keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Uusia makuja!

Löysin Tokmannilta uusia makuja, banaani-caramel ja mokkapirtelö. Ostin niitä paketilliset ja toivon että ne maistuis...

Tykkään järjestelmällisyydestä, joten niputin viikon ruuat omille päivilleen. Tuleepahan ainakin syötyä kaikki tarvittavat pussit. Välillä kun ei meinaa muistaa et oonko syöny 4 vai 5 pussia... 


Kerrankin tuli otettua kuvia!


Kiitosta vaan edellisen postauksen tsempeille! Hilma se osaa valita oikeet sanat :) Vertaistuki on kyllä kohillaan näitten projektien kanssa. 

Nyt on semmonen olo, ettei malttais odottaa et viikko on kulunut. Odotan sitä hetkee kun ei oo enää nälkä ja muutenkin on kivempi olo. 

tiistai 13. lokakuuta 2015

Uusi kuuri, parempi tuuri?

Nyt läks sitten uus kuuri. Kävin eilen puntarilla sairaanhoitajalla tuossa lähiterkassa, ettei tarvi Taysiin asti lähtee punnitusta  varten. 156,4 kg. Siitä lähdetään. Tuosta sitten se 8 % ois tavoitteena taas. Onneks tuossa taitaa olla pari kiloa viikonlopun nesteturvotusta, oltii nääs siellä risteilyllä. Olipa kivaa käydä terkalla, siellä ei meinannut ensin olla kunnon vaakaa. Terkka sai päähänsä et kokeillaan kahdella vaa'alla... HMMMM... No eihän se onnistunut :D Kävi sitten hakemassa paremman vaa'an. Aikataulu on siis seuraava: Neljän viikon päästä terkalle, jossei oo pudonnut riittävästi, otetaan parin viikon päästä uus punnitus. Eli yhteensä kuus viikkoa tätä pitäs pahimmassa tapauksessa suorittaa. Mä en yhtään tiedä mistä mä löydän tähän taas voimaa. Jotenkin tuntuu et nyt on kaikki motivaatio aivan hukassa. Varsinkin kun pääs taas oikeen ruuan makuun. Eilen piti vielä syödä spagettia ja jauhelihasoosia... No ei ollu niin hyvää kun mun pää oli sen kääntänyt. Oikeesti harva ruoka on yhtä hyvää kuin mitä dieetillä muisteli.

Muutenkin tuntuu että mun pään sisällä on tän syömisen suhteen jotain tapahtumassa. Tunnen että mun ajatukset on ihan viittä vaille kiepsahtamassa normaaliin suuntaan syömisen suhteen. Jotenkin tuntuu siltä että ruoka on menettämässä sen entisen arvonsa. Jännää. Mietin oikeestaan aika monesti päivän aikana sitä asiaa, ja se kutkuttelee jossain aivokopan pohjukoilla. Kohta, ihan kohta napsahtaa.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015