Elopainotonneja pohtii ja ahmii

Tuli tämmönen mieleen kun tossa mietiskelin sitä huomista treeniä ennen työvuoroo, että miks mun täytyy aina olla siellä salilla se kaks tuntia? Miksen mää voi käydä tunnissa hoitamassa jonkun lyhyen treenin vaikka monta kertaa viikossa? Onks mun pakko mennä salille ja rehkii kuin hullu ennen työvuoroo? Onks sillä oikeesti väliä et käykö tekee 45 min treenin useasti vai 90 min treenin muutaman kerran? Miks mun ylipäätänsä pitää aina paahtaa täysillä? Vitsi, ette usko mikä valaistuminen tää mulle on! Nythän mulla on jotenkin enemmän aikaa kuitenkin ja pää pysyy kasassa! 

Jokainen vuorotyötä tekevä varmasti tietää, kuinka kenkkua on yhdistää säännölliset elämäntavat ja oman kropan huolto. Oispa hienoo, jos joskus jaksais suunnitella ittelleen kunnon aikataulut jokaikiselle päivälle. Tulisi kaikki tehtyä... ehkä. Oon hyvä aikatauluttaan, harvemmin mun aikataulutukset on pieleen menneet, niin miksen mä vois tehdä sitä itelle? Mä haaveilen kyllä ehdottomasti tällä hetkellä päivätyöstä. Sellaisesta 8-16 duunista, viikonloput vapaat. Ah. Toisaalta, mä haaveilen sellaisesta vuoden hengailusta, että sais vaan olla möllöttää ensin kaks, kolme viikkoa ja sitten lopun vuotta keskittys ihan täysillä itseensä. Kävis salilla, ulkoilis ja hankkis ehkä jotain psykoterapiaa ;)) 

Idioottimaisinta mitä tiedän, on se että useasti makaan sohvalla mahdollisesti vielä syöden jotain, ja soimaan itteeni omassa päässäni siitä kun en jaksa olla tarpeeksi vahva etten söisi ja lähtisin liikkumaan. Sen sijaan että heittäisin sen voileivän kädestäni, käyn hakemassa uuden! JES! Ja ihan vaan siitä syystä että MITÄ VÄLII, ei mulla oo väliä kun oon näin heikko. Sitä oikein lietsoo itseensä tuntemaan pahaa oloa itsestään samalla pudoten jonnekin niin syvälle itsesääliin/inhoon ettei enää koe olevansa kelpoinen muuhun kuin itsensä tuhoamiseen syömällä. Onko itsensä satuttaminen esim. viiltelyllä tai syömällä kovinkaan eri asia? Mitä eroa löydät? Kummassakin tapauksessa se näkyy päälle päin, tuntuu samalla hyvältä ja pahalta, arvet jää ja morkkis tulee kummastakin. Tai ainakin näin olettaisin. Viiltelijän sielunelämää on kovinkaan paljoa tunne, mutta kuvittelisin näin. Molemmilla on paha olla. Ehkä eri syistä, ehkä ei. 

Ainiin, tähän väliin voisin mainita, että kävin juuri syömässä kinkkithaikkujapsilaisen noutopöydän. Kolme lautasellista, varmaankin ennätys. Lautaset oli tosin aika pieniä? Oli siellä kasviksiakin! :DD Harmittaa kun en ehtinyt ottaa kuvia, olin aika lännen nopein lautasten tyhjentämisessä. 

 

Tulipas taas hyvä olo. Ehkei mun tarviikkaan enää tänää syödä kuin iltapalarahka :) Blogini alkaa taas saavuttaa alkuperäistä tarkoituspaikkaansa mun elämässä, eli henkireikänä oloa. Hyvä niin.