Vaivainen

*HUOM! Allaoleva teksti kirjoitettu sekavissa olosuhteissa*

Mulla on TAAS ilmeisesti joku lihasjumi. Tällä kertaa hartioissa + niskassa. Eilen pötköttelin päivystyksessä 5 tuntia, sain lihakseen Ketoriinia ja toiseen jonkun sorttista relaksanttia. Kotiin napsittavaks Voltarenia ja Sirdaludia. Oireina siis päänsärky ja huimaus. Päänsärkyä mulla on ollu jo viime viikosta lähtien. Soittelin tuossa äskettäin vielä terkkaan ja pyytelin saikkua, kun en eilen tajunnut. Tänään oon lähinnä nukkunut, sillä toi relarelapilleri laittaa ihan pikkasen väsyttään. Ja laskee verenpainettakin kiitettävästi. Eli huihuihuimaa vaan. Nyt mun on varmaankin myönnyttävä ja mentävä hierojalle. Mua vaan hirvittää se koko ajatus!

Perjantaina öljyilin loput kalusteet ja aloitin kukkapenkkiprojektin. Kaiveltiin yks vanha puska pois. Kun alettiin todenteolla kaivaan pohjia, tuli kallio vastaan.Kaivettiin siis kallio esiin. Joten nyt on tuloillaan aivan megahieno kukkapenkki :D Varjoinen paikka kyseessä joten haaveilin kuunliljaa siihen ainakin. Päätä särki jo silloinkin, mutta aattelin että se menee ulkoilmalla ja liikunnalla ohi. Tuli liikuttua kyllä! Varmasti polttelin kaloreita enemmän kuin 1,5 tunnin treenin aikana salilla. Kaivoin, revin, vedin. Kannoin puupölkkyjä halkomakoneelle. Kannoin 40l multasäkkejä. Koko päivä siinä hurahti. Illalla sitten saunottiin.

Oli kauheeta muuten siellä päivystyksessä eilen, kun mun viereiselle petille tuli semmonen nuori tyttö, jolla oli ilmeisesti keskenmeno... Mua suretti ihan hirveesti sen ihmisen puolesta. Kuulin kun se tyttö itki vessassa, ja mua alko itkettää kanssa. Se oli hirveen reipas kun hoitaja/lääkäri oli läsnä, mut repes sitten itkuun vessassa. Kuinkahan tuommoisestakin selviää? Mä en varmaan selviäis ikinä. Sillä tytöllä oli ihana puoliso. Se mies yritti lohduttaa vaikka selvästi äänestä kuulin että sitäkin surettaa. Ajattelin vain, että onpa siinä reipas mies. Ja varmasti parisuhde kestää tonkin kriisin. Mun oli pakko kirjoittaa tosta tänne, sillä kun yritin puhua mun miehen kanssa tosta, niin ei se oikeen tajunnu. Ehkä nää on näitä juttuja mitä vaan naiset tajuaa. Mut mun hömppäblogihan tää onkin  :)

Mut hei apua, mun syömiset on ihan kauheella tollalla. Mulla ei oo ollu ruokahalua varmaan viikkoon, mutta silti syön jatkuvasti jotain. Mussutan kaikkee pientä.Onneksi mä sain tänään tuhottua viimeisen kökkäreen rockyroadista. Siis mää en kestä! Tulkaa nyt saakeli joku tekee tolle mun ruokavaliolle jotain! Mulla on nyt eniten ongelmana se, että tiiän liikaa ruuasta ja syömisestä. Mä en enää tiedä mikä on oikein! Kuka tässä nyt on oikeessa? Syönkö hiilareita? Syönkö rasvoja? Onko proteiinit terveellisiä vaiko eikö? Mä en jaksa kirjata kiloklubiin! Mä en jaksa pilkkoo ja silputa salaattia! Mä en jaksa ajatella ruokaa! Mä oon vaan tämmönen onneton läski joka ei osaa syödä oikein jottai laihtuis? 

Maanantain mutinaa

Kuntospinniin raahasin itteni aamusella ja hyvin se meni. Oli yhtä rankkaa ku ekalla kerralla kevytspinnissä. Eli vikat nousut jäi tekemättä kokonaan. Ei vaan kyennyt. Tai ois kai kyennyt, mutta pulssi ois noussu niin korkeelle, ettei kuulemma siitä ole kunnolle mitään hyötyä. Joten istuskelin sitten ja poljeskelin. Kesken kaiken mun juomapullo päätti pyörähtää lattialle ja hulauttaa sisältönsä ulos. No minä sitten nopsaan kuivaileen lattiaa :D NOLO. Otin sen kuitenkin tyynesti ja olin niinku ei muka nolottas :D Noh, ainakaan en pierassut, niinkun yks kaveri venyttelytunnilla :D

Päälle tein käsireenin, vähän oli puhti poissa, mutta vähentelin sitten painoja ja kitkuttelin treenin loppuun. Vatsalihakset jaksoin tehdä lintsaamatta, jeiii!!

Kaloreita kului 836, noin puolet kului spinnissä.
Tunti ja 41 minuuttia
keskisyke 138
Max 173
rasv.polt. 24 min
kunto tunti 17 min.

Tänään söin 1,5 tuntia ennen treeniä kaurapuuron raejuustolla ja kookosöljyllä. Kylmäpuristettua kookosöljyä kun lisää puuron sekaan, niin voi hitsi miten se maku muuttuu! Kun laittaa silmät kiinni, voi melkeen tuntea lämpimän suolaisen merituulen, tuntea auringon iholla ja kuulla aaltojen kohinan! Jos tykkää kookoksen mausta, tykkää siitä öljystäkin. Aloitin totuttelun makuun yhdellä teelusikallisella, kun tottuu niin voi sitten lisätä siihen ruokalusikalliseen. Makua inhoavan ei muuten kannata edes vilkaista kookospurkkia kohti. Treenin jälkeen heraa, lounaaksi wokkikasviksia maustettuna soijakastikkeella, sitruunalla ja piripirikastikkeella, kylkeen broilerinfiltsuu ja paistettua riisiä, jossa seassa kananmunaa. Oli kuulkaas hyvää! Riisihässäkkää söin sen desin verran, plus puolikas muna ja puolikas valkuainen. Tein siis sitä kahden desin verran. Päivälliseksi maitorahkaa ananaksella. Iltapalaksi vielä haudutettua rooibos-teetä ja ruisleipä. Äh, syöttelin sapuskat kiloklubiin ja ei oikein rasvat tuu täyteen, lisäsin cashewpähkinää ja mantelia, mutta siltikin rasvaa uupuu. Pah.

Mies tossa valittelee flunssaista oloa, mittaa 10 min välein lämpöä... Ja minä aloin sitten kiskomaan sinkkiä ja c-vitamiinia, ettei vaan mulle tarttuis. Päätä on kyllä särkenyt viikon ajan ainakin. Verenpaineesta se särky ei johdu, sillä se on edelleen aisoissa (126/75 eilen illalla). Veden puutteesta se ei johdu, sillä juon kyllä riittävästi. Se voi olla taas tätä kalorimäärän pienenemistä kylläkin. Kohta se helpottaa onneksi :)

Huomenna töihin ja sitten taas yks vapaa. Sitten onkin neljä töitä, yksi vapaa, neljä töitä, viikonloppuvapaa, sikäli mikäli en saa irtisanottua itseäni ennen sitä. Kyllä nää mun työvuorot on nykyään ihan sieltä ja syvältä. Ja yks toinenkin ongelma vaivaa mun päätä. Vähän liikaa stressattavaa nyt. En tykkää :( Sitten mua jännittää ton miehen lähteminen maaliskuun alussa lappiin viikon reissulle. Olen siis yksin kotona täällä pusikossa sen viikon ajan, lämmitän tönön ja teen mahdolliset hitonmoiset lumityöt (kevättalvella sataa sitä pirun raskasta lunta!). Ajattelen taas kaikki kauhuskenaariot mitä vaan VOI edes tapahtua. Tyyliin se joku murtautuu meille yöllä ja tuijottaa mua kun nukun, tai sitten mun auto hajoo, tai sitten kuolen häkään. Miten niin vilkas mielikuvitus?!

Elopainotonneja pohdiskelee

Sairasloma jatkuu ainakin perjantain vielä. Lääkärin mielestä olen vain takakireä, eikä rakenteellista vikaa ole. Eli jumppaajumppaa! Yritän tänään netistä keksiä jotain hyviä liikkeitä syvien pakaralihasten venyttelyyn, jos joku tietää jotain tehokkaita, ole kiltti ja vinkkaa! Sen verran olen jo lukenut, että syvien pakaralihasten jumit voi aiheuttaa jopa iskiasmaista kipua, ja niihin ei auta ulkoinen käsittely. Vältyin siis taas hierronnalta! HYVÄ MÄ!

Tänään päätin JÄLLEEN aloittaa kiloklubin ruokapäiväkirjan täyttämisen, sillä paino on taas kipuamassa ylöspäin. Tietääpähän tarkasti mitä suuhunsa laittaa kun on velvollisuus ruokapäiväkirjaa kohtaan.

Tänään oon syöny puuron, lounaaks eilistä makaronia jauhelihalla ja tomaattimurskalla. Välipalaks aattelin pistellä taas puolukkabanaanismoothien ja illaksi voisi rakennella tonnikalasalaatin.

Mulle on tullut joku teini-ikä uudellen, aivan himmeen järkyttävä finni leuassa, mulla ei ollut edes teini-iässä finnejä kasvoissa. Jeejee. Tuntuu niin saakelin seksikkäältä, finni naamassa ja liikun kuin 80 vuotias. Hiuksetkin on pystyssä jatkuvien torkahtelujen jäljiltä, aina yhtä lihasrelaksanttia kohden tunnin parin päikkärit. Ei ainakaan univajetta pääse tulemaan.

Näin joidenkin blogeissa seuraavanlaisen ajattelua vaativan 4 kohdan hommelin, ja halusin nyt tehdä itsekin sellaisen.

1. Mitä hyvää nykyisessä elämäntavassa ( Eli siinä mistä yritän kovasti päästä eroon)

• Saa syödä kaikkea hyvää
• Saa syödä kaikkea hyvää kuinka paljon tahansa

2. Mitä huonoa on nykyisessä elämäntavassa

• Jatkuva huono omatunto
• Ruuan jatkuva ajattelu
• Riippuvuus sokerista ja rasvasta
• Lihon
• Verenpaine nousee
• Riski sairastua ties mihin kasvaa
• On ruma olo
• Herätän liikaa huomiota
• Herkut maksaa törkeesti
• Vaatteita ei löydä kuin postimyynnistä
• Ulkoiluvaatteita ei edes sieltä
• Väsyn nopeasti
• Olen masentunut
• On helpompaa olla laiska
• Taiveihottuma kesällä
• Aiheuttaa todennäköisesti omalla kohdallani lapsettomuutta

3. Mitä hyvää uudessa elämäntavassa

• Laihtuu
• On kivempi liikkua
• Päässä tuntuu mukavammalta
• Verenpainelääkkeet saa lopettaa
• Löytää helpommin kivoja vaatteita
• Oon nätimpi
• Yleiskunto nousee 
• Annan itselleni luvan olla ylpeä itsestäni
• Voittajafiilis jokaisen kilon tiputtua
• Olen terveempi 

4. Mitä huonoa uudessa elämäntavassa

• Rankkuus
• Ruoan punnaus 
• Ei syödä samoja ruokia puolison kanssa
• Puoliso roudaa kotiin ruokaa jota en voi syödä, mutta jota tekee mieli! 
• En saa nautintoa ruuasta, varsinkin keitetyt vihannekset on mun ällötys nro 1! 
• Ei saa olla sohvalla niin paljoa ( Minä <3 sohva) 

Jopas pitikin keksimällä keksiä noita viimeisiä syitä. Naurettavaa. Mä palaan tähän vielä! Jospa oisin keksinyt lisää hyviä puolia uuteen elämäntapaan. 

Miinus, jota ei vielä lasketa.

Voi jee, -700 grammaa. Vielä yli kilo siihen, että oon taas siinä mihin sain laihdutettua. Mä en kyllä oo nyt saanu mitenkään kiinni tästä laihduttamisesta. Musta tuntuu että toi plussaviikko vei mun halut laihduttamiseen. Ja tää joulu! Voi hyvänenaikasentään! Mä oon syöny suklaata ja juonu alkoholia aivan liikaa. Olen harrastanut sellaista tissuttelua, yksi tai kaksi olutta kerrallaan. Eilenkin join ruuanlaiton yhteydessä kaksi lasia valkoviiniä. Pähkinöitä napsin jatkuvasti. Mulla on jumalaton himo maksamakkaraan. Kasvikset tuovat suoraansanottuna oksennusreaktion. Liha ei maistu. Noh, tammikuussa sitten taas kovat käyttöön! Onneks mulla alkaa yövuorot, joten ei tuu niin paljoo ruokailtua.

No ei vissiin tänäänkään sillä poltin aamupuurot hiilelle :D Taas yks kattila roskiin...

Luin eilen sellaista blogia jossa nuori lihava ihminen puolustelee lihavuutta. Toki hänen blogissaan oli useita hyviä näkökulmia, mutta ihan kaikessa en ollut samaa mieltä. Hänen mielestään lihavuudella ei ole tekemistä sydän- ja verisuonitautien, DM2 yms. "Läskisairauksien" kanssa. Itse kohonnutta verenpainetta sairastaneena, voin kyllä kertoo ettei tää lihavuus oo sitä painetta alentanutkaan, vaan terveellisemmät elämäntavat, liikunta ja painonpudotus. Ko. blogin kirjoittaja kirjoittaa olevansa sinut itsensä kanssa, ja pitävänsä itsestään lihavana, eikä koe lihavuudesta olevan haittaa normaalille elämälleen. Kun luin näitä juttuja, totesin että olen ollut nuorempana ihan samanlainen. Ei mua sillon haitannut tää lihavuus, enkä edes ajatellut sitä, niin naiivia! Valitettavasti voin vain sanoa, että lähestyessä 30 vuotta, se lihavuus todella alkaa häiritsemään. Puhun tässä nyt sellaisesta oikeasta lihavuudesta, enkä muutamasta ylipainokilosta. Ei vanheneva kroppa enää jaksa kannatella sitä taakkaa, ja olo on todella huono! Ja sen huonon olon huomaa valitettavasti joskus vasta silloin, kun on saanut laihdutettua. Kun vuosikymmenien ajan elimistö tottuu ylipainoon ja sen tuomiin ongelmiin, on vaikea tajuta omaa todellista oloaan. Kipuunkin tottuu, miksei sitten läskiin? Parikymppisenä elimistö vielä jaksaa aika kovankin koulun, mutta siitä se alamäki sitten alkaa. Aineenvaihdunta hidastuu, iho alkaa rypistymään, iho ei palaudu, nesteet kertyy ymym. Mitään tieteellistä perustaa ei näille mun jutuille ole, vain maalaisjärki ja hatarat mielikuvat koulusta.

Muitakin noita lihavuudenpuolustajia varmasti on, ja se mua huolestuttaakin. Ei oikeesti oo kivaa tajuta näin vanhana, että jumalauta, mä oon läski ja mä kuolen jossen tee jotain.

Työkseni hoidan vanhoja ihmisiä, ja olen päättänyt senkin asian, että kenenkään hoitajan ei tarvitse minua liikuttaessaan rikkoa itseään, saatika haistella läskipoimujen hiki/hiiva/ihotulehdushajuja. Oikeasti, 140 kiloa ei ole mukava liikutella edes nosturillakaan.

Itse en halua koskaan olla ns. normaalipainoinen, vaan sopivasti lihava. Olen aina pitänyt kauniinpana naisia, joilla on pehmeämpi figuuri, pyöreät kasvot ja pyöreät vartalonmallit. Ihmisiä on kaikenmallisia, mutta ääripäät eivät ole kauniita, eikä terveellisiä. Mielestäni on rumaa, jos kylkiluut näkyvät, sellainen ei siis ole unelmakroppani.

Tällä postauksella ei ole tarkoitus ketään haukkua, ilmaisen vaan omat mielipiteeni ja kokemukseni.

Ja nyt mä lähden suorittamaan energianhukkausta salille :)

Sisältää voivottelua ja valitusta!

Nyt kyllä tuntuu kaikki menevän niin hienosti että mua oikein naurattaa! Mulla on yövuorot päällä, ja eilen tein kan yövuoron vuoteen. Ajattelin että helposti mä sitten unien jälkeen jaksan lähtee samantien salille pt-tunnille... Nojoo :D Höhöhöö, oli kyllä kamalin treeni ikinä! Vedettiin nopeeseen tahtiin 1/2 tuntiin koko setti. Oksennusta pukkas suuhun, enkä oo oikeen syöny mitää koko päivänä. Ällötystä lisää se, että menkatkin alkoi vihdoinkin oikein ryöpsähtämällä! Vatsa on niin kipeä, etten tiedä mitä täällä töissä tekis.

Eilen kävin siinä hermoratatutkimuksessa, ja mitään ei löytynyt. Eli: olen reumavaivainen ja sillä siisti. Pakko se on kai alkaa hyväksymään pikkuhiljaa. Tällä hetkellä mun keskisormi on tuplat normaalista ja pirun kipee. Alanvaihto on edessä. Itkettää vähäsen, mutta parun sitten viikonloppuna parin viinilasillisen jälkeen.

Pt kertoi että olen taas pienentynyt, ja mainitsin kyllä hänelle, etten mitään vihreetä oo nähny muutaku teen muodossa pariin viikkoon. Nää yöt kerää vielä tuttuun tapaan nestettä aivan hillittömästi.

Mittailin tuossa verenpaineita, ja voin ylpeänä todeta niiden olevan normaaleissa lukemissa. Voin siis heittää beetasalpaajat roskikseen. En ole niitä syönyt nyt kuukauteen ja hyvin on RR pysynyt aisoissa. Olen siis siltä osin terve :) Ihanaa!

Vielä siis tämä ja seuraava yö töitä, sitten koittaa ihana viikonloppuvapaa. Alunperin oli suunnitteilla lähteä kylpylään, mutta tän verisen sodan takia hylkäsin sen suunnitelman. Siispä haluan kirpputorikierrokselle ja syömään, kiitos. Miehelle on jo suunnitelmat ilmoitettu ja läpi on menneet sielläkin päässä.

Sitä odotellessa... :)

Suklaalevystä Mariekeksiin.

Niin on mun herkuttelutavat muuttuneet. Ennen vedin jumalauta suklaalevyn pari kertaa viikossa, nykyään on taivaallista jos kahvin kanssa kerran viikossa syö Mariekeksin tai kaksi. Maistuu muuten tosi makealle sekin! Aikaisemmin herkkuruokaa on ollut tyyliin Hesemättö, nykyään herkkuruokaa on tuntikausia haudutettu lihapata juureksineen tai dippivihannekset. Alkoholiton olut maistuu saunan jälkeen ja limppari on lightia ( silloin harvoin kun sitä juo...). Energiajuomat ovat vaihtuneet luonnolliseksi energiaksi jota saa liikunnan sivutuotteena. Verenpainelääkkeet tippumassa hyvää vauhtia pois. Niska-hartiaseudun kivut ja kolotukset hälvenemässä, tosin vois kyllä hierojalla käväistä. Paino tippuu nousun sijasta. Hiukset, iho ja kynnet voi hyvin. Siis eihän tässä huonoja puolia olekaan? Alan voimaan hyvin! Mahamakkarat vaan ärsyttää aivan törkeesti ja selkämakkarat herjaa aina peilin ohi mennessäni. Mutta niistähän mä pääsen eroon, kyllä vain!

Kootut selitykset

Hyi. Söin pari tuntia sitten kaksi pätkää mustaamakkaraa ja suklaapatukan. Ja mua ällöttää edelleen.

Aamupalaksi söin kolme ruisleivän palaa, margariinilla, 1½ kananmunalla, naudanlihaleikkeellä ja tomaatilla päällystettynä + kaksi kuppia kahvia. Ällöttää, öllöttää,väsyttää. Mies on iltavuorossa, joten ruokaa hänelle ei tarvitse iltaa kohden tehdä, ja lupailin pyhästi että syön tänään enää vain omenan ja ehkä nuudeleita. Kuitenkin huomaan hetken päästä olevani jääkaapilla joku voikkari kädessä. ONNEKSI taloudesta ei tänään löydy juurikaan mitään herkkua, sillä eilen heitin voileipäkeksit sun muut roskiin. Eilisen ajattelu hävettää. Söin meinaan ihan kuin jätemylly. Aamupuuro, voileipää, jäätelöö, ½pussia nuudeleita, lihapiirakka, ½ grillimakkara, omena. Ja ihan vain sen takia, että heitin roskiin lähes kaiken epäterveellisen kaapeistamme. Melkein koko päivä kului syödessä ja sohvalla istuessa. SAI-RAS-TA.

Tilailin sikakalliin kuoripuvun ulkoilua ajatellen. En tykkää mitkään farkut jalassa ulkoilla, eikä mulla oikein edes oo ulkoilutakkia. Pakkohan sellanen on saada. Noh, kokoa miettiessä piti mittailla vyötäröä. Ekaa kertaa miljooniin vuosiin. Kauhistuin. Muistan että edellisellä kerralla isoimman makkaran kohdalta vyötärö ois 135 cm luokkaa... No eipä ollut enää. 10 cm tullut lisää. Ja kyllähän se näkyy ja näkyy. Mun vatsamakkara näkyy ekana kun tuun kulman takaa. Vasta monen sekunnin päästä näkyy loppukroppa.

Miten ihmeessä mä olen päästänyt itteni tälläseen kondikseen? Hyi saakeli. Aikasemmin olen ollut suhteellisen sokea näkemään läskejäni ja kokoani. Tai ne on vaan tullut hyväksyttyä ja siirrettyä sivuun. En ole mitenkään peitellyt peilejä, vältellyt katsomasta niihin tai juossut pois valokuvista. Siltikin olen ummistanut silmäni totuudelta ja sulkenut korvani ajatuksilta kuten ”Kuolet josset pian tee jotain, sydänkohtausta vaille valmis”. Mulla olis nyt aivan, käsittämätön polte aloittaa liikunta ja ravintoremppa, mutten mä saa mitään aikaseksi. Tarvitsisin niin kamalasti tukea, jota tiedän etten kotoa saa. Mieheni nimittäin on henkilö, jolle maistuvat myös monet suun kautta kulkevat nautinnot, hyvä ruoka, naposteltavat ja hyvät juomat. Ai Ai. Verenpaine on jo lääkityksellä sekä miehellä kolesteroli, joten oishan tässä jo aika jotain alkaa tekemään. Niin. Minulla, 27-vuotiaalla naisella on korkea verenpaine. Luojan kiitos oon tajunnut tupakoinnin sentään lopettaa. Tai no, poltanhan mä aina sillon kun olen ”viihteellä”. Mutta nyt vähentyy radikaalisti se viihteilykin.

Seuraavaksi vuorossa kootut selittelyt: sairastan nivelreumaa, on huono ilma, ei ole ulkoiluvaatteita, olen nukkunut huonosti, töissä oli rankka päivä... Tähän hätään en kyllä keksi muuta. Onhan se totta, että reuman ollessa aktiivisena, en ole kyennyt viime aikoina työpäivän jälkeen kivuiltani mihinkään, juuri kyennyt omat hiukset pesemään. Mutta. Kivut ovat olleet käsissä, että jalathan olisivat mainiosti vieneet minua eteenpäin tuolla tieosuuksilla ulkona. Tästä tulemme taas siihen, että töissä joudun kävelemään hyvin paljon, joten kävely esim. aamuvuoron jälkeen ei juurikaan huvita. Mut hei, uinti vois olla tosi hyvä?! No ei sekään nappaa kun on karvankasvu kuin gorillalla ja sääret täynnä kaikenkirjavia suonikohjuja.

Haluaisin aivan järjettömästi käydä kuntosalilla, mutten mä uskalla, enkä kehtaa. Vaikka tiedän että ei se tarvitse kuin yhden, sen ekan kerran, kun mä jo seuraavalla kerralla uskallan mennä ihan ilman mitään pelkotiloja. Helpompaahan tää kaikki ois, jos vaan olis joku joka tsemppais. Joku joka tietäis millaista on reumaisen sairaalloisen lihavan ihmisen elämä.Varmastihan mulla on joku psyykkinenkin ongelma näitten sosiaalisten ja uusien tilanteiden kanssa, mutta sepä onkin sitten toisenlaisen pohdinnan paikka, jota en nyt jotenkin jaksa suorittaa lainkaan. Tänään mulla on enemmän mielessä nää läskit.

Huh, nyt toi alkutekstin ällöolo meni jo pois. Pitäis varmaan juoda enemmän. Vettä.

Kyllä mä tänään liikun. Ees jotenkin. EDES parin minsan jumppa lattialla. Alkuhan se on sekin. Haa! Taas keksin muuten yhden syyn miksi en voi mennä ulkoilemaan. Hirvikärpäset. Asutaan tyyliin metsässä ja mä en halua niitä inhottavia kipittelijöitä mun päänahkaani vainoomaan. Hyihyihyi ja hyi.