torstai 27. marraskuuta 2014

Ostetaan motivaatioo!

Mä olen tänään ja eilen syönyt niiiin hyvin että on oikeen superhyvä olo. Ehkä siitäkin, ettei oo niin huono omatunto syömisistään. Tosin mä nukahdin jo kasin jälkeen, joten en ehtiny mussuttaa illalla mitään. Korjattavaa ruokailurytmin suhteen on kovasti, en oikeen aamulla pääse rytmiin kiinni, ja lounaankin söin vasta neljän aikaan. Nukun aika pitkät unet tällä lääkityksellä, jopa kaksitoista tuntia, niin on vaikea rytmittää päivää järkevästi. Aamulla menee kaurapuuro raejuustolla ja rypsiöljyllä. Sitten vielä ruisleipä leikkeleellä. Oon aika kovasti puputtanut leipää viime aikoina, joten siitä eroon pääseminen on hirveen vaikeeta. Siksipä suon itselleni 1-2 ruisleipää päivässä. Vielä.

Normaalien ihmisten lounasaikaan vetäisin skyr-rahkan ja kauppareissulta tullessa banaani. Oli aika kova nälkä. Neljän aikaan upposi paistettua broileria salaatilla. IIIIISO salaattiannos ruokalusikallisella kevyttä salaatinkastiketta. Tunnustan, jälkkäriksi tupla-patukka... Illalla vielä rahkaa ja marjoja, niin päivän syömiset alkaa olee siinä. Jos mussututtaa, niin oon varautunut varsisellerillä.

On mulla kyllä sellanen olokin fyysisesti että painoa on. Ihan hirveen raskas olo liikkuessakin, kömpelö olo. Mutta se ei ole kenenkään muun vika kuin mun. Kukaan ei oo mua pakottanut syömään liikaa. Jotenkin tänä syksynä on ollut sellainen olo, ettei mulla oo mitään muuta kuin syöminen. Kun on ollut paha olo, niin on haettu sitä hyvää oloa mättämisestä. Niin se vaan on. Eikä siitä eroon pääse ennenkuin sen päättää lopettaa. Kuulostaa yksinkertaiselta. Pidetään tää yksinkertaisena niin se on sitä. Sehän on vaan ruokaa. Täytyis opetella nostaan se siltä jalustalta pois minne sen oon nostanut. Pitäisi pysytä nostamaan sen tilalle joku aika paljon terveellisempi juttu.

Liikkuminen on jotenkin kirosana taas mulle. Kynnys lähteä salille on ihan liian suuri, Vaikka mä haluan sinne ja kaipaan sinne. Jotenkin hävettää kai? Pelottaa kohdata se oma kunto. Se huono kunto. Ja on niin vaikeaa lähteä tuonne pimeään ja märkään. Kuntopyöräkin on tuolla varastossa. Uikutiuikuti. Säälittävää.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Ylösnousemus!

Herätellääs henkiin tää blogi taas. Otetaan mukava asento läppärin ääreltä ja aletaan purkaa viimeisimpiä tapahtumia.

Kesä meni kesätöissä baaritiskin sillä puolella jossa ei mee omaa rahaa, kerrankin jäin baarireissuista plussan puolelle :P Työ oli kivaa ja nautin asiakaspalvelusta. Syyskuun loppuun asti venyi tuo pesti. Uusia ystäviä ja uusia ihmisiä toi tuo kesä. Toi se jotain muutakin, mutta siitä edempänä.

Kesän aikana en todellakaan liikkunut enkä kattonut syömisten perään. Kuitenkin, en kovasti mussuttanutkaan mitään, kun äidillä asustelin. Meidän äiti ei oo tunnettu tuputtamisesta.

Nyt olen hengaillut työttömänä ja ootellut työkyvyn arviointia, joka oli tänään lääkärin vastaanotolla. Kävin puntarilla ja huomasin saavuttaneeni jotain, mitä en olisi ikinä uskonut. Nimittäin aivan hirvittävän korkean painolukeman, 148,5 kg!!! Tämä on totta ja tästä lähdetään taas. Käsi vaan niskaan ja nosto ylöspäin. Kaapissa on rahkaa, salaattia, broileria, raejuustoa, marjoja, porkkanoita ja lanttua. Plus eilistä kasvissosekeittoa. Alkottoman aloitin jo kaksi viikkoa sitten. Kesä menikin aikalailla iltakaljoitellessa ystävän kanssa. Nähtiin me ystävän kanssa muutenkin kuin kaljotellessa... kai?

Takas siihen lääkärikäyntiin... Mun ei tarvitse enää mennä nosteleen mummoja ja vaareja, eikä tehdä vuorotyötä. Helpotti. Kuntoutukseen hakupaperit menossa ja uusi ammatti mietintään. Helpottaa stressiä huomattavasti! Reuman saralla on vähän ollut tässä ongelmia, nilkka ja olkapää vihottelee. Aloitettiin pieni kortisonikuuri, joka jo ensimmäisestä päivästä alkoi keräämään nestettä mun pöhöttyneeseen vartalooni. Hieno sivuvaikutus on myös hirvee närästys joka ei todellakaan helpota liikkuessa. Kahvi siis pannaan hetkeksi.

Parisuhdesaralla menee nyt hyvin, Aloitettiin pariterapia kuukausi sitten. Lähdettiin siihen molemmat sillä mielellä että tää liitto pelastetaan.

Elokuussa käytiin Kreetalla, oli aivan ihana löhöloma kuumalla rannalla. Nautin! Ihana paikka, vaikka ruoka oli mun makuun vähän liian mautonta.

Mieli on ollut vähän maassa tässä viime aikoina, ja olenkin masennuslääkitystä joutunut lisäilemään. Hirvee motivaatiopuutos liikuntaan. Luulis ettei oo vaikeeta kaivaa kuntopyörää telkkarin eteen... EDES sitä. Pitäisi tehdä suunnitelma, josta pitää kiinni. Mä luulen et mun suunnitelma saa olla se, että ensin syöminen haltuun ja sitten pikkuhiljaa hivuttautuminen terveysliikunnan pariin.

Kiitos ja kumarrus kaikille niille jotka ovat kyselleet kuulumisia! Täällä mä oon ja tuun olemaankin!