keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Uusia makuja!

Löysin Tokmannilta uusia makuja, banaani-caramel ja mokkapirtelö. Ostin niitä paketilliset ja toivon että ne maistuis...

Tykkään järjestelmällisyydestä, joten niputin viikon ruuat omille päivilleen. Tuleepahan ainakin syötyä kaikki tarvittavat pussit. Välillä kun ei meinaa muistaa et oonko syöny 4 vai 5 pussia... 


Kerrankin tuli otettua kuvia!


Kiitosta vaan edellisen postauksen tsempeille! Hilma se osaa valita oikeet sanat :) Vertaistuki on kyllä kohillaan näitten projektien kanssa. 

Nyt on semmonen olo, ettei malttais odottaa et viikko on kulunut. Odotan sitä hetkee kun ei oo enää nälkä ja muutenkin on kivempi olo. 

tiistai 13. lokakuuta 2015

Uusi kuuri, parempi tuuri?

Nyt läks sitten uus kuuri. Kävin eilen puntarilla sairaanhoitajalla tuossa lähiterkassa, ettei tarvi Taysiin asti lähtee punnitusta  varten. 156,4 kg. Siitä lähdetään. Tuosta sitten se 8 % ois tavoitteena taas. Onneks tuossa taitaa olla pari kiloa viikonlopun nesteturvotusta, oltii nääs siellä risteilyllä. Olipa kivaa käydä terkalla, siellä ei meinannut ensin olla kunnon vaakaa. Terkka sai päähänsä et kokeillaan kahdella vaa'alla... HMMMM... No eihän se onnistunut :D Kävi sitten hakemassa paremman vaa'an. Aikataulu on siis seuraava: Neljän viikon päästä terkalle, jossei oo pudonnut riittävästi, otetaan parin viikon päästä uus punnitus. Eli yhteensä kuus viikkoa tätä pitäs pahimmassa tapauksessa suorittaa. Mä en yhtään tiedä mistä mä löydän tähän taas voimaa. Jotenkin tuntuu et nyt on kaikki motivaatio aivan hukassa. Varsinkin kun pääs taas oikeen ruuan makuun. Eilen piti vielä syödä spagettia ja jauhelihasoosia... No ei ollu niin hyvää kun mun pää oli sen kääntänyt. Oikeesti harva ruoka on yhtä hyvää kuin mitä dieetillä muisteli.

Muutenkin tuntuu että mun pään sisällä on tän syömisen suhteen jotain tapahtumassa. Tunnen että mun ajatukset on ihan viittä vaille kiepsahtamassa normaaliin suuntaan syömisen suhteen. Jotenkin tuntuu siltä että ruoka on menettämässä sen entisen arvonsa. Jännää. Mietin oikeestaan aika monesti päivän aikana sitä asiaa, ja se kutkuttelee jossain aivokopan pohjukoilla. Kohta, ihan kohta napsahtaa.

tiistai 29. syyskuuta 2015

Viimeinen viikko

Viimeinen viikko hujahti käyntiin ja ens viikon keskiviikkona on punnitus. Ihan hirvee stressi. Ei tunnu yhtään siltä et paino ois pudonnut. Mitäs jossei se olekaan pudonnut tarpeeksi? Viikonloppuna rähisin jo ittekseni että mä en syö enää yhtää pussia ikinä! No jatkoin sitten.

Hirvee stressi kouluhommistakin, tehtävää tehtävän perään ja mä en vaan ymmärrä Exceliä. En sitten mitenkään päin. Jos joku haluaa tehdä mun tehtävät, ilmoittautukoon :D

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Kolmas viikko pyörähti käyntiin

Viikonloppuna olin jo niiiiin valmis antaa periks. Ja annoinkin. Yhden Ikean hodarin verran. Oltiin siis ikeassa ja minä yhden pussin aamulla imaisseena olin niin nälkäinen että meinas oksu tulla. Lankesin siis yhteen hodariin. Niin se vaan meni kurkusta alas. Taivaallista. Jälkeenpäin kadutti. Ja paljon. Jatkoin kuitenkin sitkeesti nutrausta, enkä sortunut enää.

Olen kyllä korvannut päivän raejuusto ja rasvaa esim yhdellä kananmunalla, pähkinöillä tai broilerilla.

Olo ei tunnu yhtään kevyemmältä eikä mitenkään pirteältä.

Tavallaan oon jo aika tottunut noihin pusseihin. Nälkä ei vaivaa, joten joinain päivinä ei ihan sitä 5 pussia päivässä mee. Tunnit vaan menee niin nopeaan etten aina muista syödä. Illalla ei sitten taas ihan ennen nukkumaan menoa pysty vetään mitään suklaapirtelöä. Niitä mä oonkin syönyt nyt enimmäkseen. Suolaiset keitot maistuu ihan karseille, alkuun niitä söi kun oli niin älytön nälkä, muttei ne nyt enää maistu. Pelkkä ajatuskin saa yökityttään.

Eniten mua ihmetyttää se, ettei mun tee yhtään mieli alkoholia. Ei tipan tippaa. Aikamoisena oluen ystävänä oon yllättynyt. Lauantaisin mielessä käväsee saunaolut, mutta vaan käväsee. Sit se ajatus katoaa jonnekin kivennäisvesipullon alle.

Eilen käytiin heittää 5 km lenkki koiruuden kanssa, Satutin vaan alaselkäni vklopun pihahommissa niin, että liikkuminen on yhtä tuskaa. Kävely on lähinnä sellaista tepsuttelua.

Ostin itselleni palkkion dieetistä, varasin nimittäin risteilyn sille viikolle kun on punnitus. Oli tulos mikä tahansa, oon oikeutettu pieneen irtiottoon.

Eniten mua hirvittää että jossei paino ookkaan tippunut tarpeeksi ja rt ei usko että oon noudattanut kuuria. Sit mä alan kyllä itkee. Mies kyllä yrittää takoo mun päähän järkeä, että pakkohan sen painon on tippua kun noin radikaalisti ruokailutavat on muuttuneet.

Ootteko muuten huomanneet, että lähes jokaisessa tv-ohjelmassa syödään ja juodaan? Mainokset on pelkkiä herkkumainoksia. Ainakun näkee telkkarissa jotain syöminkimeininkiä, tekee niin mieli ruokaa. Sit se menee onneks helpolla ohi.

Mulle on dieetistä tietävät ihmiset soitelleet joka viikko ja tsempanneet. Kiva juttu. Ei tässä muuten pärjäis jossei tästä puhuis.

7.10 tule jo.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Eka viikko takana!

Ja mä selvisin siitä!!!!
Lauantaina tosin meni suuhun kourallinen pähkinöitä ja broileria n.fileen verran. Ei silti yhtään mitään muuta. Lightlimsaa ja vettä.

Suussa maistunut eilisestä asti suoraansanottuna paska. Harjaan hampaita ja käytän suuvettä, mut aina se vaan palaa se paha maku. Eilen aamulla oli vielä nälkä, tänä aamuna ei enää ollutkaan. Iltapäivästä tuntui vähän nälkäiseltä, mut se meni vedellä ohi. Selkeesti pahimmat päivät nyt takana, olo on ainakin parempi. Oisinko sitten siinä ketoosissa nyt? Aika kauan siihen kyllä meni. Lähes 7 päivää.Eilen muuten vahingossa maistoin omenaa! Koiran kanssa lenkille mentäessä kieppasin omenapuun kautta tarkastaen onko omput kypsiä... huomasin erheeni toisen suupalan kohdalla ja sylkäsin palan ulos :D Mies katto mua kuin jotain hullua.

Hammasta särkee, toivottavasti ois vaan ohimenevää, ettei tarvis lääkärille yrittää saada aikaa.


lauantai 12. syyskuuta 2015

Päivä 6

Edelleen tosi pöljä olo, ihanku ois humalassa. Nälkä vaivaa, eikä mitään energisyyttä oo havaittavissa. Yöllä ei meinaa uni tulla.

Tän päivän pelasti kun keksin sipulikeiton! Pieni lautasellinen itsetehtyä sipulikeittoa tuntui ja maistui niiiiiiin hyvältä. Ruokaorgasmi.

Toi mun kotituki on hörppiny tossa puiden teon lomassa olutta, ja pistipä se kokonaisen broilerinkin grilliin. Eilen se veti ranskalaisia. Tänään osti tuoreita karjalanpiirakoita. Ei houkuta ei...

Tuntuu tosi kurjalta. Toisaalta oon alkanut miettiin, että kyllähän mäkin saan sitten kuurin jälkeen syödä karjalanpiirakan. Ei ne oo ikuisiks ajoiks kielletty. Tässä alkaa kyllä arvostamaan oikeeta ruokaa ihan erilailla kuin aikaisemmin.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Päivä 5

Eilen tulikin sitten tunnin lenkin jälkeen ihan järkyttävän huono olo. Oksetti ja heikotti. Ei tehnyt mieli lähteä iltakouluun, mutta sitkeesti sinne menin kuitenkin. Ihan järkky olo. Tänään oon yrittäny siivota, mut aina tarvii välillä istahtaa oleileen kun iskee niin kova heikotus. Ylösnoustessa päässä pyörii. Ei tämä helppoa ole, ei. Sitä vaan sitkeesti yrittää pitää ajatukset sinä päivämäärässä jolloin on punnitus. 7.10 on tuomion päivä. Siihen on niin pitkä aika vielä.

Sain tänään tiedon kuntoutustuesta jonka turvin opiskelen, jes! Nyt sitten vaan odottelemaan ens kuun alkua että saa edes vähän rahaa. Inhoon tätä rahattomuutta. Tuli verotuspäätöskin, palautusta tulee sen verran että saa joululahjoja ostella.

Koulusta tuli taas uusia tehtäviä, oon ihan pississä noitten tehtävien kanssa, niitä on miljoona! Suurin osa ajoittuu vielä työharjoittelun päälle. Toivon todella että niitä saa tehdä harjoittelun aikana. Muuten mulla loppuu kyllä vuorokaudesta tunnit.

Tän päivän mieliteko on ollut pasta. Johtuu varmaan siitä kun avasin töllön, niin siellä puuhailtiin jotain ihanaa spagettiruokaa.

Eilen tuli stoppi noitten suolaisten ruokien suhteen. En vaan pystynyt kuvittelemaan että syön niitä, joten menin pirtelölinjalla. Tänään oon saanu syötyä peruna-purjokeiton, se oliki viimenen näytepussi, onneks postissa pitäs olla tulossa lisää. Tilailin netistä, kun löysin huomattavasti halvemmalla, tyyliin kaks yhden hinnalla.

Mä haluaisin matkalle. Puhuinkin miehelle että seuraavan kerran lähdetään kun leikkaus on ohi, ja mahdun koneeseen istumaan niin, että sen pöydän saa kunnolla alas. Siinäpä tavoitetta. Sitä en tiedä mikä kilomäärä se tulee olemaan... Täytyy varmaan kaivella jostain jotain istuin-infoa, niin pystyy edes vähän arvioimaan.

Mun ei muuten tee mieli mitään herkkuja. Ei karkkia, ei sipsiä. Eniten tekee mieli ruokaa. Perunamuusia ja lihapullia. Jauhelihakeittoa. Namnam. Ruisleipää.


torstai 10. syyskuuta 2015

Päivä neljä

Tänään on ollut selkeesti parempi päivä jo, mikään hirvee nälkä ei oo ollu. Tuossa vetelin lounaaks mansikkapirtelön, kaalia, tomaattia, porkkanaa ja raejuustoo. Raejuusto ei oo rasvatonta, kun lähikaupassa ei eilen illalla sitä ollut. Mut ei se varmaan maailmaa nyt kaada. Eilen jäi illalta yks pussi syömättä, kun en vaan yksinkertaisesti enää jaksanut syödä. Yöllä kyllä heräsin nälkään.

Nyt selkeesti alkaa huomaamaan et vatsa ei enää vedä kauheesti kerralla. Alkaa täyttymään nopeesti. Hyvä.

Päivä 4 siis menossa ja motivaatio on edelleen kohdallaan. Kyllä mua houkuttaa toi ruispalapussi keittiössä ja juustot jääkaapissa. Mikä oiskaan parempaa ku ruispala ja maksamakkara... Nammmm... Suolaista tekee mieli harva se hetki, vähän oonkin noihi mauttomimpiin lisännyt. Eilenkin kun lisäilin kanttarelleja kasviskeittoon, niin pitihän sinne vähän suolaa iskee. Tuliki vähän liian suolaista.

Pirteempi olo on ollut, mikä on hyvä. En oo alkuviikolla jaksanut kuin olla vain, koiran ulkoiluttamisen on mies hoitanut. Seuraavaks aattelinkin lähtee koiran kanssa metsään kuljeskelemaan, kunhan toi lounas laskeutuu. Illalla on vielä koulua. ´Sain eilen tehtyä melkee kaks tehtävää. Meillä on aika paljon tehtäviä, jotkut typeriä ja jotkut ihan sellaisia joista oppiikin jotain.

Olin motivaatiosta huolimatta, aivan varma etten pääse päivää 3 pidemmälle. Pääsin, jippii! Nyt musta tuntuu että tää voi onnistua. Kohtahan se on jo eka viikko pulkassa, Viikonloppua pelkään ja miehen kaupasta raahamia herkkuja. Tiiän etten ratkea, mutta pahalta se tulee tuntumaan. Mä rakastan herkkuja. Mä rakastan alkoholia.

Hirveesti taas palelee kun on paikallaan, mut sit kun liikkuu, tulee överihiki. Oo nyt sitte tässä freshinä koko päivän. Tuntuu et hikikin haisee extrapahalta, ja hengitys. En uskalla puhuu kehenkään päin. Näytän varmaan tosi idiootilta kun yritän hönkiä ympäri seiniä.

Minäpäs lähdenkin tästä lenkille. Jatketaan taas tuntoja myöhemmin.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Pussillinen ruokaa

Hyvin menee! Eilen vahingossa join 2 dl ananaslight-limpparii, luulin et se on kokonaan sokerintonta! No ei ollu ei. Ihmettelin et mite tää on näi makeeta. Ihan hetken aikaa mietin et käynkö yrjöö pois, mut sit totesin etten mä nyt ihan nii kipee päästäni oo.

Eilen oli ihan hervoton nälkä ja hiilariviekkarit! Mun suussa oikee nyki ja kihelmöi kun oli niin kova tarve hiilareihin. On tää vaa jännää. Eilen väsyttikin ihan hillittömästi, vetäsin kolmen tunnin päikkäritkin, kun oli vasta illalla koulua.

Tänäänkin nälättää, mut ei niin kovasti oo väsyttänyt. Iltaa kohen alkaa palelu ja päänsärky näköjää.

Ei mulla sit muuta, meen tekee herkullista(lue: karmeeta) kanakeittoa. Aattelin viskata sekaan kanttarelleja, kun sienet kerta sallittuja ovat.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Projekti ENE

Hiphei!

Nythän on siis niin, ettei toi mun kesä menny ihan putkeen ruokailun suhteen.  Tuli kyllä elettyä ihan täysiä ruuan marssijärjestyksen mukaan... Noo, viime viikolla kävin ravitsemusterapeutilla, kaks kiloo oli tullu painoa kesän aikana. Onneks vaan sen verran...

Tänään sitten alkoi ENE-dieetti jonka aikana ois tavoitteena laihtua 10 kg, jotta leikkaukseen pääsisin. Motivaatio on kyllä ihan kohillaan nyt. Pussiruuat maistuu paskalle, mutta kyllä niitä syö. Ainakin tänään vielä on semmonen fiilis. Tähän ast parhain sapuska on kyllä ollut Nutrilettin suklaashake. Oon syönyt ravitsemusterapeutin näytepusseja. Suolaa tekis mieli tunkea niihin suolaisiin, mutta oottelen nyt et makuaisti tottuu. Suolan käyttöä kun ei suositella. Vettä on tullu juotua tänään ihan ohjeiden mukaan.

Tänään on ollut nälkä, vaikka oonkin pistellyt sallittuja vihanneksia sekä raejuustoo sallitun määrän. Varpaat ja sormet aivan jäässä ja mun pää huutaa hiilareita. Leipäääää! Kaupassa käynti oli kurjaa kun tuore leipä tuoksui nenään niin valtavan herkullisena.

Koulukin alkoi, joten alkaa olemaan vuorokausirytmikin ihan kohillaan tän ruokaharrastuksen suorittamiseen. Neljä viikkoa askarrellaan noitten pussien kanssa. Yhtään en oo vakuuttunut tosta kymppikilosta neljän viikon aikana, mutta mä teen parhaani. Se on sitten jossain muualla vika jossei se paino siitä lähde tippumaan. Neljä viikkoa tuntuu ruuan suhteen pitkältä ajalta ja painonpudotuksen suhteen lyhyeltä ajalta. Ristiriitaista!

Näihin tunnelmiin... Voisin vaikka vähän useammin päivitellä tän enen aikana. Pysytte kärryillä ja tietämättömät tulee tietään kuinka kivaa tää on :)


tiistai 23. kesäkuuta 2015

Etiäpäin!

Heipparallaa!

Aloitin nyt juhannuksen jälkeen oikeen diettaamisen. Vähän hankalalta tuntuu, mut oon ollu vielä toistaseks armollinen. Eilen soin itselleni ylimääräiset leivät ja tänään yhden. Käväs tossa nyrkissä suolapähkinöitäkin. Mutta joo, vähemmän ylimääräistä tänään kuin eilen. Koska ruuanlaitto ja ne vihreet tuntuu nyt niin luotaantyöntävältä, juon ruokani. Nutrilettin suklaapirtelöö menee nyt neljä kertaa päivässä ja yhden lämpimän aterian syön. En pyri nyt mihinkään ketoosiin, vaan ihan välttämään ruokapaniikin. Tuntuu helpolta ja on helppo saada rytmi kohdilleen. Sitähän se r-terapeuttikin halus.

Otin tuossa kuvia itsestäni, hyi helkatti!
Kattokaa ny ite!
Vähän tulee sellainen olo, et kuinka tässä kehtaa liikkua ees ihmisten ilmoilla.

Koska itsensä pitää kohdata, laitoin kuvan tänne.

Mua ärsyttää nyt ihan suunnattomasti se kun mies ei oikeen osaa tässä asiassa tukea ja motivoida, se ois kuitenkin hirveen tärkeetä. Ittekseni sitten hoen ja pälpätän tsemppiä. Mulla pitäs olla semmonen auttava puhelin, jolle vois soittaa aina kun tekee mieli sortua.

Mutta joo, iltalenkille koiruuden kanssa!


tiistai 16. kesäkuuta 2015

Sisätautilääkärillä

Tämä käynti olikin jo paljon valoisampi. Kun ravitsemusterapeutti painotti huonoja puolia ja  jotenkin jäi muutenkin aika negatiivinen tunne, lääkäri taas painotti hyviä puolia ja rohkaisi. Kerroin rehellisesti etten vielä ole varma päätöksestä ja lääkäri oli ihan ok asian kanssa. Ei kuulemma moni tule aivan täysin satavarmana vastaanotolle. Sanoin myös että vastahan tässä on viikko mennyt ravitsemusterapiasta, joten en oo ehtiny sulatella asiaa.

Oon muuten laihtunut viikossa kilon! Pienet vissylasilliset sille!

Leikkaus ei itsessään pelota mua, enemmän tää matka siihen leikkaukseen. Pystynkö mä tähän ruokavalioon. Jotenkin toi pääkoppa pitäs saada messiin, mut on se vaan vaikeeta. Jotenkin mua kaivertaa edelleen se ene-dieetti. Mä haluun kaiken kerralla kiitos!


maanantai 15. kesäkuuta 2015

Ravitsemusterapeutilla

Viime viikolla käväisin ravitsemusterapeutilla liittyen siihen leikkaukseen. Ihan järkeviä puhui ja kyseli. Nyt sitä sitten pitäisi olla sillä leikkauksen jälkeisen elämän dieetillä. Kaks desiä ruokaa viis kertaa päivässä. Joo, ei ainakaan vielä oo oikein napannut. Katotaan nyt toi juhannus pois alta. Tarkoituksena olikin pienentää aluksi ruoka-annoksia ja jättää santsaukset pois. Niin mä oon kyllä tehnytkin. ENE-dieetille ei mua laittanut tän kakssuuntasen takia. Vaikka yritin kertoa että osaan kyllä havannoida koska alkaa menemään lujaa. Tarvii kuulemma psykiatrin luvan. Noh, sitä ootellessa. Ois silti ollut kiva tietää mitä se ENE käytännössä tarkoittaa. Todennäköisesti oisin omin luvin aloittanutkin sen juhannuksen jälkeen. Punnituksessa hurjat lukemat, 159 kg. IKINÄ, en IKINÄ oo painanut näin paljoa. Ja sen huomaa. Mä en jaksa mitään. Kaikki tuntuu raskaalta. Vihaan itseäni. Nyt en oo yhtää tyytyväinen läski. Pakostakin miettii että jossei olis aloittanut noita mielialalääkkeitä, oisinko lihonut noin paljon. Veikkaan etten.

Kimmastuneena tästä polkasin vartin Karhulla, melkee 7 km. Teen ittelleni suunnitelman, tällä viikolla vartin polkasuja, ens viikolla puolen tunnin. Luulis jotain tapahtuvan kunnolle. Mä haluun olla paremmassa kunnossa. Mieluiten heti ja nyt. Ei siis puolen vuoden päästä tai kuukauden. Tiedän, aika mahdotonta.

Meillä on muuten perheenlisäystä, meille tuli koiranpentu. Suloinen pureksiva riiviö. Aktiivisuus lisääntynyt sata prosenttia itsellä. Pikkulenkkejä päivittäin, noin vartin haistelukierroksia. Pentu täyttää 12 viikkoa torstaina.

Mieli on ollut suht hyvä, mitä nyt tää läskien runsaus ottaa kovasti ohimoon ja pikkasen lyö mieltä alavireeseen. Nukun hyvin ja se on hienoa se.

Huomenna onkin vuorossa sisätautilääkäri... kirjoittelen siitä sitten lisää.


tiistai 5. toukokuuta 2015

Päätös

Nyt se on päätetty. Jos huolivat, menen siihen leikkaukseen.

Vaaka ei enää suostunut näyttämään kiloja.

Uskon etten yksin pysty pudottamaan painoa enää, en vaan löydä motivaatiota.

Kesäkuun alkupuolella on ravitsemusterapeutin vastaanotto ja viikkoa myöhemmin sisätautilääkärin vastaanotto. Kaikenlaisia lippuja ja lappuja jo kotiin tulikin. Syömistestiä, ruokapäiväkirjaa, alkoholikyselyä jne.

Lanttulääkäri kertoi että kysyvät varmaankin hänenkin mielipidettään asiasta, ja kertoi ettei näe estettä leikkaukselle.

Ei edes jännitä. Mulla on niin karseen paska fiilis koko läskeilystä että alkaa jo riittämään.

Blogi muuttuu siis jatkossa (toivottavasti) leikkauskeskeiseksi. Tässä sitä aletaan sitten säästämään veronmaksajien rahoja... Leikkaushan ilmeisesti tulee maksamaan pitkällä juoksulla vähemmän kuin muiden ylipainosta johtuvien liitännäissairauksien hoito.

Hyviäkin uutisia on, sain kesäksi töitä.


maanantai 9. maaliskuuta 2015

---ja taas...

Mun surkuhupainen edellinen yritys päästä ruotuun lössähti kyllä niinku parhaat päivänsä nähny säkkituoli. Masennus ei sittenkään ollut ihan niin kadotettu kuin halusin. Päivät meni edelleen sumussa sen mieltätasaavan lääkityksen takia. Kävin ennen meidän Teneriffan reissua psykiatrilla ja sanoin että nyt riitti, mä haluun elää päivisin. Iltalääke sitten lopetettiin, jo ihan senkin takia että olin vielä jonkun verran masentunut. Lähdettiin reissuun, käveltiin päivittäin ihan himona ja kas, nukahdin illalla ajoissa ja heräsin aamuisin ajoissa. Tätä kivaa liikkumisen tuomaa iloa jatkoin vielä reissun jälkeenkin, ihan kaksi kertaa kävelylenkeillä... KUNNES sairastuin satavuotiseen flunssaan joka vasta nyt alkaa helpottamaan. Hirvee hinku päästä salille, mutta reumankin veetuillessa, senkin ihanan halun saan nyt pitää taka-alalla, ainakin kuukauden. Sen jälkeen uudelleen aloitetun reumalääkkeenkin pitäisi alkaa vaikuttamaan. Viime viikolla lääkäri totesi molemmat nilkat niin tulehtuneiksi että tarvitsivat kortisonia. Kädet ovat tälläkin hetkelle helvetinmoisen kipeät. Reumalääkäri laittoi mulle lähetteen sisätautilääkärille, laihdutusleikkausta varten. En oo sen kummemmin ajatellut asiaa ikinä. 80% musta sanoo et ei, ainakin luettuani paria blogia netin syövereistä. Mennäänpä nyt sitten edes kuuntelemaan faktat. ja kylmiä faktoja mä meen sinne hakemaan. Lähinnä mua ei hirveesti kiinnosta mikään kahden vuoden oksentelu.

Tänään täytin 30 vuotta. Sen takia eilen päätin aloittaa superdieetin raameilla mukaellen. Ainakin alkuun. Lauantaina on luvassa juhlimista, joten ainakin silloin tää katkeaa. Mut hei, eka päivä on menny hyvin ja oon oikeesti innoissani tästä. Mulla on yks kaveri jolle voin höpötellä tästä millon vaan ja joka sanoo oikeesti suoraan asioita. Se on hyvä. Mä mitää päänsilittelyy kaipaakaan.

Ens kuussa pitäs ilmeisesti selvitä lähdenkö opiskelemaan syksyllä vaiko en. Toivottavasti, koska muuten oon ihan suossa taloudellisesti. Kesän ajaksi todennäköisesti joutuu hakemaan työtä joka ei vaan sovi mulle. Huoh.

Että tälläistä. Mä meen jatkaa mun synttäreitä rahkalla ja marjoilla :D