Ylösnousemus!

Herätellääs henkiin tää blogi taas. Otetaan mukava asento läppärin ääreltä ja aletaan purkaa viimeisimpiä tapahtumia.

Kesä meni kesätöissä baaritiskin sillä puolella jossa ei mee omaa rahaa, kerrankin jäin baarireissuista plussan puolelle :P Työ oli kivaa ja nautin asiakaspalvelusta. Syyskuun loppuun asti venyi tuo pesti. Uusia ystäviä ja uusia ihmisiä toi tuo kesä. Toi se jotain muutakin, mutta siitä edempänä.

Kesän aikana en todellakaan liikkunut enkä kattonut syömisten perään. Kuitenkin, en kovasti mussuttanutkaan mitään, kun äidillä asustelin. Meidän äiti ei oo tunnettu tuputtamisesta.

Nyt olen hengaillut työttömänä ja ootellut työkyvyn arviointia, joka oli tänään lääkärin vastaanotolla. Kävin puntarilla ja huomasin saavuttaneeni jotain, mitä en olisi ikinä uskonut. Nimittäin aivan hirvittävän korkean painolukeman, 148,5 kg!!! Tämä on totta ja tästä lähdetään taas. Käsi vaan niskaan ja nosto ylöspäin. Kaapissa on rahkaa, salaattia, broileria, raejuustoa, marjoja, porkkanoita ja lanttua. Plus eilistä kasvissosekeittoa. Alkottoman aloitin jo kaksi viikkoa sitten. Kesä menikin aikalailla iltakaljoitellessa ystävän kanssa. Nähtiin me ystävän kanssa muutenkin kuin kaljotellessa... kai?

Takas siihen lääkärikäyntiin... Mun ei tarvitse enää mennä nosteleen mummoja ja vaareja, eikä tehdä vuorotyötä. Helpotti. Kuntoutukseen hakupaperit menossa ja uusi ammatti mietintään. Helpottaa stressiä huomattavasti! Reuman saralla on vähän ollut tässä ongelmia, nilkka ja olkapää vihottelee. Aloitettiin pieni kortisonikuuri, joka jo ensimmäisestä päivästä alkoi keräämään nestettä mun pöhöttyneeseen vartalooni. Hieno sivuvaikutus on myös hirvee närästys joka ei todellakaan helpota liikkuessa. Kahvi siis pannaan hetkeksi.

Parisuhdesaralla menee nyt hyvin, Aloitettiin pariterapia kuukausi sitten. Lähdettiin siihen molemmat sillä mielellä että tää liitto pelastetaan.

Elokuussa käytiin Kreetalla, oli aivan ihana löhöloma kuumalla rannalla. Nautin! Ihana paikka, vaikka ruoka oli mun makuun vähän liian mautonta.

Mieli on ollut vähän maassa tässä viime aikoina, ja olenkin masennuslääkitystä joutunut lisäilemään. Hirvee motivaatiopuutos liikuntaan. Luulis ettei oo vaikeeta kaivaa kuntopyörää telkkarin eteen... EDES sitä. Pitäisi tehdä suunnitelma, josta pitää kiinni. Mä luulen et mun suunnitelma saa olla se, että ensin syöminen haltuun ja sitten pikkuhiljaa hivuttautuminen terveysliikunnan pariin.

Kiitos ja kumarrus kaikille niille jotka ovat kyselleet kuulumisia! Täällä mä oon ja tuun olemaankin!

Tehokasta tiistaita!

Herrrrkullllliiiistaaa iltaa kaikki lukijat!

Mulla on tuopillinen rahka-mehukeitto-mustikkapirtelöö edessäni ja voin kertoa että maistuu!

Oon alottanu viikkoni touhuilemalla. Eilen haravoin kolmisen tuntia pihaa. Ja vasta puolet yläpihasta hoidossa. Otan haltuuni kyllä loputkin yläpihasta kunhan tässä vaan taas saan inspiksen. Kotona oon tehnyt ihan kaikkea sellaista mikä on jääny tekemättä. Kylppäri kiiltää jo! Eilen mä vaihdoin talvirenkaat autooni, mun vatsalihakset ainakin tietää tämän... :) Tänään mulla oli leivontapäivä, leivoin karjalanpiirakoita semmoset 50 kpl, pistin pakkaseen jospa ne siellä säilyis. Leivoin myös jyväisiä porkkanasämpylöitä, koska leipä oli loppu. Kaikki onnistui ja maistuivat hyviltä. En ahminut.. kauheesti. Söin vaan 3 piirakkaa ja kaksi sämpylää. En tosin kerralla, mutta tuossa päivän aikana. Kävin tasaamassa tilannetta salilla, tunnin kokokropan treeni, kaloreita kului 500. Maksimit tais olla 160. Kokeilin pitkästä aikaa circuittipuolen "jalkaprässiä", eli tavallaan ilmalla toimiva, oma paino myös vastuksena, vastusta pystyy säätämään 1-6. Mulla oli suurimmalla vastuksella se, tein 3x 15 sarjan. Kyllä poltteli! Punttipuolella sitten kiskoin rautaa naama irvessä. Pääsin VIIMEIN testaamaan ite tekemäni ohjelman! Hyvä oli! Sopivasti laitteita ja sopivasti vapaita painoja. Tykkään tykkään. Huomenna mun tekis mieli mennä aamusta kehonhuoltotunnille, tuntuu vähän siltä että ois tarpeen virkistellä muistia venytyksistä sun muista. Alaselkä on oikealta aika jumissa, samoin oikea jalka. Tunti on 55 min mittainen, joten luulis olevan aika vetreessä kunnossa sen jälkeen.

Vkloppu meni yllättäen kosteissa merkeissä, ja söin tooosi hyvää ruokaa meidän kyläpaikassa. Ohhohhoo, sit meniki siitä rasvan määrästä vatsa sekaisin... Meillä oli krapularuokana sunnuntai-iltana lämpimät voileivät. Ei mitään superepäterveellistä, mutta luulis että vähemmän kaloreita kuin pikaravintolan vehnäpullissa. Eilen tein tonnikalalasagnee ilman kermoja ja juustoja. Ainoana juustona oli viola mustaleima emmental-keitto. En muista mitä söin toiseksi ruuaksi, rahkaa kuitenkin söin iltapalaksi vielä. Tänään mulla oli salaattia ja kalkkunaa, päivälliseksi nopeesti vaan valmis katkarapu-ceasarsalaatti kaupasta, siihen lisänä valkuaismunakasta. Nyt oon siis iltapalassa menossa.

Mulla menee nyt huomattavasti paremmin. Olo on parempi, elämä tuntuu kiinnostavammalta. Kunnon lepäily ja rentoutuminen on vaan ainut ja paras keino synkän pilven hajottamiseen.

Aloitin viimein ton irti ahminnasta-kirjasen. Eka luku on suoraan mun elämästä. Luettuani ekoja sivuja, tajusin että oon jo tajunnut aika paljon tästä mun omasta tilastani. Kuinka mä olen jo ymmärtänyt tilani ja olen alkanut kontrolloimaan asiaa. Olen todennut mustat hetkeni ja kuinka pääsen niistä yli, siis syömällä. Kirjassa sanotaan, että pitäsi olla lempeä ja armollinen itseään kohtaan. Mä niin allekirjoitan ton! Oon liian kova itteeni kohtaan ja vaadin itseltäni usein liikaa.

Vaikuttaa asiakirjalta. Lisää raportointia luvassa kunhan saan pohdittua asiaa :) Ihan ekaa kertaa elämässäni mun tekee mieli alleviivata kohtia kirjasta :D Aika uskomatonta !

Jumppailua ja kyyneleitä

Mullehan kävi vanhanaikaisesti tän päivän suunnitelman kanssa. Illalla olin ihan fiiliksissä siitä että huomenna minä aloitan aamuaerobiset! Nukun hyvin jne. Ei ihan menny niin. Nukuin ehkä kaksi tuntia, neljältä ylös kun mies lähti töihin. Väänsin aamupalat valmiiks ja painelin takas sänkyyn pariks tunniks. Kello herätteli kasilta, siinä ehdinkin just syömään ennen jumppailua. Ulkona onneks satoi joten ei se ohari nyt niin harmittanutkaan. Aamuapalana puuroa, raejuustoa, rahkaa, mustikoita sekä mehukeittoa. 

Ikuinen ryhmäliikuntavihaaja kävi testaamassa POLTE30 by Fressi sekä RYHTI30 by Fressi nimeä kantavat liikuntatuokiot. Molemmat oli tietysti peräkkäin ja sama ohjaaja. Polte oli ihan kivaa, tosin mä en todellakaan pysy ihan mukana kun pitää esim. mennä seisomaasennosta nopeesti lattialle lankkuun. Oli tosi vaudikas tunti, mä pidin ihan törkeesti vaan huilitaukoja sellasten liikkeiden aikana joita en pysty tekemään. Ajattelin että mikäs järki tänne on tulla jos kaiken jo osaa ja ei mikään tuo haastetta. Aikalailla maksimisykkeissä mentiin. Ryhti oli ihan kiva, sellainen että voisin mennä vaikka uudelleen. Helppoa se ainakin oli. Kaloreita paloi 777 sen reilun tunnin aikana. En jaksanut alkaa pysäytteleen kelloa välillä. Taukoa oli ehkä joku 5 min jumppien välillä. Ei tosiaan tarvinu enää uneksia aerobisesta treenistä enää tän session jälkeen. Olin aika puhki. 

Kävin Lidlissä ostamassa ikeasäkillisen terveyttä! Ihania kasviksia, ruisleipää, kanaa, jauhelihaa, makrillia, rahkaa, manteleita, kalkkunaleikkeletta, kivennäisvettä. Löytönä heijastinliivi sekä tuulilasille peite, eipähän tarvi kohta raappailla! Heijastinliivi on ollu mielessä jo pitkään, kuvittelen että täällä perämehtässä näky vähän paremmin kun heijastiliivissä kuin jonkun pienen heijastimen kera. 

Kauppareissun jälkeen lähdin käymään työpaikalla palauttamassa avaimen. Menin tarkoituksella tänään, kun tiesin pomon olevan paikalla. Itkuksihan se meni. Itkin tunnin pomon kansliassa ja selittelin miksi työtehoni laski kesän aikana. Puhuin suuni puhtaaksi muutenkin toimintatavoista sekä ehkä jonkunlaisesta työpaikkakiusaamisestakin. Ei ehkä niin omalla kohdalla mutta joidenkin muiden. Pomo pahoitteli ja moitti itseään siitä, kun ei tullut kyselemään aikaisemmin multa että onko ongelmia. Niin... jälkiviisaat kokoontui. En ollut kuulemma ensimmäinen joka oli tänään käynyt pomolle itkemässä... työelämä ei oo aina helppoo. 

Ruikuttamisen jälkeen maistuikin kreikkalainen salaatti ja savupippurimakrilli! Oli muuten aika herkku yhdistelmä, suosittelen, jos noin muuten passaa ruokavalioon. Makrilli on aika rasvainen kala, joten siitä saa niitä hyvisrasvoja runsaasti. Vetäisin vielä päälle rahkaa ja mustikoita. Illaksi mulla on vielä sitä tomaattikeittoa... ja rahkaa iltapalaks. 

En vielä saanut haettua sitä kirjaa. Mutta arvioo tulee heti kun oon saanu aikaseks! Kattoo nyt jos nää mun silmäluomet laskis sen verran että kehtais lähtee ihmisten ilmoille...  

 

NIin väsynyt!

Ei ihan paras aika oo ollut taas tälle uudelleenkäynnistykselle. Tällä viikolla yks vapaapäivä ja seitsemän työvuoroa, joka tarkoittaa sitä, että yhtenä päivänä olin aamusta iltaan töissä. Vielä olisi ilta ja aamu edessä. Oon niin poikki kuin vaan voi olla. Jalkoja särkee ja lihakset on jumissa. Mulla oli suunnitelmissa lähtee tänään aamuvuoron jälkeen salille, mutten mä vaan kyennyt. Alkaa olemaan pääkin ihan jumissa. Ei vaan jaksa! Oon antanut elimistölle luvan alkaa jo relaamaan. Ihan selvästi tässä ollaan sen asian edessä, että mun on pakko ottaa nyt lomaa. Tarkoittakoon se sitten sitä, että tiukilla rahoilla mennään hetken aikaa. En tiedä kuinka kauan, mutta ainakin nyt kuukauden jos mahdollista.

Uupumuksen merkit on niin ilmassa. Oon heräillyt pitkin yötä jo monta viikkoa. Onneks mulla ei oo ollu nyt 6 viikkoon yövuoroja! Nään jatkuvasti stressiunia töistä. Mun mielialat vaihtelee päivittäin useita kertoja, saan uskomattomia kiukkupuuskia. Unohtelen asioita. Mä sekoan sanoissani. Mä en aina ymmärrä mitä mulle puhutaan. Laitan asioita paikkoihin joihin ne ei kuulu, kuten viimeisinpänä mun lapaset löyty jääkaapista. Olin vaan kauppakassia purkaessani tunkenu ne lapasetkin sinne maitopurkkien viereen...

Mulla on tavoitteena ensi viikolla nukkua, syödä hyvin ja liikkua. Oonkin jo vähä kattellu että mille tunneille menisin salille. Kehonhuoltotunti kiinnostas, sekä kummatkin venyttelyt aion käydä. Nyt on aika antaa kropalle hemmottelua.

Mulla on mennyt syömiset ihan mallikkaasti. Oon syönyt pieniä aterioita, salaattia ja proteiinia. Tänään oli työkaverin kakkukahvit, ja söin ihanaa kinkkupiirakkaa tosi pienen tsiibaleen. Kakkujahan mä en syö, paitsi silloin jos on jotain superherkullista, superherkullinen ei musta tarkoita jotain kiilteellä kuorutettuja marjoja kakun päällä. Siitä tietää jo et on pahaa kakkua :D

Oon aatellu taas pt:n ottamista, mutta ehkä sitten kun oon paremmassa kunnossa, ehkä ensi kesänä? Kun nythän mulla on kaikki tieto siitä, miten pääsen parempaan kuntoon.

Hyvin suunniteltuhan on puoliks tehty? Kuten ne mun reeniohjelmat jotka makaa edelleen jossain pöytälaatikossa. En oo saanu niitä siis sinne salikassiin . . . Hyvä selitys!

V*t*ttaa! AVAUTUMISPOSTAUS!

SISÄLTÄÄ AVAUTUMISTA JA PURKAUTUMISTA! TÄSTÄ POSTAUKSESTA ET SAA HYVÄÄ OLOA; ILOA TAI ONNEA(ellet ole sadisti). LUKEMINEN OMALLA VASTUULLA! 

Tervehdytty on, ainakin omalta osalta. Mies tuntuu saaneen myyräkuumeen, on vielä tutkimusten alla. Kylläpä tässä taas koetellaan. 

Just itkin taas sitä, kuinka vitun vaikeeta tää oleminen välillä on. Kuinka saamaton sitä ihminen voi olla? Miks mä oon näin saamaton? Miksei muut koskaan ole? Miks muilla onnistuu kaikki? Miksen mäkin voi onnistua? Mies taas pyöritteli silmiään ja sai osansa mun pahasta olosta. Ehkä ansaitusti, ehkä ei. Tukea kun yrittää saada, on tää vaan mykkänä kun ei osaa sanoa mitään. Saatiin kuitenkin sovittua, ettei tähän taloon osteta kuukauteen juustoja, vaaleita tai muuta mussutettavaa. 

Mä en käsitä mikä taas vaivaa. Tiedän nimittäin tasan tarkkaan sen, että kuinka hyvä olo mulla oli viime keväänä. Tiedän teoriassa senkin, kuinka siihen oloon päästään. MUTTA. MIKSI. MUN. PÄÄ. ESTÄÄ. SEN? Miksi mä vaan syön ja juon kaikkea sitä mistä mulle tulee paha olo? 

Mulla on taas tänään "vihaan itseäni"-päivä. Kävin työhaastattelussa, jossa haastattelijan asenne huusi mulle että sua ei valita, me ollaan jo valittu joku. Miks sitten ees pitää pyytää haastatteluun tuhlaamaan kummankin aikaa? Mua pelottaa niin saatanasti se, että joudun työttömäksi. Mikä on aika naurettavaa tällä alalla. 

Nyt illalla vihasin itseäni siitä, koska ulkoiluvaatteet itkee mun päällä. En voi siis lähteä ulkoilemaan enää. Isompia vaatteita ei vaan ole olemassa. Vihasin myös sitä, etten voi lähteä salille, koska mun tekosyynä on se, että siellä on liikaa porukkaa tähän aikaan illasta. Nyt mä sitten vaan istun surkeena olkkarissa ja mietin että mitähän sitä seuraavaks söis. Mitä syömällä tää paha musta ja synkkä olio MUKA lähtis mun sisältä pois? Lähtisköhän se syömällä tota hyvää Wigrenin ohutlenkkiä? Vai kiskonko ton popparipaketin? Hmmm... Toisaalta, ainahan vois vetää uusintakierroksen tänään tekemääni makaroonilaatikkoa. Ainakaan se ei lähde sillä, että lähtisin illasta hiljasempaan aikaan salille. Siis hell no! Jotenkin ajattelen kuitenkin niinkin, että mä olen nyt jatkuvasti tehnyt töitä tän vuoden aikana. Siis pään sisällä, vaikken niin salilla taikka keittiössä. Oon tiedostanut jokaikisellä suupalallisella ja alkoholikulauksella että tässä sitä taas menee turhia ja tyhjiä kaloreita mun sisääni. Ennen se ei niin ollut. 

Mulla on ihan semmonen olo että voisin vetää itteeni turpaan niin että läski alkais kunnolla tummumaan. Joskus sitä on vaan niin pettynyt ja petetty olo, vaikka kaiken sen takana on oma itse. Oma itse on tällä hetkellä mun pahin vihollinen. Oma itse. Jumalauta mikä raukkis sekin on! Onko ihan oikeesti helpompaa syödä paskaa vai terveellistä ja mulle hyvää tavaraa? Just perustelin ittelleni et on helpompaa keittää makaroonia ja syödä se ketsupin kanssa, kuin pestä, pilkkoa kasvikset ja paistaa liha.

Ainiin. Jouduin ton mun sairastumisen takia laittamaan reumalääkityksen tauolle. Nyt mun ranteet on sairaan kipeet ja muutenkin koko kroppa jäykkä. Alaselkä ja kylki on jumissa. Itku pääsee taas kertaa miljoona. Tänään pistin ekaa kertaa methotreksaatit nahkaan. Menee taas pari viikkoo ennenku pääsen pelikuntoon. Silti. Huomenna meen salille. Huomenna taas kerran. Huomenna aloitan taas kaiken alusta. 

Ollaan hedonisteja kaikki, kun oikein mahaan katsotaan...

Iltalehdessä juttu: "- Ihmisten ei kannata potea huonoa omatuntoa, jos he eivät voi vastustaa tiettyjä ruokia. Asia ei ole pelkästään tahtokysymys, sanoo ravitsemusterapeutti Zoe Griffiths, joka johtaa Suomessakin toiminutta Painonvartijat-yhtiötä.

Tuoreen tutkimustiedon mukaan hän on oikeassa, sillä esimerkiksi herkkuhimo perustuu koukuttavaan mielihyvään.

Asiantuntijat uskovat, että on olemassa kaksi eri tekijää, jotka säätelevät herkuttelun määrää ja laatua.

Ensimmäinen niistä on elimistön sisäiseen tasapainoon pyrkivä homeostaattinen järjestelmä, joka säätelee ruokahaluamme energiatarpeen mukaan. Järjestelmä valvoo aivojemme ja ruuansulatuskanavan välistä viestintää, jonka häiriötilanteeseen elimistö reagoi. Sen vuoksi esimerkiksi kädet vapisevat, jos kiljuva nälkä yllättää.

Ruokahaluumme vaikuttaa myös hedoninen nälkä, joka saattaa kumota homeostaattisen järjestelmän. Hedoninen nälkä perustuu ruuan tuomaan nautintoon. Syömistä voi olla vaikea vaikea lopettaa, vaikka maha on jo täynnä. Tämä on monelle tuttu tilanne sipsipussin äärellä.

Philadelphiassa sijaitsevan Drexelin yliopiston tutkijoiden mukaan herkkuhimo perustuu juuri hedonistiseen nälkään. Rasva, sokeri ja suola stimuloivat nautintoon liittyvää aivojen aluetta. Tämän vuoksi herkkujen syöminen tuottaa mielihyvää, emmekä voi lopettaa sitä.

Hedonisen järjestelmän arvellaan kehittyneen metsästäjien ja keräilijöiden aikaan, jolloin ruokaa oli harvoin tarjoilla, joten sitä piti pystyä syömään kerralla paljon.Lisäksi herkuttelu kiihdyttää vatsan greliinihormonin eritystä, mikä herättää tarpeettoman ruokahalun.

Nykypäivän ihmisille hedoninen nälkä on lähinnä rasite, koska se voi aiheuttaa ylipainoa.

MAARIT NYKÄNEN"

Kyllä mä tän allekirjoitan. Siks mä en tykkää "pahasta" ruuasta. Olenkin aina sanonut, että musta tulis helposti lääkkeiden väärinkäyttäjä tai jäisin huumeisiin ylipäätänsä koukkuun. MIELIHYVÄ on asia, jota haen lähes kaikesta. Mielihyvänarkkari. Seksiäkin kun harrastan, mulle on tärkeintä saada orgasmi. Muuten en seksistä saa juurikaan mielihyvää. Koskettaminen lisää mielihyvää, esim.selän hiplailu, silittely. Jos mulla on joku näillä saroilla huonosti, mä haen mielihyvää syömällä. 

Oispa siistii jos sitä mielihyvää sais liikunnasta ja kypsennettyjen vihannesten syömisestä. 

Mä täällä edelleen kipeilen, tänään kävin lääkärissä. CRP oli taas vähän noussut, se oli nyt 40. Kuumetta ei enää tänää oo ollu, mutta mun leuka on kuin R.Forresterilla. Kävin verikokeissa ja uudestaan nieluviljelyssä. Yrjöthän sinne labraan tuli, onneks tajusin etukäteen pyytää kaarimaljaa. Oksennusrefleksi, jee! Oon oikeestaan viikon kohta syönyt sitä mitä pystyn, eli kaikkea kylmää/huoneenlämpöistä sekä pehmeetä. Jugurttia ja rahkaa. Pehmeää leipää, karjalanpiirakkaa... Jopa riisin syöminen on karmaisevan kivuliasta! En siis todellakaan toivo kellekään tätä sairautta. Lääkäri oli kans ihan yhtä hukassa tän suhteen kun kaikki muutkin. Vähän mä taas alan miettii tota meidän työpaikan hometilannetta. Eräs työntekijä joutui jättämään työpaikkansa lähes samojen oireiden takia... Sisäilmatutkimukset tehty, ei kuulemma löytynyt mitään. No, joo. Ehkä kone ei kuitenkaan kaikkea haista... 

Mut joo näillä mennään ja huomenna mietitään lisää. Mä otan päikkärit! 

Kuumeilua

Mulla on aika usein kuumetta. Melkein päivittäin. Kuumeen aihe vaihtelee viikoittain. On koirakuume, vauvakuume, kissakuume, sisustuskuume ja jopa autokuume. Kaikki noi kuumeet on vaan merkki siitä, että mulla on liikaa aikaa ajattelulle. Mä haluan olla aina niin väsynyt iltaisin, etten mä jaksa enää alkaa haaveilemaan. Koiraa ja kissaa ei kannata ottaa, jos meinaa matkustaa ikinä minnekään. Vauvaa en näillä kiloilla halua lähteä edes yrittämään. Uuteen autoon ei ole varaa. Sisustuksen uusiminen on kans rahaa vievää puuhaa. Mulla on usein myös terveyskuume. Niinku nyt. Tosin ei yhtä voimakkaana kuin viime syksynä, mutta kuitenkin. Mieli tekis vaikka mitä, mutta motivaatio ei sitten ihan kuitenkaan riitä. Siitä todistuksena tänään 4 ruisleipää kevyttuorejuustolla ja pullapitkon tsiipale. Ei vaan pysy aisoissa ei. Muuten päivä on mennyt ihan nappiin, aamupuurot ja lounaat meni ihan hyvin. Sit tuli makeanpeikko piruileen päähän. Ois vaa pitäny tunkee se purkka suuhun. Tai ei se purkka oikein ois hyvää kahvin kanssa ollut...

Mulle tapahtu eilen yks tosi kiva juttu! Voitin erään blogin arvonnassa lahjakortin http://www.fitnesstukku.fi/ -sivustolle! En oo ikinä voittanu mitään mistään! Kiitos vaan Eli, jonka sivulla arvonta oli. Tilailin sitten jotain rasvapolttohommelia, monivitamiinia ja shakerin. Ostin aikalailla muiden ostajien arvioinnin perusteella tuotteet. Testaan ja laittelen tänne sitten omaa arvioo. Mä tahtoisin kokeilla jotain treenibuusteria, mutten mä jotenkin uskalla ostaa niin arvokkaita tuotteita, joita hyvässä lykyssä käytän sen yhden kerran.

Tänään tekisi mieleni lähteä ähkimään salille, mutta oon kyllä niiiiin väsynyt aamuvuoron jälkeen(jo kuudes vuoro!) etten ilman päiväunien elvyttävää voimaa jaksa lähteä. Ajattelinkin ihan tässä just nyt vetää vaakatasoon ja ottaa pienet kaunistavat(?) päiväunet. Niin joo, munhan piti tehdä se uusi treeniohjelmakin, mutta äääh! Ei tuu mitää!

Kotosalla ois kanssa hommia, pitäis lattiat imuroida ja pestä. En oo vielä puhtaita mattoja raaskinut iskeä lattialle, kun kuitenkin paljain jaloin tulee vielä kuljettua ulkosallakin. Tosin tänä aamuna oli todellakin kylmä! Meidän vessaremppa on suoritettu viimein loppuun, pientä hienosäätöö vielä(ja listat). Seuraavaksi alkaa toi meidän makkarin remppaan orientoituminen, se remppa on ollut vähä kesälomalla. Ollaan miehen kanssa siis yhtä saamattomia molemmat.

Mutta nyt sohva vetää puoleensa !

Nosturin tarpeessa.

Olen sitä mieltä, että laihduttajat tarvitsisivat kunnon tukipalvelut projekteihinsa. Esimerkiksi tänään olisi ollut käyttöä nosturille, sillä en meinannut aamulla päästä ylös sängystä lihaskipujen takia. Noh, sitä saa mitä tilaa, mut oisin mä voinu tästä pienemmän laskun maksaa. Rintaliivien pukeminen tuottaa niin kovan tuskan että voivottelu on tarpeen. Meni treenin tarkoitus perille ainakin! Lihakset huutaa mulle että "HEREILLÄ OLLAAN, TÄTÄ LISÄÄ!". Kuitenkaan tänään en kykene salille. Pidetään vapaapäivä vapaana toipumiselle, sillä mulla on tässä kolmen viikon työjaksossa VAIN 5 vapaapäivää, eikä suinkaan omasta tahdosta. Valitin asiasta, jolloin mulle vain sanottiin että joo, sori! Mut onhan sulla tossa piilovapaa, nimittäin ennen yövuoroja! Jos haluat sen yhden vapaan, joudut tekemään pitkää päivää... No henkilökohtaisesti mua ei kiinnosta mikään niin vähää kuin tehdä 9 tuntisia aamuvuoroja, sillä klo 14-16 ei ole niinkään tekemistä.  Mielestäni se on edelleen väärin, mutta en vaan jaksa alkaa puljaamaan niitä vuoroja. Pitäkää tunkkinne! Työsoppari loppuu tossa paikassa syyskuussa, ja sitten mulla on taas vähän noi työkuviot auki... Raha on kaikkialla loppu ja tarjolla on keikkatyötä. Joka nyt sinäänsä ei minua niin haittaisi... saisi ainakin itse päättää työvuoroistaan ja tehdä niin paljon tai vähän töitä kun tahtoo. 

Aika ankeen päivän lykkäs tänään. Mulla on toiveissa illan kirkastuminen ja jonkunmoinen ulkoilulenkki. Huomiseksi oon suunnitellu salireissun ennen iltavuoroo, jospa PowerPlatella tärisyttelis staattista treeniä. Oon huomannut että se on nopein ja tehokkain keino päästä back to business! Tarvis vaan se ohjelma tehdä... Mä oon niiin laiska selaileen jotain nettii ja ettiin liikkeitä. Mulla on ollu mielessä ostaa joku salitreenikirja, mutta niitäkin on niin miljoona. Tahtoisin myös jonkun hyvän anatomian kirjan, sillä se kiinnostaa mua ihan tän mun alankin puolesta. Saa suositella!  Oon muutenkin huomannut että ihmiskeho on alkanut kiinnostaa mua ihan erilailla kuin ennen. Imen itteeni kaikenmoista faktaa ihmisruumista. Osa on sellaista turhaa tietoa, jonka imemisessä oon aika tehokas. Mä oon se henkilö joka saattaa kesken kaiken kysyä että "Tiesitkö että ..." Yleensä siis niin, että kysymäni ei liity mitenkään keskustelun aiheeseen tai edes tilanteeseen jossa ollaan. Eli ei siis ihme että mua pidetään vähän kummanan tyyppinä. 

Hei, ruokalistaa tälle päivälle! 

Aamupuuro + vehnälese+pellavansiemenrouhe+raejuusto+rypsiöljy

Lehtisalaattia

Tomaatti

Ruisleipä

Viola 3 pippurin tuorejuustoa

Kalkkunaleike

Kahvia

Maitorahkaa

Banaani 

Ollaan menossa syömään tommoseen thaikkupaikkaan, joten siellä sitten jotain kohtapuoliin. Päivälliseksi väsäsin kukkakaalikeittoo, johon laitoin "kermaksi" partaäijäjugurttia, sipulia, valkosipulia ja mausteita. Keiton kanssa sitten näkkileipää. 

Kello on nyt kokolailla 13 ja oon juonu vettä semmoset pari litraa. Aika hyvin? 

Tänään mua on väsyttänyt aikalailla, kuten eilenkin. Silti uni ei tullut viime yönäkään kovinkaan helposti. Pään sisässä kiertää niin monenlaiset asiat. Työ, raha, terveys, liikunta, laihtuminen, sosiaaliset suhteet jne. 

Puranpa tässä noita aiheita: 

TYÖ

Mistä saa uuden? Onko se kiva paikka? Onks se just SE työpaikka? Mitä mä haluan? Haluanko opiskella, haluan, muttei ole varaa. 

RAHA

Jossei ole töitä ei ole rahaa. 

LIIKUNTA

Miten mä saan liikuttua? Mikä mut pitää liikkeessä? Miten mä jaksan? 

LAIHTUMINEN

Miksi se on niin vaikeaa? Miksi toiset onnistuu ja minä en? Miksi mulla on huono itsekuri? Miksi mä en pysty lopettamaan mussuttamista? Miks mä teen syömällä ittelleni pahan olon? Mitä mä söisin? Jos mä syön ns. pahaa ruokaa, mä syön entistä enemmän hyvää? 

SOSIAALISET SUHTEET

Mun mies ei kauheesti käsitä sitä, miksei mulla ole kamalasti kavereita. Kysehän on siitä, että mä en osaa olla sellainen nainen, mitä muut naiset haluaa pitää kavereinaan. Mä puhun liian suoraan, mä en jaksa ihastella päivästä toiseen jonkun toisen lapsia, mulla ei oo mitään shoppailumaniaa, mua ei kiinnosta halailut ja tyttöjen illat, mä en halua zumbata, mä en halua mennä salille puhumaan, mä en osaa lähtee kenenkään luo kahville, mä puhun liikaa ittestäni ja kyselen liian vähän toisen kuulumisia. Mä en siks kysele, koska mä en tahdo että mua ajatellaan uteliaaks. Oon lapsesta saakka pitänyt itteeni oman tieni kulkijana, ja piruuttanikin halunnut olla erilainen kuin muut. Mulla on ehkä kaks hyvää ystävää, joita tapaan silloin tällöin kun käyn kotikylillä, ja ne on just semmosia harvoja upeita naisia, joiden seurassa mä saan olla just oma itteni. On tosi vaikeaa olla lapseton lähes 30-vuotias nainen. Kaikki kehen tutustuu on lapsellisia ja elämä tottakai pyörii lasten ympärillä. Mun elämä taas ei. Enkä mä tajua lapsista yhtään mitään, eikä mua niin kiinnostakaan. (Lukuunottamatta ne lapset jotka on aivan hulvattoman hauskoja). Niin, että tässä sitä nyt ollaan. 

Nämä kaikki asiathan paranee sillä, kun mietin niitä yökaudet! No, toiset miettii valtion velkabudjettia, minä mietin näitä maallisia asioitani. 

Mun blogikin täyttää kohta vuoden, ja mun piti olla tähän mennessä jo lähellä 100 kg. Enpä ole en. 

Kuinka saada elämä järjestykseen, Yritys kaksi, otto yksi.

Edellisessä blogissa kehoitettiin heittämään paska roskiin. Ei meillä sitä niin ollutkaan... vajaa pussillinen spagettia ja jotain muuta pastaa. Riisiä oli avaamaton pakkaus, sitä en saanut heittää, tuli mieheltä käskyä. Jääkaapista lensi roskiin maksamakkaraa(ihan hirveen rasvaista!) ja joitain juustoja. Kaljat oli isäntä kiikuttanut jo eilen lämpimään, mä en ainakaan juo lämmintä olutta vaikka ois kuinka kaljanhimoa. En ilmeisesti ole siis alkoholisti. Mies vähän ihmetteli että miksi pitää heittää roskiin, eikö niitä vain voi olla syömättä? Yritin selittää asiaa alkoholismin kautta, jos alkoholistin talossa on viinaa, ei sitä voi olla juomatta. Eli jos EPT:n talossa on pastaa, sitä ei voi olla syömättä. Tää oli nyt vähän tämmönen sivuaskel... 

Pääaskellus tänään, tai oikeastaan eilen illalla, oli se, että menin aikaisin nukkumaan, klo 22 ja nukuin piiiitkät yöunet tohon ihan kello 9 saakka. Mulla on ollut vähän univelkaa, oonkin nukkunut nyt viime aikoina 10-11 tunnin unia silloin tällöin kun unirytmit on aivan sekaisin. Mieheni kuorsaa niin älyttömästi, etten herkkäunisena saa nukuttua. Ensin pyörin muutaman tunnin kuunnellen jyrinää, pihisen kiukusta ja mätkin miestäni kääntymään. Se ei auta, ja siirryn puhisemaan sohvalle. Sitten mulla on verenpaine pilvissä ja oon tosi kiukkuinen, enkä saa unta edes siinä sohvalla. Aamuvuorohan on tietysti aina seuraavana päivänä ja lähden töihin kahden tunnin unien jälkeen. Juu, mene siinä sitten salille töitten jälkeen... NOT. Hyvä että pystyy kotiin ajamaan nukahtamatta rattiin... 

Nyt on ollut kauheasti tutkimuksia siitä, että valvominen ja liian lyhyet yöunet lihottaa. Terveysportin artikkeli kannattaa käydä lukemassa jos haluaa muutakin tietoa kuin sen mitä iltalehdissä lukee. Pyrin nyt siis pääsemään kunnon unirytmiin kiinni. Se on mulle hankalaa, jo kersasta asti mä olen olen valvoskellut. En siedä mitään valoa tai meteliä. 

Tänään mulla on siis eessä iltavuoroa. Jee. Oisin jo niin loman tarpeessa. Sijaisena ei sellaista hubaa mulle sallita. 

Hyvää päivää!

Eipä oo ehtinyt tänne kirjoittelemaan, oon meinaan ollu töissä ihan pikkasen tiiviisti. Porukkaa sairaana ja mä tylsistyneenä olen suostunut tekeen tuplavuoroja, 7-21. Eli ei oo tullu saleiltua, mutta on tullut syötyä ihan oikein! HAH! ... paitsi... Eilen menin kauppaan tuplavuoron päätteeks  oikeen uhmakkaasti ja sanoin itselleni että nyt mä ostan jotain hyvää! Pyörin kaupassa ja ostin cheddarjuustoa! Siis CHEDDARJUUSTOA! Hahah, eikä! Miten voi olla! Ei tehny mieli ees suklaata. Söin sitten iltapalaks pari viipaletta cheddaria, rahkan ja mehukeiton lisäks :D Muuten tuplavuoropäivinä oonkin syöny ihan normaalisti, oon vaan aamulla pakannut koko setin kippoineen ja kuppoineen mukaan. Voin kertoo että yks kauppakassillinen täytty helposti! Huomasin muuten eilen rahkakaupassa käydessäni, että törkee ääs-market on nostanut x-tra maitorahkan hintaa! 1,05 e maksaa nykyään 500g. Aikaisemmin se oli alle euron! Vissiin kysyntä nostaa hintaa, sillä oon varmaan käyny kaks kertaa ostamassa hyllyn tyhjäks. Tylyy touhuu laihduttajalle! Mä en oo uskaltanut, halunnut ja ehtinyt käydä vaa'alla. Joten ei hajuakaan mitä tässä on tapahtunut. Olen syönyt maltillisesti ja ollut muutenkin nätisti koko viikon. Kyllä tämä tästä. Mä hallitsen jo aikalailla kasvisten syönnin, puoli kiloapäivässä. Seuraavaksi voisi taas ottaa ton KiloKlubin käyttöön, tai kokeilla kalorilaskuria.

Ainiin! Tietystihän kävi sitten niin, että mun autosta on hajoomassa mikälie-hihna, joka piti tänä aamuna aivan infernaalista meteliä kun käynnistin auton! Soitin sitten paniikissa miehelleni, joka ei siis auttanu mua yhtään! Käski vaan soittaa johonkin huoltoliikkeeseen! Kuvitelkaa! Mä jotenkin aattelin et se hoitaa asian sieltä Lapista käsin, et mun tarvii vaan istuu ja odottaa. Jouduin taipumaan ja soittamaan korjaamolle. Puhuin kaiken putkeen sille huoltomiehelle, ja se hämmentyneenä käski tulemaan aamulla käymään. Mä luulen että siellä oikein odotetaan mua. Se mun selostus oli kyllä hieno! Ääniefektit ja kaikki! Jännittää ihan törkeesti! Kun mua huolestuttaa se, että miten meen viikonloppuna töihin jos se auto onkin huonommassa kunnossa kun luulin. Kaikki skenaariot on käytävä läpi ja hermoilla etukäteen!

Huh, mä ihmettelin tänään, et miten mä oon näin väsynyt, mut just muistinkin että mähän synnytin viime yönä mun unessa, ei siis ihme että väsytty! Se oli helppo synnytys, se vauva syntyi tosi kivuttomasti ja ennenkuin kukaan edes tajus että se syntyy just nyt! Luin jostain että se tarkoittaa sitä että tapahtuu jotain hyvää :) Joo, oon vähän tällänen taikauskoinen, mut mitässit?

Mua vähän nyppii tää kevään ja talven taistelu, tälläkin hetkellä ulkona paistaa aurinko ja sataa isoja lumihiutaleita?! Aamulla on silti jo ihanan valoisaa :)

Iiiiihanan ihana päivä!

Aivan mielettömän kiva päivä ikuisuuksiin! Töissä oli leppoisat oltavat, oli rauhallista. Salihuhkiminen sujui aivaaaaaan loistavasti. Mun iiiihana mies oli laittanut jotain lihapataa uuniin, ja imuroi kun tulin salilta kotiin. Aivan mieletöntä! Sain myös tekstarilla töistä käsin tsempattua miehen sauvakävelylle. Hyvä mun mies!

Vaikka mulla onkin morkkis ton tyhmän superdieetin sujumattomuudesta, ja mun pään hajoamisesta, niin on mulla kuitenkin pirun hyvä olokin! Ei palele, ei väsytä. Ja kaikki vain aamupuuron tai vaihtoehtoisesti aamuisen real-viipaleen ansiosta.

Vaatejorinaa: Mulla on ulkoiluhousut kokoa XXL. Ostin viime syksynä ulkoilupuvun pikkupakkasiin, kun sai halvalla, siis tuota kyseistä kokoa.Takki mahtui mulle jo syksyllä, housut oli tosi pienet, ei nappi mennyt lähellekään kiinni. NYTPÄS MENEEKIN! Että aivan sama mitä se vaaka näyttää, ja syönkö tomaattia, mutta meitsi on laihtunut! Pisteet mulle. Kyllä mä täältä vielä tulen

Tänään mulla oli eväänä töissä paistettua kalkkunanfilettä(superhyvää, mausteena Lidlin joku allround rub + sitruunamehu) ja salaattia. Aamusta rahkamarjakeitostartti, lounaaksi siis se salaatti, sitten vielä välipalaksi puolikas prodepatukka & rahkamarjahässäkkää. Hyvin jaksoi salilla. Salin jälkeen mansikanmakuista heraa. Nyt mä oottelen tota lihayllätystä tuolta uunista. Sen seuraks sitten taas salaattia. Illasta vielä vähän rahkaa. Eilen illalla mä tein nälissäni iltavuoron jälkeen valkuaiskokkelia, söin sen piripirisoosin kanssa. Ihan loistavan makuista!

Huh, oottelen tässä saunaan pääsyä ja pikkuhiljaa alkaa väsymys painamaan päälle. Heti kun pysähtyy, alkaa kroppa tajuamaan että ei jessus, sitähän on oltu aamuvuorossa! Mä nukuin tosi vähän viime yönä, silti heräilin aika pirteänä tähän päivään. Nyt univelka alkaa sitten kostautumaan.

Eli nyt mää lopetan tähän. Kiitos ja näkemisiin!

Viikonlopun saldo meni umpeen.

Oli aika rankka perjantairilluttelu! Tuli vähän sitä ja tätä otettua. Lauantaina palattiin kotiin ja maattiin koko loppuilta. Sunnuntaina mua alkoi jo kyllästyttään tekemättömyys ja harjoittelin täykkärin tekoa. Nojoo, en mä vaan osaa niin en osaa. Leipominen on ihan kivaa, mutta mulla ei vaan oo sitä taitoo hyppysissä. Enemmän tykkäisin vaan koristella. Kakkua maistoin pienen tsiibaleen, mutta kun en kummemmin niistä välitä, en sitä alkanut ahmimaankaan. Käväsin puntarilla, ja painoo ei onneks ollut tullut perjantaista yhtään lisää. No, ei se kyllä ollut tippunutkaan.

Tänään taas ruotuun ja paino tippumaan. TOSIN, Painonepähallinnassahan ei kaikki mee ihan putkeen... Aion hyväksyy sen ettei mulle yksinkertaisesti sovi tommonen dieetti. Aion kyllä vetää loppuun asti, mutta oon itelleni armollisempi.

Iltavuoroo pukkaa tänään, eväät tehty. Salaattia broilerilla. Olen syönytkin jo lounaan. Välipala naamaan matkalla ja illaksi broilerisalaattia. Liikuntaa mun PITI harrastaa tänään, mua vaan väsytti niin jumalattomasti että valitsin nukkua. Oon ollu nyt kaks viikkoa niin väsynyt ettei oo tosikaan. Tuntuu että tää projekti menee ihan myttyyn kun en jaksa harrastaa liikuntaa.

Pyhpah.

Matalaa lennetään taas

Mitähän mä taas teen väärin, nimittäin mun jalat on ihan hapoilla vaikka oon levossa. En oo tällä viikolla harrastanut liikuntaa kertaakaan, ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että mun käsien ja jalkojen lihaksen tuntuu olevan ns.hapoilla jatkuvasti. Töissä kun meen ihan törkeen lyhyet rappuset ylös, niin johan polttelee jalkalihaksia ja kipuaminen on oikeesti tuskaista. Punnerruksia mä en pysty tekemään yhtään, kun ei yksinkertaisesti riitä voima käsissä.

Mulla ei todellakaan oo mikään loistofiilis, olen todella väsynyt enkä jaksa oikein keskittyäkään mihinkään. Syön suolaa riittävästi ja juon vettä. Vedän vitamiineja.

Määpä tänään tajusin että mähän olen ihan oikeasti kohta laihduttanut 20 kiloa. Onko vähän siistiä?!  NO ON! Mä todella toivon että se -20 menee näiden SD viikkojen aikana rikki.

Uudessa duunissa on tosi kivaa! Ammattitaitoista porukkaa ympärillä ja hyvä fiilis. Kävinpä tänään kuitenkin yhdessä haastattelussa tuolla vähän kauempana, ois kunnallisella puolella vakkaripaikkaa. Katsotaan kuinka käy. Saattaa olla, että vaikka mut valittais, saatan olla ottamatta työtä vastaan, on työmatka kuitenkin sen verran pitkä. TOISAALTA, vakkaripaikka on vakkaripaikka, olis turvatumpi olo ja sais ostettua uuden auton. Ja lomat kertyis. Ainut miinuspuoli on pitkähkö työmatka, mutta sellaiseen suuntaan ettei joutuis jonotteleen Treen ruuhkissa. Emmätiedä. Päättäiskö joku mun puolesta?!

En mä tänään ...

Kivoja kommentteja sain edelliseen mielihäiriö-postaukseeni. Kauheen kiva kun mun päänsisäisille ongelmille nauretaan. No ei vais. Jep, mulla harvemmin on asiallisia postauksia... Mä en jaksa olla vakava. Jos laihduttaa vakavasti se ei voi onnistua! SILLÄ ilakoimalla ne kilot on tullutkin, joten ne kilot tulee surulliseksi eikä suostu lähtemään, jossei välillä naura ittelleen. Kaikista terveellisintä on mennä ihan peilin eteen, ottaa mahamakkarasta kiinni ja nauraa höröttää! En mä kyllä niin tee oikeasti, mutta enivei, ymmärrätte varmaan kuitenkin pointin. Nyt siellä ne kaksi-kolme henkilöä, jotka tuntevat mut tosielämässä hymyilevät ja miettivät mielessään "Joo, taitaa se ihan oikeesti tehdä niin aamuisin". Ja millaista elämää se on jos otsa kurtussa kammetaan sitä parsakaalia naamaan ja samalla nolostellaan töissä kun pierettää? Oon ainakin ilmoittanu töissä että oon nyt dieetillä ja että mua pierettää koska joudun syömään terveellisesti. Oonpahan ainakin tehokkaamman kuuloinen kun kakstahti pärisee kun kiidän pitkin käytäviä. Se piereminen helpottaa muuten maitohappokapseleilla...

Mä kävin vähän kurkkimassa painoo tänää kun sattu just sopivasti vaaka mun aamutouhujen tielle... No on se tippumassa... En kerro kuinka paljon ;) !

Hei arvatkaa mikä ärsyttää eniten noissa treeni- ja ruokaohjeissa? Se kun siellä on törkeitä yhdyssanavirheitä tai muita kirjoitusvirheitä. Tiedän, ei tässäkään blogissa mitään kielioppia noudateta. Mutta kun, musta on kauheeta jos jossain virallisessa/maksullisessa paperissa on niitä kielioppivirheitä. Mun silmät takertuu niihin ja se ärsyttää ihan suunnattomasti.  Pieni asia ihmiskunnalle, mutta suuuuuren suuri EPT:lle! EPT oon siis minä tästälähin.

Mullahan oli kovat suunnitelmat tälle päivälle, mutta ne kyllä vesittyi sillä että mun kroppa halusi nukkua pidempään ja että se ilmoittaa mulle etten mä tänään jaksa. Noh, yksi treenipäivä jo tällä viikolla takana, kolme jäljellä! Joo, oon vähän ittenipettäjä. Mut suunnitelma on seuraavanlainen loppuviikolle:
Torstaina ennen aamuvuoroo aerobinen, töiden jälkeen sali.
Perjantaina aerobinen herättyä ja sitten iltapäivällä sali.
Sunnuntaina aerobinen joskus herättyä ja iltapäivällä sali.
Saattaa vielä siirtyä toi sunnuntainen lauantaille... Katsotaan nyt. Lauantaina mennään nimittäin kattoon Vadelmavenepakolaista Tampereen teatteriin. Oon kuski! Syömään ei vissiinkään mennä ennen eikä jälkeen, käydään vaan kattoo se näytös kun liput sai halvalla.

No nyt oon taas purkautunu tarpeeksi! Saa lopettaa!

Väsyttää

Kamalan vaikeeta on ollut tällä viikolla repiä ittensä ylös sängystä. Eilinen vapaapäivä oli viikon ainoa, joten viikonloppuna en saa levätä. Mun piti mennä tänään ennen iltavuoroo salille, mutten mä kertakaikkiaan jaksa! Menenpä siis huomenna heti aamuvuoron perään. Mä en oo siis osannut tehdä tänään yhtään mitään. Oon vaan istunut mahtavilla istumamöykyilläni koko aamupäivän ja surffaillu netissä. Jotenkin aivan totaalisen surkee ja plösähtänyt olo. Mä en tajua kuinka tästäkin taas pääsis ylös. Voi miten mä taas toivonkin olevani semmonen aina täydessä latingissa oleva akku.

Mua ärsyttää ihan suunnattomasti mennä töihin. Tiedättehän, että aina on työpaikalla joku tyyppi josta ei vaan yksinkertaisesti pidä? No mun työpaikka niitä on ihan muutama jopa. Mua niin suuresti v*tuttaa tyypit jotka ei tee töissä mitään. Kuitenkin tällä alalla pitäs kaikkien osallistua töihin yhtälailla, se tukee työssäjaksamista. Mua ottaa päähän tää yksi maailmankaikkeuden ärsyttävin pikkupomo! Tyttö on mua reippaasti nuorempi ja valmistunut vasta vuosi sitten ja suuntautuminenkaan ei opinnoissa ollut ihan tälle nykyiselle puolelle. Hänpä luulee tietävänsä kaiken, ja järjestelmällisesti tyrmää mun ehdotukset. Monesti kuitenkin esittää sitten nämä MINUN ehdotukseni ja ajatukseni esimiehelle. Arvatkaa syökö naista?! Sama henkilö esimiehen läsnäollessa sirkuttaa, tirkuttaa ja lässyttää asukkaille hymy kuussa asti. Esimiehen ollessa muualla, tää idiootti selailee vaan toimistossa jotain jonninjoutavia papereita, puhuu puhelimessa tai näprää puhelintaan. Usein tulee myös komentelemaan meitä "työläisiä" tärkeän näköisenä joku paperi kädessään tekemään hänen hommiaan, koska hänellä on joku törkeen tärkee juttu kesken. JUMANKAUTA MULLA HAJOO PÄÄ! Helppoohan se on jos olisi työpaikassa jossa "Mind your own business", mulle ois sillon ihan sama miten se aikansa käyttäis, muttakun tällä alalla tarttis tehdä yhteistyötä ja tukea työkaveria. Koitan lohduttautua sillä, että pakkohan esimiehenkin on nähdä toi jatkuva ruskeakielisyys. Ajattelin itse henkilökohtaisesti ottaa hiukan etäisyyttä tuohon työkaveriin olemalla yksinkertaisesti hiljaa.

HUOH! Kylläpä helpotti! Ihanaa kun voi suoltaa asiat johonkin ulos!

Saanen lähteä työvuoroon nyt tyynenä ;D

Nyt otetaan kova kiri!

Mä aion laihtua syntymäpäivääni mennessä alle 120 kiloon. The day on maaliskuun tokalla viikolla. Alkuvuosi on lähteny tosi hyvin käyntiin ruokapuolella, mutta liikunta on vähän niin ja näin. Mun alaselkä reistaa ja todella pahasti. Lihasrelaksanttien ja kipulääkkeiden varassa mennään. Töissä käyn silti, koska tiedän ettei sairasloma niinkään auta, sillä makaisin vaan sohvalla, joka taas ei edistä parantumista lainkaan. Töissä kuitenkin tulee kävelyä jatkuvasti. Eilinen treeni auttoi ihan oikeesti tohon selkäkipuunkin. Mutta tänään mä en taas saa itteeni liikkeelle ennen iltavuoroa.

Mua melkeen alkaa itkettään tää tilanne, sillä mun rahatilanne on tosi surkee, sillä olen tyhmyyksissäni tehnyt niin idioottimaisen työsopimuksen, jossa ei lue tunteja, ja nyt mulla on typeriä 6,5 tunnin päiviä. Sanomattakin selvää, ettei hoitsun palkalla noista tunneista saa tarpeeks tilille. Saikkuukaan en siis viitsi hakea. Vituttaa kyllä ihan huolella.

MIKSI mä en voi olla sellainen ihminen, joka herää joka aamu pirteänä ja energisenä? Kivuttomana ja tyytyväisenä? Miks muhun pitää sattua johonkin joka saatanan päivä?? olen niin kyllästynyt tähän sairauteen ja sairaana olemiseen. Yritän päivittäin hokea itselleni, etten ole sairas, ei ole kipuja, kyllä mä kestän, Burana on mun leipää ja Trexan ei okseta.

Mua huvita mikää tänää.

Maanantaipäivän blues

Ei vitsi mä oon kyllä ihan sekasin viikonpäivistä, olin aamulla ihan varma, että tänään on perjantai. Hohohoo... Vapaat alkoi, ja loppuviikosta sitten pariksi yöksi töihin.

Tänään pidän kyllä aivan takuulla lepopäivän! Muuten menee taas ihan överiks, niinkun tuossa joitain viikkoja sitten. Mä en tajua mikä hinku mulla on vetää aina tälläsii överikausia, että liikkuu niin että palaa loppuun. PIMEETÄ!

Tänään olen syönyt taas hiilaripainoitteisesti. Niin tyhmää. Aamulla en jaksanu herätä riittävän aikaisin puuron keittoa varten(mikropuuro, HYIYÖK), niin söin taikaruisporkkana-paahtista kalkkunametukalla ja kurkulla. Töihin evääks ruisleipää kalkkunametukalla ja kurkulla, sekä tyyliin vajaa desi kypsää makaronia ja kypsää jauhelihaa joku desi myös. Puolikkaan protskupatukan vedin kanssa jossain välissä. Illaksi oon nakittanut mieheni tekemään jotain tomaattista broiskujuttuu riisin kera. JES!

Nyt mä kellahdan kyllä hetkeks päivätorkuille, alkaa olee virta niin vähissä.

Palaillaan taas!

Asiaa kakasta ja sen vierestä

Anteeksi herkkähermoiset ja te jotka haluatte lukea vain sieviä juttuja :) Älä lue jos ei tosielämä kiinnosta. Tämä on vain ystävällinen varoitus. 

Mä kadun niin. Kadun jokaista viikonloppuna syötyä epäterveellistä suupalallista. Kadun liikkumattomuuttani. Kadun sitä etten ole juonut vettä kunnolla. MUN ON PAHA OLLA!! Hirveän käsittämätön vatsajumi, ilma kiertää, sattuu! Päätä särkee ja huimaa, en tosin tiedä miten se huimaus voisi liittyä mun kakkajumiin.... Ei edes kunnon ohjattu treeni auttanu mitään, meinas vaan yrjö tulla salin lattialle, koska olen niin täynnä! Aloitin iltapäivällä nestetankkauksen ja otin kovemmat aineet käyttöön. Aloitin taas kiloklubin käytön, ja tän päivän syömiset jäi tosi 1000 kaloriin. Liian vähän, aivan liian vähän. Pikkuhiljaa toivon saavani tämän ränsistyneen motivaationi kohdilleen ja päästä taas kirjoittamaan painonhallintablogia, näiden nykyisten parin epähallintapostauksen jälkeen. 

PT käyttäytyi tänään juuri niinkuin ajattelinkin. Lisää vastusta, ja kertoi mulle pari uutta juttua, joita en ole tiennyt, enkä käsitä miksei me alusta alkaen suunniteltu treenejä niin. Eli seuraavalla kerralla saan kolmijakoisen treenin. Selvitin kyllä aikaisemminkin ohjaajalleni, että vaikka mulla ois kuinka huono viikko, käyn sen 3 kertaa salilla. Jokin kommunikaatio-ongelma tässä on kyllä ollut jossain kohtaa. Hän kertoi ettei koko kropan treenistä ole hyötyä jos sen tekee useammin kuin 3 kertaa viikossa. Eipä siis ihme että uuvuin tuossa yhdessä kohtaan. Kävinhän joskus 4 kertaakin viikossa, plus aerobiset ryhmätunnit päälle. Spinnissä en oo taas käynyt muutamaan viikkoon, ja se näkyi! Ihan järkyttävää hengästymistä ja pahaa oloa. Tein itseni (ja vähän PT:nkin) kanssa diilin että varmasti käyn sen kerran viikossa spinnissä. Mulla on tavotteena tälle viikolle ainakin kaksi puolen tunnin kävelylenkkiä. 

Tein ihanan puolen tunnin venyttelyn tänään kotona. Kattelin netistä ohjeet, spotify päälle ja eikun venyttelemään. Mulla oli muuten vielä tuikkuja palamassa, ulkona alkoi jo hämärtymään. Oikein rentouttavaa.Valkkasin soittolistalle mm. 

• Gotye Somebody that i used to know
• Jenni Vartiainen Minä ja hän
• Jesse Kaikuranta Sun oon
• Anna Erikson Jos mulla olisi sydän
• Johanna Kurkela Oothan tässä vielä huomenna
• Chisu Sama nainen
• Anna Puu Säännöt rakkaudelle
• Scandinavian Music Group Hölmö rakkaus
• Irina Koko kuva

Keittelin sitten lohikeitot jota sain nauttia yksikseni siippani ollessa iltavuorossa. Lohikeiton teon lomassa rouskuttelin porkkanaa. Iltapalaks vedin parit klementtiinit, on muuten aivan loistavia tähän vuoden aikaan! Aamulla menikin sitten kaurapuurot raejuustolla ja ruispala kalkkunalla. Treenin jälkeen Profeel kaakaojuoma ja Leaderin proteiinipatukka vähän myöhemmin, kun en niin kerennyt mitään lounasta syömään. Kotiin tullessa pari hapankorppua ja kuppi kahvia. 

Odotan ensi viikkoa ihan hirveästi! Edessä kylpyläreissu, veronpalautukset ja kierros Ideaparkissa. Loppuviikosta odottelen siskoani kylään, mutta tää ei nyt ole ihan varmaa vielä. Pari muuttujaa vielä. Nyt pitäs vaan jaksaa kaks iltavuoroo, vapaa ja siihen vielä viis päivää armotonta työntekoo! 

Hei! Blogin kirjoittaminen auttoi, huomattava määrä kaasua vapautui juuri maapallon ilmakehään ja pelkään että jossain sataa tällä hetkellä kakkaa. 

Pikkujoulun jälkeen

Elämä jatkuu. Pikkujoulut olivat tylsähköt, mutta seura sitäkin parempaa. Lauantaina kärsittiin krapulasta ja sain uudet hiukset. Nyt kelpaa reenailla :D Ei paljoo tuu hiukset silmien eteen. Mulla ei oo ikinä ollut näin lyhyttä karvastoo yläpäässä. Näytän vissiinki aikuiselta. Eilinen meni ihan relatessa, sain perjantaina jonkun tanssivamman ilmeisesti polven ojentajaan, joka oireili koko lauantain. Autollakaan päässy ajamaan. Teinpä sitten kostoksi illalla lasagnee ;D Oli kyllä NIIIIN herkullista ja rasvaista ja kaikkea! Mutta mitä sitten? En mä sitä joka viikko tai kuukausi syö.

Tänään kävästiin Keski-Suomen suunnalla moikkaamassa isiä, siellä odottikin sitten kermainen suppilovahverokeitto, jota nautin maltillisesti jonkun desin verran, pääruokana poronkäristystä muuseineen ja paahdettuine juureksineen. Onneksi kyseessä ei ollut lempiruokani, joten kohteliaisuudesta söin vain hyvin vähän. Sain hienosti hämättyä ottamalla lautaselle runsaasti salaattia. Paikalla oli sisko perheineen ja mun isovanhemmat, vain mun pikkuveli puuttui joukosta, mutta hän valitettavasti oli jo joutunut tänään lähtemään kohti armeijan harmaita. Tuli nähtyä ihanaa siskonpoikaakin, joka on kasvanut aivan valtavasti viime kerrasta. Ihanan kiltti poika! Ei vierastanutkaan yhtään. Lisäs vaan mun vauvakuumetta. Huoh. Ehkä joskus sitten.

Oli muuten aivan ihanaa saada huomioita laihtumisesta. Näytän kuulemma siltä että olisin laihtunut 20 kiloa :D Miltä mä näytänkään -20 kg päästä, luuta ja nahkaa sitten vissiin.

Huomenna aloitan taas tiukan elämän ja kuntoilun, johan tässä tuli viikko melkein relattuakin ja levättyä, viime viikolla en sitten käynyt salilla kuin kaksi kertaa. Pakko se on vaan uskoa, ettei työssäkäyvä ihminen yksinkertaisesti pysty liikkumaan ja laihduttamaan tällä tahdilla. Ja mä kun ajattelin että mulla oli jotenkin nössö startti muutenkin. Huumettahan toi saleilu on, pakko myöntää.

Kotiin kun päästiin niin sain kauhean siivousvimman, piti jynssäillä vessa ja laittaa mies siivoamaan keittiöö. Sisustusvimma iski myös, ja kaivelin riihimäen lasipurkit esiin, somistin punaisilla nauhoilla ja törkkäsin tuikut palamaan. Joulu tekee tuloaan ;) Ihanaa. Odotan aina joulua, koska joulun jälkeen tietää että on taas lähempänä. Kevät ja valo. Pirteys. Rakkaus. Uusi elämä.

Sitäsuntätä-pohdintaa.

Jopas, lävähti tauluun -900g. Eipä ihme, listasin tänään viikon syömisiäni, eikä hyvältä näytä. En ole tällä viikolla syönyt kunnolla. Olen elänyt leivällä, puurolla, rahkalla, marjoilla ja hedelmillä. Toisaalta, enpähän oo syöny mitää epäterveellistä. Aika vähän oon kyllä saanu proteiineja. Täytyy loppuviikosta ottaa vähän vahinkoo takas ja syödä LIHAA. Mulla on ollu ihan käsittämätön himo maksamakkaraa kohtaa jo pari päivää. Voisin vaikka lyödä vetoa, että mulla on himppasen raudanpuutetta, tai sitten se aika kuusta. Vaikea aina arvioida milloin se aika on, koska mun kierto on epäsäännöllinen potenssiin miljoona. Varsinkin nyt kun mulla on tää uus elämä. 

Eilen pomo antoi ohjeeksi että viikonloppuna vapaillani minun täytyy mennä ulos ja vain käveleksimään, se kuulemma auttaa! ;D Sanoi myös että kun laihdutan, olen siksi väsynyt. Ei siis todellakaan ole työuupumusta. Justiisa joo. Mulla on kaikki ihan mielettömän hyvin, paitsi tuo työmäärä tökkii. Enkä mä ymmärrä  miten mä voisin olla väsynyt laihduttamisen takia, syön suht terveellisesti, liikun, mulla on harrastuksia (joihin en kylläkään pääse, koska työvuorotoiveissa ei oteta huomioon toiveita), siis mun elämä on aivan helvetin hyvässä jamassa nyt. 

Meneeköhän mulle sitten liian kovaa? Mun edellisessä elämässä mä en ikinä  harrastanu mitään, joskus aivan ala-asteen alussa kävin naisvoimistelijoissa, mutta sekin sitten jäi. Meiltä oli jotain 5 km maalta ihmisten ilmoille, ja yrittäjävanhempani eivät oikein olleet aktiivisia kuskaamaan meitä harrastuksiin. Tuon tien varrella ei ollut kevyenliikenteen väylää, saatika katuvaloja, ei sieltä pieni ihminen oikein pimeällä lähde kävellen/pyörällä harrastuksiin. Tulipa vaan tässä mieleen, että mehän just kesällä muutettiin samanmoiseen paikkaan, eli jos tässä lapsia ilmaantuu joskus, sama kuskailu se on itselläkin edessä. Eli siis palatakseni asiaan, elänkö nyt liian aktiivisesti? Jospa mulle ei sovellukaan aktiivinen elämäntapa ja laiskottelu onkin mun juttu? ... Höhöhöhööö! TUSKIN :D