torstai 28. marraskuuta 2013

Bloggailu ei nappaa

Hiljaista on! Mun tää viikko lähti hyvin käyntiin maanantain pyöräilyillä ja tiistain salilla. Keskiviikkona oli hieroja ja tänään mä oon ollu kipee, jonkun sortin vatsapöpö iski. Tänään oonkin sitten syöny vaan ihan vaan semmosta mikä tuntuu helpoiten pysyvän sisällä ja vähiten ällöttävän. Eli voileipäkeksejä... ja aamupuuro. Aamupaino oli kuitenkin 137,1kg, eli 900 grammaa häippäs viikossa vaikka meninkin mättämään vkloppuna. Sunnuntaina innostuin vielä illalla polkaisemaan ylimääräiset 45 min viime viikon liikuntasaldoon!

Tän viikon liikuntasaldo näyttää siltä, että tunti aerobista, tunti salia ja x2 venyttelyt takana. Ei taaskaan mikään mahdoton tehtävä hoitaa homma kotiin tältä vikalta viikolta.

Sain töitäkin, lupauduin mennä heittämään viikon keikan ennen reissua, mutta tulinkin kipeäksi. NOH, vkloppuna yritän uudestaan sunnuntain iltavuorolla. En oo ikinä käyny ees koko talossa, mutta eiköhän sitä pärjää. Ei ne hommat paljoo muutu, sen oon tässä ainakin huomannut.

Siis mä en oo edelleenkään hakenu sitä lenssupiikkiä, tais jäädä ottamatta.

Ens viikolla lähtö. Tasan tarkkaan vielä viikko niin ollaan jo Vantaalla hotellissa oottelemassa perjantain lentoa <3

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Läskeilyä

Yhyy! Läskiks meni!

Meillä on kylässä vklopun ajan mieheni kummipoika ja senhän arvaa että herkuttelua oli luvassa. Enhän mä pystynyt enää hillitsemään itteeni, joten eilen söin 300 grammaa karkkia! Sekä popcornia jotain 2 litraa! Käytiin eilen syömässäkin, söin hamppariaterian oluen kera! En kyllä kokonaan syönyt annosta, sillä ei vaan maistunut. Eilinen aamu lähti vielä tosi hyvin käyntiin rahkalla ja marjoilla. Mut sitten JANON takia lankesin... Mulla ois pitänyt olla Ideaparkreissulla vesipullo laukussa. Ahmimisen takia polkasin korkeilla sykkeillä rankan puolituntisen kuntopyörällä ennen saunaa. Eli tuli sitten se puolikas aerobinenkin suoritettua. Eli saldo on puhdas liikunnan suhteen, Kiloklubin laskuri kertoo että 280 MINUUTTIA liikuntaa tällä viikolla, ja mulla on vakaa aikomus vielä tänään tehdä jonkunmoinen aerobinen suoritus. Muoks. Korjattu TUNNIT MINUUTEIKSI, kiitti Darling! On vissii vähä ajatukset oikeesti lomalla.

Perjantain hieronnan aiheuttaman migreenin takia en siis päässyt sinne kylpylään lillumaankaan, harmitti, mutta en kyennyt muuhun kuin makaamaan pimeässä huoneessa silmät kiinni. Muutenkin se päivä oli ihan katastrofaalinen ja se varmaan osaltaa aiheutti seuraavan päivän syöpöttelyä. Eli aamullahan mulla oli se hammaslääkäri. Ajattelin että syön aamupalan sitten sen hampilääkärin jälkeen. No ei taas menny niinku strömssöössä se. Puudutus kestikin kolme tuntia ja mun kieli oli ihan tunnoton. Jokainen joka on joskus puudutuksen saanut alaleukaan, tietää ettei voi syödä mitään jos kieli on puutunut. Hienoinen kieleen/poskeen puremisen riski. Menin sitten hierojalle sössöttäen ja nälkäisenä. Hierojakäynti oli kyllä tosi onnistunut. Hieroja löysi selkärangan vierestä todella kireän pitkän lihaksen joka selittää vihlaisut alaselässä, myös toisen lavan luona oli kireyttä sekä hartioissa. Hieronnan jälkeen mulla meni tosi pitkään ennenkuin uskalsin nousta seisomaan. Hurja fiilis! Varasin uuden ajan ensi keskiviikoksi, hieroja sanoi sitten käyttävänsä vähän kovempia otteita.

Hierojan jälkeen oli taas todella hyviä valintoja ruokakaupassa, ostin nimittäin päivän ekaksi ruuaksi lihapiirakan! VOI HYVÄNEN AIKA, OIKEESTI! Mä en edes pidä lihapiirakoista! Söin sitten kotona sen lihiksen salaatin kanssa. Ei ollu ees hyvää, ja roskikseen meni piirakasta osa. Tuntui muutenkin että mää söin koko sen illan jotain, vaikka en todellakaan syönyt, vaan miinuksille jäätiin ja pahasti. Eli seuraavana päivänä syöpöttelyä. Eli herkuton ja alkoton epäonnistuttu.

Tänä aamuna ei olisi maittanut mikään, mutta sitkeesti vetelin rahkaa, marjoja, kahvia sekä täysjyvä leipäviipaleen. Salaattiaineita on jääkaapissa, joten eineet tän päivän onnistumiseen on valmiina. Mulla on kaikki mahdollisuudet elää tää päivä fiksusti.

Koko tän viikonlopun mättämämisen ajan mä ihan oikeasti ajattelin sitä itse syömistä. Mikä on uutta. Ennen mä vaan mätin sysäten syyllisyyden tunteet ja järjen jonnekin kauas. Nyt mä tietoisesti kuuntelin itseäni, että koska olen täynnä, ja kyllä sieltä jonkunlainen signaali aivoista tuli. En syyllistänyt itseäni eikä mulla tänään ole morkkista, eilen syöpöteltiin, tänään syödään normaalia ruokaa, siinä se. Kyllä minä opin näköjään. Ja siitä mulla on onnistunut olo.

12 päivää vielä lomaan.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Minä-viikko ja ruokakuvia

Tällä viikolla on ilmeisesti oikeen Minä-viikko. Ma hammaslääkäri, ke kampaaja, to flunssarokotus, pe hammaslääkäri sekä HIEROJA! Rohkaistuneena sain varattua hierojalle ajan! Uusi hieroja on avannut ovensa tässä kaupungissa ja tarjouksena aika edullisesti 45 min hieronta. Minähän tartuin heti tilaisuuteen! Toivon nyt vaan ettei siitä lenssurokotteesta nouse kuumetta, sehän estää hieronnan. Toisaalta, lenssurokotteen voisin käydä kyllä ensi viikollakin ottamassa, täytyy nyt funtsia.

Kampaajalla tyvivärjäys ja latvojen siistintä. Projektina pitkien hiusten kasvatus! Katotaa kuinka kauan hermoo piisaa...

Kävin tänään vähä etukäteen puntarilla, ja huonolta näytti viikkopudotuksen osalta. Täytyy varmaankin huomisesta lähtien vähentää raakasti hiilihydraatteja. Toisaalta, on ollut tässä taas vähän ummetustakin ja vatsaa turvottaa. Ruokailut on mallillaa, kaikki kiloklubin pallukat vihreenä ja noin 1500 kaloria per päivä on tullut syöpöteltyä

Eilen mulla piisas illasta energiaa, joten polkasin puolisen tuntia Karhua. Siihen päälle vielä vartin venyttely. Eli tilanne on aikalailla se, että plakkarissa on jo 1 x sali, 1,5x aerobinen ja 2x venyttely! Mä oon PUTKESSA! URHEILUPUTKESSA! Huomenna salille aamusta tekeen viikon toinen lihastreeni. Perjantaina uiskentelua extrana! Jos lauantaina sitten se puolikas aerobinen. Sunnuntaina sais vaan pötkistellä.

Sitten lopuks randomei ruokakuvii tältä viikolta!


Oon alkanu tekeen aina pariks päivää kunnon kulhollisen salaattia sekä kuorimaan ja pilkkomaan valmiiks porkkanoita. Tulee helpommin syötyä ja mieskin syö! Porkkanat vie makeannälkää aika tehokkaasti! Makeaa mun on alkanu viime päivinä tekee mieli. 

Siivosin jääkaappia. Sinne on kertynyt ihan hirveestä kaikenlaisia puteleita! 

Useampana päivänä oon syöny lounaaks salaattia, kalkkunaleikkelettä sekä munaa, yleensä yksi kokonainen muna ja kaksi keltuaista(muoks. Lue: valkuaista). Oon syöny myös paljon broileria. 
Aamupuuro tältä aamulta. Kaurapuuro + vehnälese + pellavansiemenrouhe. Rahkaa ja sokeritonta vattukiisselii. 

tiistai 19. marraskuuta 2013

Viikon nro. 3 aloitus!

Eilen polkasin liikuntaviikon käyntiin kuntopyörällä katsellen Emmerdalea. Tunteroinen hujahtaa äkkiä kun on jotain muuta katottavaa kuin pyörän minuuttinäyttö. Päälle vartin venyttely.

Tänään lähdin aamulla kaverin kanssa salille veivaamaan lihaksiin poltetta. Kiva et on vaihteeks seuraa! Kun menee jonkun toisen kanssa salille, tulee huomaamattaan tehtyä kaikkea uutta ja aikakin kuluu nopeammin... Kaveri neuvoi mutkatangon käytön hauisliikkeissä scott-penkissä, toimii! Jotain uutta ojentajatreeniin kaipais taas vaihteeks. Kehitystä on selkeestä havaittavissa vaikka veivaankin niitä köydellä ylätaljassa. Dipit vois ottaa jossain muodossa mukaan ainakin, mä aina unohdan ne! Varmaanki siitä syystä että mä inhoon niitä. Tein rintaa vinopenkissä käsipainoilla ja siinäkin sain reippaasti ottaa 11kg painot. Jesh! Mä tykkään että jotain tapahtuu enkä mä halua käydä salilla vaan heiluttelemassa aina niitä samoja painoja.

Eli tälle viikolle kasassa jo:
1x sali
1x aerobinen
1x venyttely.

Ihan hyvä, koska oon buukannu ohjelmaa vähän joka päivälle. Huomenna pitkästä aikaa (n.vuoteen) kampaajalle! Kiva lähtee sit reissuun kun on matkakuvissa ei näytä ihan homssuiselta. Torstaina meen ottaa influenssarokotteen, joten sinä päivänä taidan pitää lepopäivän. Perjantaina onkin hammaslääkäri. Maanantaina oli kans yks paikkausaika. Vielä kaks reikää oottaa paikkausta. En ollut käynyt hammaslääkärissä ikuisuuksiin, vuosiin. Lähinnä siksi että se on karseinta mitä tiedän. Meen mieluummin gynekologille kuin hammaslääkäriin. Vkloppuna on luvassa miehen kummipojan kyläilyä, perjantaina olis kylpyläreissua. Saas nähdä jääkö mun kohdalta se reissu väliin. Harmittais kyllä.

Elimistö on selkeesti stressaantunut, sillä mun kuukautisetkin on myöhässä nyt 5 päivää. Ei ole mitään uutta, johan mulla olikin monta säännöllistä kiertoa peräkkäin.

Viime yö meni melkein valvoessa, sillä maanantaina nukuin aivan älyttömän pitkään ja melkein myöhästyin hammaslääkäristä. Mulla oli kännykässä herätys, mutta joku mätti ja jätti herättämättä. Vaikka oonkin tosi väsynyt nyt, niin silti mun ei kyllä oikeesti tee mieli mitään hyvää. Oottelen vaan että pääsis nukkumaan. Eniten mun on tehnyt mieli jotain pullamössövaaleaa leipää. Sellasta rapeakuorista kaupassa paistettua. Ah! Kilttinä tyttönä ostin ruispaloja. Oli muutenkin aika terveelliset ostokset tänään. Kasviksia, jauhelihaa, kanaa ja kanaa. Eli niitä sitten loppuviikoksi. Mallikelpoisiin ruokailuihin on siis kaikki maailman mahdollisuudet. Ei pitäs olla mitään ongelmia sen suhteen. Kunhan vaan pää pysyy kasassa.

ja ettei unohtuis, aamukampa: 17 päivää!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

VKO 2

Kaikki liikunnat check! Eilen ja tänään tunnin aerobiset, eilen vesisateessa sekä tänään kuntopyörällä. Ketjua riitti olohuoneessa kun kattelin telkkaria samalla. Kiloklubin merkkailujen mukaan olen liikuttanut eviäni 360 minuutin edestä tällä viikolla. Liikuntapäiviä tuli 6!

Kotona oon siis oleskellut vklopun. Eilen mulla oli tosin vajaan tunnin treenit, kovan luokan pt piti aika tiukan session. Ikää tällä tulevaisuuden toivolla on tuommoiset 5 vuotta. Meidän takkahuoneen lattia oli "sali", meidän makkari oli pukkari, sekä mun miehen tietsikkahuone oli tämän ohjaajani toimisto. Aina välillä trainerini kävi olohuoneen pöydällä lojuneesta iltasanomista tsekkaamassa seuraavan liikkeen. Eihän siinä lehdessä mitään oikeeta jumppaa ollut, mutta hyvin tuntui aina muisti virkistyvän liikkeiden osalta. Mulla oli kyllä hauskaa. Tällä salilla oli ihan oma keittiö, jossa sai käydä tekemässä terveellistä ruokaa jos tulee nälkä. Myös makuuhuoneen laatikoista löytyvää tavaraa sai aina salilla ollessaan käyttää, kuten mm. lakata kynsiä ja pitää koruja.

Syömisten suhteen on ollut vähän löysempää hiilareiden suhteen, ja heti ne näyttää ottavan vallan. Vedin just kaks lautasellista kalkkunapastaa. Hyi hitto mikä olo! Tietää mitä syön ens viikolla! Kalorit on vaihdellut 1200-1700 välillä. Heti jos liikkuu, on nälkäisempi. Mut ei herkkuja eikä alkoa. Ainut syntini on puolikas vaahtokarkkilumiukko sekä kolme ranskanpastillia. Ei voida vielä pidättää rikoksesta epäiltynä!

Eilen mä olin tosi ahkera ja imuroin sekä heilutin moppia. Leivoin myös suklaakakun sekä valkosipulipatonkia kahvileiväks, kun kävi vieraita, maistoin palan. Tänään mä sain mun silityskasan silitettyä. Vaihdoin myös jouluverhot keittiöön kun tajusin ettei ne nyt niin jouluisen ole etteikö niitä vois jo vaihtaa. Eli ei oo mitään tonttuja tms. Ompelin myös vessan ikkunaan verhon sekä laitoin tilapäiset verhot vaijerilla makkarin ikkunaan. Ostettiin Jyskistä rullaverho makkarin ikkunaan, mutta se olikin ihan liian lyhyt siihen. Pakkauksessa luki 180 ja se olikin jotain 176 cm. Harmitti, kun toi pulju ei edes ole kauhean lähellä.

Mieliala on suht hyvä ollut, vaikka kuulemma oon skitsonnut enemmän kuin aikoihin. Mä en vaan kyllä oo ite huomannu sitä. Ainakin jos mulla on tekemistä, niin mua ei niin paljoo veetuta, hah! Jäkättämismoottori on silloin harhautettuna.

Ens viikolla on miehellä aamuvuoro ja mun elämä helpompaa. Ei tartte miettiä mitä ruokaa tekee, kun mies ei tartte evästä. Eli salaattilinja all week long! Saan myös todennäköisesti itteni paremmin aamulla salille.

Ainiin. 19 päivää lomaan! Tulostin tänään matkaliput.


perjantai 15. marraskuuta 2013

Yritän, mä yritän!

Heti alkuu ennenku unohtuu, liikuntasaldo! 
Sali x 2, CHECK! 
Aerobinen x 1, jaiks, tulee aerobinen vkloppu! 
Venyttely x 2, yks siis vielä jäljellä! 

Alottelin sen päänuppilääkityksen. Lueskelin tietysti alkuun kaikkee hirveetä netistä ennenku alotin koko lääkkeen. Kaks päivää nyt ottanut sitä, eikä kovastikaan oo sivuvaikutuksia. Vähän tuntuu päässä hassulta, huimaa. Mä en tiedä onks tää jotain lumevaikutusta, mutta musta tuntuu jo ehkä vähän keveämmältä tuolla ajatuksissa... Eilen kun menin nukkumaan, niin kädet ja jalat tuntuivat elävän ihan omaa elämäänsä. Oli vaikea nukahtaa kun ei voinut pitkään maata samassa asennossa. Eilen juttelin isäni kanssa puhelimessa tästä masennusasiasta, tuntui että se tais tajuta tän homman kun kerroin että itku tulee vaikkei ole mitään syytä. Keskusteltiin siitä, miksen ole aikaisemmin mennyt lääkäriin. Arveli mun ajatelleen silloin liikaa siskoni sairautta ja sairastamista. Hällä on siis kaksisuuntainen mielialahäiriö, joten arvata saattaa, ettei minun pienet alakulot ole mitään sen rinnalla. Enkä mä varmasti ole halunnut ketään silloin huolestuttaakaan omilla pienillä asioillani. Mä oon ollu se vahva ihminen, eikä moni varmasti nytkään voisi uskoa että olen masentunut, tai että mitä mun sisällä tapahtuu.

Puhelun aikana mulle kävi entistä selvemmäks se, että oon antanu ihmisten kohdella mua tosi törkeesti enkä ole pystynyt sanomaan vastaan. Oon vaan ajatellut että se on helpompaa niin, kyllähän mä kestän, mullehan on sanottu että mä oon vahva. Noh, elämä on. Mitäs läksit.


  Kaks päivää mä taas lepäilin, ja tänään raahailin itteni salille. Oli muuten tehokas treeni, lukuunottamatta 10 minuutin istuntoo vesiklosetissa... Joo, pistän lääkkeen piikkiin. Pitkästä aikaa 650 kaloria paloi vaikka olikin vaikeuksia saada lämpöjä päälle, syke tuntu olevan aika matalalla.

Judas-mieheni yritti houkutella lähtemään huomenna rilluttelemaan isolle kirkolle, mutta minä vahvatahtoisena naisena kieltäydyin, koska suoraansanottuna mua kiinnostaa enemmän saada toi mun liikuntatavoite täyteen, ettei mun tartte ens viikolla liikkua joka päivä!

Ruokailut ovat pysyneet handussa... Tosin liian pieniä kalorimääriä tässä vedellään. Ruokahalu on aika surkee ton lääkityksen kanssa, huomaan. Ei oikein tee mieli mitään, ees niitä herkkuja.

Ai mitä mä oon tehny kahden päivän aikana? No en oikeestaan mitään. Eilen aloitin piparkakkutalon rakentamisen. Tällä kertaa IKEA:n muoteilla, oon aikasemmin tehny ihan ite omat mallit. Kuvan valkoiset möykyt on olevinaan lumiukkoja, ne on jotain Ikean namimallistoo. Maistoin yhden ja lähinnä maistui yököttävältä. Kuten myös piparitaikina. Yih! Talon kattomateriaalia saatoin maistaa kahden ranskanpastillin verran. Meillä ei oo yhden ainuttakaan piparkakkumuottia ja pähkäilinkin vähän aikaa että mitä ihmettä mä sillä lopulla taikinalla teen. No keksin painella juomalasilla pyöreitä pipareita. Niistä sitten taiteilin tosi surkeilla taiteilijan kyvyilläni kuuseen koristeita. Voi jösses. Varmasti joku kolmevuotias on keskimääräisesti lahjakkaampi tuossa kuin minä... Tarkoituksena siis pujottaa punainen nauha noista piparin reijistä ja pujottaa kuuseen. Kivaa väkertämistä! Mä nautin oikein siitä kun sai hiljaa rauhassa yksin päkertää menemään.






Valmisteluja oon tehnyt matkaa varten, mm. ostin tälläisen hihnan matkalaukkuni ympärille. Ihan 9 euroa jouduin pulittamaan.
21 päivää. 

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Läskin kolesteroliarvot

Tänään oli toinen lääkäriaika, nopeempi reissu kuin viimeksi, olihan mulla vaan yksi aika tällä kertaa. Pääasiassa piti se papakoe ottaa ja semmoset jutut hoitaa. Palautin myös BDI-testin. Tulokseksi sain 27, joka viittaa vakavaan masennukseen. Koin että vaikeinta just tällä hetkellä mulle on se, että alan parkumaan esim. kaupassa. Se on ihan hirveää! Ei se mun itku todellakaan tarvitse edes mitään syytä. Noh, kuitenkin, lääkkeitä en viitsinyt hakea tänään. Olo oli jotenkin niin surullinen lääkärin jälkeen.

Postiivista tietoa tarjosi labratulokset... Mun kolesteroliarvot oli kyllä aivan loistavat! HDL 1.42, yli 1,0 pitäisi ollakin, LDL 2,5, tulisi olla alle 3 ja Trigly 1,38, tulisi olla alle 2,0. Huikeeta! En mä kovia rasvoja kamalasti syökään. Suola-arvo oli vähän alhaalla, siitä varmaan johtui mun eilinen himo pistaasipähkinöihin, joita mussutin menemään desin(320 kaloria!) verran. Ekg oli normaalin terveen nuoren naisen. Paastosokeri 5,2. Kilpparit oli ok. Eli mä oon vaan läski omasta tahdostani.

Vaa'allakin piti käydä, lääkärin vaa'an mukaan painoin huikeat 142,9 kg. Toivon todellakin että oma vaaka näyttää vähän eri lukemia huomenna aamulla. 140,9 kg näytti siis viime viikon torstaina. Ja viikko ennen sitä 137,?

En jaksa postata noita mun ruokailuja, mutta tärkeintä että pallukat on ollu vihreinä ja kalorit maltillisissa rajoissa. Maanantaina tais jäädä vähän kuitupallo punaiselle...
Maanantai: 1427 kaloria
Tiistai: 1585 kaloria(huom! söin pähkinöitä!)
Keskiviikko: Päivälliseen mennessä 1265.

Liikuntasaldo:
1 x sali
1 x aerobinen
1 x venyttely

Loppuviikolle ei siis mikään paha rasti. Jäljellä vielä 1x sali, 2x aerobinen ja 3x venyttely, joista yhden venyttelyn aion hoitaa tänään pois alta.

Lomakin jo häämöttää! Enää 23 päivää aurinkoon. Tänään kaivoin esiin matkalaukun ja tyrkkäsin sinne pyykinpesuainetta imemään ummehtunutta tuoksua. Kävin läpi kesävaatteitakin. Kai siellä jotain käyttökelpoista on. Ja eihän mua kukaan siellä tunne!

Kuva edelliseltä reissulta Puerto De La Cruziin 01/2012. 


tiistai 12. marraskuuta 2013

Tiistaina elämä jatkui

Vaihteeksi jotain kivaa.

Makkarin seinät saatiin valmiiksi! Enää listat ja verhot. Kattelin Vallilan Mandariinikangasta. Tahtoo! 
Seuraavaksi vähä niitä motivointikuvia. Kaikki alla olevat kuvat täältä.

Sinun tarvitsee vain hyväksyä itsesi.

Niinpä juuri. Ihmiset kohtelevat sinua vain yhdellä tavalla. Sillä millä annat heidän sinua kohdella. 

Tää teksti veti mut ihan sanattomaksi. 

Usein näytän siltä ettei mua satuta mikään mitä muut musta ajattelee. Väärin. Sattuu se.
Ruokailu-uutisiin: 

Tänä aamuna ahdoin itseeni 1/3 päivän kaloreista. Eräs nelikymppinen mieshenkilö samasta taloudesta oli ostanut läheisestä ruokatavarakaupasta tuoretta mustaa makkaraa. Vielä tähän mennessä tunnistamattomaton syy sai minut sullomaan kurkustani alast pötkön tuota mustaa herkkua. Karkeasti voidaan arvioida, että pötkön paino oli 100 g eli 260 kaloria. Tapaus johtaa jatkotoimenpiteisiin. Blogilukijoiden eteen esitettäväksi kaavaillaan seuraavaa suunnitelmaa: Kerrotaan epäterveellisistä ruokatavoista kevyellä otteella. Rangaistuksena tästä kehoa huoltavaa salitreeniä ennalta suunnitellun lepopäivän sijasta. Iltapäiväksi ja illaksi luvassa rahkaa, puolukoita sekä eilistä tomaattikeittoa raejuuston sekä herkkusienten kera. Odotettavissa kalorilukemien jäävän kulutuksen alapuolelle. 

maanantai 11. marraskuuta 2013

Viestin sisältö ei ole positiivista.

Välillä ei vaan sureta, joskus myös vituttaa. Anteeksi. Mutten minä keksi parempaakaan sanaa tälle olotilalle. 

Rva Banaaninkieltäjä(jotkut muistaa edellisistä postauksista... )aukoi mulle tänään päätään nopeudesta jolla ajan autoa. Hän itse tietysti ajaa rajoitusten mukaan jne. Tänään vaan sattui rva itse ajamaan keskellä meidän hiekkatietä puhuen kännykkään kun tuli vastaan. Soitteli sitten minulle että MINÄ ajan liian lujaa, ja on katsellut(kyyläillyt) sitä jo pitkän aikaa. Mieheni oli myös kyydissäni ja sanoi ettei todellakaan ollut minun vika se. Ulosanti kyseisellä ihmisellä oli tuttua, hyökkäävää ja ilkeää. Mä menin taas niin lukkoon etten mä keksinyt mitään vastalausetta. Nielin vaan kaiken. Kiukuttaa edelleen etten sanonut mitään, myöntelin vaan että minähän se, ajan lujaa ja lapset jää auton alle. JUST. Mua ottaa päähän niin, että mä en halua olla enää sitäkään vähää heidän kanssaan tekemisissä kun ennen oon ollu. Mun kyllä teki mieli laittaa hälle viestiä, ettei mun psyyke kestä moista ulosantia, että parempi olla sitten hiljaa jossei osaa fiksusti asioita esittää. Mutta enhän minä semmosta. Siitä saattaa joku loukkaantua. Tyydyin sitten vaan itkemään salin jälkeen saunassa ja suihkussa. Kotimatkan paruin kanssa. Tuli ainakin ajettua tarpeeksi hitaasti, sillä kyynelten sumentamilla silmillä ei kyllä nopeusennätyksiä rikota. 

Mä jo niin hurrasin. Vkloppu meni hienosti, en itkenyt kertaakaan. Oli jo toiveikaskin olo. Sit tänään ne padot taas aukes. Tässä sen itsekin huomaan miten pienestä se ratkeaminen on kiinni. Ei tässä ihan paksuilla jäillä mennä ton psyyken suhteen. Tekis mieli hautautua kellariin ja pysyy siellä loppuvuosi.

Oon mä vaan paska(na).

Tänään mulla oli verikokeita sun muita, kuten ekg. Näytti olevan paastosokeri, GT-arvo, kolesteroliarvot, raskauskoe, ja joitain mitä en eka vilkasulla tunnistanut. Ei tarvinu jonottaa kuin tunti labrassa, mutta mulla oli virkkuuhommat mukana. 

Ei yhtään kiinnostanu puuro labrojen jälkeen, joten käytiin kahvilla kauppareissulla. Otin aamupalaksi kahvin kanssa jonkun täysjyväsämpylän, oli varmaankin ruista joukossa kun oli niin tumma sämppäri. Välistä löyty kinkkua ja kipparijuustoa, plus kasviksia. Hyvin maistui, eikä varmaan mikään ihan paha pommi ollut. Lounaaks tein kalkkunarullia sulatejuustolla & timjamilla. Päälle kietasin siivut ilmakuivattua kinkkua ja ripauksen parmesania. Siihen kylkeen vihersalaattia. Oli taas suun mukaista. Ei taaskaan muistanut kuvaa! Mulla on tossa kyllä toinen rulla varattu päivällistä varten, täytyy yrittää sitten muistaa. Enpä kyllä tiedä mitä ton päivällisen kanssa tapahtuu. Ei yhtään oo ruokahalua. Välipalarahkaa tässä yritän tankata huonolla menestyksellä. 

Mutta 1/3 aerobisista suoritettu! Siinä tavoitetta yhdelle päivälle riittävästi tässä mielentilassa. 

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

1 viikko.

Hömhöm... Ekalta viikolta siirtyy seuraavalle viikolle yksi aerobinen ja yksi venyttely. Mä en tänään yksinkertaisesti enää ehtinyt salille! Eli ensi viikolla kaksi tuntia salia ja kolme aerobista ja 4 x 15 min venyttely.

Nukuin myöhään, heräilin pitkin yötä jälleen, ylläri. Lähdettiin isänpäiväilemään keskiseen Suomeen puoliltapäivin. Aamupalaks söin aamupuurot raejuustolla ja leseillä. Söin sitten vielä matkalla rahkaa ja mansikoita. Perillä olikin sitten savulohta, naudanpaistia, valkosipuliperunoita, kastiketta, patonkia, salaattia. Otin näitä kaikkia. Annoin itselleni luvan syödä patonkia, mutta vain jos vielä maittaa kun lautanen on tyhjä. Perunoita söin jonkun 150g, eli ihan tarpeeksi! Jälkkäriks oli suklaakakkua ja kahvia. Söin pari lusikallista kakkua näön vuoksi. Mä en pidä kakkua herkkuna, koska oon aina inhonnut kakkuja. Joo, oon vähä epätavallinen läski. Tälle päivälle arvioiden 2000 kaloria, kun en enää ehtinyt mättämään mitään kun tultiin kotiin. Mulla on aamusta labroja, joihin tarvii olla 12 tuntia syömättä ja juomatta. Eiliseltä kaloreita 1500.

Mutta hei, ei herkkuja eikä alkoa!

Eilinen salitreeni meni suoraan hauiksiin, kipeetä on. Ojentajiin tarvis taas keksii joku uus juttu, sillä eteenpäin mä en pääse pelkällä taljalla + köydellä. Ranskalaista mä eilen yritin, mutta ei. Ei toi kyynärpää kestä sitä liikettä. Siihen tarvii ettii joku superhyvä liike. Pystypunnerrus käsipainoilla seisten menee taas paremmin! 6 kilolla alottelin ja nyt menee jo 7-8-7kg. Yritän vuorotella pystypunnerruslaitteen ja noiden käsipainojen kanssa, se on ainakin tähän asti toiminut hirmusen hyvin, ja selvästi tulee voimaa olkiin. Vipunostoja sivulle pitäs taas kokeilla, kuinka noi olkapäät siitä tykkää. Todennäköisesti se on yks liike mitä en voi tehdä.

Ens viikkoa päin !

lauantai 9. marraskuuta 2013

Ei sitten itketä lauantaina!

Eilen oli eka ilta kun otin Melatoniinia nukahtamisvaikeuksiin. Otin tabletin kahdeksalta ja olin 21:30 jo aivan unessa. Heräilin kuitenkin pitkin yötä, muutaman tunnin välein. Syvään uneenkin pääsin, sillä näin ihan sekopäisiä unia. Joko mä olin illalla tosi väsynyt tai sitten toi lääke jo auttoi, sillä nukahdin kyllä todella helposti. En kerennyt ees ajattelemaan mitään. Annostus on mulla 3 mg kerralla. 

Aamulla heräsin kello 8 siihen kun mun mies tuli sauvakävelyltä?! (Ai vitsi mä oon rakastunut noihin lauseiden suurentelemiseen!)Se oli seitsemältä lähtenyt tarpomaan pitkin mutaista tietä. Olin siis todella kummissani! Sitten sain ihanaa munakasta ja puuroa aamupalaksi. Lähdin salille tekemään reenin, sykkäri unohtu tällä kertaa kotiin, mutta luulisin että oli vähän reippaampi treeni. Ainakin hikoilin uskomattoman paljon. Viihdyin aerobisten laitteiden parissakin kiitettävästi. Kiloklubin kirjailujen mukaan nyt on plakkarissa 226 minuuttia liikuntaa tälle viikolle. 285 ois siis tavoite, jos lasketaan ne 3 x 15 min venyttelyt mukaan. Huomenna mulla ois tarkotus käydä vetäsemässä viikon viimeinen aerobinen ja jos ehtisin venyttelyyn illalla? Riippuu siitä monen aikaan me tullaan huomisen sankareita juhlimasta.

Meillä on tänään ton makkarin tapetointia, tai mun mies tapetoi ja mä pysyn poissa tieltä. Olen siis vastuussa ruokahuollosta. Tänään oli lounaaksi eilistä päivällistä, GoGreen salsalla höystettyä jauhelihaa, sen kanssa riisiä. Eilen oli lisuna kaalia+porkkanaa, tänään joku pakastekasvishässäkkä. Tota kaaliporkkanaraastetta tein ison saavillisen pari päivää sitten ja vielä se vaan maistui. Se pysyy aika hyvänä kun puristaa sitruunamehua sekaan. Illaksi oon jo esivalmistellu kookoskanaa! Muistais vaan ottaa taas kuvia. Monesti on vaan niin kiire syömään!  Illaksi oonkin varannu ns.herkkua, nimittäin porkkanaa ja dippiä! Uujee! 

Eilinen ruokailu, kaloreita 1400 ja rapiat. Kaikki pallerot vihreenä. Tän päivän ruokailuista tiedän jo että tulee olemaan enemmän kaloreita ja vähemmän vihreetä.

Perjantai

AAMIAINEN
1.00 lautanen (2 dl) Kaurapuuro, veteen valmistettu
3.00 rkl Vehnälese, ravintokuitua 37,5 g / 100 g
1.00 tl Voi
3.00 rkl Raejuusto, rasvaton, hyla, valio
LOUNAS
1.00 viipale Ruissekaleipä, ruispalat, vaasan, ravintokuitua 10 g/100 g
1.00 tl Kasvirasvalevite, olive, kevyt, Becel, rasvaa 38%
100.00 g Porkkana
100.00 g Valkokaali, keräkaali
100.00 g Nuudeli, keitetty, ei suolaa
100.00 g Atria. ylikypsä kinkku-leikkele
VÄLIPALA
250.00 g Maitorahka, rasvaa 0.2%, ehrmann
100.00 g Metsämustikka, mustikka, ka
100.00 g Mehukeitto, mustikka, sokeroimaton (valio)
3.00 rkl Maapähkinä
PÄIVÄLLINEN
100.00 g Salsa, gogreen
100.00 g Jauheliha, naudan, 17% rasvaa
1.00 dl Riisi, keitetty, keitinvedessä suolaa
100.00 g Valkokaali, keräkaali
100.00 g Porkkana
1.00 viipale Leipä, limpukka, pågen
1.00 rkl Tuorejuusto

Fiilikset eilisestä on aika ristiriitaiset, tavallaan mä murehdin edelleen koko tilannetta ja samalla oon hirvittävän huojentunut siitä että nyt tän asian hoitaminen on oikeesti jollain muulla kuin mulla. Eilen juttelin asiasta erään ihmisen kanssa joka totesi vain, että mitä syytä mulla on olla masentunut, mullahan on kaikkea ja kaikki hyvin? Sanoinpa vain että sepä se, kun en minä sitä ite päätä että olen masentunut. Käsittääkseni mun aivojen kemiat on vaan päin peetä. 

Lääkärihän väläytteli mahdollisuutta kilpirauhasen toimintahäiriöihin, jota on etsitty jo pitkään, mutta ei ole löytynyt. Kun kävin juuri lukemassa kilpirauhasliiton sivuilta oireista, huomasin että minullahan on melkein kaikkia niistä. Toisaalta, oireet on kyllä sellaisia joita voi olla muistakin syistä. En mä uutta sairautta haluais missään nimessä! Toivon vaan että saisin olla terve, saisin elämästäni kiinni. 

Kukkakuva lauantain piristykseksi, ole hyvä! 

perjantai 8. marraskuuta 2013

Tohtori hoitaa...

Lääkärireissu ohi! Tunti ei edes riittänyt kaikille asioille, vaan on jatkettava ens viikolla. Alunperinhän mulla oli tupla-aika, 40 min joka venykin sitten vähän...

Mulla oli aika monta asiaa, ja ilmeisesti kaikki ihan oikeita asioita. Lähetettä tuli ainakin verisuonikirurgille ja labroihin. Suonikohjut ovat huolestuttavat.

Ens viikolla papakoe ja gynekologinen tutkimus. Puhuttiin vauva-asioistakin ohimennen. Niskassani oleva patti ultrataan.

Sain valita mitä oiretta tutkitaan nyt ja valitsin itse unettomuuden. Suonikohjutkin valitsi lääkäri. Koska mä oon ollut aika suora tähänkin asti, kerron nyt että oon pitkään ajatellut olevani masentunut. Pitkään tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että jo vuosikausia. Nyt tuntuu että tilanne on viime aikoina kärjistynyt itkuisuuteen ja unettomuuteen, paniikkihäiriöitäkin on ilmaantunut lähinnä autolla ajaessa. Lääkäri suhtautui tähänkin asiaan vähintäänkin mahtavasti. Sain täytettäväksi masennustestin, jonka palautan sitten ensi viikolla. Uni"lääkkeeksi" sain Melatoniinia, koska ei halunnut vahvempia määrätä, josta olinkin hyvin samaa mieltä. Masennusta kuitenkin haluaisi alkaa hoitamaan lääkkeillä, ja ekaa kertaa elämässäni mä myönsin, etten pysty tätä enää ilman apua hallitsemaan. Lähete siis psykologille. Elämänmuutokseen liittyy myös ongelmien myöntäminen itselleen ja niiden hoito!

Tää masennusasia on aika vaikea juttu. Mieheni mielestä nykyään masennusdiagnoosin saa liian helposti, enkä minä vaikuta masentuneelta, koska masentuneet ihmiset ei jaksa tehdä mitään ja on vaan. Sanoin että en mä nyt kuitenkaan missään psykoosissa ole, hei halloo. On totta, että syvästi masentuneet ei jaksa huolehtia itsestään, kuten hygieniasta. Mutta oon myös sitä mieltä, että masentunut ihminen ei jaksa huolehtia itsestään, kuten TERVEELLISISTÄ ELÄMÄNTAVOISTA.

Kaikenkaikkiaan, 

mulla on helpottunut olo. 

torstai 7. marraskuuta 2013

Tilanteen purkua...

Avataanpas nyt vähän tätä painonlisäystä ja ihan rehellisesti.


Kesähän meni aikalailla rällätessä ja maatessa, miten nyt töiltä ehtikin. Touko-syyskuun elin kuin sika pellossa ruokailun ja liikunnan suhteen. Lukuunottamatta satunnaisia salaattiaterioita sekä työmatkapyöräilyjä. ONNEKS mä pyöräilin, koska oisin muuten vieläki paskemmassa kunnossa fyysisesti. Töissä mulla oli lähes aina salaattiateria eväänä. Lihaskuntoa kohottavaa ns.punttitreeniä ei oikein ollut yhtään. Eli todennäköisesti mun hienot saavutukset katos kesän aikana.


Tsekkasin sykkäristä, että kuinkas paljon sitä on oikeen tullut liikuttua viime viikkoina ja yllätyin. Olinkin liikkunut enemmän mitä muistin ja hahmotin. Mä oon ihan kokonaan unohtanut jotkut kävelylenkit! Keskimäärin 4,5h per viikko sykkärin mukaan kk aikana tullut liikuttua. Se on aika reippaasti enemmän kuin kesällä. Luulen että lihasta on tullut jonkun verran, sillä kehityksen näkee salilla ja peilistäkin. Eli lihasmassaa. Mut voiko sitä nyt hei ihan oikeesti tulla vaikka se 3 kg?


Menkat alkaa viikon päästä. En ole nyt turvoksissa, sillä mun sormet eikä nilkat ole ainakaan yhtään nestelastissa. Enkä oo koskaan huomannut että mulla nousis paino kilokaupalla ennen kuukautisia.


Huomaan että mun vatsamakkarat on kasvaneet. Ainakin toi suurin. Tai sitten mä kuvittelen. 


Mä syön hiilihydraatteja ihan liikaa. Ruisleipää, puuroa, pastaa ja riisiä. Pastaa ja riisiä oon syönyt aterialla jonkun desin verran kypsänä. Perunaa hyvin harvoin. Ehkä viime kuussa kolmesti. Muusina, keitossa ja ranskalaisina. Kasviksia syön joka aterialla. Ehkä sen puoli kiloa päivässä. Marjoja syön päivittäin. Hedelmiä en syö juuri ikinä. Rasvan määrä voi kyllä olla liian vähäistä. Sekä proteiinin, rahkaa syön päivittäin kylläkin. Lihaa mä en haluis syödä ollenkaan, mutten mä jaksa tehdä kahta eri ruokaa mulle ja miehelle. Mitä mä sitten syön? Herää väistämättäkin kysymys. Kaljaa, karkkia ja popcornia? Oonhan mä toki leiponut viime aikoina, mutta ne herkut on visusti pakastimessa. Eikä mulla oo karkkiakaan suussa kuin kerran viikossa kohtuullisesti.


Päivittelin fbssä mun hienoo laihdutusmetodia ja yks reenihullu kaveri ehdotti että josko vaan syön liian vähän. Tuo ei kyllä mun mielessä oo edes käynyt, joten tyrmäsin sen heti. Sanoin että syön riittävästi mutta laatu on sitten vähä heikkoo... 

Tässä esimerkkiateria siitä mitä oon esim.tällä viikolla syönyt... 
Broileria, riisiä ja salaattia. Rasvaa annoksessa on, ihan oikeanlaistakin, salaatinkastike on balsamico + rypsiöljy.
Kaikesta kimpaatuneena kuvailin mun tän päivän ruuat. Aamupuuro + leipä jäi kuvaamatta...

Mun lounas. Vihersalaattia, kaaliporkkanasalaattia ja naudan jauhelihaa. Kevyt ranskalainen salaatinkastike. Näkkileipä kevyt tuorejuustolla. 

Välipala. Fastin proteiinipudding + mustikat. Meinas ihan tökkiä, huomenna kokeilen puolukoiden kanssa. Pakko saada toi pussi syötyä... 

Päivällinen. Kaksi valkuaista ja yksi kokonainen munasku. Porkkanakaaliraaste, vihersalaattia ja samaa soosia kuin lounaallakin. 

Teki mieli jotain lämmittävääkin, joten hauduttelin sipulikeiton. Ei kovin hyvän näköistä mutta maistui! Kuorrutin oikein ruispaahtiksella ja ihan kourallisella mustaleimaraastetta. Rypsiöljyä käytin rasvana.
Kirjasin myös syömiseni kiloklubiin... Kaikki pallerot vihreinä ja kaloreita 1400. Musta se on laihduttajalle ihan fine, kun en edes liikkunut tänään (lukuunottamatta itsesäälissä kieriskelyä). Alla kopio ruokapäiväkirjasta. Naudanjauhelihaa ei löytynyt 10 prosenttisena. Laitoin sitten lähimpänä olevan.. Eli vähän yläkanttiin. 

AAMIAINEN
4.00 viipale Kalkkunaleikkele
2.00 tl Kasvirasvalevite, olive, kevyt, Becel, rasvaa 38%
1.00 lautanen (2 dl) Kaurapuuro, veteen valmistettu
50.00 g Kurkku, tuore
1.00 viipale Ruissekaleipä, ruispalat, vaasan, ravintokuitua 10 g/100 g
3.00 rkl Vehnälese, ravintokuitua 37,5 g / 100 g
LOUNAS
100.00 g Porkkana
100.00 g Valkokaali, keräkaali
1.00 kpl Näkkileipä, vaasan koulunäkki, ravintokuitua 17 g/100 g
1.00 rkl Tuorejuusto, 13% rasvaa, viola kevyt, valio
50.00 g Paprika, keltainen
100.00 g Jauheliha, naudan, 17% rasvaa
VÄLIPALA
1.00 annos Protein pudding, proteiinivanukas, jauhe, Fast
100.00 g Metsämustikka, mustikka, ka
20.00 g Pähkinät, Pähkinäsekoitus, Pirkka
PÄIVÄLLINEN
50.00 g Paprika, keltainen
100.00 g Valkokaali, keräkaali
100.00 g Porkkana
100.00 g Sipuli
1.50 viipale Ruisviipale, Taikaruis, Vaasan
20.00 g Emmentaljuusto, mustaleima
1.00 rkl Rypsiöljy

3.00 rkl Kevyt ranskalainen salaatinkastike, saarioinen

Voi että. Mä toivoisin pystyväni elämään niin, että mun ei tarttis ajatella syömistä. Söisin vain kolme kertaa päivässä, eli ainakun mulla ois luontaisesti nälkä. Tota mä oon kans miettinyt että miks mun pitää pakottaa itteni syömään 5 kertaa päivässä, vaikka mulla ei oo ees nälkä? Jos mä söisin kolme kertaa päivässä, se ois niin huoletonta ja iisii.


Huoh. Huomaa että mulla on stressivatsa. Vaaka-episodin jälkeen oon käynyt sontimassa ainakin sen 15 kertaa. Vois sanoo että ihan perseestä siis tää päivä. Mun piti lähtee salillekin, mutta ei mua nyt huvita. Ei kiinnosta. Eikä se korjaannu sillä että sinne menee vaan. Tiiän ettei tähän oloon auta kuin aika.


Huomenna mulla on se lääkärille meno. Sekin jännittää ja samalla vähän pelottaa.








Vihaan nyt niin paljon itseäni ja vaakaa

Jos haluat lihoa, tule meille asumaan kuukaudeksi! Takaan että saan sinut lihomaan useamman kilon! 

Selkeesti mun nyt tarttee tehdä jotain. Kk "laihduttelua" ja + 3 kg! Ei voi olla totta! Mitä ihmettä mä nyt teen? Ollaan kuulkaas aika kaukana tavoitteista. Jumalauta! 

Haluaisin rankaista itseäni syömättömyydellä, haluaisin maata koko päivän peiton alla ja itkeä. Haluaisin antaa vallan sekoamiselle ja joutua pehmustettuun pyöreeseen huoneeseen. Haluaisin räjäyttää itseni. Haluaisin hävitä. Vain 5 prosenttia ajatuksistani haluaisi vetää perseet olalle ja ahmia tajun kankaalle. Kuitenkin. Syön tässä puuroa raejuustolla ja juon kahvia. 

Nyt jos jollain on aivan supermahtava idea, siitä mitä mä teen, niin kiitos siitä. 


keskiviikko 6. marraskuuta 2013

KH! eli kuukausihaasteen sujuminen.

Tilannepäivitys koskien kk-haastetta.

Tällä viikolla kasassa jo tunti molempia sortteja ja nolla venyttelyä. Eilen kävin tekemässä aerobisen aamulla ja sitten kaverin kanssa tehtiin keskivartaloo ja höpöteltiin. Se ei varsinaisesti ollut treeniä vaan semmosta leppoisaa kikkailua. Maanantain lasken mukaan tähän haasteeseen myös, ja siltä päivältä tuli se tunnin sali.

Tänään oli lepopäivä ja ruokailutkin vahvalla tolalla. Eilen keittelin itse hernekeiton johon laitoin lihaksi 10% naudanjauhelihaa. Parasta ikinä! Oonkin syöny sitä sitten tänäänkin ja huomennakin lounaaks luvassa loput. Halvaks tullu ainakin parin päivän pöperöt.

Laittelin tossa pihaa kuntoon viimeinkin talvea varten. Sen jälkeen maistuikin sauna ja saunajuoma...

...Nimittäin muutama lasillinen vettä! 

Ajatusansoista ahmijoille

Sain eilen luettua ahmintaeeposta hiukan pidemmälle. Kyseessa siis ”Irti ahminnasta, 2013, Duodecim”, uudehko ahminahäiriöstä kärsivien ihmisten itsehoitokirja, jota käyttävät myös monet terveysalan ammattilaiset. 


En nyt ala opettamaan tässä ketään, vaan haluan kirjoittaa auki tiettyjä otsikoita itselleni. Seuraavia otsikoita kutsutaan kirjassa ajatusansoiksi. Ajatusansat ovat ”kielteisiä automaattisia ajatuksia, jotka aiheuttavat haitallista toimintaa” (Irti ahminnasta, 2013). Ajatusansat on mulle käsitteenä ihan bränikkä, joten koitin tutkia netistä vähän lisää ko.käsitteestä, mutten löytänyt mitään. Lueskellessani näitä kirjan oppeja, huomasin harrastavani näitä ajatusansoja elämässäni aika runsain mitoin.




Yliyleistäminen
Aah, kuinka tuttua! Helppo homma kun sen osaa! Tätä mä oon tehnyt varmaan lapsesta asti. ”En kuitenkaan saa kokeesta kymppiä, joten ihan sama vaikkei lue”. Aikuisena: ”En todellakaan tuu koskaan laihtumaan, joten ihan sama vaikka mässäänkin”. Kuntoillessa: ”En todellakaan jaksa treenata täysiä,niin miksi mennä salille ollekaan”. Näitähän riittää.


Kauhistelu ja katastrofiajattelu
Päivittäistä. ”Jos nyt syön kahvin kanssa pullan, on koko laihduttaminen ja elämä pilalla. Lihon 5 kiloa per pulla”.


Mustavalkoinen ajattelu
Olen jo syksyn aikaisen itsepohdiskelun tuloksena löytänyt ittestäni tämän(kin) piirteen hyvin vahvana. Joko mä teen asian täydellisesti, tai sitten epäonnistun täydellisesti. Tossa välissä ei oo mun päässäni sitä harmaata aluetta. Sopii myös työelämään.


Vähätteleminen ja suurenteleminen
Mä en ikinä onnistu tarpeeksi hyvin. Joku 20 kg laihduttaminen esimerkiksi, joo ihan kiva, muttakun se ei oo se -50kg. Eli en pysty antamaan ittelleni krediittiä jostain ”vaan” 20 kg painonpudotuksesta. Myös se, että jos mätän itteni täyteen moskaa yhtenä päivänä, se pilaa viikon muut päivät. Ja taas ollaan siinä tilanteessa missä millään ei ole mitään väliä ja mätetään sontaa naamariin huomennakin.


Kielteisyys
”Korostat kielteisiä asioita ja teet ensisijaisesti kielteisiä johtopäätöksiä arjessasi”. Sopii myös hyvin työelämään.”En pysty syömään keitettyä parsakaalia, en siis pysty syömään terveellisesti”. ”Hyvin meni salitreeni ja kehityksen huomasin, mutta en tule ikinä pääsemään tavoitteisiini”


Järkeistäminen
”Kovan työviikon jälkeen ansaisten herkkuja ison kasan”. Ehkä vähemmän järkeistän nykyään enää, kyllä se on vähä niinku niin että syön nyt saakeli tän kattilallisen popcornia ja that's it!


Ajatustenluku
En kyllä oikeastaan ajattele mitä muut ihmiset musta ajattelee, ainakaan näissä ahmimis- tai lihavuusjutuissa. Kyllä mulla kovempi paine on siinä mitä musta ihmiset ajattelee vaikka töissä. Tai kotona luulen tasan tietäväni mitä mieheni ajattelee.


Henkilökohtaistaminen
Yleensä jos joku huonolla tuulella, tai selkeästi nään että on vihainen jollekulle. Ajattelen heti että se on mun vika, tai että mä oon tehnyt jotain tälle henkilölle. Jos joku asia epäonnistuu, menee rikki tai ylipäätänsä esiin tulee joku hankaluus, niin tottakai se on mun vika. Vaikkein ole edes ollut lähelläkään ongelmaa, ja on selvä ettei se voi olla mun vika. Mulla on uskomaton taito kehitellä päässäni polku, joka sijoittaa mut sen ongelman lähteeksi. Mä ajattelen liikaa muita, ja pakotan ihmisen ajattelemaan liikaa mua tällä mun helvetinmoisella itsesyyllistämisellä.


Itseään toteuttava ennuste
Tämä on ehkä se pahin. ”Olen niin onneton ettei mikään tekemäni onnistu, mä oon vaan ikuisesti näin surkee”, ”mulla epäonnistuu kaikki”, ”en osaa mitään oikein”, ”en opi koskaan mitään” ja ”en tule ikinä olemaan terveen painoinen”. Tää on varmaan se jarruttavin tekijä? Tää on varmaankin se alitajuinen jarru, mitä hokemalla estän itseäni laihtumasta.


Tuossa samaisessa kirjassa selitetään positiivisen ajattelun vaikutus aivoihin, ja se oli musta tosi kiinnostavaa luettavaa. Okei, tässä tulee nyt vähän sitä ”luentoo”, mutta skippaa jossei muka kiinnostais suakin! Kirjassa osiossa ”Tunteet haltuun” selitetään kuinka aivot voi opettaa ajattelemaan myönteisemmin. Suora lainaus kirjasta, Irti ahminnasta, 2013: Aivojamme voidaan verrata metsään, jossa risteilee polkuja. Aivoissa polut syntyvät, kun synapsit yhdistävät hermosoluja toisiinsa muodostaen hermoverkkoja. Metsässä toiset polut ovat kapeampia, toiset leveämpiä ja nopeita kulkea. Polusta tekee helppokulkuisen se, että sitä käytetään usein. Siis kuinka yksinkertaista, vai mitä? Mulle ainakin toi oli tosi tärkeä tieto, sillä olen ihminen joka tarvitsee väitteiden tueksi jotain konkreettista. Jos joku tulee mulle sanomaan, että aloita aamusti toistamalla peilin edessä itsellesi ”Olen kaunis”, niin uskot siihen kohta itsekin. Mitä, miks ja miten, ajattelen heti! Nyt mä tiedän että noissa hokemissa voi oikeesti olla perää.


Taikauskoinen ajattelu
Tää ei kyllä oikein istu mun ajattelutapaan. Mä en koskaan ole ajatellut että olisin onnellinen sitku vaan oon normaalipainoinen. Nouveiinhell! Samat päänsisäiset ongelmat mulla sillonkin olisi, ehkä kenties eri muodoissa.


Muiden miellyttäminen
Tää on kans tää rakas luonteenpiirteeni joka tekee mun elämästä välillä niin infernaalisen hankalaa ettei oo tosikaan. Jos musta tykätään, on mulla hyvä olla. Musta on kamalaa jos joku ei tykkäis musta, tai joku on suuttunut mulle. Tässä voidaan taas nähdä yhteyksiä esim. ajatustenluvun ja henkilökohtaistamisen kanssa. Mä etsin hyväksyntää ja paljon. Siksi voidaan sanoa ettei mun itsetuntoni ja itseni arvostamisen taso mitenkään päätähuimaavan korkealla ole, vaikka niin monet väittävätkin. Se mikä näkyy ulos, ei välttämättä kerro sitä mitä mun sisälläni myllertää.


Aika paljon asiaa näin kerrankin. Kun luin tuotakin osioo kirjasta, ajattelin että tämäpä on kuin mun elämästä kirjoitettu suoraan. Vaikka en ahmikaan juuri kirjan esimerkeissä kuvatuilla tavoilla, niin kyllä mussa silti se ahmija piilee kuoren alla aika vahvana. Salasyöntiä en harrasta, ostan kaupasta ihan mitä haluan ilman että kuvittelen ihmisten katsovan mun ostoskärryä ja mun olemusta. Voin käydä ravintolassa ja syödä hampurilaisen ilman että uhraan ajatusta kenenkään toisen ihmisen mahdollisille ajatuksille mun syömisestä. Eri asia tietty, että jos joku Jutta G olis viereissä pöydässä, silloin saattais vähän ahdistaa. Tiedän kyllä että tuskin se viittis vaivaantua jonkun randomläskin syömisistä viereisessä pöydässä, sillä eihän sekään aina ”töissä” oo, mutta ois se aika vaivaannuttavaa silti.



On tuossa kirjassa tullut vastaan jotain semmoistakin mitä mä en oikein käsitä. Ruokavalioesimerkeissä on mielestäni ihan tolkuttomasti hiilareita. Esimerkkipäivissä on herkkuja joo. Siksi koska herkkuja ei saa totaalisesti kieltää. Mutta siinä on välipalavaihtoehtona mm. pullakahvit sekä suklaapatukka. Nuo on tavallaan lounaan ja päivällisen jälkiruokia samalla. On tietysti järkevämpää syödä kaksi suklaapatukkaa päivässä kuin yhtenä päivänä suklaalevy, vai onko? Lasketaanpa: 2 mars-patukkaa per päivä on yhtäkuin 14 suklaapatukkaa per viikko. Joka on taas vajaa 3000 kaloria per viikko suklaakaloreita. Fazerin sininen suklaalevy x 1/vko vajaa 1100 kaloria. Kärjistettynä tietysti. On tietysti looginen pointti se, että jos syöt joka päivä jotain hyvää, niin sun ei tee mieli sitä ahmia. Kun taas totaalikieltäytyjä nimenomaan ratkeaa syömään sitten hirvittämän määrän "lakon" aikana tai jälkeen. No ei taas toimi mulla. Kyllä mä pystyn olemana kk:den syömättä herkkuja jos haluan. Nyt kun mä tämän sanon, mun on pakko ollakin! Hahah ! Ei oo vaihtoehtoja enää! 

Summa summarum, kirjassa on paljon hyvää ja paljon kyseenalaista. Kyseenalaistaminen on jokaisen omassa päässä ja omissa tavoissa. 




tiistai 5. marraskuuta 2013

Kuukausitavoite!

Kuukauden tavoitteet 5.11.2013-5.12.2013


  • Ei alkoholia. Saunaolueksi kelpuutetaan yksi alkoholiton olut x vkossa.
  • Ei epäterveellisiä herkkuja
  • Liikuntatunteja min 4h/vko, joista 2 h aerobista ja 2h salitreeniä
  • 3x15 min venyttelyä/vko


Koska vapaaehtoisia viikkotavoitteiden keksijöitä ei löytynyt (iso HMPH!), keksin kuukaudeksi omani. 6.12 meidän reissuunlähtöpäivä, joten täähän tulee aika passelisti!



Eilinen salitreeni meni taas putkeen! Oli ihan huippuhieno treeni. Vähän alkaa vaan nyppiin kun en pääse polvenkoukistaja/ojentajalaitteille ton mun laskimotulehduksen takia, on se jo paranemaan päin, mutta silti todella arka! Ei mitään toivookaan että sais laitettua jalat niiden rullien väliin. Kauhistuttaa jo ajatuskin. Eiliset syömisetkin meni nappiin, aamupalapuuro kahvin ja sämpylän(omatekemä monijyväporkkanasämpylä) kera. Lounaaksi salaattia. valkuaista sekä broileria. Salin jälkeen päivälliseksi nopeesti salaattia ja naudanjauheliha 10% pihvi sekä sämpylä kevytmaksamakkaralla. Iltapalaksi sokeritonta glögiä ja kourallinen pähkinöitä. Yön nukuin tosi huonosti ja olinkin hereillä jo viideltä. Nyt ennen kahdeksaa olen jo tehnyt puolentunnin venyttelyn body balancen tyyliin sekä syönyt reilun aamupalan. Kohta varmaan otan välikuoleman ja sitten lähden salille. 

maanantai 4. marraskuuta 2013

Pyhäinpäivän hölläilyjä

Tuli sitten oikeen nollausviikonloppu tästä. Vodka maistui lauantaina, ja eilinen menikin sitten ihan pelastusarmeijalle. Ei mulla kyllä krapulaa ollut, mutta muuten vaan niin vetelä olo, jos se sitten olikin sitä darraa? 

Blinien paistelut meni sitten vähän mönkään, koska ostamani sikakalliit muikunmädit olivat jo valmiiksi vanhoja, parasta ennen n. kuukausi sitten. Hiphei ja hurraa! Ei muutakun nopsaan ostaan tilalle kylmäsavulohta. Onneks oli toi lähikauppa auki! Oli mulla varuulta Ikean merileväkaviaaria kaveriks lohelle. Eihän se kyllä yhtää samaa ole. 


Koko viikonlopun kävin sytimässä pihan lyhtyihin kynttilöitä. Yö oli ihan julmetun pimeä!

 



Tänään taas arjesta kiinni tehokkaasti. Heräsin jo kahdeksalta, mutta venyttelin tunnin sängyssä... Nyt mulla on broiskua uunissa ja oottelen nuohoojaa.

Tutustuin vklopun aikana http://www.kuntosaliharjoittelu.fi/ -sivustoon, jolta löytyy aiheeseen aika paljon tietoa ja johon uskon voivani luottaa. Siellä saa tehdä ilmaiseksi itselleen treeniohjelman, ja jokaisesta liikkeestä löytyy video. Tosi mielenkiintoista faktaakin siellä harjoittelusta löytyy. Ja ihan suomeksi, ymmärsi ainakin tämmönen vähän heikkolahjaisempi yksilö. 

Tänään mulla on .. Siis niin mitä? Menin laittamaan riisiä kiehumaan ja jäi ajatus sitten kesken ton lauseen suhteen. 

Voisko joku keksii mulle viikkotavoitteet tälle viikolle? 


perjantai 1. marraskuuta 2013

In your face, epäilijät!

MINÄ MENIN SALILLE. Siellä oli kivaa. Oli mukavan väljää eikä haissu pahalle. Treeni kulki hyvin ja oon nyt onnellinen kaikin puolin. Kehitystä oli taas tullut, alan olemaan pikkuhiljaa samoissa voimissa kuin viime jouluna. Ja se kertoi senkin, että mun omatekemät ohjelmat toimii!

 Ja hei! Mä selvitin syyn mikä tekee mun liikkumisesta niin vaikeaa. Se on meidän ulko-ovi. Sillä ovesta kun pääsin ulos, niin johan helpotti! Oven sisäpuolella ei huvita mikään, eikä tee yhtään mieli lähteä liikkumaan. Tuo 80-luvun ruma ja kamala ovi meinaa turmella mun liikkuvaisen elämän.

Tässä tämä pikapostaus!

Ps.Lasketaanko imurointi ja moppaus aerobiseks...?

Nyt ei irtoo!

Mun blogit ei kyllä oo ollu mistään positiivisimmasta päästä nykyään. Jotenkin tää syksy on vaan ollut niin pirun ankea. Tää viikko ei liikunnallisesti oo ollu mikää huippu. Yks sali ja yks lenkki takana ja ollaan jo perjantaissa. Tänään kyllä ajattelin käydä tekemässä salin sekä jonkinmoisen aerobisen siihen perään.  Mun täytyy nyt vaan tässä ensin kasata itteeni. Mies lähti pikkujouluihin joten mulla on piiiitkä ilta aikaa tehdä omia juttuja. Hitsi, nyt mua alkoikin houkutteleen kuntopyörän raahaaminen telkkarin eteen ja jonkimoisen kotitreenin tekeminen. Mua ei kiinnostais nyt yhään lähtee ajamaan salille.

Tää viikko on syömisten suhteen menny kyllä ihan päi sitä itteesä. Mä en oo varmaan syöny ees kiloa kasviksia tässä viikon aikana. Olen silti juonut tölkillisen sokeroimatonta glögiä sekä syönyt varmaan kymmen piparia. Enpä oo syöny juurikaan mitään oikeeta ruokaa. Eiku mitä mä valehtelen! Siis alkuviikosta tein kalkkunamakkarasta (rasvaa vain 9,2%!) makkarakeittoo, johon lisäsin lanttua ja porkkanaa keittojuurespussin lisäks ja sitä söin kaksi päivää. Ja oonha mä syöny tomaattia ja kurkkua ainakin! Joka tapauksessa, oon syöny vaan yhden isomman aterian päivässä. Tuntuu ettei jotenkin vaan ehdi syömään, eikä mua kiinnosta syöminen. Mä kun oon luuhannu pitkin poikin koko viikon. Yks päivä meni kotopuolessa, eilen kävin Tampereella kattelemassa sellasilla rekryjutskilla. 

Yks juttu minkä mä oon huomannu tässä, on se että multa on lähes kokonaan jäänyt pois ylimääräinen napostelu ruokailujen välissä. Jotenkin se vaan alkaa tulemaan tuolta takaraivosta itsestään. Ja tämä on aivan huippua! Jotain siellä mun pään sisässä siis tapahtuu huolimatta alakulosta ja epähallinasta. 

Huomenna herkutellaan! Meillä ei ole mitään juhlia tai muuta rientoja huomenna, joten meillä on tätä omaa kokeilevaa keittiöö luvassa. Eilen kävin hakemassa huomikseks ruokatarpeita, mulla on blinitaikina tekeytymässä, joten huomenna muikunmätiä ja blinejä asiaankuuluvine oheishörpäkkeineen, muille smetanaa ja mulle kevyttä ranskankermaa. Muutenkin tykkään ranskankermasta enemmän kuin smetanasta. Se on jotenki tunkkaista. Vodkakin on oottamassa että kiikutan sen pakastimeen. 

Parisuhderintamalla menee ihan mukavasti ja voisko sanoo että perinteiseen tyyliin. Ollaan nyt oltu maagiset 3 vuotta yhdessä, ja nyt se jakso kun toisen naamataulu alkaa tosissaan välillä ärsyttämään. Toisen joskus niin suloiset tavat ovat alkaneet ärsyttämään. Meillä on nyt menossa jatkuva sisustussota, esimerkkinä tästä kylpyhuoneeseen viemäni pienet pullot... Olin asetellut ne pikkupullot saunan lasille omasta mielestäni söpösti ryhmään. NOH, huomasimpa että mieheni oli siirtänyt ne symmetrisesti tasaisin välimatkoin toisistaan. Voitte uskoo että siirsin ne takaisin. Sodankäynti jatkui eilen illalla, kun huomasin että mieheni oli laittanut MUN LYHTYPUUHUN jotkut jouluvalot! Samalla oli siirtänyt ne lyhdyt tasaisesti pitkin puuta. Jumaliste mulla oli kova homma saada ne valot revittyä puusta hittoon ja samalla vietyä ne rautalangalla köytetyt lyhdyt paikoilleen. Mulla kun on siinä sellainen visio, että pienet erilaiset lyhdyt ovat kivasti ryhmässä eri tasoissa. Eikä ne lyhdyt sieltä mihinkään näy kun ne typerät jouluvalot palaa. Kaikki te sinkkunaiset jotka luette tätä, älkää IKINÄ, IKINÄ menkö naimisiin miehen kanssa jota sisustaminen kiinnostaa. Ellette ole varmoja siitä, että maku on täsmälleen sama! 

Monesti tulee yhteentörmäyksiä siinäkin suhteessa, että mä haluaisin vaihdella sohvatyynyjen päällisiä vaikka vuodenaikojen mukaan. Mutta miehen mielestä aina pitäis olla samat. Mä vaihdan verhojakin usein. Hohhoijaa. Samoiten mä en käsitä sitä, miks pitää ostaa kaikkea turhaa roinaa, vaan siks että se sopii tyyliin ja on halpaa?! MÄÄ EN KESTÄ! 

Tottahan toki olen kiitollinen miehestäni ja rakastan häntä yli kaiken, mutta joskus ei vaan ymmärrä. Eikä nämä asiat todellakaan ole mitään mä-eroan-susta-kamaa, vaan mielestäni normaalia elämää. Meillä eletään välillä kovin äänin ja elein. Meillä rakastetaankin suureen ääneen. 

Sota jatkukoon.