Eilen kävin Keski-Suomessa sukuloimassa. Piiiiitkä reissu, väsytti ja nälätti kun ajelin kotiin päin. Eilinen meni muuten ihan putkeen syömisten osalta, lukuunottamatta kebappia salaatilla ja puolikasta vadelmamunkkia. Kepsuannos oli aika XXL-kokoo, söin ehkä puolet tai vähemmän. Aamulla mä söin puurot, eväänä mulla oli toissapäiväistä lohta ja salaattia. Ennen lähtöö vielä toi kepsuannos. Illalla söinkin sitten rahkaa, porkkanaa ja omenan. Hyvvee oli kaikki!
Seuraavaksi mun tän aamun aktiviteetit! Aamupuuron jälkeen mulla oli se reumakontrolli TAYS:ssa. Veriarvot oli hyviä, maksakin voi hyvin. Eikä mulla mitään suurempia kipujakaan ole ollut. Normaalit kolotukset vaan. Olin jo eilen illalla päättänyt että NYT mä kysyn rohkeasti sitä vauva-asiaa. Että miten sitten toimitaan kun haluan lasta alkaa yrittämään. Asia oli simppeli, varoaika on 3 kk lääkkeen lopetuksen jälkeen. Hyvä homma. Oli muuten ihan eka kerta kun lääkärille puhun tosta lapsiasiasta. Kerroin sitten että haluan laihtua ennenkuin lähden edes yrittämään, ja muista ongelmista kuten mahdollisesta monirakkulaishommelista. Mua jännitti ihan helvetisti sen lääkärin reaktio. Se oli kannustava, tukeva. Eikä yhtään pelkäämäni "Et voi hankkia lapsia sairas läski!". Sanoi että on yvä jos laihdutan, mutta ei tarvitse kymmeniä kiloja. 10 kg tästä riittää. Ylipaino ei ole syy olla hankkimatta lapsia. Sanoi myös että sinuakin isommat ovat synnyttäneet terveitä lapsia. Kerroin siitä pelostani, että lapsesta tulee passiivinen telkkarin tuijottaja kun vanhemmat on tälläisiä. Lääkäri kertoi että lapsi itsessään kyllä aktivoi vanhemman, jos on muuten kaikki kunnossa perheessä.
Arvatkaa mitä seuraavaksi? Mua alkoi itkettämään. Tuntui ihan siltä kuin suuren suuri raskas pilvi ois haihtunut mun sisältä. Vaikken vielä tiedäkään, onko mun mahdollista saada lapsia, niin helpotus siitä että ainakaa tuo terveydenhuollon ammattilainen ei pidä mua idioottina. Purin hampaita yhteen ja yritin olla itkemättä. Jouduin vielä käväsemään sh:n juttusilla, ja siinä ootellessa nielin kyyneleitä. Ne oli niitä ilon ja helpotuksen kyyneleitä. Mulla on nyt lupa haaveilla lapsesta. Tuntuu hienolta.
Lääkärin jälkeen salille, siellä semmonen puoliks haaveileva reeni... Ei oikein ajatus pysynyt kasassa. Palkkapäivähän oli tosiaan tänään, ja siltä mun loppupäivän aktiviteetit näyttikin. Alusvaateliike Change, josta kävin ostamassa urheilurintsikoita... Olikin ihan mieletön tsägä! Tarjouksena rintsikat + alaosa ja kaupanpäälle samanlainen setti! Sikamaisen hyvä tuuri!
 |
| Valitsin mustat ja valkoiset. Ostin myös uusimmat FIT ja FIT laihdu-lehdet. |
 |
| Ikeassakin käytiin, kaiken muun roinan lisäksi ostin tommosii matkapulloja shampoille sun muille salia varten. Ihan huippuhienoo muuten talvella puristella isosta tuubista kokkareista jäätynyttä hoitoainetta... Nyt hävikki ei ole ainakaan niin suuri näissä pienissä pulloissa. |
Lindexillä kävin pyörähtämässä, mukaan tarttu violetinsävyinen ihanan pehmeä neule, -20% ! Sekä mustat pitkät reenihousut. Lindexiltä oon löytäny ehkä parhaimmat reenivaatteet tähän mennessä!
VIelä en niitä uusia salikenkiä ettinyt, mutta etsintä jatkuu.
Nyt kutsuu sauna!
Hienoa! Ja lohdutukseksi että kyllä mun tuttavapiirissä on paljon ylipainoisia synnyttäneitä, ja hyvin on mennyt!!
VastaaPoistaMä löysin tällä kertaa hyvät liivit heti ekalla kerralla, ja edulliset vielä, makso vain 10 euroa, niin ostin heti kahet!!
Samojen asioiden kanssa painitaan täälläkin. Itse olin vartavasten lapsiasian takia tapaamassa lääkäriä, joka hyvin positiiviseen tapaan sanoi, että ylipaino on yleinen syy lapsettomuudelle ja rohkaisi pudottamaan painoa. Minäkin vedin pikku itkut siinä lääkärin edessä, ja nyt onkin tässä kova motivaatio saada kiloja pois!
VastaaPoistaTsemppiä sullekin! :)
Ihan totta, ei se ylipaino ole este lapsen hankkimiselle. Tosin voihan se raskausaikana tuoda omat ongelmansa, mutta sekään ei ole varmaa ja ongelmia voi tulla muutenkin. ekaa odottaessa oli bmi 39 ellei enemmänkin ja nyt monta monta numeroa pienempänä toinen pieni masussa. Edelleen kannan ylimääräistä fläsää mukana, mutta siellä rasvakerroksen alla se pieni on turvassa. Toivotaan niin!
VastaaPoistaTulin minäkin kertomaan oman kokemukseni lapsista ja lihavuudesta. Painoin vähän vähemmän kuin sinä nyt kun aloin odottaa esikoistani. Olin laihduttanut/laihtunut edellisen vuoden aikana reilun viisi kiloa, koska tärppiä ei meinannut tulla ja ajattelin laihtumisen sitten vauhdittavan asiaa.
VastaaPoistaVauhditti tai ei, raskaaksi tulin lähes tasan vuoden päästä pillereiden pois jättämisen jälkeen. Esikoisesta mulle ei kertynyt kovastikaan lisäkiloja ja lähes kaikki kertyneet (muistaakseni noin 10 kg) jäivät melkein laitokselle. Olin pari kuukautta synnytyksen jälkeen hoikempi kuin ennen raskautta. Raskaus oli raskasta (miksi sitä muuten raskaudeksi kutsuttaisiin :D), mutta mitään lihavuuteen liittyvää ongelmaa ei ollut.
Toinen lapsi ilmoitti tulostaan, kun esikoinen oli noin 9 kuukautta, toista ei siis tarvinnut odotella. Raskaus sujui kohtalaisen hyvin, liitoskipuja ja selkäkipuja oli, mutta voi olla etten niiltä olisi säästynyt hoikempanakaan. Toisesta kertyi vähän enemmän kiloja lisää, eivätkä ne jääneet laitokselle. Kilot eivät myöskään sulaneet imetyksen aikana.
Molemmat lapset ovat liikkuvaisia, iloisia ja onnellisia. He katsovat telkkaria, mutta myös pyöräilevät, juoksentelevat, leikkivät ja harrastavat liikuntaa. Olen melko tarkka heidän ravinnosta ja varsinkin herkuttelusta. Yritän kasvattaa heistä erilaisia ajattelijoita ja liikkujia kuin itse olen. Annan heidän itse valita ja kannustaa heidän valinnoissaan (elleivät satu olemaan jotain puutaheinää :D).
Ja mikä oli pointti tässä selostuksessa? Ylipaino ei tee raskautta millään muotoa mahdottomaksi, voi toki hankaloittaa raskautumista ja raskaanaoloa, muttei oletusarvoisesti. Se että on "on the heavy side" ei ainakaan tarkoita sitä, että lapsistasi tulee passiivista telkkarin tuijottajaa, jos vain itse päätät niin!
Tsemppiä!
On mulla vaan ihania lukijoita, kiitos kommenteista tähän vähän arkaan asiaan :)
VastaaPoista