Paino jumii ja muutenkin mieli matalalla. Ärsyttää ihan kaikki. Mieskin osaa olla yks ääliö. Tekee kaiken väärin ja herranjumala sentään, oli käyttänyt tiskiharjaa väärin :D Kyllähän tää mun elämänmuutos tuo muutoksia myös parisuhteen saralla. Ärsyttää ihan sikana, kun toi herra ei ymmärrä itse elämänmuutoksen tärkeyttä. Eli meillä tehdään kahdet ruuat. Samaa leipää sentään voidaan syödä. Tänäänhän oli aamulla perussapuskaa, eli kaurapuuroa, rypsiöljyä ja raejuustoa. Miehellä pelkkä kaurapuuro. Ei suostu edes mun annoksesta maistamaan miltä maistuu raejuusto puuron seassa. Lähdettiin sitten kaupoille ennen miehen iltavuoroa. NOH. Sillä reissullahan täytyy käydä kahvilassa kahvilla... ja kahvin kanssahan täytyy jotain syödä, mieheni mielestä. Minä muljauttelin silmiäni ja sanoin että sähän just söit, onks sulla taas nälkä? Mieheni vastasi että kyllä kahvin kanssa tarvitsee jotain olla, ja valitsi iiiison kroissantin. Pyörittelin siis edelleen silmiäni ja valitsin kahvin maidolla. Mulle ei mitenkään ole välttämättömyys aina syödä teen/kahvin kanssa jotain. Mua niin aivostuttaa toi vanha tapa, että kahvin kanssa tarvitsee olla jotain mussutettavaa ja sitten varsinkin nämä mummelit sun muut, loukkaantuvat jossei tarjotut pullat kelpaa. Eiköhän olisi aika muuttaa tuota tapaa, että sosiaalisiin tilanteisiin liittyy aina se ruoka?
Mulla on nyt tän elämänmuutoksen aikana kuukautiset hävinneet suht tehokkaasti. Mullahan on kyllä aina ollut tosi epäsäännöllinen kierto, ennen projektin aloittamista menkat tuli suht normaalisti. Jotenkin epäilen että nyt ne ois tulossa. Ärsytys- ja vittuuntumiskäyrä on katossa, mikään ei kiinnosta, nännit on kipeet ja paino ei laske. Niin, ja naama on alkanut kukkimaan. Hormonit, hormonit... Raskaana en todennäköisesti ole, sillä en ole tullut raskaaksi ikinä. Ja trust me, sitä on yritetty. Ylipaino selvästi vaikeuttaa mun raskaaksi tulemisen. Eipä sillä, en mä lasta nyt haluaisikaan. Miten mä pystyisin pitämään huolta lapsesta, jossen jaksa pitää huolta itsestänikään? Viitaten siis siihen, että olen päästänyt itseni näin ruokottomaan kuntoon, lihomaan läskikasaksi. En nyt sitten tarkoita sitä, että jokainen lihava äiti olisi huono äiti. Tämä on vaan mun mielipide koskien omaa lihomistani ja lasten tekemistä.
Paino ei ole tippunut viime viikosta, ei tosin noussutkaan. Eihän mun punnituspäivä kyllä ees tänään ollutkaan.. vaan keskiviikkona. Mutten malttanut tällä kertaa. Tosin mulla on ollut tässä vähän ummetustakin, että voi olla iso satsi kamaa suolistossakin painoo tekemässä. Kuitua syön tarpeeksi ja juon 2-3 litraa vettä päivässä, riippuen siitä kuinka paljon kittaan teetä.
Tulinpa muuten tuossa ajatelleeksi, että viime toukokuussahan mittailin itseäni töissä ja painoin vielä rapiat 144kg. Tänään painan 135kg. Tässä alkaa olemaan siis 10 kiloa hukassa. Mittailin tänään vyötärönkin... 125cm. Se tekee -20 cm vyötäröltä! Se isoin makkara mitä aloin mittaamaan, ei enää ole isoin makkara. Vaan mun vatsa on valahtanut ihme lerpaksi tuohon melkein reisien päälle. Hieno fiilis muuten spinningissä, kun vatsaläskit makaa reisien päällä! Alavatsassa on siis vielä ainesta ennätystenkirjaan. Tosi ruman näköistä.
Illasta ois ohjelmassa puolentunnin spinni, ja sen jälkeen 45 min gymcircuit. Tiistaina onkin ekan työpäivän jälkeen kiire pt-tapaamiselle. Keskiviikkona kokeilen VIIMEINKIN bodybalancee ennen iltavuoroa. Loppuviikolle pitäis sijoittaa vielä pari salitreeniä ja ainaki yks aerobinen. Oon tosi laiska tekee noita aerobisia, mulla kuuluu treeniin aina 20 min aerobista liikuntaa ja noin 40-50 min salitreeniä. Joskus vedän sen 30 min. Viime viikolla tuli käveltyä. ULKONA, hyi. On kylmä, ja vähenevä läskinmäärä ei enää lämmitä niinkuin ennen :( ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti