Hurlumheihölinää

Oon ollu niin kiireinen/väsynyt etten oo jaksanu päivitellä muutamaan päivään. Viikonloppu meni hyvin, olin siis yksin kotona ja aamuvuoroissa. Kävin lauantaina tekemässä käsitreenin, olinkin ihan poikki sitten jo seitsemältä illalla. Sunnuntaina psyykkasin itteeni koko matkan töistä kotiin ja siivosinkin sitten neljä tuntia. Tuli imuroitua ja pestyä lattiat, vessat ja kylppäri. Eilen alkoi sitten uusi viikko, töistä suoraan tekemään jalkatreeni, joka sujui heeeeeelvetin hyvin. Nollasin onneksi tilanteen hakemalla rullakebabbia kotiutuvalle miehelle ja minulle. Elän nyt vähän rallatellen tämän viikon, sillä ensi viikolla alkaa Superdieetti. Eilen olin onneks elänyt aika niukilla kaloreilla alkupäivän, laskin tuossa, ettei ne kalorit nyt niin huimaavia päivän lopussa olleet.

Viime aikoina on taas stressannut entistä enemmän toi mun nykyinen duuni, ja oonkin päättänyt irtisanoutua. Lähettelin jo sähköpostia eräälle työnantajalle ja kyselin tarvetta sijaiselle, ja sainkin myönteistä sähköpostia takaisin. Soittelee huomenna lisätietoja. Sijaisrekryn kautta oon myös hakenut paria sijaisuutta. Olen varma, että onnellisuus vaatii myös rohkeutta tehdä päätöksiä. Johan tätä on vatvottukin. Viimeinen niitti oli se, kun kuulin että tuskin saan syksyllä vakipaikkaa, koska paikkaan palkataan ulkomaalaisia hoitajia.

Mulla ois yks tosi kiva juttu kerrottavana, teille kaikille lihaville ihmisille jotka vielä häpeätte/pelkäätte/emmitte lähteä liikuntaharrastuksiin. Mulle on meinaan käynyt niin, että olen tutustunut salilla käydessäni oikein sellaiseen fitnesspimatsuun, joka on ihan oikeesti ystävällinen eikä ainakaan näytä siltä että haluaisi minulle jutellessaan kommentoida mun läskejä tai kattoisi mun treenaamista paheksuvasti. Huoh! Ei nimittäin missään nimessä! Todella kannustava ja ihana ihminen. Voisi ihan oikeasti sanoa, että siinä on ihminen kaunis sisältä ja ulkoa. Tarinan opetus oli siis se, että ei ne parempikuntoiset ihan oikeesti kattele kieroon läskejä! Ja jos semmosia idiootteja jostain löytyy, niin se kertoo enemmän heistä kuin sinusta. Kyllähän tietysti kaikki jonkun verran seuraa toisten tekemisiä, niinkuin esim. minä eilen loppuvenyttelyitä tehdessäni. Laitoin vaan merkille että eräs tukeva nainen teki tosi raskaan "alkulämmittelyn" , 30 sekuntia veivas crossarilla ja sitten vaan odotteleen personal traineria. Mietin siinä, että oonko mä jotenkin tunnollinen kun teen oikeesti sen väh. 10 minuutin lämmittelyn? Sit mä mietin kanssa että onkohan toi nainen sellaista tyyppiä että joka kuvittelee että PT tekee sun puolesta sen treenin ja muutokset näkyy silti SUN kropassa? Tästä seurasikin ajatus, että miksi maksaa treenaamisesta jossei sitä tee kunnolla, siis että edes yrittäis? Miks huijata itseään? Oonks mä rehellinen itselleni? Ja kaikki tämä vain loppuvenyttelyiden aikana, mun pää käy selkeesti ylikierroksilla.

Hitto, mulla oli joku tosi hyvä blogiaihe, mutta mä unohdin sen. Tietty!

Eiku niin, nyt mä voin tunnustaa tän asian ihan todeksi eikä vaan semmoseks "en nyt oikeesti ajatellut niin, kunhan liiottelen"-jutuksi. Ihan alussa, kun aloitin treenamisen viime syksynä, mä ihan oikeasti ajattelin (useasti) salille tullessani, että voi kun olis hissi millä pääsis tonne kakkoskerrokseen treenaan, eikä tarttis mennä noita rappusii pitkin! Kyllä, olen tosissani! Ihan oikeasti! Vannon! Oli aika muhevaa tajuta, etten mä oo ajatellut sitä asiaa enää aikoihin! Oon mäkin (ollut?) aika tyhmä ja laiska.

Olen muuten tänään syönyt aamupalaksi toffee-juustokakkua & kahvia, laihduttajan superruokaa! . Lounaaksi söin broileria ja salaattia. Illaksi mulla on samaa ja iltapalaks puolukoita & rahkaa.

Enkä muuten kyennyt syömään kaikkea! Eka kerta ikinä kun vedän makeaa aamupalaksi.