi. Ajatusansat ovat ”kielteisiä automaattisia ajatuksia, jotka aiheuttavat haitallista toimintaa” (Irti ahminnasta, 2013). Ajatusansat on mulle käsitteenä ihan bränikkä, joten koitin tutkia netistä vähän lisää ko.käsitteestä, mutten löytänyt mitään. Lueskellessani näitä kirjan oppeja, huomasin harrastavani näitä ajatusansoja elämässäni aika runsain mitoin.
Yliyleistäminen
Aah, kuinka tuttua! Helppo homma kun sen osaa! Tätä mä oon tehnyt varmaan lapsesta asti. ”En kuitenkaan saa kokeesta kymppiä, joten ihan sama vaikkei lue”. Aikuisena: ”En todellakaan tuu koskaan laihtumaan, joten ihan sama vaikka mässäänkin”. Kuntoillessa: ”En todellakaan jaksa treenata täysiä,niin miksi mennä salille ollekaan”. Näitähän riittää.
Kauhistelu ja katastrofiajattelu
Päivittäistä. ”Jos nyt syön kahvin kanssa pullan, on koko laihduttaminen ja elämä pilalla. Lihon 5 kiloa per pulla”.
Mustavalkoinen ajattelu
Olen jo syksyn aikaisen itsepohdiskelun tuloksena löytänyt ittestäni tämän(kin) piirteen hyvin vahvana. Joko mä teen asian täydellisesti, tai sitten epäonnistun täydellisesti. Tossa välissä ei oo mun päässäni sitä harmaata aluetta. Sopii myös työelämään.
Vähätteleminen ja suurenteleminen
Mä en ikinä onnistu tarpeeksi hyvin. Joku 20 kg laihduttaminen esimerkiksi, joo ihan kiva, muttakun se ei oo se -50kg. Eli en pysty antamaan ittelleni krediittiä jostain ”vaan” 20 kg painonpudotuksesta. Myös se, että jos mätän itteni täyteen moskaa yhtenä päivänä, se pilaa viikon muut päivät. Ja taas ollaan siinä tilanteessa missä millään ei ole mitään väliä ja mätetään sontaa naamariin huomennakin.
Kielteisyys
”Korostat kielteisiä asioita ja teet ensisijaisesti kielteisiä johtopäätöksiä arjessasi”. Sopii myös hyvin työelämään.”En pysty syömään keitettyä parsakaalia, en siis pysty syömään terveellisesti”. ”Hyvin meni salitreeni ja kehityksen huomasin, mutta en tule ikinä pääsemään tavoitteisiini”
Järkeistäminen
”Kovan työviikon jälkeen ansaisten herkkuja ison kasan”. Ehkä vähemmän järkeistän nykyään enää, kyllä se on vähä niinku niin että syön nyt saakeli tän kattilallisen popcornia ja that's it!
Ajatustenluku
En kyllä oikeastaan ajattele mitä muut ihmiset musta ajattelee, ainakaan näissä ahmimis- tai lihavuusjutuissa. Kyllä mulla kovempi paine on siinä mitä musta ihmiset ajattelee vaikka töissä. Tai kotona luulen tasan tietäväni mitä mieheni ajattelee.
Henkilökohtaistaminen
Yleensä jos joku huonolla tuulella, tai selkeästi nään että on vihainen jollekulle. Ajattelen heti että se on mun vika, tai että mä oon tehnyt jotain tälle henkilölle. Jos joku asia epäonnistuu, menee rikki tai ylipäätänsä esiin tulee joku hankaluus, niin tottakai se on mun vika. Vaikkein ole edes ollut lähelläkään ongelmaa, ja on selvä ettei se voi olla mun vika. Mulla on uskomaton taito kehitellä päässäni polku, joka sijoittaa mut sen ongelman lähteeksi. Mä ajattelen liikaa muita, ja pakotan ihmisen ajattelemaan liikaa mua tällä mun helvetinmoisella itsesyyllistämisellä.
Itseään toteuttava ennuste
Tämä on ehkä se pahin. ”Olen niin onneton ettei mikään tekemäni onnistu, mä oon vaan ikuisesti näin surkee”, ”mulla epäonnistuu kaikki”, ”en osaa mitään oikein”, ”en opi koskaan mitään” ja ”en tule ikinä olemaan terveen painoinen”. Tää on varmaan se jarruttavin tekijä? Tää on varmaankin se alitajuinen jarru, mitä hokemalla estän itseäni laihtumasta.
Tuossa samaisessa kirjassa selitetään positiivisen ajattelun vaikutus aivoihin, ja se oli musta tosi kiinnostavaa luettavaa. Okei, tässä tulee nyt vähän sitä ”luentoo”, mutta skippaa jossei muka kiinnostais suakin! Kirjassa osiossa ”Tunteet haltuun” selitetään kuinka aivot voi opettaa ajattelemaan myönteisemmin. Suora lainaus kirjasta, Irti ahminnasta, 2013: Aivojamme voidaan verrata metsään, jossa risteilee polkuja. Aivoissa polut syntyvät, kun synapsit yhdistävät hermosoluja toisiinsa muodostaen hermoverkkoja. Metsässä toiset polut ovat kapeampia, toiset leveämpiä ja nopeita kulkea. Polusta tekee helppokulkuisen se, että sitä käytetään usein. Siis kuinka yksinkertaista, vai mitä? Mulle ainakin toi oli tosi tärkeä tieto, sillä olen ihminen joka tarvitsee väitteiden tueksi jotain konkreettista. Jos joku tulee mulle sanomaan, että aloita aamusti toistamalla peilin edessä itsellesi ”Olen kaunis”, niin uskot siihen kohta itsekin. Mitä, miks ja miten, ajattelen heti! Nyt mä tiedän että noissa hokemissa voi oikeesti olla perää.
Taikauskoinen ajattelu
Tää ei kyllä oikein istu mun ajattelutapaan. Mä en koskaan ole ajatellut että olisin onnellinen sitku vaan oon normaalipainoinen. Nouveiinhell! Samat päänsisäiset ongelmat mulla sillonkin olisi, ehkä kenties eri muodoissa.
Muiden miellyttäminen
Tää on kans tää rakas luonteenpiirteeni joka tekee mun elämästä välillä niin infernaalisen hankalaa ettei oo tosikaan. Jos musta tykätään, on mulla hyvä olla. Musta on kamalaa jos joku ei tykkäis musta, tai joku on suuttunut mulle. Tässä voidaan taas nähdä yhteyksiä esim. ajatustenluvun ja henkilökohtaistamisen kanssa. Mä etsin hyväksyntää ja paljon. Siksi voidaan sanoa ettei mun itsetuntoni ja itseni arvostamisen taso mitenkään päätähuimaavan korkealla ole, vaikka niin monet väittävätkin. Se mikä näkyy ulos, ei välttämättä kerro sitä mitä mun sisälläni myllertää.
Aika paljon asiaa näin kerrankin. Kun luin tuotakin osioo kirjasta, ajattelin että tämäpä on kuin mun elämästä kirjoitettu suoraan. Vaikka en ahmikaan juuri kirjan esimerkeissä kuvatuilla tavoilla, niin kyllä mussa silti se ahmija piilee kuoren alla aika vahvana. Salasyöntiä en harrasta, ostan kaupasta ihan mitä haluan ilman että kuvittelen ihmisten katsovan mun ostoskärryä ja mun olemusta. Voin käydä ravintolassa ja syödä hampurilaisen ilman että uhraan ajatusta kenenkään toisen ihmisen mahdollisille ajatuksille mun syömisestä. Eri asia tietty, että jos joku Jutta G olis viereissä pöydässä, silloin saattais vähän ahdistaa. Tiedän kyllä että tuskin se viittis vaivaantua jonkun randomläskin syömisistä viereisessä pöydässä, sillä eihän sekään aina ”töissä” oo, mutta ois se aika vaivaannuttavaa silti.
On tuossa kirjassa tullut vastaan jotain semmoistakin mitä mä en oikein käsitä. Ruokavalioesimerkeissä on mielestäni ihan tolkuttomasti hiilareita. Esimerkkipäivissä on herkkuja joo. Siksi koska herkkuja ei saa totaalisesti kieltää. Mutta siinä on välipalavaihtoehtona mm. pullakahvit sekä suklaapatukka. Nuo on tavallaan lounaan ja päivällisen jälkiruokia samalla. On tietysti järkevämpää syödä kaksi suklaapatukkaa päivässä kuin yhtenä päivänä suklaalevy, vai onko? Lasketaanpa: 2 mars-patukkaa per päivä on yhtäkuin 14 suklaapatukkaa per viikko. Joka on taas vajaa 3000 kaloria per viikko suklaakaloreita. Fazerin sininen suklaalevy x 1/vko vajaa 1100 kaloria. Kärjistettynä tietysti. On tietysti looginen pointti se, että jos syöt joka päivä jotain hyvää, niin sun ei tee mieli sitä ahmia. Kun taas totaalikieltäytyjä nimenomaan ratkeaa syömään sitten hirvittämän määrän "lakon" aikana tai jälkeen. No ei taas toimi mulla. Kyllä mä pystyn olemana kk:den syömättä herkkuja jos haluan. Nyt kun mä tämän sanon, mun on pakko ollakin! Hahah ! Ei oo vaihtoehtoja enää!
Summa summarum, kirjassa on paljon hyvää ja paljon kyseenalaista. Kyseenalaistaminen on jokaisen omassa päässä ja omissa tavoissa.
tiistai 5. marraskuuta 2013
Kuukausitavoite!
Kuukauden tavoitteet
5.11.2013-5.12.2013
Koska vapaaehtoisia viikkotavoitteiden keksijöitä ei löytynyt (iso HMPH!), keksin kuukaudeksi omani. 6.12 meidän reissuunlähtöpäivä, joten täähän tulee aika passelisti!
Eilinen salitreeni meni taas putkeen! Oli ihan huippuhieno treeni. Vähän alkaa vaan nyppiin kun en pääse polvenkoukistaja/ojentajalaitteille ton mun laskimotulehduksen takia, on se jo paranemaan päin, mutta silti todella arka! Ei mitään toivookaan että sais laitettua jalat niiden rullien väliin. Kauhistuttaa jo ajatuskin. Eiliset syömisetkin meni nappiin, aamupalapuuro kahvin ja sämpylän(omatekemä monijyväporkkanasämpylä) kera. Lounaaksi salaattia. valkuaista sekä broileria. Salin jälkeen päivälliseksi nopeesti salaattia ja naudanjauheliha 10% pihvi sekä sämpylä kevytmaksamakkaralla. Iltapalaksi sokeritonta glögiä ja kourallinen pähkinöitä. Yön nukuin tosi huonosti ja olinkin hereillä jo viideltä. Nyt ennen kahdeksaa olen jo tehnyt puolentunnin venyttelyn body balancen tyyliin sekä syönyt reilun aamupalan. Kohta varmaan otan välikuoleman ja sitten lähden salille.
- Ei alkoholia.
Saunaolueksi kelpuutetaan yksi alkoholiton olut x vkossa.
- Ei epäterveellisiä
herkkuja
- Liikuntatunteja min
4h/vko, joista 2 h aerobista ja 2h salitreeniä
- 3x15 min venyttelyä/vko
Koska vapaaehtoisia viikkotavoitteiden keksijöitä ei löytynyt (iso HMPH!), keksin kuukaudeksi omani. 6.12 meidän reissuunlähtöpäivä, joten täähän tulee aika passelisti!
Eilinen salitreeni meni taas putkeen! Oli ihan huippuhieno treeni. Vähän alkaa vaan nyppiin kun en pääse polvenkoukistaja/ojentajalaitteille ton mun laskimotulehduksen takia, on se jo paranemaan päin, mutta silti todella arka! Ei mitään toivookaan että sais laitettua jalat niiden rullien väliin. Kauhistuttaa jo ajatuskin. Eiliset syömisetkin meni nappiin, aamupalapuuro kahvin ja sämpylän(omatekemä monijyväporkkanasämpylä) kera. Lounaaksi salaattia. valkuaista sekä broileria. Salin jälkeen päivälliseksi nopeesti salaattia ja naudanjauheliha 10% pihvi sekä sämpylä kevytmaksamakkaralla. Iltapalaksi sokeritonta glögiä ja kourallinen pähkinöitä. Yön nukuin tosi huonosti ja olinkin hereillä jo viideltä. Nyt ennen kahdeksaa olen jo tehnyt puolentunnin venyttelyn body balancen tyyliin sekä syönyt reilun aamupalan. Kohta varmaan otan välikuoleman ja sitten lähden salille.
maanantai 28. lokakuuta 2013
Maanantain marinaa!
Alan olemaan jo aika epätoivoinen kaiken kanssa. Mun hienot suunnitelmat ja hieno viikko kaatuivat siihen, että tulin lauantai-aamuna jonkun sortin paskatautiin. Perjantai-iltana oli jo vähän semmosta oloa, ettei tässä ihan kunnossa olla. Lauantai-aamu räjäytti sitten niinsanotusti potin. Huhhuijaa. Sunnuntaina alkoi olo jo helpottamaan, käytiin ABC-aamiaisella. Siellä oli mustaamakkaraa...
Ei ehkä just se nappivalinta tälleen toipuvalle vatsalle, mutta eipä siitä nyt mitään harmia ollutkaan. Meni siis vähän plörinäks tuo viikon lopetus.
Viime viikon tavoitteista onnistui herkuttomuus(mustaamakkaraa ei lasketa!) ja alkottomuus. Kaksi salitreeniä, yksi 45 min aerobinen sekä parin tunnin polskimiset kylpylässä perjantaina. Uin semmosessa virtaavassa joessa vastavirtaan 6,5 kierrosta. Eli tasan niin kauan kun käsissä riitti voima. Sitten lopuksi leppoista hartiajumppaa selkää uiden jonkun vartin verran. Olis ollu tarjolla hesekeikkaa pulikoinnin jälkeen, mutta jätinpä väliin! Ei kyllä ois maistunutkaan.
En oikein tiedä oonko vieläkään ihan toipunut, sillä juuri tätä kirjoittaessani huomaan voivani hiukan pahoin, vaikken ole edes vielä ottanut reumalääkettäni. Yleensä silloin kun olen sairas, en piikkiä ota, sillä se voi vain pitkittää tautita.
Ainiin! Mulla on laskimotulehduskin vasemmassa pohkeessa! Mun jalat on aika suonikohjuiset, ja oonkin nyt menossa näyttämään niitä lääkärille. Sääret on jatkuvasti mustelmilla, ja säärihaavoja mulla oli joskus kaksi vuotta sitten. Onneksi mulla on tää hoitsun koulutus ja hyvät kokemukset haavanhoidosta, niin sain alle puolessa vuodessa hoidettua haavat umpeen. Muistutuksena on enää rumat tummat arvet nilkassa ja toisen jalan etusääressä. Nyt mun vasemmassa pohkeessa on semmonen kosketusarka, punainen, kuumoittava ja kova kohta. Ei kovin paha, tällä kertaa pystyy kävelemäänkin ihan kunnolla. Hoitona nyt ainakin Trombosol Forte kaks kertaa päivässä. Oikeen muutahan sille ei voi tehdä. Tietty lääkäriin sitten heti jos oireet pahenee. Sain siis lääkärin varattua ensi viikolle, ei ihan siis heti, mutta tulossa on. Luulen että tässä alkaa jo leikkauksen kriteerit täyttymään. Kuitenkin noi kohjut vaikeuttaa monia asioita, kuten liikunnan harrastamista ja vaikka ihan jalkojen rasvausta.
Eilen mä kyllästyin makaamiseen ja aloin sen aamupalan jälkeen jatkamaan taas tota meidän makkariprojektia. Maalasin kaikki seinät.
 |
| Kuvio seinässä tulee meidän makkarin lampusta. Seinän väri on luonnossa sellainen hopeaan vivahtava valkoisen sävy. Päätyseinään tulee tapetti jossa ruusuja. |
Tänään lähdettiin heti aamusta Bauhaussiin, Ikeaan ja sieltä pöyrähdin Kodin Terraan. Aamu yhdeksän oltiin jo matkalla ja kotiin tulin vasta puoli kolmelta. Että aikamoiset shoppailut! Rahaa meni, mitä mulla ei edes ole, mutta hitto et tuntu hyvältä! Mukaan tarttui kaikenmoista jouluaiheistakin sälää. Ainakaan tuikut ei lopu ihan kesken heti, sillä ostin noin 300 tuikkua! Bauhaussissa ihailin muovikuusia. Mulle on tullut kummallinen halu saada tommoinen valkoinen muovikuusi! Se ois ihana!
Musta on huomaamattani tullut jouluihminen. Vanhuus tekee tepposia.
 |
| Tälläsen ostin Kodin Terrasta. Valkoisia ei ollut Ikeassa, sieltä ostin hopeisen. Tuon valkoisen laitoin jo killumaan tuohon olkkarin vitriinin nurkille. Kivan pehmeä valo. Kohtahan se on jo marraskuukin.. Eiks niin? |
Vielä hetki sitten meilläpäin näytti tältä.
Ja tänään joltain ihan muulta. Niin synkältä ettei mun kamera ees suostunut ottaa kuvaa. Nyt on lupa ihmisen piristää itteensä mukajouluvaloilla jos haluaa. nih!
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Vedin pohjat!
Mähän vedin sitten ihan kaikkea leffareissulla. Poppareita, karkkia. Syötiin american dinerissä, ja vedin classic-burgerin. Juomaksi vielä 0,33 Dr.Pepper. Irtiksii ostin 100gr, kerrankin vähemmän kuin mieheni joka punnasi jonkun 300gr mättösäkin. Poppareita mulla oli varmaanki joku litra, mutta jäi niitäki syömättä. Burgerista mätin kaiken lukuunottamatta sitä kansipullaa, ranskiksista söin puolet. Coleslawn oisin syönyt, jollei se ois maistunut niin käyneeltä. Oikeesti musta tuntuu ihan aliravitulta. Mä en ehtinyt taaskaan syömään tänään kuin aamupalan, koska tosiaan nousin sillon ennen yhtätoista. Eli mun ruuat tänään:
- Kaurapuuro
- Raejuusto
- Rypsiöljy
- Paahtoleipä
- Philadelphia tuorejuusto light
- korppukinkku
- Popcorn
- Karkkia
- Ranuja
- Hampurilainen
- Limsaa
tiistai 22. lokakuuta 2013
Tiistain tissuttelut
No en mä nyt mitään tissuttele! En vaan keksinyt nyt yhtäkkiä mitään hienoa otsikkoa, hah!
Eka ryhmätyöhaastattelu takana! Ja voin kertoo että oli superhieno kokemus! Ensinnäkin näkee minkälaisia muut ihmiset on haastatteluissa ja sitten toisekseen on aika kova homma erottua. Ja mähän erotuin! Mä sanoin rehellisesti ja suoraan asiat, kun toiset kierteli. Esim. ryhmästä kukaan muu ei koe stressiä työstä kuin minä. Mulla kun ei ihan oikeasti ollut tossa mitään muuta vaihtoehtoa, kuin olla suora ja rehellinen, koska haastattelijat tunsi mut. Ei siis ollut mahdollisuuksia kaunistella asioita. Oon aika ylpee itestäni. Nousi itsetunto salamanlailla, vaikken työpaikkaa saiskaan. Mun lisäkseni siellä oli 4 ihan oikeasti hyvää ja pätevää hoitajaa. Mua jäi ihmetyttämään se, että kuinka VOI olla noin hyviä hoitajia työttömänä, kun hoitajapulasta valitellaan?
Mutta se siitä!
Mä oon tänän syönyt syntiä. Nimittäin kinkkupasteijan kahvilassa. Oli ihan superkova nälkä, kun en ollut ennen haastattelua syönyt kuin aamupalan, ja olin tehnyt treffit miehen kanssa kauppakeskukseen. Lieventävänä asianhaaran sanottakoon, että olin jo ottamassa paninia... Voitto kotiin siis tässäkin asiassa, jos siis ajatellaan todella epärealistisesti! Päivälliseks tein sitten semmosta chili-paprika-tomaatti kalkkunakastiketta, muutama perhospasta, parsakaalia sekä reilusti salaattia. Oli niin nälkä että meni vaan hupsheijaa kupuuni!
Tänään mulla oli salista lepopäivä ja kävinkin tuossa suorittamassa puolentunnin liikuntahetken kävelemällä kaupalle viemään postia laatikkoon. Ehdin just ennen pimeää. Takaspäin tullessa hölkkäsin ylämäkeen jotain minuutin, kunnes kunto loppui. No ei vais, lipsu jalka siihen malliin tolla lumisella tiellä, etten mä viittiny riskeerata. Pitävämmällä kelillä sitten uudet harjoitukset. Hitsi, mä olin muka ottavinani kuvankin meidän tiestä, mutta se oliki kadonnu johonkin mun puhelimesta. Jummi! Meillä on siis ihan luminen tie sekä pientareet. Kaunista on.
Oon muuten laittanu jo pihavaloja pari viikkoa sitten, siis semmosii ns. jouluvaloja. Kivempi tulla kotiin pimeessä kun näkee laittaa avaimen lukkoon :D
Eilinen salireissu oli aika kankee, ei varmaan mitenkään johtunut vklopun kosteista menoista. Toisaalta, mulla oli metotreksaattipiikkipäivä, joten huono olo johtu varmaan siitäkin. Sain silti vedettyy urheesti treenin läpi ja rankaisin itseäni inhoamillani askelkyykyillä. 6 kg kahvakuulikset molempiin käsiin rinnalle ja painatin meneen ympäri salia. Tänään onki sitte perskannikat niiiin kipeet ettei taas mitään rajaa.
Huomenna sitten uudet kujeet ja ainakin salireissu. Juuri saamani tiedon mukaan olisi ohjelmassa Leijonasydän-nimistä leffaa iltapäivällä. Tähän sisältyisi ruokailukin jossain ravintolassa. Mun onkin tehnyt mieli pihviä!
Eka ryhmätyöhaastattelu takana! Ja voin kertoo että oli superhieno kokemus! Ensinnäkin näkee minkälaisia muut ihmiset on haastatteluissa ja sitten toisekseen on aika kova homma erottua. Ja mähän erotuin! Mä sanoin rehellisesti ja suoraan asiat, kun toiset kierteli. Esim. ryhmästä kukaan muu ei koe stressiä työstä kuin minä. Mulla kun ei ihan oikeasti ollut tossa mitään muuta vaihtoehtoa, kuin olla suora ja rehellinen, koska haastattelijat tunsi mut. Ei siis ollut mahdollisuuksia kaunistella asioita. Oon aika ylpee itestäni. Nousi itsetunto salamanlailla, vaikken työpaikkaa saiskaan. Mun lisäkseni siellä oli 4 ihan oikeasti hyvää ja pätevää hoitajaa. Mua jäi ihmetyttämään se, että kuinka VOI olla noin hyviä hoitajia työttömänä, kun hoitajapulasta valitellaan?
Mutta se siitä!
Mä oon tänän syönyt syntiä. Nimittäin kinkkupasteijan kahvilassa. Oli ihan superkova nälkä, kun en ollut ennen haastattelua syönyt kuin aamupalan, ja olin tehnyt treffit miehen kanssa kauppakeskukseen. Lieventävänä asianhaaran sanottakoon, että olin jo ottamassa paninia... Voitto kotiin siis tässäkin asiassa, jos siis ajatellaan todella epärealistisesti! Päivälliseks tein sitten semmosta chili-paprika-tomaatti kalkkunakastiketta, muutama perhospasta, parsakaalia sekä reilusti salaattia. Oli niin nälkä että meni vaan hupsheijaa kupuuni!
Tänään mulla oli salista lepopäivä ja kävinkin tuossa suorittamassa puolentunnin liikuntahetken kävelemällä kaupalle viemään postia laatikkoon. Ehdin just ennen pimeää. Takaspäin tullessa hölkkäsin ylämäkeen jotain minuutin, kunnes kunto loppui. No ei vais, lipsu jalka siihen malliin tolla lumisella tiellä, etten mä viittiny riskeerata. Pitävämmällä kelillä sitten uudet harjoitukset. Hitsi, mä olin muka ottavinani kuvankin meidän tiestä, mutta se oliki kadonnu johonkin mun puhelimesta. Jummi! Meillä on siis ihan luminen tie sekä pientareet. Kaunista on.
Oon muuten laittanu jo pihavaloja pari viikkoa sitten, siis semmosii ns. jouluvaloja. Kivempi tulla kotiin pimeessä kun näkee laittaa avaimen lukkoon :D
 |
| Eilisen eli 21.10.2013 LÖYSÄ ja SURKEA numerosarja! |
 |
| On mulla kunnon jenkkakahvat mistä pitää kii, beibi! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)