Voi rakas sairauteni!

Kyllä taas jurppii niin ettei oo mitään järkeä. Heräsin aamulla siihen kun oikea käsi puuduksissa ja kuitenkin hiton kipeä. Ranne menee suoraks juu, muttei sitten sormet. Eikä ranne taivu. Sormenpäissä kihelmöi kun kroppa haluaa että mun käsi puutuu. Ei jumalauta tässä ei ole mitään järkeä, että mä kolme päivää pystyn jotenkuten olemaan töissä, ja sitten viikon ainoa vapaapäivä vietetään tekemättä yhtään mitään. Onko ihme, että tässä masentuu ja alkaa mättämään suuhunsa sitä sun tätä? Nyt olen niin lähellä etten käy ostamassa kärryn täydeltä suklaata ja sipsiä. Päässäni pyörii vain ajatus siitä, että "mitä sen on väliä? Ollaan sitten läskejä".

Pelottaa niin perkeleesti, että voiko ja saako tässä enää tehdä tän alan töitä, joudunko johonkin hemmetin sairaseläkkeelle alle 30 vuotiaana. Ei hitto mä en halua!!

Pidin pienen tauon tämän blogin kirjoituksessa ja kimpaannuin niin että heittelin mieheni johonkin nurkkaan keräämät kartonkijätteet autoon tarkoituksena viedä ne keräykseen. Mieheni siis keräilee näitä jätteitä tarkoituksenaan käyttää niitä takan lämmittämisessä. Joo, ei tuu onnistumaan. Rakkaani on sitä ikäpolvea, joka on oppinut sen vanhemmiltaan että kaikki säästetään ja hamstrataan. Luojan kiitos se ei sentään kerää talteen leipäpusseja yms. ja pese niitä!

Armaani on myös joutunut kanssani terveellisemmälle ruokavaliolle, ja näyttää minusta ihan pikkasen virkeemmältä kuin aikaisemmin. Aamuvuoron jälkeenkin touhunnut vaikka mitä joka päivä. Itselleni ei sitä energiaa mistään näytä tulevan. Väsyttää niin ettei mitään rajaa. Nukkuisin varmaan jatkuvasti jos vaan saisin.

Olen huomannut tässä kun olen töihin palannut, niin ei meinaa oikein pysyä käsissä tää laihduttaminen. Kasviksia ei ehdi syömään, kun on niin poikki työpäivän jälkeen että nukkuisin vain. Pakottamalla olen joutunut syömään parin päivän aikana edes sen 900 kaloria. Veden juominenkin taas vähentynyt entiseen, eikä se paskakaan kulje sitä vähää mitä aikaisemmin. Onneksi tuossa duunissa mulla on jäljellä työpäiviä kohta muutama hassu vain. Haku uuteen duunipaikkaan menossa kiivaana jatkuvasti. Eilen lähetin taas yhden hakemuksen, tällä kertaa tekisi oikeasti mieli päästäkin hakemaani työpaikkaan.

Toivon vaan että tämä typerä, surkea ja säälittävä sairaus alkais jo hellittämään. Turha toivo.

Se toimiii!

Viikko 1. - 3cm isoimman makkaran kohdalta ja -1,2 kg !!
Eipä mulla muuta :D

Paluu julmaan arkeen

Nykyään ruuanlaitto vie hurjan paljon enemmän aikaa. Töihin pitää suunnitella oikein tarkasti eväät, mitä syö missäkin vaiheessa. Eilen söin subin kana teriyaki kokojyvällä(hirveesti kaloreita!), ilman sooseja. Oli hyvää,oli kyllä ihan kamala nälkäkin Ikea-kierroksen jälkeen. Mies söi Ikeapullia, katsoin vieressä. Illaksi ja seuraavan päivän evääksi tein raejuusto-tonnikala-hemapa-punasipulisotkua. Heitin vielä leukojeni sekaan pari jyväistä näkkäriä 10% juustolla päällystettynä. Söin myös omenan ja tomaattia. Tänään aamupalaksi smoothie klo 5 aamulla sekä ruisleipä kalkkunalla. Klo 9 aikaan töissä keitetty kananmuna, ruisleipä ja juusto 10%. Levitteenä valkosipulituorejuustoa, kevyttä. Lounaaksi meni siis tonnikalaraejuustoymhässäkkä ja rahkaa herukkakeitolla. Oli mulla vielä omenakin välipalaksi, mutta sille kävi huonosti. Nimittäin yksi asiakkaani oli pistellyt naamariinsa mun kauniin ja punaposkisen ompun :((

Töissä jaksoin tosi hyvin, oli energinen olo vaikka muuten työpäivä olikin syvältä. Päikkäreillekään ei olo houkuttele yhtään, vaikkei viime yönä uni tullutkaan.

Ärsyttävintä tässä laihduttamisessa on kyllä toi vatsan toimimattomuus. Vettä juon, kuituja syön. Mutta ei niin ei, käy kohta kuin huhutusti elvikselle. Myös nää hienot teininäppylät mun naamassa kertoo omaa kieltään. Ilmeisesti toi kroppa puhdistuu. Mies kertoili aamulla että olen ilmeisesti yöllä yrittänyt kaasumyrkyttää hänet... en tunnusta, tytöt ei piere!

Kävin tänään ottamassa mitat tosta isoimman vyötäröläskin kohdalta. Tulos -3 cm! Päätin että keskiviikko on mun painopäivä. Eli vielä huominen päivä ja sit aamupaino! Hiphei! Suuret odotukset! Olen päättänyt ensimmäisen etappini, jouluksi -10 kg. Mielestäni se on mahdollista.

SuperSunnuntai!

Perjantain loppupäivän ruokailut: omena, broileria, keräkaali-porkkanaraastetta jonka seuraksi sotkin rasvattomasta jogurtista ja valkosipulista herkullisen soosin. Seuraavana päivänä pikaisen aamulähdön vuoksi ateriankorvikepirtelö autoon mukaan ja puolikas protskupatukka. Lounaaksi sipulikeittoa. Välipalaksi omena. Illalla sitten kalkkunan file ja dippivihanneksia. Dipit rasvatonjogurtti/kevytkermaviili. Runsaasti valkosipulia. Tekisi mieli lähteä ravintolaan syömään joku ihana salaatti tai muuten kasvispainoitteinen annos.

Eilen ei sitten päästykään kylpylöimään sairastumisen takia, mutta yritin ihan pikkasen korvata menetettyä liikuntaa lihaskuntotreenillä kotioloissa. Ylläri oli, että 100 selkälihasliikettä meni 20 sarjoissa ihan kevyesti. Etupuoli sitten vähän huonommin... hyvä että 20 heikkoa rutistusta sain aikaiseksi.

Naamaani on ilmestynyt näppylöitä ja vatsa toimi ekan kerran tänään kunnolla...pelkään edelleen tukosta viemärissä... Huomenna ois sitten tarkoitus mennä aamuvuoroon töihin 2 viikon sairasloman jälkeen. Saa nähdä kuinka tytön käy. Pelkään vaan että sairaslomaa joutuu jatkamaan tän mun ikuisen elämänkumppanin takia, vaikka syön enemmän lääkkeitä, ei ne tunnu tehoavan tähän rakkaaseen reumaani. Työskentelen alalla jossa fyysinen kontakti toisen ihmisen kanssa on päivittäistä, ja ihmisten siirtäminen ihmisvoimalla on jokapäiväistä. Käteni eivät ole viime aikoina oikein kestäneet kyseistä työtä. Harmittaa, sillä pidän työstäni, enkä missään nimessä haluaisi työkyvyttömäksi luisua. Sinäänsä sairaslomasta on ollut hyötyä, sillä olen saanut tämän ateriarytmin kohdalleen, mitä nyt vuorokausirytmi vielä niin hukassa, että hiphurraa vaan mulle huomenaamuna. Voipi hiukan väsytttää.

Tänään todennäköisesti lähdetään ”lenkkeilemään” erääseen ruotsalaiseen lihapullapaikkaan. Onneksi IKEAN ruokapuoli ei minua kiinnosta sitten tippaakaan. Illalla pitäisi jaksaa muovikippokappokutsuille... 

Läskinpoistopilleri ja 100 muuta huuhaata

Aamu alkoi näppärästi mustikkasmoothiella ja ruisleivällä. Smoothieeseen sotkin rasvatonta ja maustamatonta jugurttia, mehukeiton jämät, mustikoita desi, vehnälesettä ruokalusikallinen, puolukkajauhetta ruokalusikallinen. Ruisleivän päälle eksyi vähärasvaista tuorejuustoa tl, ruukkusalaattia, pippurista naudanpaistia, paprikaa ja tomaattia. Kaikenkaikkiaan herkullinen aamupala. Jotenkin voisin kuvitella pyöräyttäväni smoothien ennen aamuvuoroon menoakin. Olen tämän viikon lomaillut, joten ensi viikolla kokeillaan uusia suuntia myös työn ohessa. Lounaaksi söin eilistä nakkikeittoa ja ruisleivän paprikalla, tuorejuustolla sekä ruukkusalaatilla, sekä 3 dl rasvatonta maitoa. Leipä oli tuossa jo ihan liikaa, ja tuntui aivan järkyttävän pahalta kun supernälkäisenä ahdoin ruuat sisuksiini. Lounaan syöminen venähti taas tuonne kahteen saakka. Välipalaksi nappasin puolikkaan minttusuklaaprotsupatukan, koska teki niiiin mieli jotain hyvää kahvin kanssa. Patukasta kaloreita tuli vain 65 ja tyydytti täysin makeanhimoni. Eilisilta meni taas vahvasti, rahkaa ja mehukeittoa, tomaattia ja omenaa. Nappasin kourallisen maapähkinöitä vielä ennen nukkumaanmenoa, sain sitten päivän rasvatkin kohdilleen.

Päätä on tänään särkenyt, johtuen todennäköisesti siitä, että olen ryystänyt vettä aivan liian vähän. Olen myös juossut vessassa useita kertoja, nesteet lähteneet kiertoon. Vatsa taasen on vähän jämähtänyt.

Juttelin kaverin kanssa netin välityksellä laihduttamisesta, ja hän alkoi työntämään linkkejä kaikenmaailman pillerisivuille. Siis ihan laillisille apteekista saataville. En jaksanut edes artikkelia lukea lainkaan, sillä mua suoranaisesti vituttaa noiden laihdutustuotteiden mainostaminen. No läskillähän voi rahastaa monella tapaa... Naurettavinta artikkelissa (luultavasti, sillä en lukenut koko juttua) oli kohta, jossa ilmoitettiin tyyliin: ”Syö näitä pillereitä ja voit unohtaa laihduttamisen, ruokavalion muutokseet ym.” Ööö? Ei? Itse koen, ettei ilman sitä ”klikkausta” oman pään sisällä voi laihtua. Mä ainakin itse olen laihduttanut sen takia, koska normaalipainoinen pitää olla tässä yhteiskunnassa, olen laihduttanut myöskin huomaamattani, olen laihduttanut miehen takia, olen laihduttanut sopiakseni johonkin vaatteeseen, olen laihduttanut saadakseni hyväksyntää. KOSKAAN aikaisemmin en ole laihduttanut oman itseni takia ja terveydellisistä syistä, en ikinä. Sairasta tuokin. Tästä viikosta lähtien lupaan rakastaa itseäni viikko viikolta vähän enemmän.

Koen elämäntapamuutoksen laihtumisen saralla yhtä vaikeaksi kuin tupakoimisen lopettamisen. Olen itse lopettanut polttamisen kaksi kertaa, ja nyt tällä toisella kertaa pysyvästi, koska olen ymmärtänyt etten minä tarvitse tupakkaa mihinkään, eikä mun kroppani tarvitse tupakkaa pysyäkseen elossa. Havahtumista on aiheuttanut sekin, kun olen ajatellut itseäni talvipakkasella pimeässä ulkona tupakalla, siis kuvitelkaapa nyt, ihminen seisoo ulkona, on kylmä, pimeää, palelee, sormet jäätyvät, vähän pelottaakin koska jostain pusikosta kuuluu rasahdus. Siinä sitten seistä töljötät, katselet kaukaisuuteen, imet myrkkyä palavasta tupakasta itseesi. Maksaa hitosti etkä saa rahoillesi kyllä minkäänlaista vastinetta. Kuvitelmissani näen itseni todella naurettavan näköisenä siellä palelemassa. Ei yhtään niin coolina kuin sillon yläasteella tupakointia aloittaessani.

Liikuntaa tässä ei nyt ole taas harrastettu, mutta olenkin antanut itselleni luvan ensin keskittyä enemmän ruokavalioon, ja ottaa liikuntaa siihen mukaan huomaamatta. Huomenna pulikoimaan, karvoista ja suonikohjuista viis! Onneksi piilarit ovat loppu, joten en näe edes kuinka ihmiset tölläävät mua, hukkaan menee katseet siis ;)

Tämä lihava ei ole leppoisa

Ihan selkee kiukuttelu- ja raivopäivä. Se aika kuukaudesta todennäköisesti tulossa. Vaikee sanoo kun kuukautiskierto on joko tai joskus. Ärsyttää ja ärsyttää. Onneksi mies pääsi hipsimään töihin karkuun. Jos silläkin ois ollut vapaapäivä, en kyllä mene sanomaan etteikö ois ruumiita tullut. 

Piti sitten eilen vielä vähän rääkkäillä valmiiks kipeitä käsiä kuminauha+painohässäkkäsysteemillä. Parit sarjat vaan... Käväsin myös lenkillä metsikössä, sain ohimennen saaliiksi vajaan litran kanttarelleja, jotka pistin pannun kautta pakkaseen. Ei muuten näkynyt yhtään hirvikärpästä.

Söin sitten eilen illalla vielä pari tomaattia, omenan, rasvatonta rahkaa, mehukeittoa ja vettä. En edelleenkään osaa juoda tarpeeksi. Päivän aloitin tänään ruishiutalepuurolla, real-leivällä jonka päällystin maksamakkaralla. Vihannespuolta ei aamulla enää kaapista löytynyt. Kahvikupposen join. Lounaaksi vetäsin kevytnakeista ja keittojuureksista tehtyä keittoa. Ilman perunaa. Perunasta en kyllä edes juurikaan pidä. Lukuunottamatta siis tähän perikatoon avittaneita sipsejä ja ranskalaisia, NIISTÄ MÄ TYKKÄÄN :DD mutta jotka siis poistettu mun ruokalistaltani. Ruokajuomana tänään toimi rasvaton piimä.

Shoppailin tänään ja sijoitin vaakaan. Ja millaiseen vaakaan! Ihana ihana ihana valkoinen kukkakuviollinen vaaka. Ajattelin että vähän sitten edes parantaa mielialaa kun joskus vaaka ei näytäkään toivottuja lukemia. Yritin löytää keittiövaakaa, mutten löytänyt sellaista jonka keittiöömme huolisin. Mennään siis edelleen noin-tuntumalla. Sijoitin myös terveyteen, ja ostin kasviksia. Ihania kasviksia. Kaikenvärisiä ja kokoisia. Maukkaita ja kotimaisia. Lukuunottamatta paprikaa, joka on kotimaisena versiona törkykallista.

Eilen liityin Kiloklubiin. Kalorilaskuri on ehkä sivuston parhaimpia puolia. Toki foorumilta löytyy paljon tietoa ja kanssalaihduttajien kokemuksia erinäisistä asioista. Syötin kahden päivän syömiset, eikä pahalta näyttänyt. Kysehän ei ole siitä, ettenkö muka osaisi syödä oikein. Osaanhan minä, en vaan ole viitsinyt.

Olen lueskellut paljon erilaisia laihdutusblogeja, ja aina vaan enemmän mua hämmästyttää yksi asia. Nimittäin se herkkujen vetäminen naamariin. Mulla ei vaan riitä ymmärrys siihen, että kuinka voi kuvitella laihtuvansa, jos päivittäin vetäisee suklaata, pullaa ym. suuhunsa. Itse pyrin nyt siihen, että heti siinä vaiheessa, kun tiedän hallitsevani syömiseni, niin makean kuin suolaisen, hyvän ja pahan, voin ostaa sen karkkipussin. Koska silloin tiedän että pystyn syömään vain muutaman namin, ja lopettaa siihen. Toinen asia mitä mä ajattelin lueskellessani blogeja oli asia: ”herkkupäivä”. Siis wtf? Syöt 6 päivää viikosta terveellisesti ja vähäkalorisesti, liikut, sitten pilaat koko viikon edistyksen yhden päivän syöpöttelyllä? Juu, ymmärrän toki jos herkuttelupäivänä suot itsellesi jonkun pienen paheen. Mutta että koko päivän vedät kaksin käsin sisääsi kaikkea moskaa, oi ja voi :( . Tarkemmin pohdittuani tajuan että olen aikaisemmilla laihisyrityksillä huijannu itteeni kans tolleen:”Hei kerran viikossa saa syödä hyvää, kauppaan! Kori täyteen sipsuu, limpparii, karkkii, dippii, olutta...”

Tiedän että nyt viikonlopun lähestyessä mulle tekee käsittämättömän tiukkaa olla erossa lauantaisaunan jälkeisestä oluesta tai punaviinistä. Mä en vaan halua niitä kaloreita. En en en en! Eilen testasin saunan jälkeisenä sijaisnautintona vichyä jota saa tölkissä. Se toimi jotakuinkin hyvin. Toissa viikonloppuna testasin alkoholittoman vaalean lagerin, joka maistui myös. Mutta kaloreitahan toki on siinäkin. Pidättäydymme siis raikkaassa vichyssä ja luotamme syntymähumalaan.

Läski väsyttää

No niinhän siinä taas kävi. Tunnin jumppailut kotioloissa asiaankuuluvine lämmittelyineen ja venytyksineen tuntui kivalta, mutta tänäänpäs sitten reumani pitää huolen päivän ohjelmasta. Vasemmalla kädellä ei tehdä mitään, sillä nimetön pullistelee kerääntynyttä nestettä sekä kipuilee. Aloitin päiväni siis Buranalla. Kivana plussana on vatsalihakset ja reidet suloisen kipeät. Jumppailu siis toimi. Aamupalaksi söin myös kahden munan munakkaan, tl oliiviöljyä, tuoretta herkkusientä, tomaattia ja sipulia. Suolaa ja mustapippuria. Asiaan kuuluva kupillinen kahvia.

Eilinen ruokapuoli sujuikin sitten varmalla otteella, omena välipalaksi ja sitten illemmasta rasvatonta rahkaa sekä mustikka-vadelmakeittoa. Hörpiskelin vielä litran sitruunalla maustettua vettä. Syöminen meni tosi myöhäiseksi. Säännöllisiin ateriarytmeihin tässä ei voi ihan vuorotyön luonteen takia edes pyrkiä. En todellakaan ala heräämään vapaapäivinä aamupalalle ennen kuutta. No way. Jos jätän herkut, haluan edes pitää nukkumisen. Se on lempiharrastukseni.

Ulkona sataa vettä ja on muutenkin synkkää. Ajatus tulevasta talvesta masentaa. Ajatus syksystä masentaa, kun tuntuu että koko kesä oli yhtä syksyä. Syksyisin mun täytyisi keksiä jotain tekemistä, että voisin tavallaan huijata itseni syksyn yli sen kummempia masentelematta. Itsensä huijaamisessa olenkin ihan mestari. 10 vuotta olen pystynyt huijaamaan itseäni. 10 vuotta lihavana luullen että kaikki on ok, lihavat on leppoisia, on mistä ottaa kiinni, ei palele pakkasella jne. Olen pitänyt itsenäni suht fiksuna, mutta hei, 10 vuotta! Epäilen fiksuuttani syvästi.

Juteltiin eilen miehen kanssa painonpudotuksestani. Avauduin ensimmäistä kertaa läskeistäni naamatusten. Mutta jos ei puolisoon voi luottaa, niin kehenkä sitten? Tämä keskustelu kirvoitti monia ajatuksia ja oivalluksia omassa päässäni. Tajusin että nämä läskit eivät ole osa minua, ne ovat vaan ylimääräinen painava kasa paskaa jota suostun vapaaehtoisesti kantamaan päivät pitkät mukanani. Olen väsynyt olemaan lihava. Niin, niin väsynyt. Läski väsyttää ja läski sairastuttaa. Jos joku väittää muuta, niin valehtelee. Läski suojelee, läski antaa tekosyitä, läskin taakse on helppo piiloutua. Läskiä on myös helppo puolustella. Läski antaa syyn olla välittämättä.

Käväsinpäs tuossa taas syömässä. Piti tehdä iltavuoroon lähtevälle miehelleni eväät, kuitumakaronia, jauhelihaa ja joku vihannespakastepussin loppu. Söinpäs ”kakkulautasen” verran. Eli en kolmea kukkurallista isoa lautasellista. Bloggaaminen toimii! Mulla on niin hyvä mielikuvitus, että kuvittelen että joku henkilö käy lukemassa blogiani säännöllisesti, ja tarkkailee mitä olen syönyt, joten ei uskalla syödä liikaa. Hahah. Taas ois terapian paikka.

On muuten mielenkiintoista, kuinka ruokaholistina ajattelee jatkuvalla syötöllä ruokaa. Koska sitä saa seuraavan kerran, mitä ruokaa tekis huomenna, missä kaupassa kävis... Ruokaruokaruokaruokaruokaruokaruoka! AAAAARGH! Katsot telkkaria, siellä on ruokaa. Luet kirjaa, siinä syödään ruokaa. Lehdet on piukassa toinen toistaan herkullisempia reseptejä. Netissä on ruokailublogeja, sosiaaliset mediat puskee kuvia kaverin illanvieton herkuista. Koomisin hetki oli viime viikolla, kun huomasin katsovani Suurinta Pudottajaa toisessa kädessä kylmä grillimakkara ja toisessa oluttölkki. Hohhoijaa.

Kootut selitykset

Hyi. Söin pari tuntia sitten kaksi pätkää mustaamakkaraa ja suklaapatukan. Ja mua ällöttää edelleen.

Aamupalaksi söin kolme ruisleivän palaa, margariinilla, 1½ kananmunalla, naudanlihaleikkeellä ja tomaatilla päällystettynä + kaksi kuppia kahvia. Ällöttää, öllöttää,väsyttää. Mies on iltavuorossa, joten ruokaa hänelle ei tarvitse iltaa kohden tehdä, ja lupailin pyhästi että syön tänään enää vain omenan ja ehkä nuudeleita. Kuitenkin huomaan hetken päästä olevani jääkaapilla joku voikkari kädessä. ONNEKSI taloudesta ei tänään löydy juurikaan mitään herkkua, sillä eilen heitin voileipäkeksit sun muut roskiin. Eilisen ajattelu hävettää. Söin meinaan ihan kuin jätemylly. Aamupuuro, voileipää, jäätelöö, ½pussia nuudeleita, lihapiirakka, ½ grillimakkara, omena. Ja ihan vain sen takia, että heitin roskiin lähes kaiken epäterveellisen kaapeistamme. Melkein koko päivä kului syödessä ja sohvalla istuessa. SAI-RAS-TA.

Tilailin sikakalliin kuoripuvun ulkoilua ajatellen. En tykkää mitkään farkut jalassa ulkoilla, eikä mulla oikein edes oo ulkoilutakkia. Pakkohan sellanen on saada. Noh, kokoa miettiessä piti mittailla vyötäröä. Ekaa kertaa miljooniin vuosiin. Kauhistuin. Muistan että edellisellä kerralla isoimman makkaran kohdalta vyötärö ois 135 cm luokkaa... No eipä ollut enää. 10 cm tullut lisää. Ja kyllähän se näkyy ja näkyy. Mun vatsamakkara näkyy ekana kun tuun kulman takaa. Vasta monen sekunnin päästä näkyy loppukroppa.

Miten ihmeessä mä olen päästänyt itteni tälläseen kondikseen? Hyi saakeli. Aikasemmin olen ollut suhteellisen sokea näkemään läskejäni ja kokoani. Tai ne on vaan tullut hyväksyttyä ja siirrettyä sivuun. En ole mitenkään peitellyt peilejä, vältellyt katsomasta niihin tai juossut pois valokuvista. Siltikin olen ummistanut silmäni totuudelta ja sulkenut korvani ajatuksilta kuten ”Kuolet josset pian tee jotain, sydänkohtausta vaille valmis”. Mulla olis nyt aivan, käsittämätön polte aloittaa liikunta ja ravintoremppa, mutten mä saa mitään aikaseksi. Tarvitsisin niin kamalasti tukea, jota tiedän etten kotoa saa. Mieheni nimittäin on henkilö, jolle maistuvat myös monet suun kautta kulkevat nautinnot, hyvä ruoka, naposteltavat ja hyvät juomat. Ai Ai. Verenpaine on jo lääkityksellä sekä miehellä kolesteroli, joten oishan tässä jo aika jotain alkaa tekemään. Niin. Minulla, 27-vuotiaalla naisella on korkea verenpaine. Luojan kiitos oon tajunnut tupakoinnin sentään lopettaa. Tai no, poltanhan mä aina sillon kun olen ”viihteellä”. Mutta nyt vähentyy radikaalisti se viihteilykin.

Seuraavaksi vuorossa kootut selittelyt: sairastan nivelreumaa, on huono ilma, ei ole ulkoiluvaatteita, olen nukkunut huonosti, töissä oli rankka päivä... Tähän hätään en kyllä keksi muuta. Onhan se totta, että reuman ollessa aktiivisena, en ole kyennyt viime aikoina työpäivän jälkeen kivuiltani mihinkään, juuri kyennyt omat hiukset pesemään. Mutta. Kivut ovat olleet käsissä, että jalathan olisivat mainiosti vieneet minua eteenpäin tuolla tieosuuksilla ulkona. Tästä tulemme taas siihen, että töissä joudun kävelemään hyvin paljon, joten kävely esim. aamuvuoron jälkeen ei juurikaan huvita. Mut hei, uinti vois olla tosi hyvä?! No ei sekään nappaa kun on karvankasvu kuin gorillalla ja sääret täynnä kaikenkirjavia suonikohjuja.

Haluaisin aivan järjettömästi käydä kuntosalilla, mutten mä uskalla, enkä kehtaa. Vaikka tiedän että ei se tarvitse kuin yhden, sen ekan kerran, kun mä jo seuraavalla kerralla uskallan mennä ihan ilman mitään pelkotiloja. Helpompaahan tää kaikki ois, jos vaan olis joku joka tsemppais. Joku joka tietäis millaista on reumaisen sairaalloisen lihavan ihmisen elämä.Varmastihan mulla on joku psyykkinenkin ongelma näitten sosiaalisten ja uusien tilanteiden kanssa, mutta sepä onkin sitten toisenlaisen pohdinnan paikka, jota en nyt jotenkin jaksa suorittaa lainkaan. Tänään mulla on enemmän mielessä nää läskit.

Huh, nyt toi alkutekstin ällöolo meni jo pois. Pitäis varmaan juoda enemmän. Vettä.

Kyllä mä tänään liikun. Ees jotenkin. EDES parin minsan jumppa lattialla. Alkuhan se on sekin. Haa! Taas keksin muuten yhden syyn miksi en voi mennä ulkoilemaan. Hirvikärpäset. Asutaan tyyliin metsässä ja mä en halua niitä inhottavia kipittelijöitä mun päänahkaani vainoomaan. Hyihyihyi ja hyi.

Ensiesittely

Terve!

Perustin tämän blogin motivoimaan itseäni elämän muutoksessa. En sen takia, että tätä välttämättä kukaan lukisi, mutta sen takia, että olisi joku kanava minkä kautta purkautua. Jos joku saa jotain kimmoketta itselleen teksteistäni, niin hyvä. Vaikken kyllä usko että kukaan muu tässä maailmassa voi olla yhtä epätoivoisen säälittävässä kunnossa kuin minä. Ja ihan itseaiheutetusti.
                Olen ihan itse mättänyt suustani alas kaiken maailman paskaa jo kymmenen vuotta. Olen ihan itse päättänyt olla liikkumatta. Olen ihan itse antanut itseni muuntautua tälläiseksi seksittömäksi löllyväksi kasaksi, joka kiukuttelee aviomiehelleen asiasta kun asiasta, suurimmaksi osaksi siitä syystä ettei ole tyytyväinen itseensä ja tekoihinsa, tai siis tässä tapauksessa myös tekemättäjättämisiinsä.

Miten sitä niin usein unohtaakin että MÄ RAKASTAN ITTEENI, siis miks mä teen pahaa itselleni?