Hiljaiseloa

Mä näköjään ehdin kirjottelemaan tänne vaan aina silloin kun oon saikulla. Tällä kertaa sain flunssan. Ihan sopiva ajoitus taas, lauantaina ystävän polttarit. Tässä yritän tervehtyä... Ollaan miehen kanssa harvinaisesti molemmat kipeinä. Mikä on harmi, koska mun päällehän toi taloudenhoito kaatuu, sillä miehethän on tunnetusti aina vähän sairaampia kuin naiset. Mies mittailee kuumetta noin puolen tunnin välein ja voivottelee.

On tunnustettava, etten oo ehtinyt salille ja oon syöny ihan mitä vaan. Edelleenkään EN uskalla mennä vaa alle, sillä se olisi niin ahdistava tilanne että oksat pois. Oon silti ajellu pyörällä töihin ja heilunu kuin hullu pihatöissä! On kuulkaas lapio heilunu ja puupöllit siirtyny.

Kunhan mä nyt tän flunssan tästä selätän, aloitan taas kaiken alusta. Mua vaivaa ihan jatkuvasti tää mun luonteenheikkous ja tolkuton ahmiminen. Kattelen tässä samalla tota pullukkaohjelmaa(kattelen siitä syystä, että toi on kuvattu mun salilla), ja mä en taas voi kuin ihmetellä, että miten noilla kaikilla muilla on joku  herkkukaappi. Jos meillä ois herkkukaappi, se ois aina tyhjä, koska mä mättäisin kaikki naamaani. Ne huutais mua siellä kaapissa. Oon vissii aika kova tyttö ahmimaan.

Jokos mä saan lopettaa tän postauksen kirjoittamisen? Ens viikolla lupaan palata asiaan ja ihan oikeesti yrittää laittaa tän pääni raiteilleen. Sillä ei tää mun läskiys oo kiinni mistään muusta kun mun päästä. Mun tekis mieli itkeä ja puhua siitä jollekin, mutta ei mulla oikeesti oo ketään tässä ja nyt joka tajuais. Mieskin vaan pyöritteli päätään eikä ymmärtänyt.

Noh, kerään itteeni loppuviikon.