Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhe. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhe. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Ylösnousemus!

Herätellääs henkiin tää blogi taas. Otetaan mukava asento läppärin ääreltä ja aletaan purkaa viimeisimpiä tapahtumia.

Kesä meni kesätöissä baaritiskin sillä puolella jossa ei mee omaa rahaa, kerrankin jäin baarireissuista plussan puolelle :P Työ oli kivaa ja nautin asiakaspalvelusta. Syyskuun loppuun asti venyi tuo pesti. Uusia ystäviä ja uusia ihmisiä toi tuo kesä. Toi se jotain muutakin, mutta siitä edempänä.

Kesän aikana en todellakaan liikkunut enkä kattonut syömisten perään. Kuitenkin, en kovasti mussuttanutkaan mitään, kun äidillä asustelin. Meidän äiti ei oo tunnettu tuputtamisesta.

Nyt olen hengaillut työttömänä ja ootellut työkyvyn arviointia, joka oli tänään lääkärin vastaanotolla. Kävin puntarilla ja huomasin saavuttaneeni jotain, mitä en olisi ikinä uskonut. Nimittäin aivan hirvittävän korkean painolukeman, 148,5 kg!!! Tämä on totta ja tästä lähdetään taas. Käsi vaan niskaan ja nosto ylöspäin. Kaapissa on rahkaa, salaattia, broileria, raejuustoa, marjoja, porkkanoita ja lanttua. Plus eilistä kasvissosekeittoa. Alkottoman aloitin jo kaksi viikkoa sitten. Kesä menikin aikalailla iltakaljoitellessa ystävän kanssa. Nähtiin me ystävän kanssa muutenkin kuin kaljotellessa... kai?

Takas siihen lääkärikäyntiin... Mun ei tarvitse enää mennä nosteleen mummoja ja vaareja, eikä tehdä vuorotyötä. Helpotti. Kuntoutukseen hakupaperit menossa ja uusi ammatti mietintään. Helpottaa stressiä huomattavasti! Reuman saralla on vähän ollut tässä ongelmia, nilkka ja olkapää vihottelee. Aloitettiin pieni kortisonikuuri, joka jo ensimmäisestä päivästä alkoi keräämään nestettä mun pöhöttyneeseen vartalooni. Hieno sivuvaikutus on myös hirvee närästys joka ei todellakaan helpota liikkuessa. Kahvi siis pannaan hetkeksi.

Parisuhdesaralla menee nyt hyvin, Aloitettiin pariterapia kuukausi sitten. Lähdettiin siihen molemmat sillä mielellä että tää liitto pelastetaan.

Elokuussa käytiin Kreetalla, oli aivan ihana löhöloma kuumalla rannalla. Nautin! Ihana paikka, vaikka ruoka oli mun makuun vähän liian mautonta.

Mieli on ollut vähän maassa tässä viime aikoina, ja olenkin masennuslääkitystä joutunut lisäilemään. Hirvee motivaatiopuutos liikuntaan. Luulis ettei oo vaikeeta kaivaa kuntopyörää telkkarin eteen... EDES sitä. Pitäisi tehdä suunnitelma, josta pitää kiinni. Mä luulen et mun suunnitelma saa olla se, että ensin syöminen haltuun ja sitten pikkuhiljaa hivuttautuminen terveysliikunnan pariin.

Kiitos ja kumarrus kaikille niille jotka ovat kyselleet kuulumisia! Täällä mä oon ja tuun olemaankin!

maanantai 21. lokakuuta 2013

Viime viikon summausta

Tämä postaus onkin tällänen listamainen tällä kertaa.

Viime viikon saldo:
4 x sali, 2 aerobista käyntiä ja kaksi lihaskuntoa, yksi venyttely.
n. 600 kaloria per kerta
n. 6 tuntia liikuntaa, mukaanlukien lämmittelyt, palauttelut ym.

+ Yksi suklaalevy
+ Vklopun thaikkuähky
+ 5 olutta ja punaviiniä pullo

- salaattia
- marjoja
- vähän hiilihydraatteja
- proteiinia
- vettä väh 2 litraa päivässä

Tälle viikolle haasteita:
- Aamuaerobinen heti herättyä. Edes kerran.
- Tipattomuus
- Vklopun kattava herkuttomuus.

Vkloppuna käytiin tuolla kotopuolessa tekemässä viimein katsatuksessa ilmi tulleet remppakohteet. Iskaria ja koiranluuta vaihdettiin. Ja yks polttimo, jonka kantaa olin toissa sunnuntaina yrittäny irrottaa puoli tuntia käsi tungettuna älyttömän ahtaaseen koloon. Sitten lauantaina kysäisin autoguru-isäpuoleltani neuvoja, ja hän sanoi että "Pyöritä". Joo... 5 sekuntia ja polttimo oli vaihdettu. Olo oli vähä tyhmä. No kaikki hyvin, ja nyt mun ei enää tartte ressata että viekö pollarit kilvet.

Vkloppuna mulla oli vähän tavoitteena saada yhdistettyä kaksi suvun jäsentä ja sopimaan riitansa. Oli kyse kuitenkin mulle aika läheisistä ihmisistä, joiden riidoissa olo aiheuttaa mullekin pahaa oloa ja stressiä. Olihan siinä vähän vääntämistä, sillä läheiseni ovat mallia jääräpää-minäenaloitettatee. Mutta nyt ovat sopineet tapaavansa tällä viikolla ja juttelevansa. Pitihän siinä muutama kyynel taas vuodattaa, ennenkuin ihmiset tajusi että kuinka tärkeä asia on. Mä ainakin voin yhtä hyvin kuin mun huonosti voivin läheiseni. Oon sillä tavalla herkkä, otan niskaani muiden murheita ja muiden pahaa oloa. Kun kuitenkin lähtökohtaisesti haluan että kaikillä ois yhtä hyvä olla. Perheessä kahden paha olo heijastuu kaikkiin. On hölmöä teeskennellä että kaikki on hyvin, kun selkeesti asiat ei ole. Ilmeni eräs toinenkin asia liittyen kolmanteen läheiseeni, mutta siitä en nyt vielä ala sen enempää avautumaan tässä vaiheessa, kun mikään ei ole vielä varmaa. Asiaa kyllä olen mielessäni pohtinut jo kauan. Oon ollu tästä läheisestä aika pitkään huolissani. Rohkeasti vaan huomiseen tässä on katsottava, ei auta muu.

Työkkäristäkin tänään soiteltiin, ei tarvnnut edes mennä käymään. Äijä puhelimessa sanoi vaan että paa postiin työtodistuksesta kopio, päivitä ceevees ja katellaan. Oin vähä niinku et wtf? Eiks mun tartte tulla käymää? No ei tartte. Kai mun oikeesti tarvis ens viikolla alkaa katteleen töitä. Huomenna mulla on työhaastattelu paikkaan jota oon tehnyt nyt helmikuusta asti. En sitä tuu saamaan, mutta ainakin esitän kiinnostukseni. Mua ennen on sijainen joka on ollut pidempään. Vaikka henk.koht, olisin ite paaaaljon parempi vaihtoehto. Ja oon sen ilmaissut jo pomolle. Jep, oon aika bitch. Mutta mun mielestä ihminen jolla ei selkeesti pää kestä muistisairaiden kanssa työskentelyä on huonompi vaihtoehto.

Mutta nyt alan suunnitteleen pientä rahkavälipalaa ja sitten painelen salille nosteleen rautaa pilviin! Voimakasta viikonalkua !

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Lupa haaveilla!

Se olis sitten viimeinen vapaapäivä ohi, ja huomenna takaisin arkeen :// 

Eilen kävin Keski-Suomessa sukuloimassa. Piiiiitkä reissu, väsytti ja nälätti kun ajelin kotiin päin. Eilinen meni muuten ihan putkeen syömisten osalta, lukuunottamatta kebappia salaatilla ja puolikasta vadelmamunkkia. Kepsuannos oli aika XXL-kokoo, söin ehkä puolet tai vähemmän. Aamulla mä söin puurot, eväänä mulla oli toissapäiväistä lohta ja salaattia. Ennen lähtöö vielä toi kepsuannos. Illalla söinkin sitten rahkaa, porkkanaa ja omenan. Hyvvee oli kaikki! 

Seuraavaksi mun tän aamun aktiviteetit! Aamupuuron jälkeen mulla oli se reumakontrolli TAYS:ssa. Veriarvot oli hyviä, maksakin voi hyvin. Eikä mulla mitään suurempia kipujakaan ole ollut. Normaalit kolotukset vaan. Olin jo eilen illalla päättänyt että NYT mä kysyn rohkeasti sitä vauva-asiaa. Että miten sitten toimitaan kun haluan lasta alkaa yrittämään. Asia oli simppeli, varoaika on 3 kk lääkkeen lopetuksen jälkeen. Hyvä homma. Oli muuten ihan eka kerta kun lääkärille puhun tosta lapsiasiasta. Kerroin sitten että haluan laihtua ennenkuin lähden edes yrittämään, ja muista ongelmista kuten mahdollisesta monirakkulaishommelista. Mua jännitti ihan helvetisti sen lääkärin reaktio. Se oli kannustava, tukeva. Eikä yhtään pelkäämäni "Et voi hankkia lapsia sairas läski!". Sanoi että on yvä jos laihdutan, mutta ei tarvitse kymmeniä kiloja. 10 kg tästä riittää. Ylipaino ei ole syy olla hankkimatta lapsia. Sanoi myös että sinuakin isommat ovat synnyttäneet terveitä lapsia. Kerroin siitä pelostani, että lapsesta tulee passiivinen telkkarin tuijottaja kun vanhemmat on tälläisiä. Lääkäri kertoi että lapsi itsessään kyllä aktivoi vanhemman, jos on muuten kaikki kunnossa perheessä. 

Arvatkaa mitä seuraavaksi? Mua alkoi itkettämään. Tuntui ihan siltä kuin suuren suuri raskas pilvi ois haihtunut mun sisältä. Vaikken vielä tiedäkään, onko mun mahdollista saada lapsia, niin helpotus siitä että ainakaa tuo terveydenhuollon ammattilainen ei pidä mua idioottina. Purin hampaita yhteen ja yritin olla itkemättä. Jouduin vielä käväsemään sh:n juttusilla, ja siinä ootellessa nielin kyyneleitä. Ne oli niitä ilon ja helpotuksen kyyneleitä. Mulla on nyt lupa haaveilla lapsesta. Tuntuu hienolta. 

Lääkärin jälkeen salille, siellä semmonen puoliks haaveileva reeni... Ei oikein ajatus pysynyt kasassa. Palkkapäivähän oli tosiaan tänään, ja siltä mun loppupäivän aktiviteetit näyttikin. Alusvaateliike Change, josta kävin ostamassa urheilurintsikoita... Olikin ihan mieletön tsägä! Tarjouksena rintsikat + alaosa ja kaupanpäälle samanlainen setti! Sikamaisen hyvä tuuri! 

Valitsin mustat ja valkoiset. Ostin myös uusimmat FIT ja FIT laihdu-lehdet.

Ikeassakin käytiin, kaiken muun roinan lisäksi ostin tommosii matkapulloja shampoille sun muille salia varten. Ihan huippuhienoo muuten talvella puristella isosta tuubista kokkareista jäätynyttä hoitoainetta... Nyt hävikki ei ole ainakaan niin suuri näissä pienissä pulloissa. 

Lindexillä kävin pyörähtämässä, mukaan tarttu violetinsävyinen ihanan pehmeä neule, -20% ! Sekä mustat pitkät reenihousut. Lindexiltä oon löytäny ehkä parhaimmat reenivaatteet tähän mennessä! 
VIelä en niitä uusia salikenkiä ettinyt, mutta etsintä jatkuu. 

Nyt kutsuu sauna! 

perjantai 9. marraskuuta 2012

Vatsalihasten ilmoitus olemassaolostaan ja vatsamakkaroiden poissaoloilmoitus

Mä en tiedä osaanks mä kertoo tän silleen että tekin ymmärrätte, mutta yritän kuitenkin. Eli eilen sattui oikeesti niin kiva tapahtuma olkkarin sohvalla. Makoilin selälläni sohvalla, ja mieheni pyysi ojentamaan kaukosäätimen joka sijaitsi jossain päin jalkojani. Nousin ketterästi vatsalihasliikettä mukaillen käsiä käyttämättä noukkimaan kaukosäätimen. Itseäni alkoi hymyilyttämään kun tajusin samassa että ei hemmetti, mustahan on tullut ketterä. En ole siis perusvatsalihasliikettä pystynyt tekemään varmaan 10 vuoteen. Noh, siinä ojentaessani kaukosäädintä, hymyilin ja katsoin miestäni. Moni voisi tässä vaiheessa kuvitella, että nojoo, rakastuneet siinä katsoo toisiaan. Mutta mieheni hymyili myös, hetken toljottelun jälkeen sanoi, että "Ei kyllä ollut vähän aikaa sitten sun liikkuminen tommosta, tuohon olisi vaadittu suurinpiirtein vauhdinotto lattian kautta ja kauhee ähinä". Se oli niiiiiin mannaa korville! Mieheni ei kauheen usein tuommoisia sanoja suustaan ulos päästele, ja yleensä pitää puristamalla puristaa tunnustukset mun laihduttamisen tuloksille ( tai sitten se ei vaan niitä oikeesti huomaa).

Tää viikko on ollut kyllä tosi surkea ruokien ja liikkumisen suhteen, mutta olen ajatellut olla stressaamatta. Tänään meen tekee treenin, ja sitten illalla pikkujouluihin! Huomenna vuorossa lauantai ja heti aamusta parturin penkille. Sunnuntaina reissu isiä katsomaan. Mä en yhtään tiedä mitenkä nää hiukset nyt leikkuuttais, lyhyeks ja helpoksi treenitukaks vaiko kasvatanko alkuperäisen suunnitelman mukaan piiiiiitkän ja epäkäytännöllisen kuivaan-tätä-sata-tuntia-suihkun-jälkeen-hiuksiston?? Lyhyttä kuontaloa mulla ei oo koskaan ollut ja pelkään näyttäväni läskimmältä, if possible. Voisko joku alkaa mun personal tyylikonsultiks?

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Sitäsuntätä-pohdintaa.

Jopas, lävähti tauluun -900g. Eipä ihme, listasin tänään viikon syömisiäni, eikä hyvältä näytä. En ole tällä viikolla syönyt kunnolla. Olen elänyt leivällä, puurolla, rahkalla, marjoilla ja hedelmillä. Toisaalta, enpähän oo syöny mitää epäterveellistä. Aika vähän oon kyllä saanu proteiineja. Täytyy loppuviikosta ottaa vähän vahinkoo takas ja syödä LIHAA. Mulla on ollu ihan käsittämätön himo maksamakkaraa kohtaa jo pari päivää. Voisin vaikka lyödä vetoa, että mulla on himppasen raudanpuutetta, tai sitten se aika kuusta. Vaikea aina arvioida milloin se aika on, koska mun kierto on epäsäännöllinen potenssiin miljoona. Varsinkin nyt kun mulla on tää uus elämä. 

Eilen pomo antoi ohjeeksi että viikonloppuna vapaillani minun täytyy mennä ulos ja vain käveleksimään, se kuulemma auttaa! ;D Sanoi myös että kun laihdutan, olen siksi väsynyt. Ei siis todellakaan ole työuupumusta. Justiisa joo. Mulla on kaikki ihan mielettömän hyvin, paitsi tuo työmäärä tökkii. Enkä mä ymmärrä  miten mä voisin olla väsynyt laihduttamisen takia, syön suht terveellisesti, liikun, mulla on harrastuksia (joihin en kylläkään pääse, koska työvuorotoiveissa ei oteta huomioon toiveita), siis mun elämä on aivan helvetin hyvässä jamassa nyt. 

Meneeköhän mulle sitten liian kovaa? Mun edellisessä elämässä mä en ikinä  harrastanu mitään, joskus aivan ala-asteen alussa kävin naisvoimistelijoissa, mutta sekin sitten jäi. Meiltä oli jotain 5 km maalta ihmisten ilmoille, ja yrittäjävanhempani eivät oikein olleet aktiivisia kuskaamaan meitä harrastuksiin. Tuon tien varrella ei ollut kevyenliikenteen väylää, saatika katuvaloja, ei sieltä pieni ihminen oikein pimeällä lähde kävellen/pyörällä harrastuksiin. Tulipa vaan tässä mieleen, että mehän just kesällä muutettiin samanmoiseen paikkaan, eli jos tässä lapsia ilmaantuu joskus, sama kuskailu se on itselläkin edessä. Eli siis palatakseni asiaan, elänkö nyt liian aktiivisesti? Jospa mulle ei sovellukaan aktiivinen elämäntapa ja laiskottelu onkin mun juttu? ... Höhöhöhööö! TUSKIN :D 

maanantai 15. lokakuuta 2012

Typerä painoni, miksi et putoa?!

Paino jumii ja muutenkin mieli matalalla. Ärsyttää ihan kaikki. Mieskin osaa olla yks ääliö. Tekee kaiken väärin ja herranjumala sentään, oli käyttänyt tiskiharjaa väärin :D Kyllähän tää mun elämänmuutos tuo muutoksia myös parisuhteen saralla. Ärsyttää ihan sikana, kun toi herra ei ymmärrä itse elämänmuutoksen tärkeyttä. Eli meillä tehdään kahdet ruuat. Samaa leipää sentään voidaan syödä. Tänäänhän oli aamulla perussapuskaa, eli kaurapuuroa, rypsiöljyä ja raejuustoa. Miehellä pelkkä kaurapuuro. Ei suostu edes mun annoksesta maistamaan miltä maistuu raejuusto puuron seassa. Lähdettiin sitten kaupoille ennen miehen iltavuoroa. NOH. Sillä reissullahan täytyy käydä kahvilassa kahvilla... ja kahvin kanssahan täytyy jotain syödä, mieheni mielestä. Minä muljauttelin silmiäni ja sanoin että sähän just söit, onks sulla taas nälkä? Mieheni vastasi että kyllä kahvin kanssa tarvitsee jotain olla, ja valitsi iiiison kroissantin. Pyörittelin siis edelleen silmiäni ja valitsin kahvin maidolla. Mulle ei mitenkään ole välttämättömyys aina syödä teen/kahvin kanssa jotain. Mua niin aivostuttaa toi vanha tapa, että kahvin kanssa tarvitsee olla jotain mussutettavaa ja sitten varsinkin nämä mummelit sun muut, loukkaantuvat jossei tarjotut pullat kelpaa. Eiköhän olisi aika muuttaa tuota tapaa, että sosiaalisiin tilanteisiin liittyy aina se ruoka? 

Mulla on nyt tän elämänmuutoksen aikana kuukautiset hävinneet suht tehokkaasti. Mullahan on kyllä aina ollut tosi epäsäännöllinen kierto, ennen projektin aloittamista menkat tuli suht normaalisti. Jotenkin epäilen että nyt ne ois tulossa. Ärsytys- ja vittuuntumiskäyrä on katossa, mikään ei kiinnosta, nännit on kipeet ja paino ei laske. Niin, ja naama on alkanut kukkimaan. Hormonit, hormonit... Raskaana en todennäköisesti ole, sillä en ole tullut raskaaksi ikinä. Ja trust me, sitä on yritetty. Ylipaino selvästi vaikeuttaa mun raskaaksi tulemisen. Eipä sillä, en mä lasta nyt haluaisikaan. Miten mä pystyisin pitämään huolta lapsesta, jossen jaksa pitää huolta itsestänikään? Viitaten siis siihen, että olen päästänyt itseni näin ruokottomaan kuntoon, lihomaan läskikasaksi. En nyt sitten tarkoita sitä, että jokainen lihava äiti olisi huono äiti. Tämä on vaan mun mielipide koskien omaa lihomistani ja lasten tekemistä. 

Paino ei ole tippunut viime viikosta, ei tosin noussutkaan. Eihän mun punnituspäivä kyllä ees tänään ollutkaan.. vaan keskiviikkona. Mutten malttanut tällä kertaa. Tosin mulla on ollut tässä vähän ummetustakin, että voi olla iso satsi kamaa suolistossakin painoo tekemässä. Kuitua syön tarpeeksi ja juon 2-3 litraa vettä päivässä, riippuen siitä kuinka paljon kittaan teetä. 

Tulinpa muuten tuossa ajatelleeksi, että viime toukokuussahan mittailin itseäni töissä ja painoin vielä rapiat 144kg. Tänään painan 135kg. Tässä alkaa olemaan siis 10 kiloa hukassa. Mittailin tänään vyötärönkin... 125cm. Se tekee -20 cm vyötäröltä! Se isoin makkara mitä aloin mittaamaan, ei enää ole isoin makkara. Vaan mun vatsa on valahtanut ihme lerpaksi tuohon melkein reisien päälle. Hieno fiilis muuten spinningissä, kun vatsaläskit makaa reisien päällä! Alavatsassa on siis vielä ainesta ennätystenkirjaan. Tosi ruman näköistä. 

Illasta ois ohjelmassa puolentunnin spinni, ja sen jälkeen 45 min gymcircuit. Tiistaina onkin ekan työpäivän jälkeen kiire pt-tapaamiselle. Keskiviikkona kokeilen VIIMEINKIN bodybalancee ennen iltavuoroa. Loppuviikolle pitäis sijoittaa vielä pari salitreeniä ja ainaki yks aerobinen. Oon tosi laiska tekee noita aerobisia, mulla kuuluu treeniin aina 20 min aerobista liikuntaa ja noin 40-50 min salitreeniä. Joskus vedän sen 30 min. Viime viikolla tuli käveltyä. ULKONA, hyi. On kylmä, ja vähenevä läskinmäärä ei enää lämmitä niinkuin ennen :( ;)