keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Kiehahti yli!

Mun pää on tänään kiehunut. Se kiehui niin että adrenaliiniryöpyn hullaannuttamana lapioin terassilta kaiken lumen. Ai miks mulla kiehui? No kun. Meillehän rakennetaan tota kunnan viemäriä, tällä seudulla on ollut vaan talokohtaiset kaivot. Koko syksyn ja talven ne on kaivaneet. Olleet tiellä, katkaisseet teitä, ollaan myöhästytty töistä kun tie on ollu poikki. Harvoin ovat ilmoittaneet mistään mitään. Kaivoivat meidän vesijohdon poikki. Vaurioittivat kaivurilla meidän puustoa. Me ollaan annettu niille lupa kaivaa meidän puolelta, koska naapurit eivät antaneet kaivaa omalta puoleltaan, me ollaan joustettu, me ollaan ooteltu. Mutta tänään. Tänään mulla palo käämit. Ne oli kaivaneet meidän aamuvuorossaolojen aikana meidän PIHAN LÄPI kulkutien tämän tien asukkaille. Siis ihan meidän ikkunoiden alta. Ilman lupaa. Mulla meni hermot aivan saman tien. Lähetin valitusviestin asianomaisille ja kävin lapioimassa polu umpeen. Karjuin myös työmiehille sitä, että kuinka tää on meidän koti ja meidän piha. Ei edes jokamiehen oikeuksiin kuulu toisten pihoissa kävely ikkunan alla. Pahaksi onneksi naapurikin sai osakseen huutoa, kävin kyllä pyytämässä anteeksi välittömästi, huusinhan vaan niille työmiehille. Mä en taas tajua mitä noitten idioottien päässä on mahtanut liikkua?! Tulipahan vedettyy lähes tunnin lumenluontitreeni. Oli muuten aika hevisti painavaa lunta.

Dieetti sujuu miten sujuu. Syön puuron joka päivä. Mun työ on niin rankkaa, etten mä yksinkertaisesti jaksa ilman sitä. Työssäni tarvitaan voimaa, eikä se oikein onnistu tyhjillä lihaksilla. Tippuu se paino näinkin kylläkin ;) Mulle on jo vakioitunut syödä se 500g kasviksia päivässä. Se on ihan helppoa. Vaikeinta on edelleen syödä sitä lihaa. Oonkin alkanut korvaamaan sitä soijalla ja raejuustolla. Aamuaerobisia oon tällä viikolla tehnyt x2. Salitreenejä x 0. Nyt ei vaan lähe. Yritän tässä nyt ees pitää noi aerobiset ohjelmassa ja ruokavalio on se tärkein.

Kyllä se tästä! Kuinkas muilla sujuu? Superdieettiläisillä tai ihanitse-laihduttavilla?

maanantai 25. helmikuuta 2013

Viikonlopun saldo meni umpeen.

Oli aika rankka perjantairilluttelu! Tuli vähän sitä ja tätä otettua. Lauantaina palattiin kotiin ja maattiin koko loppuilta. Sunnuntaina mua alkoi jo kyllästyttään tekemättömyys ja harjoittelin täykkärin tekoa. Nojoo, en mä vaan osaa niin en osaa. Leipominen on ihan kivaa, mutta mulla ei vaan oo sitä taitoo hyppysissä. Enemmän tykkäisin vaan koristella. Kakkua maistoin pienen tsiibaleen, mutta kun en kummemmin niistä välitä, en sitä alkanut ahmimaankaan. Käväsin puntarilla, ja painoo ei onneks ollut tullut perjantaista yhtään lisää. No, ei se kyllä ollut tippunutkaan.

Tänään taas ruotuun ja paino tippumaan. TOSIN, Painonepähallinnassahan ei kaikki mee ihan putkeen... Aion hyväksyy sen ettei mulle yksinkertaisesti sovi tommonen dieetti. Aion kyllä vetää loppuun asti, mutta oon itelleni armollisempi.

Iltavuoroo pukkaa tänään, eväät tehty. Salaattia broilerilla. Olen syönytkin jo lounaan. Välipala naamaan matkalla ja illaksi broilerisalaattia. Liikuntaa mun PITI harrastaa tänään, mua vaan väsytti niin jumalattomasti että valitsin nukkua. Oon ollu nyt kaks viikkoa niin väsynyt ettei oo tosikaan. Tuntuu että tää projekti menee ihan myttyyn kun en jaksa harrastaa liikuntaa.

Pyhpah.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Kiitos kuuluu sulle!

Ensinnäkin, kiitos, kiitos kivoista kommenteista, piristää! Toiseksi, aivan ihana auringonpaiste ollut tänään. Tosin itse olen sitä saanut pällistellä ruudun takaa, ja tottahan toki kotiin päästessä mun onnen eteen oli jostain kummasta hinautunut PILVIÄ. Plaah. Kolmanneksi, mulla oli tosi tosi kiva työpäivä. Töitä sai tehdä, oli pikkukiire ja tunsin itteni tehokkaaksi, vaikkakin väsytti ihan hirmuisesti ja kädet tuntui kypsältä spagetilta (mmmm... spagettia...). Sain myöskin esimieheltä positiivista palautetta, työkaverit olivat kehuneet mun työtä. Siis aivan mieletöntä! Mua ei oo pitkään aikaan töissä kehuttu, ja nyt on ihan järjettömän kivaa saada positiivista palautetta. Kiva työpaikka, kivempi mieli.

En mä kyllä tänään oo ollu yhtään pirteempi kuin eilen, tää jähmeys on kestänyt sunnuntai-illasta saakka. Joku on veikannut että ketoosia kohti tää ruho ois menossa, että katsotaan nyt. Musta pitäs tulla superenerginen näillä hetkillä! Mä todella odotan sitä, koska mä en ole IKINÄ energinen. Oon vähän niinku semmonen kuolevan viimeinen hönkäys, pahanhajuinen ja ponneton. Huomasin nimittäin että mun hengitys haisee tosi kummalliselle. Syytän siitä sitä ketoosia, tai sitten tätä mun ruokavalioo.

Mulla on nyt tällä viikolla ollu ruokalistalla kaalikeittoo, kalkkunaa, salaattia ja lämpimiä kasviksia. Varsiselleri on muuten aika hyvää paistettuna. Suikaloin sekaan myös kalkkunaleikkelettä, pilkon myös kasvikset pitkittäin ja melkeen tuntuu siltä että söis nuudeleita :D

Ostin tänään itselleni Pepsi Maxia. Iiiiihan sama mitä terveystyypit sanoo light-tuotteista, mutta kun oli ihan pakkopakko saada jotain erilaista makua suuhun. Mä olen joutunut töissä haisteleen nyt kolme päivää kaikkia ihanaisia suklaaleivoksia, keksejä sun muita, mitä en edes normaalisti syö, (oikeesti!) ja nyt ne tuoksuu aivan järjettömän huumaavalle. Mun hajuaisti on jotain aivan uskomatonta nykyään, haistoin sellaiset fanipalatkin jo toimiston ovella, vaikka pussi oli seissyt avonaisena jo monta päivää. Kukaan muu ei niitä haistanut... Oon kovaan ääneen toitottanut kaikille että laihdutan, niin sitten en edes heikolla hetkellä kehtaisi mättää suuhuni mitään.

En mä kyennyt salille vielä tänäänkään, mutta huomenna, huomenna mulla on kova yritys lähtee heilutteleen painoja. Aamuairoja en oo niitäkään tehnyt. Muuuuttaaaa... Huomenna aamulla. Kyllä. Kello 5.00 lähtee kuulkaas Karhu muriseen mun alla. Sitten töistä suoraan salille. Jee beibi! Psyykkaan itteeni jo tässä vaiheessa.

Perjantaina lähdetäänkin tonne Keski-Suomeen sukuloimaan/kelkkaileen. Eli mä sukuloin ja yritän olla suututtamatta mummoa kun se tyrkyttää kaikenmaailman pullia. Mies saa lähtee keväthangille kelkan kanssa. Perjantaina olisi myös illanistumista hyvällä porukalla, joutuu varmaan sortumaan lasilliseen. Tulee muuten kallis lasillinen, jos ajatellaan että SD-hinta plus lasillinen. No mitä mä valehtelen, pullokaupallahan sitä tulee menemään. Huh, nyt ei oo enää paineita ton asian suhteen, eikä se oo kiellettyä/salaista, niin tulee juhlittua vähemmän. Mutta kyllä mä sellasen urotyön aion tehdä että käyn salilla pe-aamuna. Jes. Sen teen.

Luinpa tän tekstin juuri läpi, ja tajusin että mulla on ihan sekopäämeininki näköjään tänään. Todennäköisesti käyn kohta ton Pepsimaxin kanssa ylikierroksilla.

Jääpi nähtäväksi!

tiistai 19. helmikuuta 2013

Matalaa lennetään taas

Mitähän mä taas teen väärin, nimittäin mun jalat on ihan hapoilla vaikka oon levossa. En oo tällä viikolla harrastanut liikuntaa kertaakaan, ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että mun käsien ja jalkojen lihaksen tuntuu olevan ns.hapoilla jatkuvasti. Töissä kun meen ihan törkeen lyhyet rappuset ylös, niin johan polttelee jalkalihaksia ja kipuaminen on oikeesti tuskaista. Punnerruksia mä en pysty tekemään yhtään, kun ei yksinkertaisesti riitä voima käsissä.

Mulla ei todellakaan oo mikään loistofiilis, olen todella väsynyt enkä jaksa oikein keskittyäkään mihinkään. Syön suolaa riittävästi ja juon vettä. Vedän vitamiineja.

Määpä tänään tajusin että mähän olen ihan oikeasti kohta laihduttanut 20 kiloa. Onko vähän siistiä?!  NO ON! Mä todella toivon että se -20 menee näiden SD viikkojen aikana rikki.

Uudessa duunissa on tosi kivaa! Ammattitaitoista porukkaa ympärillä ja hyvä fiilis. Kävinpä tänään kuitenkin yhdessä haastattelussa tuolla vähän kauempana, ois kunnallisella puolella vakkaripaikkaa. Katsotaan kuinka käy. Saattaa olla, että vaikka mut valittais, saatan olla ottamatta työtä vastaan, on työmatka kuitenkin sen verran pitkä. TOISAALTA, vakkaripaikka on vakkaripaikka, olis turvatumpi olo ja sais ostettua uuden auton. Ja lomat kertyis. Ainut miinuspuoli on pitkähkö työmatka, mutta sellaiseen suuntaan ettei joutuis jonotteleen Treen ruuhkissa. Emmätiedä. Päättäiskö joku mun puolesta?!

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Kaalikeitto joka ei maistu kaalikeitolta

Koska Google ei löydä otsikon lauseella yhtään reseptiä, ajattelin kertoa teille miten peruskaalikeitosta saa sellaista että se ei maistu sille perusällöllemakealle.

Laita paljon sipulia. Chilirouhetta. Valkosipulia. Cayannea. Sitruunaa. Varsiselleriä. EIKÄ SITTEN MITÄÄN SIIRAPPEJA! Maistuu! Takuulla!

No ei mulla sitten muuta. Take care.


SD-viikko uno paketissa!

Tässähän alkaa olla jo voittajafiilis, kävin nimittäin puntarilla vastoin sanomisiani (taas) ja naps! Olen päässyt nyt viimein jokaikisestä joulukilosta irti ja puntari näytti alhaisinta lukemaa koko bloginkirjanpidon aikana, 128,3 !!!

Minusta aivan loistava tulos, olkootkin nesteitä, rasvaa, tippunutta hilsettä, mitälie, mutta se on tippunut ja hyvä niin. VIHDOIN MÄ PÄÄSIN ETEENPÄIN!

Kuten jo tunnustin yhden blogin kommentissani, olen eilen lipsahtanut väärien herkkujen puoleen. Mutta, en paljoa ja sekin mitä maistoin, maistui paskalta. Suklaa(1pala) ei maistu suussa hyvältä. Maistoin myös pizzaa, joka ei myöskään synnyttänyt suussani minkäänlaista gastronomista orgasmia. Ei kyllä tosin sekään ruoka mitä lounaaksi söin, tonnikalaa paprikalla, kesäkurpitsalla, sipulilla, jäävuorisalaatilla. Kurkku maistuu muuten nykyään hirveän makealta mun suussa. Söin myöskin eilen punaista paprikaa (SYNTI!). Tänään mun oli IHAN pakko saada ruista, joten söin puuron sijasta real-viipaleen ilman mitään päällisiä, paahdettuna. Siihen kylkeen rahka-karpalo-lese-mehukeittohässäkkä.


Eilinen aamupala, smoothie, puuro ja mutteripannukahvi <3 

Mulla on ollut tässä vähän vatsavaivoja, pe-la välinen yö meni valvoessa ja ootellessa mahatautia joka ei sitten koskaan tullutkaan. Vaan kauheat vatsanväänteet kiusas. Lieko sitten raa'an kukkakaalin syytä, jota veti antaumuksella napaani pe-iltana. Todennäköisesti.

Eilen käytiin illalla kattomassa toi Vadelmavenepakolainen Tampereen teatterissa. Kertoo suomalaisesta miehestä joka haluaa olla ruotsalainen. Olihan se ihan kiva ja hauska, varsinkin väliajan jälkeen piristyi kummasti. En vaan pitänyt siitä, että yleisö joutui osallistumaan näytökseen. Parempi kuin se edellisviikonlopun Hurriganes-musikaali. Lyhyen teatterissakäynti-urani aikana oon nähnyt vaan komedioita, ja haluaisin ihan hirveästi mennä katsomaan jotain draamaa. Oon huomannut että tarkkailen näyttelijöitä ihan eri tavalla kuin ennen, teatteri on vaan jotain niin paljon parempaa kuin elokuvat. Näyttelijän työ kiinnostaa, mutta ei siis sillä että itse haluaisin näytellä. On vaan tosi lumoavaa katsella näyttelijän muuntautumiskykyä roolista toiseen.

Liikunnoissa oon pysynyt hyvin mukana, tänään mulla oli tarkoitus tehdä se aamuaerobinen, muta kävikin niin että tyystin unohdin ja söinkin jo hyvää vauhtia aamupalaa. Menenpä siis salille tänään rehkimään. Perjantaina tein taas kotitreenin, sillä olin aika laiskalla tuulella. Otin sykemittarin taistoon mukaan, ja kaloreita paloi noin 200. Eli ei mitenkään hurjasti. Aikaa meni puolisen tuntia, max. sykkeet 164, ja keskisyke 129. Treenin tein lähes täysillä, käsivarret oli tuskaisen polttavat viimeistä hooveria vetäessä...

Mutta nyt mua tultiin häiritsemään aviomiehen toimesta, joten pakko lopettaa ja antaa huomioo hällekin :)

Kivaa sunnuntaita !







perjantai 15. helmikuuta 2013

Stressipeikko muutti meiltä pois.

Se asuu nykyään jonkun muun luona. Mä nimittäin nukuin 12 tuntia viime yönä ja heräsin siihen että uin verilammikossa. Mun kuukautiset oli ihan törkeesti taas karkuteillä ja nyt heti stressin helpotettua ne alkoi taas. Kuinka niin reagoin kropallani? Mielestäni tohon kropalla reagointiin ja stressinsietokykyyn voi vetää hienosti tän mun lihavuudekin. Mun elämä on ollut aika ylämäkipainoitteista pariin viime vuoteen saakka lapsuudesta asti. Ilmeisesti pääni ja kehoni on keksinyt tälläisen hienon reagointitavan stressiin kuin syöminen ja sitten masentuminen. Upeaa, aplodit sille! Ollaan sitten herkkiä ihmisiä, vaikka sitäpä ei moni minusta uskoisi, oon enemmän sisäänpäin käpertyvä ja harva ihminen todella tietää kuka mä olen oikeasti. Moni näkee ja kokee vaan sen mitä annan heidän kokea ja nähdä. Sen takia mun on vaikea hankkia ystäviä. En mä jotenkin osaa soitella ja halailla ja kirjoitella sydämiä ystävän fbseinälle.

Sitten superdieettiin. Päivät on menny tosi hyvin, eilen oli ekaa kertaa oikeesti nälkä ruokailuaikoihin ja sehän kertoo vaan siitä että aineenvaihdunta alkaa suhiseen oikeella tavalla. Vedenjuonti on helppoa, aloitinhan sen jo pari viikkoo aikaisemmin. Oon käyttänyt ihan törkeesti aikaa ruuanlaittoon ja keksinyt mitä kummallisimpia variaatioita eri ruokailuille. Valkuaismunakokkeli chilillä ja varsisellerillä. toimii! Teen sen takia kokkelia, koska en osaa tehdä munakasta :D Tai siis munakkaasta tulee aina kokkelia. Muistuttelen sen verran, että oon toiselta ammatiltani ravintolakokki kuitenkin... Musta se on vaan vaikein ruokalaji ikinä!

Ens viikolla multa riistetään aamupuuro dieetin mukaan. Noh, vähän ylimääräinen se on siellä ollutkin. Palelee ihan törkeesti jatkuvasti. Mulla on ollut töissäkin pitkät kalsarit työhousujen alla ja vilutakki päällä. Juu, oon siis käyny ihan saunottamassa tota porukkaa tommonen kauhee kerrospukeutumistyylillä.

Eilen kun olin ihan yksin salilla, uskalsin kokeilla niitä 13 kilon möhkälekumikäsipainoja vinopenkkipunnerruksessa. Aikasemminhan mä oon 11 kiloa heilutellut. En oo vaan voinut siirtyä eteenpäin kun mun suurin ongelma on ollut se ettei siinä välissä oo 12 kilon painoja :DD Kuvitelkaa miten blondia jotenkin. No kyllähän se 13 kiloakin sieltä nousi, ei kovin hallitusti, mutta 8 toistoa sain puserrettua 11 kg x 10 x 2 jälkeen. Voimat oli kyllä tosi vähissä, ei meinannu jaksaa tota mun tavanomaista treeniohjelmaa vetää. Täytyy varmaan oikeasti kokeilla sitä Superdieetin omaa ohjelmaa. Kaloreita paloi vaan 300, tehot oli ihan pikkasen hakusessa. Alla oli kuitenkin klo 5-5.45 suoritettu aamuaerobinen ja aamuvuoro, sekä tyyliin 187 tunnin univelat. Vieläkään en suostu myöntämään että jostain sokkijuomista taikka treenin aikasista tehojuomista ois oikeesti hyötyy. Jos ilmasiks sais, voisin KOKEILLA, mutten mä ala kyllä laittaan rahaan mihinkään mahdolliseen höpöhöpötuotteeseen.

Heräsin tänään ysiltä, tein aerobisen. Kello näyttää nyt lähes klo 12 ja sain hörpättyä viimeiset tipat aamusmoothiesta...

Näihin tunnelmiin...

HEISSAN!


keskiviikko 13. helmikuuta 2013

En mä tänään ...

Kivoja kommentteja sain edelliseen mielihäiriö-postaukseeni. Kauheen kiva kun mun päänsisäisille ongelmille nauretaan. No ei vais. Jep, mulla harvemmin on asiallisia postauksia... Mä en jaksa olla vakava. Jos laihduttaa vakavasti se ei voi onnistua! SILLÄ ilakoimalla ne kilot on tullutkin, joten ne kilot tulee surulliseksi eikä suostu lähtemään, jossei välillä naura ittelleen. Kaikista terveellisintä on mennä ihan peilin eteen, ottaa mahamakkarasta kiinni ja nauraa höröttää! En mä kyllä niin tee oikeasti, mutta enivei, ymmärrätte varmaan kuitenkin pointin. Nyt siellä ne kaksi-kolme henkilöä, jotka tuntevat mut tosielämässä hymyilevät ja miettivät mielessään "Joo, taitaa se ihan oikeesti tehdä niin aamuisin". Ja millaista elämää se on jos otsa kurtussa kammetaan sitä parsakaalia naamaan ja samalla nolostellaan töissä kun pierettää? Oon ainakin ilmoittanu töissä että oon nyt dieetillä ja että mua pierettää koska joudun syömään terveellisesti. Oonpahan ainakin tehokkaamman kuuloinen kun kakstahti pärisee kun kiidän pitkin käytäviä. Se piereminen helpottaa muuten maitohappokapseleilla...

Mä kävin vähän kurkkimassa painoo tänää kun sattu just sopivasti vaaka mun aamutouhujen tielle... No on se tippumassa... En kerro kuinka paljon ;) !

Hei arvatkaa mikä ärsyttää eniten noissa treeni- ja ruokaohjeissa? Se kun siellä on törkeitä yhdyssanavirheitä tai muita kirjoitusvirheitä. Tiedän, ei tässäkään blogissa mitään kielioppia noudateta. Mutta kun, musta on kauheeta jos jossain virallisessa/maksullisessa paperissa on niitä kielioppivirheitä. Mun silmät takertuu niihin ja se ärsyttää ihan suunnattomasti.  Pieni asia ihmiskunnalle, mutta suuuuuren suuri EPT:lle! EPT oon siis minä tästälähin.

Mullahan oli kovat suunnitelmat tälle päivälle, mutta ne kyllä vesittyi sillä että mun kroppa halusi nukkua pidempään ja että se ilmoittaa mulle etten mä tänään jaksa. Noh, yksi treenipäivä jo tällä viikolla takana, kolme jäljellä! Joo, oon vähän ittenipettäjä. Mut suunnitelma on seuraavanlainen loppuviikolle:
Torstaina ennen aamuvuoroo aerobinen, töiden jälkeen sali.
Perjantaina aerobinen herättyä ja sitten iltapäivällä sali.
Sunnuntaina aerobinen joskus herättyä ja iltapäivällä sali.
Saattaa vielä siirtyä toi sunnuntainen lauantaille... Katsotaan nyt. Lauantaina mennään nimittäin kattoon Vadelmavenepakolaista Tampereen teatteriin. Oon kuski! Syömään ei vissiinkään mennä ennen eikä jälkeen, käydään vaan kattoo se näytös kun liput sai halvalla.

No nyt oon taas purkautunu tarpeeksi! Saa lopettaa!




tiistai 12. helmikuuta 2013

Mieli menee vuoristorataa

Koko päivä on ollut yhtä vuoristorataa tunnetilojen kanssa. Milloin mä oon tosi onnessani ja innoissani tulevasta työnvaihdosta, milloin mua pelottaa, ja milloin mä oon tosi vihainen sekä pettynyt tuohon työpaikkaan jonka jätän taakseni. Musta tuntuu vaan niin siltä että mulle on tehty väärin, ja mua on törkeästi käytetty hyväksi. Kusetetaan sillä ihan törkeästi silmään, että joo, saat vakkaripaikan. Sitten sitä vakkaripaikkaa en minä saa hakea, ja nyt irtisanomisilmoitukseni jälkeen, paikka laitettiin hakuun nettiin... ja tadaaa! Vakkaripaikkana! Siis saanhan mä olla vittuuntunut, vihainen ja myrskyisä, saanhan?

Toisaalta mä olen taas hirmuisen onnellinen kaikesta, lukuunottamatta siis sitä työjuttua. Mä olen rakastunut taas mieheeni miljoonatta kertaa entistä syvemmin ja mulla on hyvä olla kotona. Mun koti on ihana oma koti. Mua ei ees haittaa toi keittiön seinässä olevan miehen mentävä reikä. Pää vaan pursuaa kaikkea pihasuunnitteluideaa ja ootan innolla että toi lumi alkaa sulamaan. Pääsen näkemään mitä kevätkukkaa täällä kasvaa. Haluun päästä kaivaan maata, kärrään multaa ja tekemään ikiomaa yrttipenkkiä.

Sitten takaisin pääaiheeseen, eli laihduttamiseen!

Mun superdieettipäivä nummeerooo 2 meni hyvin. Se eilinen parsakaalikesäkurpitsapaprikasipulihässäkkä broilerilla maistui tänään paaaaljon paremmalle kuin eilen. Aamupala mulla menee aika hyvin aamuvuoropäivinä niin, että teen lese+kaurapuuron aamulla, ja sitten vedän loput ruoka-aineksista pirtelönä kun pääsen töihin. Sitten syön tuossa 10 aikaa välipalan, yhden aikaan ruuan, 16 aikaan ruuan ja 19 iltapalan. Testasin ennen saunaa myöskin tuon kotitreenin, ja se oli kyllä hemmetin tehokas! Haastetta tosin tuotti se, että mulla oli jumppamattona vaan mun mieheni pierunhajuinen makuualusta. Ja sehän veny, paukku ja oli liian kapea. Se liimautui alipaineen ansiosta mun napaani kiinni, ja nousi joka kerta mun mukana ylös. Khyyyyllä, mä olen niin nolo että voin tuonkin tunnustaa. Töissä oli tänään hirveesti houkutuksia, ohjaamani opiskelija toi kiitokseksi kauheen säkin karkkia. Jep,jep. Onneksi työvuoro loppui ja selvisin pahemmista kiusauksista.

Mulla ei muuten oo vielä tähän mennessä tullut nälkä missään vaiheessa kumpaakaan päivää, että kyllä tää ihan toimivalta tuntuu. Tosi vaikeeta on vaan pitää ateriavälit sopivina. Huomenna on iltavuoro, joten haastetta riittää, varsinkin kun aion raahautua salille ennen työvuoroa. Niin että millon mä sitten oikeen taas syön?

Mulle tulee nyt uni silmään. Hyvää yötä teillekin!

Pikapostaus taas!

Eilinen meni niiiiin kiireessä etten mä ehtinyt sitten enää miettimään blogihommia. Tää päivä ei oo yhtään sen löysempi. Nytkin syön puuroa tässä samalla ja kohta pitäs olla autonratissa menossa kohti töitä. Mulla on taas flunssainen olo. Kurkku on kipee, poskiontelot tuntuu jänniltä ja nuhaakin esiintyy... Ei kiva.

Tosiaan, eilen värkkäilin kahdeksi päiväksi ruuat, kasviksia ja kanaa. Parsakaali on on kyllä ihan yhtä karseeta mikrotettunakin :D Urheesti taistelin silti. Jäi niitä nyt vähän kompostoitavaksikin, tunnustan. Samoiten broileria... Tökkiiii! Vaikka yritin maustaa balsamicolla ja chilillä, mun lempimauilla. Ei toimi ni ei toimi. Lisäsin tän päivän annoksiin sitten raejuustoa, sillä tiedän jo etten tuu pystymään niitä broiskuja syömään. Aamiaisen jaoin täksi päiväksi kahteen osaan, eli puuro leseillä ja sitten myöhäisaamupalan töissä teharihässäkkä rahkasta ja marjoista. Välivälipalana marjoja ja pähkinää.

Tänään hyppäsin klo 5 pyörän selkään ja polkasin vaaditut 45 min. Voin kertoo että on muuten tosi pitkä aika pyörän selässä... Yksi jakso Käenpesää ja muutama minuutti päälle. Sit suihkuun ja aamupalalle.

Edessä on aamuvuoro, pankki, italiantunti. Salille mä en yksinkertaisesti kykene tänään. EN vain jaksa!

Työhaastattelu meni kivasti, tässä on nyt mahdollisuutena se, että työt alkaa ens viikolla tai 11.3. Jokatapauksessa, mua ei hirveesti harmittais jos se alkaiskin vähän myöhemmin. Vois ottaa rennosti kolme viikkoa, köyhänä tosin, mutta onnellisena :)

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Huomenna aloitetaan!

Viikonloppuna oon vetäny napa pinkeenä kaikkee ihanaa! Eilen syötiin hyvin teatterinillan aikana tuolla isolla kirkolla. Juotiin myös hyvin, ja nyt on todella turvonnut ja pöhöttynyt olo! Voi hyvänen aika sentään, eipä tarvii taas puoleen vuoteen lähtee baareilemaan! Krapularuuaksi lautaselle ilmestyi spagettia ja jauhelihakastiketta, lasiin keltaista jaffaa ja jälkkäriks karkkia.

Mulle tuli vinha ajatus tänään siitä, että mittaan itseni vain kaksi kertaa koko 6 viikon aikana. Alussa ja lopussa. Eipähän tarvi masennella sen vaa'an eessä.

Mun täytyy nyt tunnustaa, etten oo hankkinut ruokia vielä yhden yhtäkään. Enkä mä vielä huomenna pääse aloittamaan liikuntaa. Mulla on klo 8 verikokeet, ennen sitä ei saa liikuntaa harrastaa, tai syödä. Kokeiden jälkeen kauppaan rahkahyllylle ja mehukeittorivistölle (hyi, en vieläkään tiiä miten sitä saan syötyä! ). Sit onkin nopsaan tultava kotiin valmisteleen ruokia maanantaiksi iltavuoroon ja tiistaiksi aamuvuoroon. Klo 12.30 mun täytyy olla työhaastattelussa, ja sen jälkeen kiitämässä töihin. Loppuviikoksi jää sitten ahertelut!

Lisäravinteita en siis ole ostanut. Heraproteiinia mulla on kaapissa, omegaa, d-c-vitamiinia... Soijalesitiininkin oston koen turhaksi, sillä vetelen sitten tota rypsiöljyy. Täytyy muutenkin köyhistellä ton tulevaisuuden takia, sillä ei oikeen oo hajua kuinka nää työkuviot tästä kehittyy.

Lueskelin tossa Superdieetin foorumia ja voi jösses mitä menoa... Kai se hyvä lopputulos sitten syntyy niin. Itse en siihen usko...

Mutta nyt nukkumaan ja häätään loputkin tästä krapulasta !

torstai 7. helmikuuta 2013

Kohti uusia tuulia pää pystyssä!

Mä nimittäin tein sen. Irtisanoin itseni. Esimies vaikutti pettyneeltä, antoi neuvoksi sen ettei kannata liian usein vaihtaa työpaikkaa ja että mun kannattas miettiä jotain toista ammattia, että jos mun kroppa ei joskus kestäkään tätä. Sanoin että kiitos vaan, tiedostan kyllä heikkouteni ja odottelenkin tässä 5 vuoden työssäoloa täyteen jotta voin hakea uudelleen kouluttautumaan kelan tuella. Rivien välistä oli luettavissa että oikeessapa oon ollut kun olen miettinyt mun tulevaisuutta ko. paikassa. Kun olin irtisanoutumiseni ulos suusta päästänyt, tuli mulle hyvä fiilis ja samalla pelotti. Mihis mä sitten meen töihin? Maanantaina on yks työhaastattelu, että en mä kovin peloissani kuitenkaan ole.

Tää viikko on kyllä ollut tosi katastrofaalinen laihduttamisen kannalta, en ole merkannut syömisiäni, muttei mielestäni kaloreita ole niinkään kertynyt. Kasvispuolta en ole syönyt, ruokavaliostani on löytynyt lähinnä leipää, kalkkunaleikkelettä, rahkaa, ananasta ja jauhelihakeittoo ( hei on siinä kasviksii) sekä yks salaattipäivä. Ja ei hemmetti! Mä söin eilen jonkun aivan kamalan Dumle-donitsin! Oli kyllä niin kamalan hirveän makuista etten mä taas tajunnut miks ihmeessä mä sen edes söin! Salilla oon käynyt vaan kerran, mun oikea olkapää juilii taas siihen malliin että kokemuksesta tiedän olla sitä rasittamatta. Hölläillään nyt. Monessa blogissa syytetään itseä siitä että on hölläillyt ennen Superdieetin alkamista, MUTTA MIKSI EI? Mua ainakin motivoi sitten enemmän, kun tietää että nyt on saatana tullu taas mätettyä kakkaa kurkusta alas, nyt on aika painaa läskit ihmisestä ulos. Mä oon muutenki tosi kyllästynyt mun saliohjelmaan. Oikeesti tarttisin sen PT:n tekee mulle kuukauden välein uudet ohjelmat. En siis itse jaksa ajatella niitä, olen laiska, oivoi, huonoihminen-syndrooma!

Tein sen päätöksen etten tuu hankkimaan niitä lisäjuttuja superdieetin tueksi, vaan pärjäilen omilla vitamiineilla. Sisäänsä mulle on ihan sama kuinka paljon se paino tippuu, kunhan se nyt lähtee tippumaan ja pääsen itse kunnon ruokailujuomailutreenailurytmiin. Päätös olla käyttämättä niitä juontaa juurensa kyllä sinnekin, että mulla on semmonen reumalääkitys tällä hetkellä päällä, etten mä ala rasittaan maksaani ja elimistööni ylimääräisillä aineilla. Olkoonkin vaikka kuinka luonnonmukaista tahansa, kyllä ihan jotkut luonnonaineetkin kuormittaa maksaa.

Tuli edellisestä blogista mieleen, että vaikka mä nyt kehunkin jotain naista kauniiksi, niin en ole lesbo, kiitos vaan siitä kivasta sähköpostista.

HRRRRHhhh.. palelee! tulis nyt se kesä !

Tervetuloa taas uudet lukijat <3 !

Mä ootan kyllä ihan mielipuolena viikonloppua, luvassa kaikkea kivaa ja ihanaa ja upeaa ja rentouttavaa! Toivottavasti mua ei tartte lauantaina kantaa kotiin, no ei kukaan kyllä meidän seurueesta sitä jaksaiskaan ...

HEI MUUTEN! 100 postaus! Vähänkö hienoa!



tiistai 5. helmikuuta 2013

Hurlumheihölinää

Oon ollu niin kiireinen/väsynyt etten oo jaksanu päivitellä muutamaan päivään. Viikonloppu meni hyvin, olin siis yksin kotona ja aamuvuoroissa. Kävin lauantaina tekemässä käsitreenin, olinkin ihan poikki sitten jo seitsemältä illalla. Sunnuntaina psyykkasin itteeni koko matkan töistä kotiin ja siivosinkin sitten neljä tuntia. Tuli imuroitua ja pestyä lattiat, vessat ja kylppäri. Eilen alkoi sitten uusi viikko, töistä suoraan tekemään jalkatreeni, joka sujui heeeeeelvetin hyvin. Nollasin onneksi tilanteen hakemalla rullakebabbia kotiutuvalle miehelle ja minulle. Elän nyt vähän rallatellen tämän viikon, sillä ensi viikolla alkaa Superdieetti. Eilen olin onneks elänyt aika niukilla kaloreilla alkupäivän, laskin tuossa, ettei ne kalorit nyt niin huimaavia päivän lopussa olleet.

Viime aikoina on taas stressannut entistä enemmän toi mun nykyinen duuni, ja oonkin päättänyt irtisanoutua. Lähettelin jo sähköpostia eräälle työnantajalle ja kyselin tarvetta sijaiselle, ja sainkin myönteistä sähköpostia takaisin. Soittelee huomenna lisätietoja. Sijaisrekryn kautta oon myös hakenut paria sijaisuutta. Olen varma, että onnellisuus vaatii myös rohkeutta tehdä päätöksiä. Johan tätä on vatvottukin. Viimeinen niitti oli se, kun kuulin että tuskin saan syksyllä vakipaikkaa, koska paikkaan palkataan ulkomaalaisia hoitajia.

Mulla ois yks tosi kiva juttu kerrottavana, teille kaikille lihaville ihmisille jotka vielä häpeätte/pelkäätte/emmitte lähteä liikuntaharrastuksiin. Mulle on meinaan käynyt niin, että olen tutustunut salilla käydessäni oikein sellaiseen fitnesspimatsuun, joka on ihan oikeesti ystävällinen eikä ainakaan näytä siltä että haluaisi minulle jutellessaan kommentoida mun läskejä tai kattoisi mun treenaamista paheksuvasti. Huoh! Ei nimittäin missään nimessä! Todella kannustava ja ihana ihminen. Voisi ihan oikeasti sanoa, että siinä on ihminen kaunis sisältä ja ulkoa. Tarinan opetus oli siis se, että ei ne parempikuntoiset ihan oikeesti kattele kieroon läskejä! Ja jos semmosia idiootteja jostain löytyy, niin se kertoo enemmän heistä kuin sinusta. Kyllähän tietysti kaikki jonkun verran seuraa toisten tekemisiä, niinkuin esim. minä eilen loppuvenyttelyitä tehdessäni. Laitoin vaan merkille että eräs tukeva nainen teki tosi raskaan "alkulämmittelyn" , 30 sekuntia veivas crossarilla ja sitten vaan odotteleen personal traineria. Mietin siinä, että oonko mä jotenkin tunnollinen kun teen oikeesti sen väh. 10 minuutin lämmittelyn? Sit mä mietin kanssa että onkohan toi nainen sellaista tyyppiä että joka kuvittelee että PT tekee sun puolesta sen treenin ja muutokset näkyy silti SUN kropassa? Tästä seurasikin ajatus, että miksi maksaa treenaamisesta jossei sitä tee kunnolla, siis että edes yrittäis? Miks huijata itseään? Oonks mä rehellinen itselleni? Ja kaikki tämä vain loppuvenyttelyiden aikana, mun pää käy selkeesti ylikierroksilla.

Hitto, mulla oli joku tosi hyvä blogiaihe, mutta mä unohdin sen. Tietty!

Eiku niin, nyt mä voin tunnustaa tän asian ihan todeksi eikä vaan semmoseks "en nyt oikeesti ajatellut niin, kunhan liiottelen"-jutuksi. Ihan alussa, kun aloitin treenamisen viime syksynä, mä ihan oikeasti ajattelin (useasti) salille tullessani, että voi kun olis hissi millä pääsis tonne kakkoskerrokseen treenaan, eikä tarttis mennä noita rappusii pitkin! Kyllä, olen tosissani! Ihan oikeasti! Vannon! Oli aika muhevaa tajuta, etten mä oo ajatellut sitä asiaa enää aikoihin! Oon mäkin (ollut?) aika tyhmä ja laiska.

Olen muuten tänään syönyt aamupalaksi toffee-juustokakkua & kahvia, laihduttajan superruokaa! . Lounaaksi söin broileria ja salaattia. Illaksi mulla on samaa ja iltapalaks puolukoita & rahkaa.

Enkä muuten kyennyt syömään kaikkea! Eka kerta ikinä kun vedän makeaa aamupalaksi.


perjantai 1. helmikuuta 2013

Väsyttää

Kamalan vaikeeta on ollut tällä viikolla repiä ittensä ylös sängystä. Eilinen vapaapäivä oli viikon ainoa, joten viikonloppuna en saa levätä. Mun piti mennä tänään ennen iltavuoroo salille, mutten mä kertakaikkiaan jaksa! Menenpä siis huomenna heti aamuvuoron perään. Mä en oo siis osannut tehdä tänään yhtään mitään. Oon vaan istunut mahtavilla istumamöykyilläni koko aamupäivän ja surffaillu netissä. Jotenkin aivan totaalisen surkee ja plösähtänyt olo. Mä en tajua kuinka tästäkin taas pääsis ylös. Voi miten mä taas toivonkin olevani semmonen aina täydessä latingissa oleva akku.

Mua ärsyttää ihan suunnattomasti mennä töihin. Tiedättehän, että aina on työpaikalla joku tyyppi josta ei vaan yksinkertaisesti pidä? No mun työpaikka niitä on ihan muutama jopa. Mua niin suuresti v*tuttaa tyypit jotka ei tee töissä mitään. Kuitenkin tällä alalla pitäs kaikkien osallistua töihin yhtälailla, se tukee työssäjaksamista. Mua ottaa päähän tää yksi maailmankaikkeuden ärsyttävin pikkupomo! Tyttö on mua reippaasti nuorempi ja valmistunut vasta vuosi sitten ja suuntautuminenkaan ei opinnoissa ollut ihan tälle nykyiselle puolelle. Hänpä luulee tietävänsä kaiken, ja järjestelmällisesti tyrmää mun ehdotukset. Monesti kuitenkin esittää sitten nämä MINUN ehdotukseni ja ajatukseni esimiehelle. Arvatkaa syökö naista?! Sama henkilö esimiehen läsnäollessa sirkuttaa, tirkuttaa ja lässyttää asukkaille hymy kuussa asti. Esimiehen ollessa muualla, tää idiootti selailee vaan toimistossa jotain jonninjoutavia papereita, puhuu puhelimessa tai näprää puhelintaan. Usein tulee myös komentelemaan meitä "työläisiä" tärkeän näköisenä joku paperi kädessään tekemään hänen hommiaan, koska hänellä on joku törkeen tärkee juttu kesken. JUMANKAUTA MULLA HAJOO PÄÄ! Helppoohan se on jos olisi työpaikassa jossa "Mind your own business", mulle ois sillon ihan sama miten se aikansa käyttäis, muttakun tällä alalla tarttis tehdä yhteistyötä ja tukea työkaveria. Koitan lohduttautua sillä, että pakkohan esimiehenkin on nähdä toi jatkuva ruskeakielisyys. Ajattelin itse henkilökohtaisesti ottaa hiukan etäisyyttä tuohon työkaveriin olemalla yksinkertaisesti hiljaa.

HUOH! Kylläpä helpotti! Ihanaa kun voi suoltaa asiat johonkin ulos!

Saanen lähteä työvuoroon nyt tyynenä ;D