Makea kipu perskannikoissa

Enpä vuosi sitten olisi uskonut, että mun perse voi joskus olla niin kipee että istuutuminen voi olla työn ja tuskan takana. Nyt on siis aika hidastaa muutamaksi minuutiksi ja miettiä mitä kaikkea mä olen JO saavuttanut, eikä ajatella sitä, että nyt menee vähän huonommin.
Olen saavuttanut:

1. Vyötärön ympäriltä on lähtenyt kolmisenkymmentä senttiä
2. Paino on pudonnut lähes 14 kiloa.
3. Jaksan polkea 10 km kuntopyörällä alle 20 minuutissa, eikä millään lällyvastuksella.
4. Mulla on hauikset.
5. Mun kaulasta ja niskasta on varmaan lähtenyt 5 kiloa rasvaa
6. Ruokavalioni on muuttunut ainakin 80 %
7. Liikun tyyliin 200% enemmän kuin ennen

Musta mä oon saavuttanut aika paljon. Miks mun tarttis pudottaa painoa yhtä nopeesti kuin jotkut toiset? Miks mun pitäs syödä keitettyja kasviksia koska en tykkää niistä? Aionko mä tosiaan koko loppuelämäni syödä keitettyjä kasviksia ja yökkäillä? Hei oikeesti, ei oo järkee! Siispä aion lopettaa tähän ja aion syödä loppuelämäni pizzaa, sipsejä ja karkkeja, aion myös juoda överikännit joka vapaapäivä. No ei vais :D

Eilen kävin tekemässä jalkatreenin, painoja sain nostaa yllättäen aika reippaasti, ilmeisesti viime viikon  pienet pyöräilyt olivat asiaan vaikuttaneet. Syömiset on menny ihan ok, oon lisännyt aamupäivään enemmän ruokaa, ettei mun tarttis illalla ahmia. Lisätty ruoka on ollut aamupalan ja lounaan väliin rahkapurkki ananaksen kanssa. Eilisen kiloklubin pallukat näytti tosin keltaista(NIIN, sipulikin ON kasvis!), lukuunottamatta vihreetä herkkupallukkaa. Ostin eilen myös sokeroimatonta mehukeittoo, täytyy nyt alkaa totutteleen siihen. Mua kauhistuttaa ajatus mehukeitosta mun aamupuuron kanssa. Yih! Makeaa aamulla, yök! Jos sitä nyt sitten Superdieetillä joutuu nieleksimään, en aio sitä sotkea muuhun kuin rahkaan, tai sitten ihan vaan lasista juomalla.

Fyssarilla käynti oli vähän yhtä tyhjän kanssa, sillä ei sillä ollut keinoja mun auttamiseen. Passitti vaan mut eteenpäin toisenlaiseen fysioterapiaan, sellaselle jolla on joku omt-tutkinto, joka siis voisi niksauttaa mahdollisen kiertyneen nikaman paikoilleen. Selvisi että mulla on konttoristin niska, eli mun pää on etukenossa ja selkärangassa lapaluiden välissä joku siihen liittyvä patti. Oikea hartia on ylempänä sekä vasen lantio, joka johtuu siitä reumalääkärin aiemmin toteamasta skolioosista. Fyssari sanoi että ton selän suhteen mä en voi muuta tehdä, kuin pudottaa painoa, liikunta on jo ok. Eli nyt sitten vaan pudotellaan sitä painoo... Helppoo!

Huomasimpa just että oonpas saanu uusia lukijoita! Tervetuloa mukaan! Kommentoida saa!

Kattelen tässä samalla tota eilistä Jutta-ohjelmaa, niin muakin oikeesti alkaa epäilyttää mun kykeneminen aamuaerobiseen. Me asutaan täällä takahikiällä, eikä meillä ees oo katuvaloja. Ei mua kauheesti kiinnosta lähtee kävelylle klo 4.30 aamulla kävelylle tonne pimeään metsikköön. Hrrrh! Ehkä sitten keväämmällä :) Kesällä aivan varmasti, ja ainakin kun lumet sulaa, niin sitten pyörällä! Samapa se kai on, polkasenko mä unenpöpperössä tossa kuntopyörällä sen 45 min vai kävelenkö peloissani pissat housussa tuolla pimeessä? Ja kuten tossa yks päivä totesin, en oo ulkoillu koko talvena, enkä aiokaan. Ehkä sitten kun se aurinko oikeesti alkaa paistamaan enkä mä palellu tonne ulos.

Vielä ens viikko "armonaikaa" ennen Superdieettiä. Vielä ens viikko aikaa asennoitua. Ens viikon lauantaina mä juhlin! Luvassa musikaalia ja ravintolaa hyvässä seurassa. Saamme vieraita tuolta Keski-Suomen perukoilta, ja parivaljakon naispuolinenkin halus lähtee perjantaina mun kanssa salille, no niin, mennään sitten! FORZA!

Ahmimispeikko kylässä

Oon tänään possuttanu makean nälkääni kolme omenaa ja kaksi klementtiiniä. Mussutin myös näkkileipää useamman(2) palasen ja päivälliseksi ahmaisin thaikuution, en oo pystyny kahteen päivään tekeen ittelleni oikeeta ruokaa sillä toi selkäkipu on niin julman kovaa! Pidän siis huolen siitä, että huomenna paino on varmasti noussut. Mut hei, vettä oon juonu 3 litraa! KiloKlubin pallukatkin näyttäs vihreetä, kaloreita mennyt kurkusta alas noin 1600, eilen meni 1800. Eli plussan puolella ollaan näin alkuviikosta aika reippaasti. Mulla on vaan niin tylsää että pitää syödä. Huomenna mä yritän jo vähän liikkua, olen aika varma että pystyn nitkuttelee vähän tolla kuntopyörällä. HAHAA, nitkuttelin viis minuuttia pyörällä juuri. Hyvin kesti paikat eikä tuntunut kipua.

Huomenna mä syön terveellisesti ja paljon kasviksia. Ihan varmasti!

Mä tarttisin nyt jonkun motivointipläjäyksen asap!

Ei hitto, kun aloin kirjottaa tätä postausta, mulla oli mielessä tosi syvällistä juttua läskeistä, mutta mä unohdin tietysti sen.

Uus yritys huomenissa siis!

Lääkärikäynti, osa 3.

Viikko sairaslomaa, kun tällä kertaa en enää saanut edes sormia lattiaan. Mieskin joutui pukemaan mulle aamulla housut. Mitään pullistumaan viittaavaa ei ollut, edelleen niitä lihaksia syytellään. Tämä lääkäri oli sitä mieltä että mun keskivartalon lihakset on niin surkeet, ettei niillä pidetä kroppaa pystyssä. Mulla on myös paha notko tuossa selässä, sekä ilmeisesti toinen jalka lyhyempi kuin toinen. Sain lähetteen fyssarille x 5. Arcoxiaa ja Sirdaludia. Viimeksi sain tota Arcoxiaa reumakipuihin, otin kerran ja totesin ettei oo mun juttu. Mutta tänään mun kivut on sitä luokkaa, että oli pelko mikä hyvänsä, kokeillaan sitä nyt. 

Mua ihmetyttää tossa lihasjutussa se, että oonko mä perkele pysyny aikasemmin pystyssä vaan niitten läskien varassa? Mun vyötäröltähän on lähtenyt se 30 cm. Muistelen että jossain vaiheessa hyödynsin mahamakkaroita kumartuessa, nojasin siis mahallani reisiin. Ei paljoo tarvinu selkälihaksia.

Oli eka lääkäri joka ihan fyysisesti tutki mut. Eli alusvaatteissa sain siellä hillua. Kiva lääkäri, ja ehdottomasti varaan sille uudelleenkin ajan jos jotain tulee. Se sai ihan hirveet kiksit mun laihduttamisesta ja alkoi jutteleen kaikkea suurimmasta pudottajasta asti, kuinka joku mies laihdutti siinä sarjassa 100 kg ja kuinka kaikki on mahdollista. Kertoi myös että parin vuoden päästä olen todennäköisesti normaalipainoinen ja jaksan vaan pudotella tätä painoa. Myönsi myös että helppoa se ei tule olemaan. Sanoi myös että plastiikkakirurgille pääsis siinä vaiheessa kun painaa 80 kiloa, kun nyt jo näkyy että venynyttä nahkaa on runsaasti. Tarjosi myös ravitsemusterapeutin konsultaatioo, mutta kerroin tietäväni tässä vaiheessa riittävästi ravitsemuksesta, eniten kaikki on vaan omasta viitsimisestä kiinni. 

Kaikenkaikkiaan hyvin mielenkiintoinen kokemus ja kannustava. 

Tänään mua on eniten harmittanut se, etten oo laiha, sillä silloin voisin syödä karkkia tylsyyteen. Mun karkkeihin kuuluu tänään klementtiinit ja omenat. Kyllä niistäkin lohturuuaksi on. Käytiin subissa syömässä, 15 cm kokojyvä kanateriaki, ei kastikkeita, mies ehti ottaa siihen juustoa ennenkuin ehdin kieltämään :/ Ostin mä kaupasta sisu-askin, mutta onnistuin jo kadottamaan sen. No säästyinpä ilmavaivoilta. 

Hohhoijaa! Nyt pääsis taas päikkäreille! 

Selkäkipu, check! Flunssa, check!

Nyt mä oon niin lähellä sitä hetkeä, että lähden hakemaan pöydän täyteen kaikkee paskaa. Selkäkipu is back! Flunssakin jysäytti eilen illalla mahtavat lonkeronsa mun limakalvoille. Nyt ei jaksa. Huomenissa lääkäriin valittamaan tästä. Pakkohan nyt on jotenkin jotakin jo alkaa tutkimaan, kun kolmatta kertaa menee samasta asiasta valittamaan. Kiitos ja hei.

Venyttele, venyttele!

Polkasin tuossa iltapalaksi 10 km aikaan 20:40. Ihan jees aika mulle. Oonki polkenu tota Karhua pitkin päivää ja venytelly sen jälkeen. Voin vaan kertoo ettei helpotusta tunnu kyllä missään.

Päivälliseks hotkasin salaatin, tosin alko jossai vaiheessa tökkiin sekin.

Fb:ssä käytiin kova keskustelu banaanin kuulumisesta laihduttajan ruokavalioon. Mielestäni se sinne kuuluu, kunhan kalorit pysyvät aisoissa. Perustelin myös kantani sillä, että aion syödä banaaneja koko loppuelämäni, enkä aio niistä siis luopua. Aika paljon kyllä saa nyt "neuvoja" kun julkisesti olen kertonut laihduttavani. Tuntuu että mua kytätään, mutta sehän ei niin mitään haittaa :D Ärsyttää vaan jos mua tullaan käskemään ja joku LAIHA ihminen tulee kertomaan mulle mitä pitää syödä ja mitä ei. Ja kuinka pitää asiat tehdä. Nytkin valittaessani selkäongelmia, mulle tullaan kertomaan että venyttele. NO HEI HALOO! Tietystihän koska olen lihava, makaan vaan sohvalla enkä tee selkäkivulleni mitään. Joskus mua vaan ihmetyttää ihmisten yksinkertaisuus.

Mä jään innolla odotteleen koska mulle seuraavan kerran tyrkytetään jotain pussidieettiä! Se on tapahtunut jo kolme kertaa. Lohduttavaa.

Mömmöpäivitys

Saikkua tuli haettua, tiesi jo eilen kun töihin ajeli ettei tästä mitään tuu. No töistä puhelua työterveyteen ja sain ajan jo samalle illalle. Lihasjumi diagnoosiksi ja Panacodia, Sirdaludia & Buranaa apteekista. Eli aikalailla tukka sekasin tässä ollaan oltu aamuviidestä saakka. Selkää pitää jumppailla joka toinen tunti. Kävellä pitäs, mutta ei tonne liukkauteen lähe hullukaan. Kävelyn pitäs olla töpöttämistä lyhyillä askelilla. No koen että "pyörän polkeminen" selällään ajaa saman asian. Olen myöskin rentoillut jumppapallon päällä. Onneksi se ei nyt sitten mitään sen vakavampaa olekaan. Ehkä. Mulla on vaan ilmeisesti niin jumissa toi alaosasto pakaroita myöten. Jokohan sitä antais periksi ja menis rahatilanteen salliessa sinne hierojalle? Mut yyyyiiih, en mä haluu et kukaa randomhieroja koskettelee mun pakaroita.

Tähän väliin haluun sanoa, että jos tätä mun blogia lukee vielä joku sairaasti ylipainoinen muuten terve, niin nyt on sulla se hetki aloittaa elämäntapamuutos. Tee se nyt äläkä enää mieti! Se voi olla pian liian myöhäistä... Itseäni harmittaa aivan helvetisti kun en silloin ennen reuman puhkeamista tajunnut liikunnan ja terveellisen elämän ihanuutta ja sitä, kuinka paljon sitä nyt haluan ja kuinka paljon käytän energiaani, aikaani ja elämääni sen tavoitteluun. Laihuus, hoikkuus, normaalipaino ei tee onnelliseksi todellakaan. Mutta ethän olisi ajautunut lukemaan laihdutusblogiani sen takia että olisit muka tyytyväinen kiloihisi? Takaan että jokainen menetetty kilo, jokainen uusi omaksuttu terveellinen tapa tekee susta parempivointisen. Mä sanoisin olevani onnellinen ihminen lihavanakin, mutten tyytyväinen itseeni. Mielestäni onnellinen voi olla myöskin ihminen jolla on negatiivisia mielipiteitä itsestään, varsinkin jos ne ovat aivan paikkaansa pitäviä. Jokainen näkevä ihminen tietää, että olen ylipainoinen ja jokainen järjen omistava ihminen tiedostaa että mulla ei voi olla hyvä olo tän kaiken massan kanssa. Ei olekaan. Kyllä mulla nyt on paaaaljon kivempi olla, kun oon saanut vähän painoa alaspäin. Miltä se sitten tuntuukin kun se on oikeesti alhaalla? Huh! olipahan purkaus! TEKI HYVÄÄ!

Eilen söin tosi vähän, ei oikein meinaa maistua, kun ei mitään teekään. Tänään oon syöny aamukuudelta aamupuuron ja ruisleivän, kohta vetäisen varmaankin jotain proteiiniä. Jos illalla sitten sais oikeeta ruokaa. Vaikka himoitsemaani lehtipiviä salaatin kera. Hahah, kylläpä alkoikin maha muriseen, hirvee meteli.

Mulla ois ihan hirvee himo päästä salille, tietenkin nyt kun se on kielletty. Mun täytyy vaan tyytyä kikkailemaan ruokavalion kanssa. Ihan törkeen tärkeetä päästä maaliskuuksi sinne 120kg. Sitten seuraavaksi syyskuuksi 110kg ja ensi jouluksi 100 kg. Uskoisin että vuoden päästä uusi elämäntapa alkaa olla aikalailla hansikkaassa. 94 kiloa on mun päätavoite joskus vuodelle 2014. 94 kilon painoisena oon vaan lievästi lihava, eli uskoakseni normaali suomalainen? :D Normaalipainoon mulla olisi pudotettavaa 49 kiloa. Se on täysin utopistinen ajatus, eikä oikeastaan kiinnosta mua tällä hetkellä laisinkaan. Tavoitteeni 94 kg on myös raja, joka mun pitää ylittää että voisin aloittaa perheenperustamisen. Se on myös monissa sairaanhoitopiireissä rajana lapsettomuushoitoihin.

Nyt mun on taas hetkeks mentävä jumppaileen :) Jatkampa taas pohdintoja tuonnempana :) Kivaa päivänjatkoa!