Nosturin tarpeessa.

Olen sitä mieltä, että laihduttajat tarvitsisivat kunnon tukipalvelut projekteihinsa. Esimerkiksi tänään olisi ollut käyttöä nosturille, sillä en meinannut aamulla päästä ylös sängystä lihaskipujen takia. Noh, sitä saa mitä tilaa, mut oisin mä voinu tästä pienemmän laskun maksaa. Rintaliivien pukeminen tuottaa niin kovan tuskan että voivottelu on tarpeen. Meni treenin tarkoitus perille ainakin! Lihakset huutaa mulle että "HEREILLÄ OLLAAN, TÄTÄ LISÄÄ!". Kuitenkaan tänään en kykene salille. Pidetään vapaapäivä vapaana toipumiselle, sillä mulla on tässä kolmen viikon työjaksossa VAIN 5 vapaapäivää, eikä suinkaan omasta tahdosta. Valitin asiasta, jolloin mulle vain sanottiin että joo, sori! Mut onhan sulla tossa piilovapaa, nimittäin ennen yövuoroja! Jos haluat sen yhden vapaan, joudut tekemään pitkää päivää... No henkilökohtaisesti mua ei kiinnosta mikään niin vähää kuin tehdä 9 tuntisia aamuvuoroja, sillä klo 14-16 ei ole niinkään tekemistä.  Mielestäni se on edelleen väärin, mutta en vaan jaksa alkaa puljaamaan niitä vuoroja. Pitäkää tunkkinne! Työsoppari loppuu tossa paikassa syyskuussa, ja sitten mulla on taas vähän noi työkuviot auki... Raha on kaikkialla loppu ja tarjolla on keikkatyötä. Joka nyt sinäänsä ei minua niin haittaisi... saisi ainakin itse päättää työvuoroistaan ja tehdä niin paljon tai vähän töitä kun tahtoo. 

Aika ankeen päivän lykkäs tänään. Mulla on toiveissa illan kirkastuminen ja jonkunmoinen ulkoilulenkki. Huomiseksi oon suunnitellu salireissun ennen iltavuoroo, jospa PowerPlatella tärisyttelis staattista treeniä. Oon huomannut että se on nopein ja tehokkain keino päästä back to business! Tarvis vaan se ohjelma tehdä... Mä oon niiin laiska selaileen jotain nettii ja ettiin liikkeitä. Mulla on ollu mielessä ostaa joku salitreenikirja, mutta niitäkin on niin miljoona. Tahtoisin myös jonkun hyvän anatomian kirjan, sillä se kiinnostaa mua ihan tän mun alankin puolesta. Saa suositella!  Oon muutenkin huomannut että ihmiskeho on alkanut kiinnostaa mua ihan erilailla kuin ennen. Imen itteeni kaikenmoista faktaa ihmisruumista. Osa on sellaista turhaa tietoa, jonka imemisessä oon aika tehokas. Mä oon se henkilö joka saattaa kesken kaiken kysyä että "Tiesitkö että ..." Yleensä siis niin, että kysymäni ei liity mitenkään keskustelun aiheeseen tai edes tilanteeseen jossa ollaan. Eli ei siis ihme että mua pidetään vähän kummanan tyyppinä. 

Hei, ruokalistaa tälle päivälle! 

Aamupuuro + vehnälese+pellavansiemenrouhe+raejuusto+rypsiöljy

Lehtisalaattia

Tomaatti

Ruisleipä

Viola 3 pippurin tuorejuustoa

Kalkkunaleike

Kahvia

Maitorahkaa

Banaani 

Ollaan menossa syömään tommoseen thaikkupaikkaan, joten siellä sitten jotain kohtapuoliin. Päivälliseksi väsäsin kukkakaalikeittoo, johon laitoin "kermaksi" partaäijäjugurttia, sipulia, valkosipulia ja mausteita. Keiton kanssa sitten näkkileipää. 

Kello on nyt kokolailla 13 ja oon juonu vettä semmoset pari litraa. Aika hyvin? 

Tänään mua on väsyttänyt aikalailla, kuten eilenkin. Silti uni ei tullut viime yönäkään kovinkaan helposti. Pään sisässä kiertää niin monenlaiset asiat. Työ, raha, terveys, liikunta, laihtuminen, sosiaaliset suhteet jne. 

Puranpa tässä noita aiheita: 

TYÖ

Mistä saa uuden? Onko se kiva paikka? Onks se just SE työpaikka? Mitä mä haluan? Haluanko opiskella, haluan, muttei ole varaa. 

RAHA

Jossei ole töitä ei ole rahaa. 

LIIKUNTA

Miten mä saan liikuttua? Mikä mut pitää liikkeessä? Miten mä jaksan? 

LAIHTUMINEN

Miksi se on niin vaikeaa? Miksi toiset onnistuu ja minä en? Miksi mulla on huono itsekuri? Miksi mä en pysty lopettamaan mussuttamista? Miks mä teen syömällä ittelleni pahan olon? Mitä mä söisin? Jos mä syön ns. pahaa ruokaa, mä syön entistä enemmän hyvää? 

SOSIAALISET SUHTEET

Mun mies ei kauheesti käsitä sitä, miksei mulla ole kamalasti kavereita. Kysehän on siitä, että mä en osaa olla sellainen nainen, mitä muut naiset haluaa pitää kavereinaan. Mä puhun liian suoraan, mä en jaksa ihastella päivästä toiseen jonkun toisen lapsia, mulla ei oo mitään shoppailumaniaa, mua ei kiinnosta halailut ja tyttöjen illat, mä en halua zumbata, mä en halua mennä salille puhumaan, mä en osaa lähtee kenenkään luo kahville, mä puhun liikaa ittestäni ja kyselen liian vähän toisen kuulumisia. Mä en siks kysele, koska mä en tahdo että mua ajatellaan uteliaaks. Oon lapsesta saakka pitänyt itteeni oman tieni kulkijana, ja piruuttanikin halunnut olla erilainen kuin muut. Mulla on ehkä kaks hyvää ystävää, joita tapaan silloin tällöin kun käyn kotikylillä, ja ne on just semmosia harvoja upeita naisia, joiden seurassa mä saan olla just oma itteni. On tosi vaikeaa olla lapseton lähes 30-vuotias nainen. Kaikki kehen tutustuu on lapsellisia ja elämä tottakai pyörii lasten ympärillä. Mun elämä taas ei. Enkä mä tajua lapsista yhtään mitään, eikä mua niin kiinnostakaan. (Lukuunottamatta ne lapset jotka on aivan hulvattoman hauskoja). Niin, että tässä sitä nyt ollaan. 

Nämä kaikki asiathan paranee sillä, kun mietin niitä yökaudet! No, toiset miettii valtion velkabudjettia, minä mietin näitä maallisia asioitani. 

Mun blogikin täyttää kohta vuoden, ja mun piti olla tähän mennessä jo lähellä 100 kg. Enpä ole en.