Lunta satelee hiljalleen. Talvi on tulossa. Henkilökohtaisesti INHOAN talvea, se kylmä ja lumi ei oo mun juttu. Musta on paljon mukavampaa kun aurinko paistaa ja ulkona voi kävellä ilman riskiä siitä että jysäyttää takapuolensa jäähän.
Iloisempiin uutisiin. Viikon painotulos -0,9kg. Nyt siis jäljellä 133,8 kg ihanaa olemustani. Vyötärön ympärys kaventunut parilla sentillä. Uusi loistokas lukema 123cm. Ajattelin kyllä vaihtaa tuota mittauskohtaa, sillä vyötäröltä alaspäin losahtaneet läskimakkarat kaipaa tiirailua. Olen niin laiska etten viitsi mittailla käsivarsia, reisiä tai muita paikkoja. On vaan helppoa joka keskiviikkoaamu käväistä puntarilla, ilostua/vihastua ja napata vyötäröltä sentit.
Tällä viikolla tehtiin pt:n kanssa PowerPlatella 45 min treeni, ja voi jee kuinka kipeä olin eilen. Siis aivan uskomattoman tehokas laite. Hiki kyllä valui liikkeitä tehdessä, ja lihaksia poltti niin että itku meinas päästä. Eilen sitten käväsin tekemässä treenin itsekseni hirmusen kipeillä lihaksilla. No, sanomattakin selvää että kotiin päästyäni liikkuminen oli hyvin heikkoa. Piti oikeasti ottaa ihan buranaa että sain nukuttua. Tiedänpä seuraavalla kerralla sitten paremmin, pidän sen palauttavan päivän tommosen treenin jälkeen. Tänään mulla on lepopäivä, käväsen vaan salilla heittämässä juoksumatolla jonkun sortin aerobisen ja siitä sitten puolen tunnin venyttelyyn. Huomenna onkin viikon ainoa vapaapäivä ja aamusta spinning! Jesh! En maanantaina päässyt polkemaan, sillä iski saikkua reumatohtorin toimesta. Tuikkas kortisonipiikin ranteeseen. Sain samalla ajan ENMG-tutkimukseen, josko ois hermopinnettä ranteissa. Toivon todella että käsieni kipu olisi just tota hermopinnettä, sillä sen helpottaminen on todella helppo kirurginen toimenpide. Samalla sain b-lausunnon kuntoutuskurssia varten. Tosi jees! Vaikka mulla alkaakin olee tää fyysinen kuntoutuminen ihan hallussa, pääkopan sisällä olevat asiat tätä sairautta kohtaan ovat suuria ja vaativat vielä työtä.
Ravitsemusasiat sujuvat tosi hyvin, 1500 kalorin molemmin puolin tässä on menty jo pari kuukautta. Salaatit ei nyt nappaa, mieluummin syön keittoja. Onpahan ainakin lämpimämpää. Muuten ruokailurytmi on tasapainottunut aika tyydyttävästi. Aamupuuro tulee jo sen kummemmin ajattelematta. Meillä ei mies ole muistanut ostaa raejuustoa mulle, joten on tuntunut tosi oudolta vetää aamupuuroo ilman sitä. Nälkä on tullut aikaisemmin. Viikonloppuna tuli syöpöteltyä mukarunsaasti, enkä sitten viitsinyt kirjailla niitä kiloklubiin vaan jätin kirjailut maanantaille. No kirjatessani huomasin, ettei kalorit edes ylittäneet 2000. Nykyään joku pieni ylimääräinen ja tarpeeton syöminen tuntuu tosi isolta jutulta, vaikkei todellisuudessa edes ole. Perusruokaa sentään syötiin, ehkä lasi viiniä ja juustoa, sekä poppareita saattoi suuhun eksyä. Maltilllisesti kuitenkin. En rohmunnut ja ahminut niinkuin viimeistä päivää elettäis. Oli mulla viime viikolla karkkipäiväkin. Söin 150g Pandan dark-suklaapussihässäkän. Oli taivaallista. Karkit maistuu makeammalta kun niitä ei syö joka päivä, ihmeellistä.
Töissä menee kehnosti, en oikein sopeudu ja kotiudu tuohon työpaikkaan. Tekemistä pitäis olla enemmän, en oo tottunut laiskottelemaan ja vetelehtimään. Muutenkin tuli pomon taholta sellaista viestiä, että maku meni koko duunista. Alunperin hain tuonne vakkariksi, sainkin vuoden sijaisuuden. Enää en edes halua sitä vakkaripaikkaa. Olenkin ensi maanantaina menossa työhaastatteluun toiseen paikkaan. Toivotaan että nappais.
Jaa, sitä lunta näyttäs nyt tulevan ihan reippaasti. Ulkorakennuksen katto ihan valkea jo. Pyhpah!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti