Nyt ei irtoo!

Mun blogit ei kyllä oo ollu mistään positiivisimmasta päästä nykyään. Jotenkin tää syksy on vaan ollut niin pirun ankea. Tää viikko ei liikunnallisesti oo ollu mikää huippu. Yks sali ja yks lenkki takana ja ollaan jo perjantaissa. Tänään kyllä ajattelin käydä tekemässä salin sekä jonkinmoisen aerobisen siihen perään.  Mun täytyy nyt vaan tässä ensin kasata itteeni. Mies lähti pikkujouluihin joten mulla on piiiitkä ilta aikaa tehdä omia juttuja. Hitsi, nyt mua alkoikin houkutteleen kuntopyörän raahaaminen telkkarin eteen ja jonkimoisen kotitreenin tekeminen. Mua ei kiinnostais nyt yhään lähtee ajamaan salille.

Tää viikko on syömisten suhteen menny kyllä ihan päi sitä itteesä. Mä en oo varmaan syöny ees kiloa kasviksia tässä viikon aikana. Olen silti juonut tölkillisen sokeroimatonta glögiä sekä syönyt varmaan kymmen piparia. Enpä oo syöny juurikaan mitään oikeeta ruokaa. Eiku mitä mä valehtelen! Siis alkuviikosta tein kalkkunamakkarasta (rasvaa vain 9,2%!) makkarakeittoo, johon lisäsin lanttua ja porkkanaa keittojuurespussin lisäks ja sitä söin kaksi päivää. Ja oonha mä syöny tomaattia ja kurkkua ainakin! Joka tapauksessa, oon syöny vaan yhden isomman aterian päivässä. Tuntuu ettei jotenkin vaan ehdi syömään, eikä mua kiinnosta syöminen. Mä kun oon luuhannu pitkin poikin koko viikon. Yks päivä meni kotopuolessa, eilen kävin Tampereella kattelemassa sellasilla rekryjutskilla. 

Yks juttu minkä mä oon huomannu tässä, on se että multa on lähes kokonaan jäänyt pois ylimääräinen napostelu ruokailujen välissä. Jotenkin se vaan alkaa tulemaan tuolta takaraivosta itsestään. Ja tämä on aivan huippua! Jotain siellä mun pään sisässä siis tapahtuu huolimatta alakulosta ja epähallinasta. 

Huomenna herkutellaan! Meillä ei ole mitään juhlia tai muuta rientoja huomenna, joten meillä on tätä omaa kokeilevaa keittiöö luvassa. Eilen kävin hakemassa huomikseks ruokatarpeita, mulla on blinitaikina tekeytymässä, joten huomenna muikunmätiä ja blinejä asiaankuuluvine oheishörpäkkeineen, muille smetanaa ja mulle kevyttä ranskankermaa. Muutenkin tykkään ranskankermasta enemmän kuin smetanasta. Se on jotenki tunkkaista. Vodkakin on oottamassa että kiikutan sen pakastimeen. 

Parisuhderintamalla menee ihan mukavasti ja voisko sanoo että perinteiseen tyyliin. Ollaan nyt oltu maagiset 3 vuotta yhdessä, ja nyt se jakso kun toisen naamataulu alkaa tosissaan välillä ärsyttämään. Toisen joskus niin suloiset tavat ovat alkaneet ärsyttämään. Meillä on nyt menossa jatkuva sisustussota, esimerkkinä tästä kylpyhuoneeseen viemäni pienet pullot... Olin asetellut ne pikkupullot saunan lasille omasta mielestäni söpösti ryhmään. NOH, huomasimpa että mieheni oli siirtänyt ne symmetrisesti tasaisin välimatkoin toisistaan. Voitte uskoo että siirsin ne takaisin. Sodankäynti jatkui eilen illalla, kun huomasin että mieheni oli laittanut MUN LYHTYPUUHUN jotkut jouluvalot! Samalla oli siirtänyt ne lyhdyt tasaisesti pitkin puuta. Jumaliste mulla oli kova homma saada ne valot revittyä puusta hittoon ja samalla vietyä ne rautalangalla köytetyt lyhdyt paikoilleen. Mulla kun on siinä sellainen visio, että pienet erilaiset lyhdyt ovat kivasti ryhmässä eri tasoissa. Eikä ne lyhdyt sieltä mihinkään näy kun ne typerät jouluvalot palaa. Kaikki te sinkkunaiset jotka luette tätä, älkää IKINÄ, IKINÄ menkö naimisiin miehen kanssa jota sisustaminen kiinnostaa. Ellette ole varmoja siitä, että maku on täsmälleen sama! 

Monesti tulee yhteentörmäyksiä siinäkin suhteessa, että mä haluaisin vaihdella sohvatyynyjen päällisiä vaikka vuodenaikojen mukaan. Mutta miehen mielestä aina pitäis olla samat. Mä vaihdan verhojakin usein. Hohhoijaa. Samoiten mä en käsitä sitä, miks pitää ostaa kaikkea turhaa roinaa, vaan siks että se sopii tyyliin ja on halpaa?! MÄÄ EN KESTÄ! 

Tottahan toki olen kiitollinen miehestäni ja rakastan häntä yli kaiken, mutta joskus ei vaan ymmärrä. Eikä nämä asiat todellakaan ole mitään mä-eroan-susta-kamaa, vaan mielestäni normaalia elämää. Meillä eletään välillä kovin äänin ja elein. Meillä rakastetaankin suureen ääneen. 

Sota jatkukoon.