Mieli menee vuoristorataa

Koko päivä on ollut yhtä vuoristorataa tunnetilojen kanssa. Milloin mä oon tosi onnessani ja innoissani tulevasta työnvaihdosta, milloin mua pelottaa, ja milloin mä oon tosi vihainen sekä pettynyt tuohon työpaikkaan jonka jätän taakseni. Musta tuntuu vaan niin siltä että mulle on tehty väärin, ja mua on törkeästi käytetty hyväksi. Kusetetaan sillä ihan törkeästi silmään, että joo, saat vakkaripaikan. Sitten sitä vakkaripaikkaa en minä saa hakea, ja nyt irtisanomisilmoitukseni jälkeen, paikka laitettiin hakuun nettiin... ja tadaaa! Vakkaripaikkana! Siis saanhan mä olla vittuuntunut, vihainen ja myrskyisä, saanhan?

Toisaalta mä olen taas hirmuisen onnellinen kaikesta, lukuunottamatta siis sitä työjuttua. Mä olen rakastunut taas mieheeni miljoonatta kertaa entistä syvemmin ja mulla on hyvä olla kotona. Mun koti on ihana oma koti. Mua ei ees haittaa toi keittiön seinässä olevan miehen mentävä reikä. Pää vaan pursuaa kaikkea pihasuunnitteluideaa ja ootan innolla että toi lumi alkaa sulamaan. Pääsen näkemään mitä kevätkukkaa täällä kasvaa. Haluun päästä kaivaan maata, kärrään multaa ja tekemään ikiomaa yrttipenkkiä.

Sitten takaisin pääaiheeseen, eli laihduttamiseen!

Mun superdieettipäivä nummeerooo 2 meni hyvin. Se eilinen parsakaalikesäkurpitsapaprikasipulihässäkkä broilerilla maistui tänään paaaaljon paremmalle kuin eilen. Aamupala mulla menee aika hyvin aamuvuoropäivinä niin, että teen lese+kaurapuuron aamulla, ja sitten vedän loput ruoka-aineksista pirtelönä kun pääsen töihin. Sitten syön tuossa 10 aikaa välipalan, yhden aikaan ruuan, 16 aikaan ruuan ja 19 iltapalan. Testasin ennen saunaa myöskin tuon kotitreenin, ja se oli kyllä hemmetin tehokas! Haastetta tosin tuotti se, että mulla oli jumppamattona vaan mun mieheni pierunhajuinen makuualusta. Ja sehän veny, paukku ja oli liian kapea. Se liimautui alipaineen ansiosta mun napaani kiinni, ja nousi joka kerta mun mukana ylös. Khyyyyllä, mä olen niin nolo että voin tuonkin tunnustaa. Töissä oli tänään hirveesti houkutuksia, ohjaamani opiskelija toi kiitokseksi kauheen säkin karkkia. Jep,jep. Onneksi työvuoro loppui ja selvisin pahemmista kiusauksista.

Mulla ei muuten oo vielä tähän mennessä tullut nälkä missään vaiheessa kumpaakaan päivää, että kyllä tää ihan toimivalta tuntuu. Tosi vaikeeta on vaan pitää ateriavälit sopivina. Huomenna on iltavuoro, joten haastetta riittää, varsinkin kun aion raahautua salille ennen työvuoroa. Niin että millon mä sitten oikeen taas syön?

Mulle tulee nyt uni silmään. Hyvää yötä teillekin!