Kivoja kommentteja sain edelliseen mielihäiriö-postaukseeni. Kauheen kiva kun mun päänsisäisille ongelmille nauretaan. No ei vais. Jep, mulla harvemmin on asiallisia postauksia... Mä en jaksa olla vakava. Jos laihduttaa vakavasti se ei voi onnistua! SILLÄ ilakoimalla ne kilot on tullutkin, joten ne kilot tulee surulliseksi eikä suostu lähtemään, jossei välillä naura ittelleen. Kaikista terveellisintä on mennä ihan peilin eteen, ottaa mahamakkarasta kiinni ja nauraa höröttää! En mä kyllä niin tee oikeasti, mutta enivei, ymmärrätte varmaan kuitenkin pointin. Nyt siellä ne kaksi-kolme henkilöä, jotka tuntevat mut tosielämässä hymyilevät ja miettivät mielessään "Joo, taitaa se ihan oikeesti tehdä niin aamuisin". Ja millaista elämää se on jos otsa kurtussa kammetaan sitä parsakaalia naamaan ja samalla nolostellaan töissä kun pierettää? Oon ainakin ilmoittanu töissä että oon nyt dieetillä ja että mua pierettää koska joudun syömään terveellisesti. Oonpahan ainakin tehokkaamman kuuloinen kun kakstahti pärisee kun kiidän pitkin käytäviä. Se piereminen helpottaa muuten maitohappokapseleilla...
Mä kävin vähän kurkkimassa painoo tänää kun sattu just sopivasti vaaka mun aamutouhujen tielle... No on se tippumassa... En kerro kuinka paljon ;) !
Hei arvatkaa mikä ärsyttää eniten noissa treeni- ja ruokaohjeissa? Se kun siellä on törkeitä yhdyssanavirheitä tai muita kirjoitusvirheitä. Tiedän, ei tässäkään blogissa mitään kielioppia noudateta. Mutta kun, musta on kauheeta jos jossain virallisessa/maksullisessa paperissa on niitä kielioppivirheitä. Mun silmät takertuu niihin ja se ärsyttää ihan suunnattomasti. Pieni asia ihmiskunnalle, mutta suuuuuren suuri EPT:lle! EPT oon siis minä tästälähin.
Mullahan oli kovat suunnitelmat tälle päivälle, mutta ne kyllä vesittyi sillä että mun kroppa halusi nukkua pidempään ja että se ilmoittaa mulle etten mä tänään jaksa. Noh, yksi treenipäivä jo tällä viikolla takana, kolme jäljellä! Joo, oon vähän ittenipettäjä. Mut suunnitelma on seuraavanlainen loppuviikolle:
Torstaina ennen aamuvuoroo aerobinen, töiden jälkeen sali.
Perjantaina aerobinen herättyä ja sitten iltapäivällä sali.
Sunnuntaina aerobinen joskus herättyä ja iltapäivällä sali.
Saattaa vielä siirtyä toi sunnuntainen lauantaille... Katsotaan nyt. Lauantaina mennään nimittäin kattoon Vadelmavenepakolaista Tampereen teatteriin. Oon kuski! Syömään ei vissiinkään mennä ennen eikä jälkeen, käydään vaan kattoo se näytös kun liput sai halvalla.
No nyt oon taas purkautunu tarpeeksi! Saa lopettaa!
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
tiistai 12. helmikuuta 2013
Mieli menee vuoristorataa
Koko päivä on ollut yhtä vuoristorataa tunnetilojen kanssa. Milloin mä oon tosi onnessani ja innoissani tulevasta työnvaihdosta, milloin mua pelottaa, ja milloin mä oon tosi vihainen sekä pettynyt tuohon työpaikkaan jonka jätän taakseni. Musta tuntuu vaan niin siltä että mulle on tehty väärin, ja mua on törkeästi käytetty hyväksi. Kusetetaan sillä ihan törkeästi silmään, että joo, saat vakkaripaikan. Sitten sitä vakkaripaikkaa en minä saa hakea, ja nyt irtisanomisilmoitukseni jälkeen, paikka laitettiin hakuun nettiin... ja tadaaa! Vakkaripaikkana! Siis saanhan mä olla vittuuntunut, vihainen ja myrskyisä, saanhan?
Toisaalta mä olen taas hirmuisen onnellinen kaikesta, lukuunottamatta siis sitä työjuttua. Mä olen rakastunut taas mieheeni miljoonatta kertaa entistä syvemmin ja mulla on hyvä olla kotona. Mun koti on ihana oma koti. Mua ei ees haittaa toi keittiön seinässä olevan miehen mentävä reikä. Pää vaan pursuaa kaikkea pihasuunnitteluideaa ja ootan innolla että toi lumi alkaa sulamaan. Pääsen näkemään mitä kevätkukkaa täällä kasvaa. Haluun päästä kaivaan maata, kärrään multaa ja tekemään ikiomaa yrttipenkkiä.
Sitten takaisin pääaiheeseen, eli laihduttamiseen!
Mun superdieettipäivä nummeerooo 2 meni hyvin. Se eilinen parsakaalikesäkurpitsapaprikasipulihässäkkä broilerilla maistui tänään paaaaljon paremmalle kuin eilen. Aamupala mulla menee aika hyvin aamuvuoropäivinä niin, että teen lese+kaurapuuron aamulla, ja sitten vedän loput ruoka-aineksista pirtelönä kun pääsen töihin. Sitten syön tuossa 10 aikaa välipalan, yhden aikaan ruuan, 16 aikaan ruuan ja 19 iltapalan. Testasin ennen saunaa myöskin tuon kotitreenin, ja se oli kyllä hemmetin tehokas! Haastetta tosin tuotti se, että mulla oli jumppamattona vaan mun mieheni pierunhajuinen makuualusta. Ja sehän veny, paukku ja oli liian kapea. Se liimautui alipaineen ansiosta mun napaani kiinni, ja nousi joka kerta mun mukana ylös. Khyyyyllä, mä olen niin nolo että voin tuonkin tunnustaa. Töissä oli tänään hirveesti houkutuksia, ohjaamani opiskelija toi kiitokseksi kauheen säkin karkkia. Jep,jep. Onneksi työvuoro loppui ja selvisin pahemmista kiusauksista.
Mulla ei muuten oo vielä tähän mennessä tullut nälkä missään vaiheessa kumpaakaan päivää, että kyllä tää ihan toimivalta tuntuu. Tosi vaikeeta on vaan pitää ateriavälit sopivina. Huomenna on iltavuoro, joten haastetta riittää, varsinkin kun aion raahautua salille ennen työvuoroa. Niin että millon mä sitten oikeen taas syön?
Mulle tulee nyt uni silmään. Hyvää yötä teillekin!
Toisaalta mä olen taas hirmuisen onnellinen kaikesta, lukuunottamatta siis sitä työjuttua. Mä olen rakastunut taas mieheeni miljoonatta kertaa entistä syvemmin ja mulla on hyvä olla kotona. Mun koti on ihana oma koti. Mua ei ees haittaa toi keittiön seinässä olevan miehen mentävä reikä. Pää vaan pursuaa kaikkea pihasuunnitteluideaa ja ootan innolla että toi lumi alkaa sulamaan. Pääsen näkemään mitä kevätkukkaa täällä kasvaa. Haluun päästä kaivaan maata, kärrään multaa ja tekemään ikiomaa yrttipenkkiä.
Sitten takaisin pääaiheeseen, eli laihduttamiseen!
Mun superdieettipäivä nummeerooo 2 meni hyvin. Se eilinen parsakaalikesäkurpitsapaprikasipulihässäkkä broilerilla maistui tänään paaaaljon paremmalle kuin eilen. Aamupala mulla menee aika hyvin aamuvuoropäivinä niin, että teen lese+kaurapuuron aamulla, ja sitten vedän loput ruoka-aineksista pirtelönä kun pääsen töihin. Sitten syön tuossa 10 aikaa välipalan, yhden aikaan ruuan, 16 aikaan ruuan ja 19 iltapalan. Testasin ennen saunaa myöskin tuon kotitreenin, ja se oli kyllä hemmetin tehokas! Haastetta tosin tuotti se, että mulla oli jumppamattona vaan mun mieheni pierunhajuinen makuualusta. Ja sehän veny, paukku ja oli liian kapea. Se liimautui alipaineen ansiosta mun napaani kiinni, ja nousi joka kerta mun mukana ylös. Khyyyyllä, mä olen niin nolo että voin tuonkin tunnustaa. Töissä oli tänään hirveesti houkutuksia, ohjaamani opiskelija toi kiitokseksi kauheen säkin karkkia. Jep,jep. Onneksi työvuoro loppui ja selvisin pahemmista kiusauksista.
Mulla ei muuten oo vielä tähän mennessä tullut nälkä missään vaiheessa kumpaakaan päivää, että kyllä tää ihan toimivalta tuntuu. Tosi vaikeeta on vaan pitää ateriavälit sopivina. Huomenna on iltavuoro, joten haastetta riittää, varsinkin kun aion raahautua salille ennen työvuoroa. Niin että millon mä sitten oikeen taas syön?
Mulle tulee nyt uni silmään. Hyvää yötä teillekin!
Pikapostaus taas!
Eilinen meni niiiiin kiireessä etten mä ehtinyt sitten enää miettimään blogihommia. Tää päivä ei oo yhtään sen löysempi. Nytkin syön puuroa tässä samalla ja kohta pitäs olla autonratissa menossa kohti töitä. Mulla on taas flunssainen olo. Kurkku on kipee, poskiontelot tuntuu jänniltä ja nuhaakin esiintyy... Ei kiva.
Tosiaan, eilen värkkäilin kahdeksi päiväksi ruuat, kasviksia ja kanaa. Parsakaali on on kyllä ihan yhtä karseeta mikrotettunakin :D Urheesti taistelin silti. Jäi niitä nyt vähän kompostoitavaksikin, tunnustan. Samoiten broileria... Tökkiiii! Vaikka yritin maustaa balsamicolla ja chilillä, mun lempimauilla. Ei toimi ni ei toimi. Lisäsin tän päivän annoksiin sitten raejuustoa, sillä tiedän jo etten tuu pystymään niitä broiskuja syömään. Aamiaisen jaoin täksi päiväksi kahteen osaan, eli puuro leseillä ja sitten myöhäisaamupalan töissä teharihässäkkä rahkasta ja marjoista. Välivälipalana marjoja ja pähkinää.
Tänään hyppäsin klo 5 pyörän selkään ja polkasin vaaditut 45 min. Voin kertoo että on muuten tosi pitkä aika pyörän selässä... Yksi jakso Käenpesää ja muutama minuutti päälle. Sit suihkuun ja aamupalalle.
Edessä on aamuvuoro, pankki, italiantunti. Salille mä en yksinkertaisesti kykene tänään. EN vain jaksa!
Työhaastattelu meni kivasti, tässä on nyt mahdollisuutena se, että työt alkaa ens viikolla tai 11.3. Jokatapauksessa, mua ei hirveesti harmittais jos se alkaiskin vähän myöhemmin. Vois ottaa rennosti kolme viikkoa, köyhänä tosin, mutta onnellisena :)
Tosiaan, eilen värkkäilin kahdeksi päiväksi ruuat, kasviksia ja kanaa. Parsakaali on on kyllä ihan yhtä karseeta mikrotettunakin :D Urheesti taistelin silti. Jäi niitä nyt vähän kompostoitavaksikin, tunnustan. Samoiten broileria... Tökkiiii! Vaikka yritin maustaa balsamicolla ja chilillä, mun lempimauilla. Ei toimi ni ei toimi. Lisäsin tän päivän annoksiin sitten raejuustoa, sillä tiedän jo etten tuu pystymään niitä broiskuja syömään. Aamiaisen jaoin täksi päiväksi kahteen osaan, eli puuro leseillä ja sitten myöhäisaamupalan töissä teharihässäkkä rahkasta ja marjoista. Välivälipalana marjoja ja pähkinää.
Tänään hyppäsin klo 5 pyörän selkään ja polkasin vaaditut 45 min. Voin kertoo että on muuten tosi pitkä aika pyörän selässä... Yksi jakso Käenpesää ja muutama minuutti päälle. Sit suihkuun ja aamupalalle.
Edessä on aamuvuoro, pankki, italiantunti. Salille mä en yksinkertaisesti kykene tänään. EN vain jaksa!
Työhaastattelu meni kivasti, tässä on nyt mahdollisuutena se, että työt alkaa ens viikolla tai 11.3. Jokatapauksessa, mua ei hirveesti harmittais jos se alkaiskin vähän myöhemmin. Vois ottaa rennosti kolme viikkoa, köyhänä tosin, mutta onnellisena :)
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
Huomenna aloitetaan!
Viikonloppuna oon vetäny napa pinkeenä kaikkee ihanaa! Eilen syötiin hyvin teatterinillan aikana tuolla isolla kirkolla. Juotiin myös hyvin, ja nyt on todella turvonnut ja pöhöttynyt olo! Voi hyvänen aika sentään, eipä tarvii taas puoleen vuoteen lähtee baareilemaan! Krapularuuaksi lautaselle ilmestyi spagettia ja jauhelihakastiketta, lasiin keltaista jaffaa ja jälkkäriks karkkia.
Mulle tuli vinha ajatus tänään siitä, että mittaan itseni vain kaksi kertaa koko 6 viikon aikana. Alussa ja lopussa. Eipähän tarvi masennella sen vaa'an eessä.
Mun täytyy nyt tunnustaa, etten oo hankkinut ruokia vielä yhden yhtäkään. Enkä mä vielä huomenna pääse aloittamaan liikuntaa. Mulla on klo 8 verikokeet, ennen sitä ei saa liikuntaa harrastaa, tai syödä. Kokeiden jälkeen kauppaan rahkahyllylle ja mehukeittorivistölle (hyi, en vieläkään tiiä miten sitä saan syötyä! ). Sit onkin nopsaan tultava kotiin valmisteleen ruokia maanantaiksi iltavuoroon ja tiistaiksi aamuvuoroon. Klo 12.30 mun täytyy olla työhaastattelussa, ja sen jälkeen kiitämässä töihin. Loppuviikoksi jää sitten ahertelut!
Lisäravinteita en siis ole ostanut. Heraproteiinia mulla on kaapissa, omegaa, d-c-vitamiinia... Soijalesitiininkin oston koen turhaksi, sillä vetelen sitten tota rypsiöljyy. Täytyy muutenkin köyhistellä ton tulevaisuuden takia, sillä ei oikeen oo hajua kuinka nää työkuviot tästä kehittyy.
Lueskelin tossa Superdieetin foorumia ja voi jösses mitä menoa... Kai se hyvä lopputulos sitten syntyy niin. Itse en siihen usko...
Mutta nyt nukkumaan ja häätään loputkin tästä krapulasta !
Mulle tuli vinha ajatus tänään siitä, että mittaan itseni vain kaksi kertaa koko 6 viikon aikana. Alussa ja lopussa. Eipähän tarvi masennella sen vaa'an eessä.
Mun täytyy nyt tunnustaa, etten oo hankkinut ruokia vielä yhden yhtäkään. Enkä mä vielä huomenna pääse aloittamaan liikuntaa. Mulla on klo 8 verikokeet, ennen sitä ei saa liikuntaa harrastaa, tai syödä. Kokeiden jälkeen kauppaan rahkahyllylle ja mehukeittorivistölle (hyi, en vieläkään tiiä miten sitä saan syötyä! ). Sit onkin nopsaan tultava kotiin valmisteleen ruokia maanantaiksi iltavuoroon ja tiistaiksi aamuvuoroon. Klo 12.30 mun täytyy olla työhaastattelussa, ja sen jälkeen kiitämässä töihin. Loppuviikoksi jää sitten ahertelut!
Lisäravinteita en siis ole ostanut. Heraproteiinia mulla on kaapissa, omegaa, d-c-vitamiinia... Soijalesitiininkin oston koen turhaksi, sillä vetelen sitten tota rypsiöljyy. Täytyy muutenkin köyhistellä ton tulevaisuuden takia, sillä ei oikeen oo hajua kuinka nää työkuviot tästä kehittyy.
Lueskelin tossa Superdieetin foorumia ja voi jösses mitä menoa... Kai se hyvä lopputulos sitten syntyy niin. Itse en siihen usko...
Mutta nyt nukkumaan ja häätään loputkin tästä krapulasta !
torstai 7. helmikuuta 2013
Kohti uusia tuulia pää pystyssä!
Mä nimittäin tein sen. Irtisanoin itseni. Esimies vaikutti pettyneeltä, antoi neuvoksi sen ettei kannata liian usein vaihtaa työpaikkaa ja että mun kannattas miettiä jotain toista ammattia, että jos mun kroppa ei joskus kestäkään tätä. Sanoin että kiitos vaan, tiedostan kyllä heikkouteni ja odottelenkin tässä 5 vuoden työssäoloa täyteen jotta voin hakea uudelleen kouluttautumaan kelan tuella. Rivien välistä oli luettavissa että oikeessapa oon ollut kun olen miettinyt mun tulevaisuutta ko. paikassa. Kun olin irtisanoutumiseni ulos suusta päästänyt, tuli mulle hyvä fiilis ja samalla pelotti. Mihis mä sitten meen töihin? Maanantaina on yks työhaastattelu, että en mä kovin peloissani kuitenkaan ole.
Tää viikko on kyllä ollut tosi katastrofaalinen laihduttamisen kannalta, en ole merkannut syömisiäni, muttei mielestäni kaloreita ole niinkään kertynyt. Kasvispuolta en ole syönyt, ruokavaliostani on löytynyt lähinnä leipää, kalkkunaleikkelettä, rahkaa, ananasta ja jauhelihakeittoo ( hei on siinä kasviksii) sekä yks salaattipäivä. Ja ei hemmetti! Mä söin eilen jonkun aivan kamalan Dumle-donitsin! Oli kyllä niin kamalan hirveän makuista etten mä taas tajunnut miks ihmeessä mä sen edes söin! Salilla oon käynyt vaan kerran, mun oikea olkapää juilii taas siihen malliin että kokemuksesta tiedän olla sitä rasittamatta. Hölläillään nyt. Monessa blogissa syytetään itseä siitä että on hölläillyt ennen Superdieetin alkamista, MUTTA MIKSI EI? Mua ainakin motivoi sitten enemmän, kun tietää että nyt on saatana tullu taas mätettyä kakkaa kurkusta alas, nyt on aika painaa läskit ihmisestä ulos. Mä oon muutenki tosi kyllästynyt mun saliohjelmaan. Oikeesti tarttisin sen PT:n tekee mulle kuukauden välein uudet ohjelmat. En siis itse jaksa ajatella niitä, olen laiska, oivoi, huonoihminen-syndrooma!
Tein sen päätöksen etten tuu hankkimaan niitä lisäjuttuja superdieetin tueksi, vaan pärjäilen omilla vitamiineilla. Sisäänsä mulle on ihan sama kuinka paljon se paino tippuu, kunhan se nyt lähtee tippumaan ja pääsen itse kunnon ruokailujuomailutreenailurytmiin. Päätös olla käyttämättä niitä juontaa juurensa kyllä sinnekin, että mulla on semmonen reumalääkitys tällä hetkellä päällä, etten mä ala rasittaan maksaani ja elimistööni ylimääräisillä aineilla. Olkoonkin vaikka kuinka luonnonmukaista tahansa, kyllä ihan jotkut luonnonaineetkin kuormittaa maksaa.
Tuli edellisestä blogista mieleen, että vaikka mä nyt kehunkin jotain naista kauniiksi, niin en ole lesbo, kiitos vaan siitä kivasta sähköpostista.
HRRRRHhhh.. palelee! tulis nyt se kesä !
Tervetuloa taas uudet lukijat <3 !
Mä ootan kyllä ihan mielipuolena viikonloppua, luvassa kaikkea kivaa ja ihanaa ja upeaa ja rentouttavaa! Toivottavasti mua ei tartte lauantaina kantaa kotiin, no ei kukaan kyllä meidän seurueesta sitä jaksaiskaan ...
HEI MUUTEN! 100 postaus! Vähänkö hienoa!
Tää viikko on kyllä ollut tosi katastrofaalinen laihduttamisen kannalta, en ole merkannut syömisiäni, muttei mielestäni kaloreita ole niinkään kertynyt. Kasvispuolta en ole syönyt, ruokavaliostani on löytynyt lähinnä leipää, kalkkunaleikkelettä, rahkaa, ananasta ja jauhelihakeittoo ( hei on siinä kasviksii) sekä yks salaattipäivä. Ja ei hemmetti! Mä söin eilen jonkun aivan kamalan Dumle-donitsin! Oli kyllä niin kamalan hirveän makuista etten mä taas tajunnut miks ihmeessä mä sen edes söin! Salilla oon käynyt vaan kerran, mun oikea olkapää juilii taas siihen malliin että kokemuksesta tiedän olla sitä rasittamatta. Hölläillään nyt. Monessa blogissa syytetään itseä siitä että on hölläillyt ennen Superdieetin alkamista, MUTTA MIKSI EI? Mua ainakin motivoi sitten enemmän, kun tietää että nyt on saatana tullu taas mätettyä kakkaa kurkusta alas, nyt on aika painaa läskit ihmisestä ulos. Mä oon muutenki tosi kyllästynyt mun saliohjelmaan. Oikeesti tarttisin sen PT:n tekee mulle kuukauden välein uudet ohjelmat. En siis itse jaksa ajatella niitä, olen laiska, oivoi, huonoihminen-syndrooma!
Tein sen päätöksen etten tuu hankkimaan niitä lisäjuttuja superdieetin tueksi, vaan pärjäilen omilla vitamiineilla. Sisäänsä mulle on ihan sama kuinka paljon se paino tippuu, kunhan se nyt lähtee tippumaan ja pääsen itse kunnon ruokailujuomailutreenailurytmiin. Päätös olla käyttämättä niitä juontaa juurensa kyllä sinnekin, että mulla on semmonen reumalääkitys tällä hetkellä päällä, etten mä ala rasittaan maksaani ja elimistööni ylimääräisillä aineilla. Olkoonkin vaikka kuinka luonnonmukaista tahansa, kyllä ihan jotkut luonnonaineetkin kuormittaa maksaa.
Tuli edellisestä blogista mieleen, että vaikka mä nyt kehunkin jotain naista kauniiksi, niin en ole lesbo, kiitos vaan siitä kivasta sähköpostista.
HRRRRHhhh.. palelee! tulis nyt se kesä !
Tervetuloa taas uudet lukijat <3 !
Mä ootan kyllä ihan mielipuolena viikonloppua, luvassa kaikkea kivaa ja ihanaa ja upeaa ja rentouttavaa! Toivottavasti mua ei tartte lauantaina kantaa kotiin, no ei kukaan kyllä meidän seurueesta sitä jaksaiskaan ...
HEI MUUTEN! 100 postaus! Vähänkö hienoa!
tiistai 5. helmikuuta 2013
Hurlumheihölinää
Oon ollu niin kiireinen/väsynyt etten oo jaksanu päivitellä muutamaan päivään. Viikonloppu meni hyvin, olin siis yksin kotona ja aamuvuoroissa. Kävin lauantaina tekemässä käsitreenin, olinkin ihan poikki sitten jo seitsemältä illalla. Sunnuntaina psyykkasin itteeni koko matkan töistä kotiin ja siivosinkin sitten neljä tuntia. Tuli imuroitua ja pestyä lattiat, vessat ja kylppäri. Eilen alkoi sitten uusi viikko, töistä suoraan tekemään jalkatreeni, joka sujui heeeeeelvetin hyvin. Nollasin onneksi tilanteen hakemalla rullakebabbia kotiutuvalle miehelle ja minulle. Elän nyt vähän rallatellen tämän viikon, sillä ensi viikolla alkaa Superdieetti. Eilen olin onneks elänyt aika niukilla kaloreilla alkupäivän, laskin tuossa, ettei ne kalorit nyt niin huimaavia päivän lopussa olleet.
Viime aikoina on taas stressannut entistä enemmän toi mun nykyinen duuni, ja oonkin päättänyt irtisanoutua. Lähettelin jo sähköpostia eräälle työnantajalle ja kyselin tarvetta sijaiselle, ja sainkin myönteistä sähköpostia takaisin. Soittelee huomenna lisätietoja. Sijaisrekryn kautta oon myös hakenut paria sijaisuutta. Olen varma, että onnellisuus vaatii myös rohkeutta tehdä päätöksiä. Johan tätä on vatvottukin. Viimeinen niitti oli se, kun kuulin että tuskin saan syksyllä vakipaikkaa, koska paikkaan palkataan ulkomaalaisia hoitajia.
Mulla ois yks tosi kiva juttu kerrottavana, teille kaikille lihaville ihmisille jotka vielä häpeätte/pelkäätte/emmitte lähteä liikuntaharrastuksiin. Mulle on meinaan käynyt niin, että olen tutustunut salilla käydessäni oikein sellaiseen fitnesspimatsuun, joka on ihan oikeesti ystävällinen eikä ainakaan näytä siltä että haluaisi minulle jutellessaan kommentoida mun läskejä tai kattoisi mun treenaamista paheksuvasti. Huoh! Ei nimittäin missään nimessä! Todella kannustava ja ihana ihminen. Voisi ihan oikeasti sanoa, että siinä on ihminen kaunis sisältä ja ulkoa. Tarinan opetus oli siis se, että ei ne parempikuntoiset ihan oikeesti kattele kieroon läskejä! Ja jos semmosia idiootteja jostain löytyy, niin se kertoo enemmän heistä kuin sinusta. Kyllähän tietysti kaikki jonkun verran seuraa toisten tekemisiä, niinkuin esim. minä eilen loppuvenyttelyitä tehdessäni. Laitoin vaan merkille että eräs tukeva nainen teki tosi raskaan "alkulämmittelyn" , 30 sekuntia veivas crossarilla ja sitten vaan odotteleen personal traineria. Mietin siinä, että oonko mä jotenkin tunnollinen kun teen oikeesti sen väh. 10 minuutin lämmittelyn? Sit mä mietin kanssa että onkohan toi nainen sellaista tyyppiä että joka kuvittelee että PT tekee sun puolesta sen treenin ja muutokset näkyy silti SUN kropassa? Tästä seurasikin ajatus, että miksi maksaa treenaamisesta jossei sitä tee kunnolla, siis että edes yrittäis? Miks huijata itseään? Oonks mä rehellinen itselleni? Ja kaikki tämä vain loppuvenyttelyiden aikana, mun pää käy selkeesti ylikierroksilla.
Hitto, mulla oli joku tosi hyvä blogiaihe, mutta mä unohdin sen. Tietty!
Eiku niin, nyt mä voin tunnustaa tän asian ihan todeksi eikä vaan semmoseks "en nyt oikeesti ajatellut niin, kunhan liiottelen"-jutuksi. Ihan alussa, kun aloitin treenamisen viime syksynä, mä ihan oikeasti ajattelin (useasti) salille tullessani, että voi kun olis hissi millä pääsis tonne kakkoskerrokseen treenaan, eikä tarttis mennä noita rappusii pitkin! Kyllä, olen tosissani! Ihan oikeasti! Vannon! Oli aika muhevaa tajuta, etten mä oo ajatellut sitä asiaa enää aikoihin! Oon mäkin (ollut?) aika tyhmä ja laiska.
Olen muuten tänään syönyt aamupalaksi toffee-juustokakkua & kahvia, laihduttajan superruokaa! . Lounaaksi söin broileria ja salaattia. Illaksi mulla on samaa ja iltapalaks puolukoita & rahkaa.
Enkä muuten kyennyt syömään kaikkea! Eka kerta ikinä kun vedän makeaa aamupalaksi.
Viime aikoina on taas stressannut entistä enemmän toi mun nykyinen duuni, ja oonkin päättänyt irtisanoutua. Lähettelin jo sähköpostia eräälle työnantajalle ja kyselin tarvetta sijaiselle, ja sainkin myönteistä sähköpostia takaisin. Soittelee huomenna lisätietoja. Sijaisrekryn kautta oon myös hakenut paria sijaisuutta. Olen varma, että onnellisuus vaatii myös rohkeutta tehdä päätöksiä. Johan tätä on vatvottukin. Viimeinen niitti oli se, kun kuulin että tuskin saan syksyllä vakipaikkaa, koska paikkaan palkataan ulkomaalaisia hoitajia.
Mulla ois yks tosi kiva juttu kerrottavana, teille kaikille lihaville ihmisille jotka vielä häpeätte/pelkäätte/emmitte lähteä liikuntaharrastuksiin. Mulle on meinaan käynyt niin, että olen tutustunut salilla käydessäni oikein sellaiseen fitnesspimatsuun, joka on ihan oikeesti ystävällinen eikä ainakaan näytä siltä että haluaisi minulle jutellessaan kommentoida mun läskejä tai kattoisi mun treenaamista paheksuvasti. Huoh! Ei nimittäin missään nimessä! Todella kannustava ja ihana ihminen. Voisi ihan oikeasti sanoa, että siinä on ihminen kaunis sisältä ja ulkoa. Tarinan opetus oli siis se, että ei ne parempikuntoiset ihan oikeesti kattele kieroon läskejä! Ja jos semmosia idiootteja jostain löytyy, niin se kertoo enemmän heistä kuin sinusta. Kyllähän tietysti kaikki jonkun verran seuraa toisten tekemisiä, niinkuin esim. minä eilen loppuvenyttelyitä tehdessäni. Laitoin vaan merkille että eräs tukeva nainen teki tosi raskaan "alkulämmittelyn" , 30 sekuntia veivas crossarilla ja sitten vaan odotteleen personal traineria. Mietin siinä, että oonko mä jotenkin tunnollinen kun teen oikeesti sen väh. 10 minuutin lämmittelyn? Sit mä mietin kanssa että onkohan toi nainen sellaista tyyppiä että joka kuvittelee että PT tekee sun puolesta sen treenin ja muutokset näkyy silti SUN kropassa? Tästä seurasikin ajatus, että miksi maksaa treenaamisesta jossei sitä tee kunnolla, siis että edes yrittäis? Miks huijata itseään? Oonks mä rehellinen itselleni? Ja kaikki tämä vain loppuvenyttelyiden aikana, mun pää käy selkeesti ylikierroksilla.
Hitto, mulla oli joku tosi hyvä blogiaihe, mutta mä unohdin sen. Tietty!
Eiku niin, nyt mä voin tunnustaa tän asian ihan todeksi eikä vaan semmoseks "en nyt oikeesti ajatellut niin, kunhan liiottelen"-jutuksi. Ihan alussa, kun aloitin treenamisen viime syksynä, mä ihan oikeasti ajattelin (useasti) salille tullessani, että voi kun olis hissi millä pääsis tonne kakkoskerrokseen treenaan, eikä tarttis mennä noita rappusii pitkin! Kyllä, olen tosissani! Ihan oikeasti! Vannon! Oli aika muhevaa tajuta, etten mä oo ajatellut sitä asiaa enää aikoihin! Oon mäkin (ollut?) aika tyhmä ja laiska.
Olen muuten tänään syönyt aamupalaksi toffee-juustokakkua & kahvia, laihduttajan superruokaa! . Lounaaksi söin broileria ja salaattia. Illaksi mulla on samaa ja iltapalaks puolukoita & rahkaa.
perjantai 1. helmikuuta 2013
Väsyttää
Kamalan vaikeeta on ollut tällä viikolla repiä ittensä ylös sängystä. Eilinen vapaapäivä oli viikon ainoa, joten viikonloppuna en saa levätä. Mun piti mennä tänään ennen iltavuoroo salille, mutten mä kertakaikkiaan jaksa! Menenpä siis huomenna heti aamuvuoron perään. Mä en oo siis osannut tehdä tänään yhtään mitään. Oon vaan istunut mahtavilla istumamöykyilläni koko aamupäivän ja surffaillu netissä. Jotenkin aivan totaalisen surkee ja plösähtänyt olo. Mä en tajua kuinka tästäkin taas pääsis ylös. Voi miten mä taas toivonkin olevani semmonen aina täydessä latingissa oleva akku.
Mua ärsyttää ihan suunnattomasti mennä töihin. Tiedättehän, että aina on työpaikalla joku tyyppi josta ei vaan yksinkertaisesti pidä? No mun työpaikka niitä on ihan muutama jopa. Mua niin suuresti v*tuttaa tyypit jotka ei tee töissä mitään. Kuitenkin tällä alalla pitäs kaikkien osallistua töihin yhtälailla, se tukee työssäjaksamista. Mua ottaa päähän tää yksi maailmankaikkeuden ärsyttävin pikkupomo! Tyttö on mua reippaasti nuorempi ja valmistunut vasta vuosi sitten ja suuntautuminenkaan ei opinnoissa ollut ihan tälle nykyiselle puolelle. Hänpä luulee tietävänsä kaiken, ja järjestelmällisesti tyrmää mun ehdotukset. Monesti kuitenkin esittää sitten nämä MINUN ehdotukseni ja ajatukseni esimiehelle. Arvatkaa syökö naista?! Sama henkilö esimiehen läsnäollessa sirkuttaa, tirkuttaa ja lässyttää asukkaille hymy kuussa asti. Esimiehen ollessa muualla, tää idiootti selailee vaan toimistossa jotain jonninjoutavia papereita, puhuu puhelimessa tai näprää puhelintaan. Usein tulee myös komentelemaan meitä "työläisiä" tärkeän näköisenä joku paperi kädessään tekemään hänen hommiaan, koska hänellä on joku törkeen tärkee juttu kesken. JUMANKAUTA MULLA HAJOO PÄÄ! Helppoohan se on jos olisi työpaikassa jossa "Mind your own business", mulle ois sillon ihan sama miten se aikansa käyttäis, muttakun tällä alalla tarttis tehdä yhteistyötä ja tukea työkaveria. Koitan lohduttautua sillä, että pakkohan esimiehenkin on nähdä toi jatkuva ruskeakielisyys. Ajattelin itse henkilökohtaisesti ottaa hiukan etäisyyttä tuohon työkaveriin olemalla yksinkertaisesti hiljaa.
HUOH! Kylläpä helpotti! Ihanaa kun voi suoltaa asiat johonkin ulos!
Saanen lähteä työvuoroon nyt tyynenä ;D
Mua ärsyttää ihan suunnattomasti mennä töihin. Tiedättehän, että aina on työpaikalla joku tyyppi josta ei vaan yksinkertaisesti pidä? No mun työpaikka niitä on ihan muutama jopa. Mua niin suuresti v*tuttaa tyypit jotka ei tee töissä mitään. Kuitenkin tällä alalla pitäs kaikkien osallistua töihin yhtälailla, se tukee työssäjaksamista. Mua ottaa päähän tää yksi maailmankaikkeuden ärsyttävin pikkupomo! Tyttö on mua reippaasti nuorempi ja valmistunut vasta vuosi sitten ja suuntautuminenkaan ei opinnoissa ollut ihan tälle nykyiselle puolelle. Hänpä luulee tietävänsä kaiken, ja järjestelmällisesti tyrmää mun ehdotukset. Monesti kuitenkin esittää sitten nämä MINUN ehdotukseni ja ajatukseni esimiehelle. Arvatkaa syökö naista?! Sama henkilö esimiehen läsnäollessa sirkuttaa, tirkuttaa ja lässyttää asukkaille hymy kuussa asti. Esimiehen ollessa muualla, tää idiootti selailee vaan toimistossa jotain jonninjoutavia papereita, puhuu puhelimessa tai näprää puhelintaan. Usein tulee myös komentelemaan meitä "työläisiä" tärkeän näköisenä joku paperi kädessään tekemään hänen hommiaan, koska hänellä on joku törkeen tärkee juttu kesken. JUMANKAUTA MULLA HAJOO PÄÄ! Helppoohan se on jos olisi työpaikassa jossa "Mind your own business", mulle ois sillon ihan sama miten se aikansa käyttäis, muttakun tällä alalla tarttis tehdä yhteistyötä ja tukea työkaveria. Koitan lohduttautua sillä, että pakkohan esimiehenkin on nähdä toi jatkuva ruskeakielisyys. Ajattelin itse henkilökohtaisesti ottaa hiukan etäisyyttä tuohon työkaveriin olemalla yksinkertaisesti hiljaa.
HUOH! Kylläpä helpotti! Ihanaa kun voi suoltaa asiat johonkin ulos!
Saanen lähteä työvuoroon nyt tyynenä ;D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)