Sali x 2, CHECK!
Aerobinen x 1, jaiks, tulee aerobinen vkloppu!
Venyttely x 2, yks siis vielä jäljellä!
Alottelin sen päänuppilääkityksen. Lueskelin tietysti alkuun kaikkee hirveetä netistä ennenku alotin koko lääkkeen. Kaks päivää nyt ottanut sitä, eikä kovastikaan oo sivuvaikutuksia. Vähän tuntuu päässä hassulta, huimaa. Mä en tiedä onks tää jotain lumevaikutusta, mutta musta tuntuu jo ehkä vähän keveämmältä tuolla ajatuksissa... Eilen kun menin nukkumaan, niin kädet ja jalat tuntuivat elävän ihan omaa elämäänsä. Oli vaikea nukahtaa kun ei voinut pitkään maata samassa asennossa. Eilen juttelin isäni kanssa puhelimessa tästä masennusasiasta, tuntui että se tais tajuta tän homman kun kerroin että itku tulee vaikkei ole mitään syytä. Keskusteltiin siitä, miksen ole aikaisemmin mennyt lääkäriin. Arveli mun ajatelleen silloin liikaa siskoni sairautta ja sairastamista. Hällä on siis kaksisuuntainen mielialahäiriö, joten arvata saattaa, ettei minun pienet alakulot ole mitään sen rinnalla. Enkä mä varmasti ole halunnut ketään silloin huolestuttaakaan omilla pienillä asioillani. Mä oon ollu se vahva ihminen, eikä moni varmasti nytkään voisi uskoa että olen masentunut, tai että mitä mun sisällä tapahtuu.
Puhelun aikana mulle kävi entistä selvemmäks se, että oon antanu ihmisten kohdella mua tosi törkeesti enkä ole pystynyt sanomaan vastaan. Oon vaan ajatellut että se on helpompaa niin, kyllähän mä kestän, mullehan on sanottu että mä oon vahva. Noh, elämä on. Mitäs läksit.
Kaks päivää mä taas lepäilin, ja tänään raahailin itteni salille. Oli muuten tehokas treeni, lukuunottamatta 10 minuutin istuntoo vesiklosetissa... Joo, pistän lääkkeen piikkiin. Pitkästä aikaa 650 kaloria paloi vaikka olikin vaikeuksia saada lämpöjä päälle, syke tuntu olevan aika matalalla.
Judas-mieheni yritti houkutella lähtemään huomenna rilluttelemaan isolle kirkolle, mutta minä vahvatahtoisena naisena kieltäydyin, koska suoraansanottuna mua kiinnostaa enemmän saada toi mun liikuntatavoite täyteen, ettei mun tartte ens viikolla liikkua joka päivä!
Ruokailut ovat pysyneet handussa... Tosin liian pieniä kalorimääriä tässä vedellään. Ruokahalu on aika surkee ton lääkityksen kanssa, huomaan. Ei oikein tee mieli mitään, ees niitä herkkuja.
Ai mitä mä oon tehny kahden päivän aikana? No en oikeestaan mitään. Eilen aloitin piparkakkutalon rakentamisen. Tällä kertaa IKEA:n muoteilla, oon aikasemmin tehny ihan ite omat mallit. Kuvan valkoiset möykyt on olevinaan lumiukkoja, ne on jotain Ikean namimallistoo. Maistoin yhden ja lähinnä maistui yököttävältä. Kuten myös piparitaikina. Yih! Talon kattomateriaalia saatoin maistaa kahden ranskanpastillin verran. Meillä ei oo yhden ainuttakaan piparkakkumuottia ja pähkäilinkin vähän aikaa että mitä ihmettä mä sillä lopulla taikinalla teen. No keksin painella juomalasilla pyöreitä pipareita. Niistä sitten taiteilin tosi surkeilla taiteilijan kyvyilläni kuuseen koristeita. Voi jösses. Varmasti joku kolmevuotias on keskimääräisesti lahjakkaampi tuossa kuin minä... Tarkoituksena siis pujottaa punainen nauha noista piparin reijistä ja pujottaa kuuseen. Kivaa väkertämistä! Mä nautin oikein siitä kun sai hiljaa rauhassa yksin päkertää menemään.
Valmisteluja oon tehnyt matkaa varten, mm. ostin tälläisen hihnan matkalaukkuni ympärille. Ihan 9 euroa jouduin pulittamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti