Enpä vuosi sitten olisi uskonut, että mun perse voi joskus olla niin kipee että istuutuminen voi olla työn ja tuskan takana. Nyt on siis aika hidastaa muutamaksi minuutiksi ja miettiä mitä kaikkea mä olen JO saavuttanut, eikä ajatella sitä, että nyt menee vähän huonommin.
Olen saavuttanut:
1. Vyötärön ympäriltä on lähtenyt kolmisenkymmentä senttiä
2. Paino on pudonnut lähes 14 kiloa.
3. Jaksan polkea 10 km kuntopyörällä alle 20 minuutissa, eikä millään lällyvastuksella.
4. Mulla on hauikset.
5. Mun kaulasta ja niskasta on varmaan lähtenyt 5 kiloa rasvaa
6. Ruokavalioni on muuttunut ainakin 80 %
7. Liikun tyyliin 200% enemmän kuin ennen
Musta mä oon saavuttanut aika paljon. Miks mun tarttis pudottaa painoa yhtä nopeesti kuin jotkut toiset? Miks mun pitäs syödä keitettyja kasviksia koska en tykkää niistä? Aionko mä tosiaan koko loppuelämäni syödä keitettyjä kasviksia ja yökkäillä? Hei oikeesti, ei oo järkee! Siispä aion lopettaa tähän ja aion syödä loppuelämäni pizzaa, sipsejä ja karkkeja, aion myös juoda överikännit joka vapaapäivä. No ei vais :D
Eilen kävin tekemässä jalkatreenin, painoja sain nostaa yllättäen aika reippaasti, ilmeisesti viime viikon pienet pyöräilyt olivat asiaan vaikuttaneet. Syömiset on menny ihan ok, oon lisännyt aamupäivään enemmän ruokaa, ettei mun tarttis illalla ahmia. Lisätty ruoka on ollut aamupalan ja lounaan väliin rahkapurkki ananaksen kanssa. Eilisen kiloklubin pallukat näytti tosin keltaista(NIIN, sipulikin ON kasvis!), lukuunottamatta vihreetä herkkupallukkaa. Ostin eilen myös sokeroimatonta mehukeittoo, täytyy nyt alkaa totutteleen siihen. Mua kauhistuttaa ajatus mehukeitosta mun aamupuuron kanssa. Yih! Makeaa aamulla, yök! Jos sitä nyt sitten Superdieetillä joutuu nieleksimään, en aio sitä sotkea muuhun kuin rahkaan, tai sitten ihan vaan lasista juomalla.
Fyssarilla käynti oli vähän yhtä tyhjän kanssa, sillä ei sillä ollut keinoja mun auttamiseen. Passitti vaan mut eteenpäin toisenlaiseen fysioterapiaan, sellaselle jolla on joku omt-tutkinto, joka siis voisi niksauttaa mahdollisen kiertyneen nikaman paikoilleen. Selvisi että mulla on konttoristin niska, eli mun pää on etukenossa ja selkärangassa lapaluiden välissä joku siihen liittyvä patti. Oikea hartia on ylempänä sekä vasen lantio, joka johtuu siitä reumalääkärin aiemmin toteamasta skolioosista. Fyssari sanoi että ton selän suhteen mä en voi muuta tehdä, kuin pudottaa painoa, liikunta on jo ok. Eli nyt sitten vaan pudotellaan sitä painoo... Helppoo!
Huomasimpa just että oonpas saanu uusia lukijoita! Tervetuloa mukaan! Kommentoida saa!
Kattelen tässä samalla tota eilistä Jutta-ohjelmaa, niin muakin oikeesti alkaa epäilyttää mun kykeneminen aamuaerobiseen. Me asutaan täällä takahikiällä, eikä meillä ees oo katuvaloja. Ei mua kauheesti kiinnosta lähtee kävelylle klo 4.30 aamulla kävelylle tonne pimeään metsikköön. Hrrrh! Ehkä sitten keväämmällä :) Kesällä aivan varmasti, ja ainakin kun lumet sulaa, niin sitten pyörällä! Samapa se kai on, polkasenko mä unenpöpperössä tossa kuntopyörällä sen 45 min vai kävelenkö peloissani pissat housussa tuolla pimeessä? Ja kuten tossa yks päivä totesin, en oo ulkoillu koko talvena, enkä aiokaan. Ehkä sitten kun se aurinko oikeesti alkaa paistamaan enkä mä palellu tonne ulos.
Vielä ens viikko "armonaikaa" ennen Superdieettiä. Vielä ens viikko aikaa asennoitua. Ens viikon lauantaina mä juhlin! Luvassa musikaalia ja ravintolaa hyvässä seurassa. Saamme vieraita tuolta Keski-Suomen perukoilta, ja parivaljakon naispuolinenkin halus lähtee perjantaina mun kanssa salille, no niin, mennään sitten! FORZA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti