Laihdutus on ruma sana

Mä oon niiiiin kyllästynyt puhumaan laihduttamisesta! Siis nimenomaan laihduttamisesta eikä elämänmuutoksesta. Mä vihaan sanaa "laihdutus". Wikipedia määrittelee seuraavasti: Laihduttaminen on ihmisen tietoista toimintaa painon alentamiseksi. Käytännössä se on sitä, että otetaan joku "kuuri" tai joku itseään eniten miellyttävä laihdutusohjelma, usein sellainen missä on eniten itseään miellyttäviä "ehtoja", joita sovelletaan ja selitetään itselle niin hienosti, että kohta huomaat syöväsi voissa paistettua pekonia aamupalaksi pakettikaupalla.   Tai sitten syödään sitä pahaa kaalikeittoa viikkokaupalla. Tai sitten kidutetaan itseä kolme viikkoa matalilla kaloreilla. 

Joudun usein puhumaan töissä syömistäni ruuista, kuten salaateista, aamupala/välipala rahkahässäköistä. Salaattien kohdalla saan usein ihailevia katseita niiltä jotka syövät mikrotettuja saarioisten äitejä. Smoothieosastolla kysellään että mitä "litkuni" sisältävät. Ekana on oletus että nämä litkuni ovat jotain laihdutuspirtelöitä. Tämän jälkeen kerron että joo, syön lähes kilon maitorahkaa päivässä. Lyhyt hiljaisuus. Kunnes..." Joo, siis mäkin RAKASTAN rahkaa, voisin syödä sitä vaikka kuinka! Esimerkiksi sellaista mansikkarahkaa mitä tänäänkin oli talossa jälkkärinä." Tai:  "Oletko maistanut sitä tiramisun makuista rahkaa? Se on todella hyvää!"... Aluksi mä vielä viitsin vastata että "En, koska niissä on niin paljon sokeria ja että sellainen mansikka"rahka" tarkoittaa yleensä sitä että siinä on myös kermaa joukossa". Enää mä en viitsi. Enkä mä enää viitsi ottaa kantaa työkaverin "karppaukseen" jossa voi mättää juustoista ja rasvaista kinkkupiirakkaa kilokaupalla lounaaksi. Enkä mä voi SIETÄÄ niitä aina ja ikuisesti laihoina olleita ihmisiä jotka kertovat laihduttavansa, koska ovat niiin läskejä. Ihan oikeasti, mun tekis mieli välillä hieroo niitten naamaa mun läskeihin ja sanoo että "Herää nyt hyvänen aika! KATO SUA JA KATO MUA !" Tietysti ymmärrän ihan oikeasti sen, jos haluaa olla kiinteämpi yms. Palan silloin halusta sanoa tälle ihmiselle, että LIIKU, äläkä kituuta kahta viikkoa juomalla pelkkää kahvia. 

Mutten mä jaksa. Sillä ei mua kukaan ota tosissaan, sillä olen vaan se lihava ihminen joka yrittää laihduttaa. Viis siitä että olen varmasti voimakkain ihminen työpaikallani ja todennäköisesti muutamaa "laihaaläskiä" parempikuntoisempi. Ei multa kannata ottaa vinkkejä vastaan, sillä mä syön JOKA PÄIVÄ terveellistä ruokaa, JOKA PÄIVÄ rahkaa, syön VAIN kerran viikossa kahvin kanssa pullapalasen. Eikä sekään tuo mulle mitään meriittejä että jaksan painaa kahta vuoroo putkeen yhden päivän vapailla ja että ehdin suihkuttamaan kaksi ihmistä aamuvuorossa silti ehtien tehdä työparin hommistakin puolet. Niin ja eihän mulla oo niitä lapsia! Niinpä. SIKSI mulla on energiaa, kun mulla ei oo lapsia. Lapselliset ihmiset eivät kuulemma pysty harrastamaan liikuntaa. Mä ihan oikeasti tässä kohdassa mietin vaan sitä, että mitä ne sitten niitten lasten kanssa tekee? Kattoo telkkaria? Toi on just se asia, miksi mä haluan olla laihempi ja energisempi liikkuvainen ihminen. Koska mä haluan että mun mahdolliset lapsetkin on liikkuvia ja energisiä terveitä lapsia. Siis tottakai on pyykinpesut, ruuanlaitot, ym kotityöt. Olen silti nähnyt perheitä joissa toi koko konsepti vaan toimii! On pieniä ja isoja lapsia, on harrastuksia äidillä, isällä ja lapsilla. Silti kaikki liikkuu ja se on kaikista kivaa. (Niillä on muuten ihan siistit koditkin, syövät normaalia kotiruokaa ja kaikilla on puhtaat vaatteet)

Mun työkaverit on kyllä kannustavia. Kyselevät että miten mulla menee tän jutun kanssa, oonko jaksanu hyvin jne. Se on mukavaa. Sanovat myös että turha mulle on tilata työvaatteita, koska ne ovat kohta mulle liian isoja ;)). Sekin tuntuu mukavalta. Hymyilen vaivautuneesti ja mietin sitä, että taas tänään meen kotiin, keitän kahvit, syön kahvin kanssa keksin. Sitten kokkailen ruuan jossa on hiilareita. Sitten mä otan santsilautasen, koska tein vaan "niin hyvää ruokaa". Sit mä oon ihan lamaantunut, en jaksa liikkua, en jaksa lähteä salille, en jaksa imuroida, ummettaa, turvottaa, vituttaa. 

(Ois tosi kiva ulkoilukelikin, huomaan, mutta mä kirjoitan tätä blogia.)

En ymmärrä missä mättää. Mulla on kaikki edellytykset jatkaa tätä projektia. Mulla on salikortti, mulla on kuntopyörä, mulla on hyvät mahdollisuudet lenkkeilyyn, mulla on bensaa autossa että pääsen salille, mulla on päässäni kaikki tieto terveellisestä elämisestä, mulla on hallussa mun kroppa, mua ei kukaan pidättele. MIKSI MÄ JARRUTAN? Miksi mä en tee niinkuin olis mulle parasta? Miksi mä teen niinkuin mun halut sanoo? Miksi mä tuhoan itteeni? Miksi mä teen hidasta itsemurhaa syömällä?