sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Elämäntavat jäädytetty

Heipparallaa ja talvi se vaan jatkuu! Lunta sataa ja on muutenkin mahtavaa :DD

Tulin kolmen aikoihin töistä, join kaffeet ja kattelin jakson Klikkaa Mua-dvdltä. Sit mä jumppautin miehelle selkäjumpan ja hyppäsin karhun selkään. Poljin jotai 5 min. Sitten riitti. Nyin takin päälle ja karautin salille, aikomuksena löntystellä juoksumatolla. No... siis täähän menee nyt niin että sillon kun mä olen luovuttanut ja meen tekeen "vaan" aerobisen, niin tietystihän KAIKKI juoksumatot ja crossarit on varattuja ja punttis hiljasena. Kiitti vaa ! No hyppäsin sitten lähimmän vapaan vekottimen puikkoihin ja veivailin 10 min lämmöt päälle. Punttireeni siis ! Tein semmosen mulle epätavallisen treenin, eli nopeeseen tahtiin useita toistoja pienemmillä painoilla. Tuli kiva hiki ! En mä tiedä oliks siitä muuta hyötyä yhtään minkään kannalta, mutta oli kivaa. Sit painelin kotiin odotteleen saunaa, energiapuuskan vallassa puunasin meidän paskomonkin, elikäs vessan! Se ootteleekin putkaria pistään sulut ja mun remontinalotusta. Meillä on siis kohta kolme huonetta jossa remppa kesken :D 

Nyt mä oon taas tehnyt suunnitelman ens viikolle, että kaloreita pitäs polttaa ja liikkua, liikkua ja liikkua. Ihan vaan senkin takia kun tosiaan se risteilyaluksen buffetti varattu ens lauantaille. Tosin, mä harvemmin syön noissa mitään ähkyjä, sillä siellä ei oo semmosta ähkyruokaa mitä tykkäisin ahmia. Vedän yleensä överit mun äiti tekemästä thaikkuruuasta tai sipsikarkkimössöistä. 

Töissä on taas tullu oltua ihan omiks tarpeiks, huomenna vielä aamuvuoro ja sitten yksi vapaa, uujeah! Helppo homma. Vähän ollut taas käynnistymisvaikeuksia kaikessa, sillä mun hormoonit heittää ihan kunnolla. Toissa yö meni valvoessa ennen aamuvuoroa, sillä mulla oli infernaaliset kk-kivut. Mieskin kuorsas. Ei ollu kovinkaan hääviä seuraavana päivänä töissä semmosilla 3 tunnin unilla. Tietystihän töissäkin sattui kaikki mahdollinen. Olikin ihan luksusta tulla kotiin päikkäreille ja sitten valmiiseen pöytään, on mulla sitten mahtava mies! 

Reuma on taas pitäny mut poissa aktiivisuuden parista ja mä en haluis ittelleni myöntää sitä, että ne huonot hiilarit aktivoi tota reumaa. Pistin tällä viikolla tota metotreksaattia vatsanahkaani ekaa kertaa ja todella toivon että se alkais sieltä vaikuttamaan. Koitan kovasti vähentää noi paskat hiilarit hittoon, muttakun. Mun mies kantaa tota sontaa kotiin, jos mä ite pystyn olemaan ostamatta, niin toi mies tuo sitä sieltä kaupasta. Mulla ei oo nyt sitä itsekuria, että olisin ottamatta sitä ihanaa tuoretta vaaleaa leipää. 

Mulla ei silleen oo ollu motivaatio kadoksissa, mutta mulla on ollu kadoksissa halu tähän mun projektiin. Tuntuu, että kun en oo päässy tavoitteisiini, ja kun toi mun superdieetti floppas, että olisin jotenkin arvoton ja ihan törkeen paska ja en koskaan onnistu ja mitä mä nyt teen, ja miten mä nyt jatkan ja kuinka, miksi miten voiks onks hähhöh??? Mulla on nää langat tästä elämänmuutoksesta aivan totaalisesti kadoksissa ja mä en tiedä  mistä ihmeestä mä alan niitä päitä keräileen. Toisaalta, mä ajattelen myös niin, että oon päässyt tähän asti ja mulla on nyt jo vakiintuneita TERVEELLISIÄ rutiineja sekä tapoja esimerkiksi ruokailuissa. Eiks se sitten oo ihan ok? Ja jostainhan mä luin että elämänmuutoksen tekemiseen menee se 2 vuotta, luulis että siihen mahtuu takapakkejakin. Tää on taas tätä itsepetosta, tiedän! 

Ehkä mä vielä onnistun. 


3 kommenttia:

  1. Tottakai sä onnistut. Pikkuhiljaa, askel askeleelta. Menithän sä salillekin:) itekin ihmettelen miksen ala jo kyllästyä kun mitään ei vaan tapahdu mut jostain se motivaatio kumpuaa...:)

    VastaaPoista
  2. Mäkin uskon vakaasti, että onnistut loppujen lopuksi! :) Kyllä ne langat sieltä vielä löytyy... Jos elämänmuutokset olis jotenkin helppoja tehdä ni eihän niissä olis mitään haastetta. Ja niinku itekin sanoit: sulla on jo tapoja ja rutiineita, jotka on parempia ja vakiintuneita jo. Kyllä se siitä. Tsemppiä!

    VastaaPoista