Tekosyiden runsaudensarvi.

Minähän menin ja näytin! Kävin salilla tavoitteena saada jalat ylikypsiks täriseviks spageteiks. No sen sain aikaseks. Pumppailin häiriintyneen näköisenä 120 kg prässissä ja kiroilin. Oli oikeen äijämeininki! Siellä oli yks senioriukkeli joka piti vielä kamalampaa meteliä. Oltiin lähes kahdestaan. Sain pitkästä aikaa pariin kuukauteen sen tunteen pintaan, minkä takia mä alunperin salitreeniin rakastuin! Ihanat tärisevät ja voimattomat raajat. Kahvikuppi ei meinannu treenin jälkeen pysyy kädessä. Ah ah ah! voimailun päälle vielä vartin aerobinen rykäisy ja avot! Ja kaikki tämä sen ansiosta että juttelin ihan mulle tuikituntemattoman ihmisen kanssa treenaamisesta eräällä sivustolla. Mä tajusin että mitä tekosyitä oon taas ittelleni kehitellyt ihan huomaamattani. Kuulostin naurettavalta. Onneksi sen keskustelukumppanille myönsinkin :D

 Jumalauta, mä en anna periks! Mä tarvitsen nyt ihmisiä ympärilleni, jotka sanovat (mun naristessa ties mitä tekosyitä) että: "NYT ÄMMÄ PERSE YLÖS PENKISTÄ JA SALILLE". Eli jos lukijoissa on joku tähän asti itsensä hillinnyt ihminen, niin anna tulla! Nyt mä alan psyykkaamaan itteeni. Kaikkihan se on ihan oikeasti kiinni omasta päästä. Oikeesti, tällä uhoomisella alkaa tapahtuun!


Edit: Pakko oli vielä lisätä tänne perään, että joku on tullut blogiini haulla "Pitkät kalsarit". Se nauratti mua jostain syystä ihan hitosti :D Edelleen. Todennäköisesti naurattaa koko illan. Hepulivaroitus!

Elopainotonneja pohdiskelee

Sairasloma jatkuu ainakin perjantain vielä. Lääkärin mielestä olen vain takakireä, eikä rakenteellista vikaa ole. Eli jumppaajumppaa! Yritän tänään netistä keksiä jotain hyviä liikkeitä syvien pakaralihasten venyttelyyn, jos joku tietää jotain tehokkaita, ole kiltti ja vinkkaa! Sen verran olen jo lukenut, että syvien pakaralihasten jumit voi aiheuttaa jopa iskiasmaista kipua, ja niihin ei auta ulkoinen käsittely. Vältyin siis taas hierronnalta! HYVÄ MÄ!

Tänään päätin JÄLLEEN aloittaa kiloklubin ruokapäiväkirjan täyttämisen, sillä paino on taas kipuamassa ylöspäin. Tietääpähän tarkasti mitä suuhunsa laittaa kun on velvollisuus ruokapäiväkirjaa kohtaan.

Tänään oon syöny puuron, lounaaks eilistä makaronia jauhelihalla ja tomaattimurskalla. Välipalaks aattelin pistellä taas puolukkabanaanismoothien ja illaksi voisi rakennella tonnikalasalaatin.

Mulle on tullut joku teini-ikä uudellen, aivan himmeen järkyttävä finni leuassa, mulla ei ollut edes teini-iässä finnejä kasvoissa. Jeejee. Tuntuu niin saakelin seksikkäältä, finni naamassa ja liikun kuin 80 vuotias. Hiuksetkin on pystyssä jatkuvien torkahtelujen jäljiltä, aina yhtä lihasrelaksanttia kohden tunnin parin päikkärit. Ei ainakaan univajetta pääse tulemaan.

Näin joidenkin blogeissa seuraavanlaisen ajattelua vaativan 4 kohdan hommelin, ja halusin nyt tehdä itsekin sellaisen.

1. Mitä hyvää nykyisessä elämäntavassa ( Eli siinä mistä yritän kovasti päästä eroon)

• Saa syödä kaikkea hyvää
• Saa syödä kaikkea hyvää kuinka paljon tahansa

2. Mitä huonoa on nykyisessä elämäntavassa

• Jatkuva huono omatunto
• Ruuan jatkuva ajattelu
• Riippuvuus sokerista ja rasvasta
• Lihon
• Verenpaine nousee
• Riski sairastua ties mihin kasvaa
• On ruma olo
• Herätän liikaa huomiota
• Herkut maksaa törkeesti
• Vaatteita ei löydä kuin postimyynnistä
• Ulkoiluvaatteita ei edes sieltä
• Väsyn nopeasti
• Olen masentunut
• On helpompaa olla laiska
• Taiveihottuma kesällä
• Aiheuttaa todennäköisesti omalla kohdallani lapsettomuutta

3. Mitä hyvää uudessa elämäntavassa

• Laihtuu
• On kivempi liikkua
• Päässä tuntuu mukavammalta
• Verenpainelääkkeet saa lopettaa
• Löytää helpommin kivoja vaatteita
• Oon nätimpi
• Yleiskunto nousee 
• Annan itselleni luvan olla ylpeä itsestäni
• Voittajafiilis jokaisen kilon tiputtua
• Olen terveempi 

4. Mitä huonoa uudessa elämäntavassa

• Rankkuus
• Ruoan punnaus 
• Ei syödä samoja ruokia puolison kanssa
• Puoliso roudaa kotiin ruokaa jota en voi syödä, mutta jota tekee mieli! 
• En saa nautintoa ruuasta, varsinkin keitetyt vihannekset on mun ällötys nro 1! 
• Ei saa olla sohvalla niin paljoa ( Minä <3 sohva) 

Jopas pitikin keksimällä keksiä noita viimeisiä syitä. Naurettavaa. Mä palaan tähän vielä! Jospa oisin keksinyt lisää hyviä puolia uuteen elämäntapaan. 

Kootut selitykset

Hyi. Söin pari tuntia sitten kaksi pätkää mustaamakkaraa ja suklaapatukan. Ja mua ällöttää edelleen.

Aamupalaksi söin kolme ruisleivän palaa, margariinilla, 1½ kananmunalla, naudanlihaleikkeellä ja tomaatilla päällystettynä + kaksi kuppia kahvia. Ällöttää, öllöttää,väsyttää. Mies on iltavuorossa, joten ruokaa hänelle ei tarvitse iltaa kohden tehdä, ja lupailin pyhästi että syön tänään enää vain omenan ja ehkä nuudeleita. Kuitenkin huomaan hetken päästä olevani jääkaapilla joku voikkari kädessä. ONNEKSI taloudesta ei tänään löydy juurikaan mitään herkkua, sillä eilen heitin voileipäkeksit sun muut roskiin. Eilisen ajattelu hävettää. Söin meinaan ihan kuin jätemylly. Aamupuuro, voileipää, jäätelöö, ½pussia nuudeleita, lihapiirakka, ½ grillimakkara, omena. Ja ihan vain sen takia, että heitin roskiin lähes kaiken epäterveellisen kaapeistamme. Melkein koko päivä kului syödessä ja sohvalla istuessa. SAI-RAS-TA.

Tilailin sikakalliin kuoripuvun ulkoilua ajatellen. En tykkää mitkään farkut jalassa ulkoilla, eikä mulla oikein edes oo ulkoilutakkia. Pakkohan sellanen on saada. Noh, kokoa miettiessä piti mittailla vyötäröä. Ekaa kertaa miljooniin vuosiin. Kauhistuin. Muistan että edellisellä kerralla isoimman makkaran kohdalta vyötärö ois 135 cm luokkaa... No eipä ollut enää. 10 cm tullut lisää. Ja kyllähän se näkyy ja näkyy. Mun vatsamakkara näkyy ekana kun tuun kulman takaa. Vasta monen sekunnin päästä näkyy loppukroppa.

Miten ihmeessä mä olen päästänyt itteni tälläseen kondikseen? Hyi saakeli. Aikasemmin olen ollut suhteellisen sokea näkemään läskejäni ja kokoani. Tai ne on vaan tullut hyväksyttyä ja siirrettyä sivuun. En ole mitenkään peitellyt peilejä, vältellyt katsomasta niihin tai juossut pois valokuvista. Siltikin olen ummistanut silmäni totuudelta ja sulkenut korvani ajatuksilta kuten ”Kuolet josset pian tee jotain, sydänkohtausta vaille valmis”. Mulla olis nyt aivan, käsittämätön polte aloittaa liikunta ja ravintoremppa, mutten mä saa mitään aikaseksi. Tarvitsisin niin kamalasti tukea, jota tiedän etten kotoa saa. Mieheni nimittäin on henkilö, jolle maistuvat myös monet suun kautta kulkevat nautinnot, hyvä ruoka, naposteltavat ja hyvät juomat. Ai Ai. Verenpaine on jo lääkityksellä sekä miehellä kolesteroli, joten oishan tässä jo aika jotain alkaa tekemään. Niin. Minulla, 27-vuotiaalla naisella on korkea verenpaine. Luojan kiitos oon tajunnut tupakoinnin sentään lopettaa. Tai no, poltanhan mä aina sillon kun olen ”viihteellä”. Mutta nyt vähentyy radikaalisti se viihteilykin.

Seuraavaksi vuorossa kootut selittelyt: sairastan nivelreumaa, on huono ilma, ei ole ulkoiluvaatteita, olen nukkunut huonosti, töissä oli rankka päivä... Tähän hätään en kyllä keksi muuta. Onhan se totta, että reuman ollessa aktiivisena, en ole kyennyt viime aikoina työpäivän jälkeen kivuiltani mihinkään, juuri kyennyt omat hiukset pesemään. Mutta. Kivut ovat olleet käsissä, että jalathan olisivat mainiosti vieneet minua eteenpäin tuolla tieosuuksilla ulkona. Tästä tulemme taas siihen, että töissä joudun kävelemään hyvin paljon, joten kävely esim. aamuvuoron jälkeen ei juurikaan huvita. Mut hei, uinti vois olla tosi hyvä?! No ei sekään nappaa kun on karvankasvu kuin gorillalla ja sääret täynnä kaikenkirjavia suonikohjuja.

Haluaisin aivan järjettömästi käydä kuntosalilla, mutten mä uskalla, enkä kehtaa. Vaikka tiedän että ei se tarvitse kuin yhden, sen ekan kerran, kun mä jo seuraavalla kerralla uskallan mennä ihan ilman mitään pelkotiloja. Helpompaahan tää kaikki ois, jos vaan olis joku joka tsemppais. Joku joka tietäis millaista on reumaisen sairaalloisen lihavan ihmisen elämä.Varmastihan mulla on joku psyykkinenkin ongelma näitten sosiaalisten ja uusien tilanteiden kanssa, mutta sepä onkin sitten toisenlaisen pohdinnan paikka, jota en nyt jotenkin jaksa suorittaa lainkaan. Tänään mulla on enemmän mielessä nää läskit.

Huh, nyt toi alkutekstin ällöolo meni jo pois. Pitäis varmaan juoda enemmän. Vettä.

Kyllä mä tänään liikun. Ees jotenkin. EDES parin minsan jumppa lattialla. Alkuhan se on sekin. Haa! Taas keksin muuten yhden syyn miksi en voi mennä ulkoilemaan. Hirvikärpäset. Asutaan tyyliin metsässä ja mä en halua niitä inhottavia kipittelijöitä mun päänahkaani vainoomaan. Hyihyihyi ja hyi.