Lupa haaveilla!

Se olis sitten viimeinen vapaapäivä ohi, ja huomenna takaisin arkeen :// 

Eilen kävin Keski-Suomessa sukuloimassa. Piiiiitkä reissu, väsytti ja nälätti kun ajelin kotiin päin. Eilinen meni muuten ihan putkeen syömisten osalta, lukuunottamatta kebappia salaatilla ja puolikasta vadelmamunkkia. Kepsuannos oli aika XXL-kokoo, söin ehkä puolet tai vähemmän. Aamulla mä söin puurot, eväänä mulla oli toissapäiväistä lohta ja salaattia. Ennen lähtöö vielä toi kepsuannos. Illalla söinkin sitten rahkaa, porkkanaa ja omenan. Hyvvee oli kaikki! 

Seuraavaksi mun tän aamun aktiviteetit! Aamupuuron jälkeen mulla oli se reumakontrolli TAYS:ssa. Veriarvot oli hyviä, maksakin voi hyvin. Eikä mulla mitään suurempia kipujakaan ole ollut. Normaalit kolotukset vaan. Olin jo eilen illalla päättänyt että NYT mä kysyn rohkeasti sitä vauva-asiaa. Että miten sitten toimitaan kun haluan lasta alkaa yrittämään. Asia oli simppeli, varoaika on 3 kk lääkkeen lopetuksen jälkeen. Hyvä homma. Oli muuten ihan eka kerta kun lääkärille puhun tosta lapsiasiasta. Kerroin sitten että haluan laihtua ennenkuin lähden edes yrittämään, ja muista ongelmista kuten mahdollisesta monirakkulaishommelista. Mua jännitti ihan helvetisti sen lääkärin reaktio. Se oli kannustava, tukeva. Eikä yhtään pelkäämäni "Et voi hankkia lapsia sairas läski!". Sanoi että on yvä jos laihdutan, mutta ei tarvitse kymmeniä kiloja. 10 kg tästä riittää. Ylipaino ei ole syy olla hankkimatta lapsia. Sanoi myös että sinuakin isommat ovat synnyttäneet terveitä lapsia. Kerroin siitä pelostani, että lapsesta tulee passiivinen telkkarin tuijottaja kun vanhemmat on tälläisiä. Lääkäri kertoi että lapsi itsessään kyllä aktivoi vanhemman, jos on muuten kaikki kunnossa perheessä. 

Arvatkaa mitä seuraavaksi? Mua alkoi itkettämään. Tuntui ihan siltä kuin suuren suuri raskas pilvi ois haihtunut mun sisältä. Vaikken vielä tiedäkään, onko mun mahdollista saada lapsia, niin helpotus siitä että ainakaa tuo terveydenhuollon ammattilainen ei pidä mua idioottina. Purin hampaita yhteen ja yritin olla itkemättä. Jouduin vielä käväsemään sh:n juttusilla, ja siinä ootellessa nielin kyyneleitä. Ne oli niitä ilon ja helpotuksen kyyneleitä. Mulla on nyt lupa haaveilla lapsesta. Tuntuu hienolta. 

Lääkärin jälkeen salille, siellä semmonen puoliks haaveileva reeni... Ei oikein ajatus pysynyt kasassa. Palkkapäivähän oli tosiaan tänään, ja siltä mun loppupäivän aktiviteetit näyttikin. Alusvaateliike Change, josta kävin ostamassa urheilurintsikoita... Olikin ihan mieletön tsägä! Tarjouksena rintsikat + alaosa ja kaupanpäälle samanlainen setti! Sikamaisen hyvä tuuri! 

Valitsin mustat ja valkoiset. Ostin myös uusimmat FIT ja FIT laihdu-lehdet.

Ikeassakin käytiin, kaiken muun roinan lisäksi ostin tommosii matkapulloja shampoille sun muille salia varten. Ihan huippuhienoo muuten talvella puristella isosta tuubista kokkareista jäätynyttä hoitoainetta... Nyt hävikki ei ole ainakaan niin suuri näissä pienissä pulloissa. 

Lindexillä kävin pyörähtämässä, mukaan tarttu violetinsävyinen ihanan pehmeä neule, -20% ! Sekä mustat pitkät reenihousut. Lindexiltä oon löytäny ehkä parhaimmat reenivaatteet tähän mennessä! 

VIelä en niitä uusia salikenkiä ettinyt, mutta etsintä jatkuu. 

Nyt kutsuu sauna! 

Mömmöpäivitys

Saikkua tuli haettua, tiesi jo eilen kun töihin ajeli ettei tästä mitään tuu. No töistä puhelua työterveyteen ja sain ajan jo samalle illalle. Lihasjumi diagnoosiksi ja Panacodia, Sirdaludia & Buranaa apteekista. Eli aikalailla tukka sekasin tässä ollaan oltu aamuviidestä saakka. Selkää pitää jumppailla joka toinen tunti. Kävellä pitäs, mutta ei tonne liukkauteen lähe hullukaan. Kävelyn pitäs olla töpöttämistä lyhyillä askelilla. No koen että "pyörän polkeminen" selällään ajaa saman asian. Olen myöskin rentoillut jumppapallon päällä. Onneksi se ei nyt sitten mitään sen vakavampaa olekaan. Ehkä. Mulla on vaan ilmeisesti niin jumissa toi alaosasto pakaroita myöten. Jokohan sitä antais periksi ja menis rahatilanteen salliessa sinne hierojalle? Mut yyyyiiih, en mä haluu et kukaa randomhieroja koskettelee mun pakaroita.

Tähän väliin haluun sanoa, että jos tätä mun blogia lukee vielä joku sairaasti ylipainoinen muuten terve, niin nyt on sulla se hetki aloittaa elämäntapamuutos. Tee se nyt äläkä enää mieti! Se voi olla pian liian myöhäistä... Itseäni harmittaa aivan helvetisti kun en silloin ennen reuman puhkeamista tajunnut liikunnan ja terveellisen elämän ihanuutta ja sitä, kuinka paljon sitä nyt haluan ja kuinka paljon käytän energiaani, aikaani ja elämääni sen tavoitteluun. Laihuus, hoikkuus, normaalipaino ei tee onnelliseksi todellakaan. Mutta ethän olisi ajautunut lukemaan laihdutusblogiani sen takia että olisit muka tyytyväinen kiloihisi? Takaan että jokainen menetetty kilo, jokainen uusi omaksuttu terveellinen tapa tekee susta parempivointisen. Mä sanoisin olevani onnellinen ihminen lihavanakin, mutten tyytyväinen itseeni. Mielestäni onnellinen voi olla myöskin ihminen jolla on negatiivisia mielipiteitä itsestään, varsinkin jos ne ovat aivan paikkaansa pitäviä. Jokainen näkevä ihminen tietää, että olen ylipainoinen ja jokainen järjen omistava ihminen tiedostaa että mulla ei voi olla hyvä olo tän kaiken massan kanssa. Ei olekaan. Kyllä mulla nyt on paaaaljon kivempi olla, kun oon saanut vähän painoa alaspäin. Miltä se sitten tuntuukin kun se on oikeesti alhaalla? Huh! olipahan purkaus! TEKI HYVÄÄ!

Eilen söin tosi vähän, ei oikein meinaa maistua, kun ei mitään teekään. Tänään oon syöny aamukuudelta aamupuuron ja ruisleivän, kohta vetäisen varmaankin jotain proteiiniä. Jos illalla sitten sais oikeeta ruokaa. Vaikka himoitsemaani lehtipiviä salaatin kera. Hahah, kylläpä alkoikin maha muriseen, hirvee meteli.

Mulla ois ihan hirvee himo päästä salille, tietenkin nyt kun se on kielletty. Mun täytyy vaan tyytyä kikkailemaan ruokavalion kanssa. Ihan törkeen tärkeetä päästä maaliskuuksi sinne 120kg. Sitten seuraavaksi syyskuuksi 110kg ja ensi jouluksi 100 kg. Uskoisin että vuoden päästä uusi elämäntapa alkaa olla aikalailla hansikkaassa. 94 kiloa on mun päätavoite joskus vuodelle 2014. 94 kilon painoisena oon vaan lievästi lihava, eli uskoakseni normaali suomalainen? :D Normaalipainoon mulla olisi pudotettavaa 49 kiloa. Se on täysin utopistinen ajatus, eikä oikeastaan kiinnosta mua tällä hetkellä laisinkaan. Tavoitteeni 94 kg on myös raja, joka mun pitää ylittää että voisin aloittaa perheenperustamisen. Se on myös monissa sairaanhoitopiireissä rajana lapsettomuushoitoihin.

Nyt mun on taas hetkeks mentävä jumppaileen :) Jatkampa taas pohdintoja tuonnempana :) Kivaa päivänjatkoa!