maanantai 30. syyskuuta 2013

KARU TOTUUS-PÄIVÄN AATTO

Noniin. Nyt mä pääsin sinne salillekin.  Kävin heittämässä semmosen huonokuntoisen tunnin reenin jonka päälle 35 min aerobinen kuluttaen näin yhteensä 750 kaloria. Mukavaltahan se taas tuntui. Aamuvuoron jälkeen oli yllättävän paljon potkua vielä jäljellä, vaikka semirankka päivä olikin. Puol seitsemän olinkin sitten kotona suihkun ja kauppareissun jälkeen. Aika myöhäseks nää päivät menee jos kaupassakin joutuu ravaamaan. Siinä olikin sitten monta vaaranpaikkaa... Kaikkihan tietää että nälkäisenä kaupasta ei juurikaan tee mieli ostaa yhtään mitään ;) Ennenkuin menin kauppaan, lupasin ittelleni että saan ostaa pahimpaan nälkääni jonkun palkkarin ja kalkkunanakkeja. Tämä piti, nämä ostin ja nautiskelin autossa. Gainomaxin recoveryä maistoin ja neljä nakkia hukkui kitusiini. Näin säästyin ostamasta jotain leipähiilarihöttöä.

Uusi alku on alkanut ihan lupaavasti, oon keventänyt ja järkeistänyt ruokavalioo aika reippaasti. Viikon aikana olen syönyt herkkuna VAIN 1 keksin sekä minipussin sipsejä. Sipsejäkään en oo varmaa ees koko kesänä syöny kuin kaks kertaa, en sitten tiiä miks mun just niitä tartti saada.

Mulla oli kotiinajaessa vaikka kuinka monta hyvää aihetta blogiin, mutta enhän mä niitä nyt enää muista tässä istuessani.

Huomenna mulla on KARU TOTUUS-PÄIVÄ ja menen vaa'alle. Siksi oli tosi järkevää käydä hakemassa salilta lihakset täyteen nestettä. No mutta ei vaan voi mitään. Huomenna mä kohtaan sen, mitä mä pelkään eniten. Eniten mä pelkään että painan taas sen 140 kiloa. Toisaalta, kun mä tiedän painoni ja pystyn sitä taas seuraamaan, motivaatiokin kehittyy paremmaksi. Kuitenkin, huomenna mä tartten tukea ja rakkautta! 

tiistai 24. syyskuuta 2013

V*t*ttaa! AVAUTUMISPOSTAUS!

SISÄLTÄÄ AVAUTUMISTA JA PURKAUTUMISTA! TÄSTÄ POSTAUKSESTA ET SAA HYVÄÄ OLOA; ILOA TAI ONNEA(ellet ole sadisti). LUKEMINEN OMALLA VASTUULLA! 


Tervehdytty on, ainakin omalta osalta. Mies tuntuu saaneen myyräkuumeen, on vielä tutkimusten alla. Kylläpä tässä taas koetellaan. 

Just itkin taas sitä, kuinka vitun vaikeeta tää oleminen välillä on. Kuinka saamaton sitä ihminen voi olla? Miks mä oon näin saamaton? Miksei muut koskaan ole? Miks muilla onnistuu kaikki? Miksen mäkin voi onnistua? Mies taas pyöritteli silmiään ja sai osansa mun pahasta olosta. Ehkä ansaitusti, ehkä ei. Tukea kun yrittää saada, on tää vaan mykkänä kun ei osaa sanoa mitään. Saatiin kuitenkin sovittua, ettei tähän taloon osteta kuukauteen juustoja, vaaleita tai muuta mussutettavaa. 

Mä en käsitä mikä taas vaivaa. Tiedän nimittäin tasan tarkkaan sen, että kuinka hyvä olo mulla oli viime keväänä. Tiedän teoriassa senkin, kuinka siihen oloon päästään. MUTTA. MIKSI. MUN. PÄÄ. ESTÄÄ. SEN? Miksi mä vaan syön ja juon kaikkea sitä mistä mulle tulee paha olo? 

Mulla on taas tänään "vihaan itseäni"-päivä. Kävin työhaastattelussa, jossa haastattelijan asenne huusi mulle että sua ei valita, me ollaan jo valittu joku. Miks sitten ees pitää pyytää haastatteluun tuhlaamaan kummankin aikaa? Mua pelottaa niin saatanasti se, että joudun työttömäksi. Mikä on aika naurettavaa tällä alalla. 

Nyt illalla vihasin itseäni siitä, koska ulkoiluvaatteet itkee mun päällä. En voi siis lähteä ulkoilemaan enää. Isompia vaatteita ei vaan ole olemassa. Vihasin myös sitä, etten voi lähteä salille, koska mun tekosyynä on se, että siellä on liikaa porukkaa tähän aikaan illasta. Nyt mä sitten vaan istun surkeena olkkarissa ja mietin että mitähän sitä seuraavaks söis. Mitä syömällä tää paha musta ja synkkä olio MUKA lähtis mun sisältä pois? Lähtisköhän se syömällä tota hyvää Wigrenin ohutlenkkiä? Vai kiskonko ton popparipaketin? Hmmm... Toisaalta, ainahan vois vetää uusintakierroksen tänään tekemääni makaroonilaatikkoa. Ainakaan se ei lähde sillä, että lähtisin illasta hiljasempaan aikaan salille. Siis hell no! Jotenkin ajattelen kuitenkin niinkin, että mä olen nyt jatkuvasti tehnyt töitä tän vuoden aikana. Siis pään sisällä, vaikken niin salilla taikka keittiössä. Oon tiedostanut jokaikisellä suupalallisella ja alkoholikulauksella että tässä sitä taas menee turhia ja tyhjiä kaloreita mun sisääni. Ennen se ei niin ollut. 

Mulla on ihan semmonen olo että voisin vetää itteeni turpaan niin että läski alkais kunnolla tummumaan. Joskus sitä on vaan niin pettynyt ja petetty olo, vaikka kaiken sen takana on oma itse. Oma itse on tällä hetkellä mun pahin vihollinen. Oma itse. Jumalauta mikä raukkis sekin on! Onko ihan oikeesti helpompaa syödä paskaa vai terveellistä ja mulle hyvää tavaraa? Just perustelin ittelleni et on helpompaa keittää makaroonia ja syödä se ketsupin kanssa, kuin pestä, pilkkoa kasvikset ja paistaa liha.

Ainiin. Jouduin ton mun sairastumisen takia laittamaan reumalääkityksen tauolle. Nyt mun ranteet on sairaan kipeet ja muutenkin koko kroppa jäykkä. Alaselkä ja kylki on jumissa. Itku pääsee taas kertaa miljoona. Tänään pistin ekaa kertaa methotreksaatit nahkaan. Menee taas pari viikkoo ennenku pääsen pelikuntoon. Silti. Huomenna meen salille. Huomenna taas kerran. Huomenna aloitan taas kaiken alusta. 


maanantai 16. syyskuuta 2013

Vielä henki pihisee

Hellurei!

Alkaa pikkuhiljaa tauti hellittämään. Mysteeriksi on sairaus jäänyt, sillä verikokeissa näkyi vain pieniä tulehdusmerkkejä, ja nieluviljely oli negatiivinen. Suu on vielä hiukan kipeä, kitalaki varsinkin sekä viisureiden takana olevat ikenet tulehtuneet. Vielä ei oo mitään asiaa liikkumaan, mutta ehkä kohta voi syödä jotain muutakin kuin pehmeetä ruokaa?

Tänään oli ekaa kertaa suht pirtee olo, vaikkakin hemmetinmoinen päänsärkykohtaus tuossa äsken painoi päälle. Sitkeesti vaan jatkoin hommiani ja särky vähitellen hävisi, otin kyllä Buranaakin... Kävin tänään kaupassa, tarkoituksena ostaa vaan sitä terveellistä ruokaa. Tavoite toteutui, ja ostin porkkanoita, lanttuja, perunoita ja lihaa. Lisäksi maidot sun muut leikkeleet. Laitoin lihapadan uuniin, johon heittelin juureksia ja mausteita, sekä pienen tölkin tummaa olutta. Lopuista lantuista keittelin sosetta jonka pakastan joululaatikkoa varten. Mulla on nyt just nousemassa porkkana-kaurasämpylät. Mähän en tunnetusti oo mikään leipuri, mutta eikai sitä opi jollei yritä edes.

Mua jännittää. Lähenee se päivä jolloin mun on PAKKO kohdata vaaka. Lokakuun 1. päivä saa olla se päivä jolloin totuus tulee julki. Varmasti asian kohtaaminen masentaa. Taas yhtään tiiä kuinka mä selviän siitä, miten mä nousen ylös.

Huoh.




keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Ollaan hedonisteja kaikki, kun oikein mahaan katsotaan...

Iltalehdessä juttu: "- Ihmisten ei kannata potea huonoa omatuntoa, jos he eivät voi vastustaa tiettyjä ruokia. Asia ei ole pelkästään tahtokysymys, sanoo ravitsemusterapeutti Zoe Griffiths, joka johtaa Suomessakin toiminutta Painonvartijat-yhtiötä.
Tuoreen tutkimustiedon mukaan hän on oikeassa, sillä esimerkiksi herkkuhimo perustuu koukuttavaan mielihyvään.
Asiantuntijat uskovat, että on olemassa kaksi eri tekijää, jotka säätelevät herkuttelun määrää ja laatua.
Ensimmäinen niistä on elimistön sisäiseen tasapainoon pyrkivä homeostaattinen järjestelmä, joka säätelee ruokahaluamme energiatarpeen mukaan. Järjestelmä valvoo aivojemme ja ruuansulatuskanavan välistä viestintää, jonka häiriötilanteeseen elimistö reagoi. Sen vuoksi esimerkiksi kädet vapisevat, jos kiljuva nälkä yllättää.
Ruokahaluumme vaikuttaa myös hedoninen nälkä, joka saattaa kumota homeostaattisen järjestelmän. Hedoninen nälkä perustuu ruuan tuomaan nautintoon. Syömistä voi olla vaikea vaikea lopettaa, vaikka maha on jo täynnä. Tämä on monelle tuttu tilanne sipsipussin äärellä.
Philadelphiassa sijaitsevan Drexelin yliopiston tutkijoiden mukaan herkkuhimo perustuu juuri hedonistiseen nälkään. Rasva, sokeri ja suola stimuloivat nautintoon liittyvää aivojen aluetta. Tämän vuoksi herkkujen syöminen tuottaa mielihyvää, emmekä voi lopettaa sitä.
Hedonisen järjestelmän arvellaan kehittyneen metsästäjien ja keräilijöiden aikaan, jolloin ruokaa oli harvoin tarjoilla, joten sitä piti pystyä syömään kerralla paljon.Lisäksi herkuttelu kiihdyttää vatsan greliinihormonin eritystä, mikä herättää tarpeettoman ruokahalun.
Nykypäivän ihmisille hedoninen nälkä on lähinnä rasite, koska se voi aiheuttaa ylipainoa.
MAARIT NYKÄNEN"
Kyllä mä tän allekirjoitan. Siks mä en tykkää "pahasta" ruuasta. Olenkin aina sanonut, että musta tulis helposti lääkkeiden väärinkäyttäjä tai jäisin huumeisiin ylipäätänsä koukkuun. MIELIHYVÄ on asia, jota haen lähes kaikesta. Mielihyvänarkkari. Seksiäkin kun harrastan, mulle on tärkeintä saada orgasmi. Muuten en seksistä saa juurikaan mielihyvää. Koskettaminen lisää mielihyvää, esim.selän hiplailu, silittely. Jos mulla on joku näillä saroilla huonosti, mä haen mielihyvää syömällä. 

Oispa siistii jos sitä mielihyvää sais liikunnasta ja kypsennettyjen vihannesten syömisestä. 

Mä täällä edelleen kipeilen, tänään kävin lääkärissä. CRP oli taas vähän noussut, se oli nyt 40. Kuumetta ei enää tänää oo ollu, mutta mun leuka on kuin R.Forresterilla. Kävin verikokeissa ja uudestaan nieluviljelyssä. Yrjöthän sinne labraan tuli, onneks tajusin etukäteen pyytää kaarimaljaa. Oksennusrefleksi, jee! Oon oikeestaan viikon kohta syönyt sitä mitä pystyn, eli kaikkea kylmää/huoneenlämpöistä sekä pehmeetä. Jugurttia ja rahkaa. Pehmeää leipää, karjalanpiirakkaa... Jopa riisin syöminen on karmaisevan kivuliasta! En siis todellakaan toivo kellekään tätä sairautta. Lääkäri oli kans ihan yhtä hukassa tän suhteen kun kaikki muutkin. Vähän mä taas alan miettii tota meidän työpaikan hometilannetta. Eräs työntekijä joutui jättämään työpaikkansa lähes samojen oireiden takia... Sisäilmatutkimukset tehty, ei kuulemma löytynyt mitään. No, joo. Ehkä kone ei kuitenkaan kaikkea haista... 

Mut joo näillä mennään ja huomenna mietitään lisää. Mä otan päikkärit! 

tiistai 10. syyskuuta 2013

Sairastuvasta Elopainotonneja hei! Nyt eksoottinen sairaus vain 99,-!

Ihan vaan pieni päivitys... Liikkumaan en oo päässy. Flunssa jatkuu edelleen. Nyt mulla on joku ihan skitso tulehdus päällä. Lähti pienellä ienturvotuksella liikkeelle. Nyt mun koko suu on turvonnut poskia ja kaulaa myöten, kaulan imusolmukkeet ihan tajuttomat patit. CRP vaan 36 ja nieluviljely neg. Kuumetta pukkas viime yönä jonkun törkeen piikin, lähemmäs 40 astetta. Pientä lämpöö pitää jatkuvasti, käväsin hakemassa saikkua. Hammaslääkärissä kävin maanantaina, ei löytäny mitään, huomenna työterveyslääkärille. Ottaa päähän ja vähän huolestuttaakin... Työterveyshoitaja sanoi ettei lääkäri aloita ab ennenkuin crp yli 50. Oireet kuitenkin mielestäni aika vakavat ja olleet jo perjantaista asti jatkuvasti paheten.

Mulle tulee AINA kaikki ihan pimeet taudit.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Jokohan nyt

Tää tauti alkaa ilmeisesti hellittämään. Ainakin eilisen perusteella... Siivosin 5 tuntia ja rymsteerasin. Leivoin mustikkamuffineita, tuli kerrankin aivan loistavia! Korvasin vehnäjauhoja kaapista löytyneillä mantelijauhoilla. Rasvaa n. 20 muffinin tekoon meni mielestäni vähän, n. kolme ruokalusikallista. Maitorahkaa laitoin kanssa. Että tulipahan syötyä nekin kalorit...

Noh, illalla olikin ihan tukkoinen ja väsy olo. Edelleen on vähä heikko fiilis, mutta kyllähän tämä tästä. Tänään oonkin ottanu rauhallisemmin, huomenna on taas vuorossa töitä, töitä ja töitä. 4 päivää töitä, yks vapaa ja sitten viis vuoroo joista yks pitkä 7-21. Sit saa vähä höllätä kun sunnuntai vapaa, ja lauantaina pääsee istuun iltaa.

Se on sitten syksy. Kävin tänään ulkoilemassa sen verran että heittelin kuolleet kukkaset menemään ja keräilin kesätavaraa terassilta sisälle. Haikeaa :(  Keräilin kukkia sisälle maljakkoon, sillä ihan kohta ne pirun hallayöt ovat täällä.

Gladiolukset nousi sittenkin vaikka olinkin vähän myöhässä. 
En oo siis liikkunut taas torstain jälkeen, että viikko tuli sairasteltua. Tänään alottelin 45 minuutin venyttelyillä. Kävin rauhallisesti koko kropan läpi. Tein tänään myös kaksi treeniohjelmaa salille, yksjakosia kaks vähä erilaista. Vois tehdä kumpaakin x 2 per vko. Tän viikon reenit saa luvan olla perjantaina aamuvuoron jälkeen sekä sunnuntaina. Huomenna en millään ehdi liikkua, sillä ennen iltavuoroa on suuhygienistille aika. Hrrrrhhh.. hui. Oon lykänny ihan liian kauan hammashoitoja, ja nyt pelottaa onko mun suussa enää terveitä hampaita...

Profiilikuvan vaihtopäivä. Huomaa Costello Hautamäki-tukka. Ääh! kasvais nyt! 

Mun ruokailut on siis ollu viime päivinä ihan from fatland. Tuntuu et mä oon mussuttanu kokoajan jotain hyvää. Morkkiiiiis! Mä oonki kaivanu taas kunnon ruokaohjeet esiin ja alan soveltaa niitä. Korjausliike on tehtävä ja se on välttämätön. Mä taas NIIIIIN pystyn tähän!

maanantai 2. syyskuuta 2013

Kräääh!

Ja jumalauta, juuri silloin se iskee kun on hyvät menot päällä. Nimittäin flunssa! Torstaista lähtien infernaalinen kurkkukipu joka muuttui viime yönä lämmöksi ja nuhaksi. En jaksanut enää tänään töihin. Luovutin suosiolla ja lähden ihan näillä näppäimillä käväseen saikkupaikassa...