maanantai 21. lokakuuta 2013

Viime viikon summausta

Tämä postaus onkin tällänen listamainen tällä kertaa.

Viime viikon saldo:
4 x sali, 2 aerobista käyntiä ja kaksi lihaskuntoa, yksi venyttely.
n. 600 kaloria per kerta
n. 6 tuntia liikuntaa, mukaanlukien lämmittelyt, palauttelut ym.

+ Yksi suklaalevy
+ Vklopun thaikkuähky
+ 5 olutta ja punaviiniä pullo

- salaattia
- marjoja
- vähän hiilihydraatteja
- proteiinia
- vettä väh 2 litraa päivässä

Tälle viikolle haasteita:
- Aamuaerobinen heti herättyä. Edes kerran.
- Tipattomuus
- Vklopun kattava herkuttomuus.

Vkloppuna käytiin tuolla kotopuolessa tekemässä viimein katsatuksessa ilmi tulleet remppakohteet. Iskaria ja koiranluuta vaihdettiin. Ja yks polttimo, jonka kantaa olin toissa sunnuntaina yrittäny irrottaa puoli tuntia käsi tungettuna älyttömän ahtaaseen koloon. Sitten lauantaina kysäisin autoguru-isäpuoleltani neuvoja, ja hän sanoi että "Pyöritä". Joo... 5 sekuntia ja polttimo oli vaihdettu. Olo oli vähä tyhmä. No kaikki hyvin, ja nyt mun ei enää tartte ressata että viekö pollarit kilvet.

Vkloppuna mulla oli vähän tavoitteena saada yhdistettyä kaksi suvun jäsentä ja sopimaan riitansa. Oli kyse kuitenkin mulle aika läheisistä ihmisistä, joiden riidoissa olo aiheuttaa mullekin pahaa oloa ja stressiä. Olihan siinä vähän vääntämistä, sillä läheiseni ovat mallia jääräpää-minäenaloitettatee. Mutta nyt ovat sopineet tapaavansa tällä viikolla ja juttelevansa. Pitihän siinä muutama kyynel taas vuodattaa, ennenkuin ihmiset tajusi että kuinka tärkeä asia on. Mä ainakin voin yhtä hyvin kuin mun huonosti voivin läheiseni. Oon sillä tavalla herkkä, otan niskaani muiden murheita ja muiden pahaa oloa. Kun kuitenkin lähtökohtaisesti haluan että kaikillä ois yhtä hyvä olla. Perheessä kahden paha olo heijastuu kaikkiin. On hölmöä teeskennellä että kaikki on hyvin, kun selkeesti asiat ei ole. Ilmeni eräs toinenkin asia liittyen kolmanteen läheiseeni, mutta siitä en nyt vielä ala sen enempää avautumaan tässä vaiheessa, kun mikään ei ole vielä varmaa. Asiaa kyllä olen mielessäni pohtinut jo kauan. Oon ollu tästä läheisestä aika pitkään huolissani. Rohkeasti vaan huomiseen tässä on katsottava, ei auta muu.

Työkkäristäkin tänään soiteltiin, ei tarvnnut edes mennä käymään. Äijä puhelimessa sanoi vaan että paa postiin työtodistuksesta kopio, päivitä ceevees ja katellaan. Oin vähä niinku et wtf? Eiks mun tartte tulla käymää? No ei tartte. Kai mun oikeesti tarvis ens viikolla alkaa katteleen töitä. Huomenna mulla on työhaastattelu paikkaan jota oon tehnyt nyt helmikuusta asti. En sitä tuu saamaan, mutta ainakin esitän kiinnostukseni. Mua ennen on sijainen joka on ollut pidempään. Vaikka henk.koht, olisin ite paaaaljon parempi vaihtoehto. Ja oon sen ilmaissut jo pomolle. Jep, oon aika bitch. Mutta mun mielestä ihminen jolla ei selkeesti pää kestä muistisairaiden kanssa työskentelyä on huonompi vaihtoehto.

Mutta nyt alan suunnitteleen pientä rahkavälipalaa ja sitten painelen salille nosteleen rautaa pilviin! Voimakasta viikonalkua !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti