Muttei tosiaan kahden kuukauden levon aikana... Tänään kävin ekaa kertaa puoleentoista kuukauteen vetäsemässä salireenin. Uskomatonta mutta totta, kyllähän ne lihakset oli johonkin kadonneet ja sain aloittaa lähes samasta mistä aloitin vuosi sitten. Ainoastaan jalkalihakset oli siinä kunnossa mihin ne jätin, kiitos työmatkapyöräilyn ja mäkisen maaston! Salilla oli paljon kesän aikana muuttunut, uudet spinupyörät, jalkaprässi ja juoksumatto joka sisältää tuuletuksen... Paikkoja oli selkeesti siistitty, saunaakin oli vähän kaunisteltu. Kävijämäärän lisääntyminen näkyi selkeästi. Ryhmätuntilistalta on ns. helpommat/kevyemmät tunnit poistettu ja jäljellä joitain raskaimpia tunteja. Eli ei semmosia mitkä soveltus mulle. Olenkin nyt ihan oikeasti harkinnut toisen salin jäsenyyttä. Kyselinkin jo vierailumahdollisuutta toiselle salille. Mulle on vaan tärkeetä se, että on sisäpyöräilyä, jotain vatsareisipakarakinkkujumppaa ja rautaa nosteltavaksi. Tärkeää on myös se, että halutessani voin roikkua salilla heti aamusta tai iltamyöhäisellä.
On muuten jännä juttu, että kun aloittaa taas salilla käymisen, tuntuu jo heti ensimmäisen kerran jälkeen siltä kuin olisi vähän ryhdikkäämpi ja kesä(k)ilomaha vähän pienempi. Tosiasiassahan näin ei fyysisesti ehkä ole, mutta pään sisällä tapahtunut tuulettaminen on varmasti ryhdistänyt selkäruotoa edes jonkun verran.
Salilla käymättömyyden on huomannut eniten siitä, että särkylääkkeitä on kulunut. Päätä on särkenyt USEIN. Lähes joka viikko. Ja ihan sen takia että mun hartiat on aivan jumissa. Tänään salitreenin jälkeen tuntuu että olisin enemmänkin jumissa,vaikka tiedänkin että veri se siellä yrittää saada lihaksia aktivoitumaan. Treeni oli kova. Treenasin läpi kropan, niin isoilla painoilla kun jaksoin tehdä 15 toiston sarjoja kolmisen kappaletta ripeeseen tahtiin. Tarkoitus oli herättää lihaksia tajuamaan että taas mennään! Mulla on edelleen suurin ongelma siinä, kuinka saan itteni liikkeelle tonne ulos. Niinku lenkkeileen. Joku kävelyki ois kiva. Mutku en mä osaa lähtee!
Mä olen aika hyvin jo saanut haltuun entisiä elämäntapoja, olen alkanut nukkumaan, vähentänyt alkoholia ja alkanut syömään kunnolla. Aloitin viime viikolla ruokavaliooni vettä, rahkaa ja kuituja. Tällä viikolla on lisäyslistalla ollut kasvikset. Pehmeä alku on tuottanut tulosta ja tönäissyt aineenvaihduntani käyntiin ja kunnolla. Eilisen kasvispainoitteisen (n.700g) ruokavaliohurvittelun jälkeen sain koko illan ja yön ravata vessassa. Tänään vettä on mennyt kuin itsestään ja vessa kutsuu usein! Siis nestettä poistuu... Viime viikolla poistuma oli jotain muuta tavaraa. Tänään mun ruokalistalla on ollut:
Kaurapuuroa
Kahvia
Kana-caesar-salaatti
Maitorahkaa
Sokeroim.mehukeittoa
Nektariini
Omena
ruisleipä
Oivariinia
kurkkua
kalkkunaleikkelettä
Illalliseksi on luvassa eilistä meksikonpataa(9% naudanjliha) ja salaattia. Ostin myös kokeiluun Fastin proteiinivanukasta, kun oli tarjouksessa. Kokeillaa ny sitä sitte!
Salaattia oon syönyt nyt aika reippaasti. Olen nimittäin tajunnut että maitorahkasta saa superhyvää ja terveellistä soosia lisäämällä mausteita, viinietikkaa tai sitruunamehua. Oon ollu ihan taivaassa! Tää keksintö ehkä pelastaa mun elämän! En ole vielä kokeillut tuommoista soosia lämpimien kasvisten kanssa, mutta ehkä seuraavaksi! Olen lisäillyt maitorahkaa kerman sijasta ruokiin. Ja ihan hyvin toimii mulla. Monesti ruuassa kaipaan sitä tiettyä täyteläisyyttä jota tulee kermasta. Maitorahka on ajanut ihan saman asian. Laitan joskus myös ihan maitoa. Maidosta tulikin mieleen, että mulla on ihan kummalliset himot ollut maitoon nykyään. Puoli litraa maitoa menee ihan heittämällä päivän aikana. Liekö d-vitamiinin puutosta?
Puntarissa on ole helmikuun jälkeen käynyt. Mutta koska viime vuonna ostamani talvitakki mahtuu edelleen hyvin päälleni, en ole niin huolissani. Tästä on hyvä jatkaa. Meen vaa'alle heti kun olen saanut kerättyä riittävästi rohkeutta. Viimeistään lokakuussa. Muistakaa tämä!
Jos joku keksii mulle ihan supermegamukavan motivaatiopalkinnon, oisin suuresti kiitollinen! Mikään "matka Aruballe" ei tuu kysymykseen, sillä olen suhteellisen köyhä hoitaja pienisuuri. Joku kampaaja on ei myöskään käy, sillä mulla on karvastonkasvatusprojekti meneillään. Vaatteita ostan silloin kun nään jotain kivaa, mikä on nykyään tosi harvoin tapahtuva iloinen tapahtuma. Oon yrittänyt saada miestänikin keksimään mulle jonkun kivan palkinnon, muttei se oikeen ees tunnu kuuntelevan mua nykyään näissä asioissa. Kerran jo väänsin jotain itkua siitä että miksei se tue mua, mutta vastaus oli vain se ettei osaa... No se siitä sitten. Urpå mikä urpå, rakas silti.
Ohhoh, oonpas mää taas kirjoittanu! Määrä korvatkoon laatua!
Heipsansaa rakkaat kanssalaihduttajat! Nähdään salilla !
Ihanaa ku kirjoittelet taas! Tosi monella on esim tatuointi tai vaatekaapin sisällön uusiminen palkintona esim ihan vaa 7-10 uutta perus vaatetta, jotka korostaa uutta ulkonäköä. Kun vaatteissa panostaa laatuun ni toi palkinto on ihan mahtava. (vaikka et vaatteita halua ni toi on must ihana motivaattori)
VastaaPoista