Mun surkuhupainen edellinen yritys päästä ruotuun lössähti kyllä niinku parhaat päivänsä nähny säkkituoli. Masennus ei sittenkään ollut ihan niin kadotettu kuin halusin. Päivät meni edelleen sumussa sen mieltätasaavan lääkityksen takia. Kävin ennen meidän Teneriffan reissua psykiatrilla ja sanoin että nyt riitti, mä haluun elää päivisin. Iltalääke sitten lopetettiin, jo ihan senkin takia että olin vielä jonkun verran masentunut. Lähdettiin reissuun, käveltiin päivittäin ihan himona ja kas, nukahdin illalla ajoissa ja heräsin aamuisin ajoissa. Tätä kivaa liikkumisen tuomaa iloa jatkoin vielä reissun jälkeenkin, ihan kaksi kertaa kävelylenkeillä... KUNNES sairastuin satavuotiseen flunssaan joka vasta nyt alkaa helpottamaan. Hirvee hinku päästä salille, mutta reumankin veetuillessa, senkin ihanan halun saan nyt pitää taka-alalla, ainakin kuukauden. Sen jälkeen uudelleen aloitetun reumalääkkeenkin pitäisi alkaa vaikuttamaan. Viime viikolla lääkäri totesi molemmat nilkat niin tulehtuneiksi että tarvitsivat kortisonia. Kädet ovat tälläkin hetkelle helvetinmoisen kipeät. Reumalääkäri laittoi mulle lähetteen sisätautilääkärille, laihdutusleikkausta varten. En oo sen kummemmin ajatellut asiaa ikinä. 80% musta sanoo et ei, ainakin luettuani paria blogia netin syövereistä. Mennäänpä nyt sitten edes kuuntelemaan faktat. ja kylmiä faktoja mä meen sinne hakemaan. Lähinnä mua ei hirveesti kiinnosta mikään kahden vuoden oksentelu.
Tänään täytin 30 vuotta. Sen takia eilen päätin aloittaa superdieetin raameilla mukaellen. Ainakin alkuun. Lauantaina on luvassa juhlimista, joten ainakin silloin tää katkeaa. Mut hei, eka päivä on menny hyvin ja oon oikeesti innoissani tästä. Mulla on yks kaveri jolle voin höpötellä tästä millon vaan ja joka sanoo oikeesti suoraan asioita. Se on hyvä. Mä mitää päänsilittelyy kaipaakaan.
Ens kuussa pitäs ilmeisesti selvitä lähdenkö opiskelemaan syksyllä vaiko en. Toivottavasti, koska muuten oon ihan suossa taloudellisesti. Kesän ajaksi todennäköisesti joutuu hakemaan työtä joka ei vaan sovi mulle. Huoh.
Että tälläistä. Mä meen jatkaa mun synttäreitä rahkalla ja marjoilla :D
Heipähei, kiva kuulla sinusta! Haluan vinkata täältä, että ei kaikilla ole kahden vuoden oksentelua, älä sitä suotta pelkää. Mulla on mennyt oikeinkin hyvin, leikkaustapa on tosiaan toinen, eli ei ohitus vaan sleeve, eli mahalaukun kavennus. Mä koen saaneeni avun juuri siihen mihin pitikin, eli ylettömään ahtamiseen. Maha ja lopulta sitten mielikin ovat tyytyväisiä pieneen määrään. Ja hei, reumasairaus on mullakin, ja se oli yksi iso syy tähän leikkaustapaan, koska sleevemaha kestää paremmin esim. tulehduskipulääkkeitä ja kortisonia, kuin ohitettu maha. Tämä kannattaa huomioida, jos prosessissa eteenpäin päätät lähteä. Onnea hirmuisesti synttäreiden johdosta ja tsemppiä, multa saa ainakin kysellä mitä vaan jos kiinnostaa leikkausasiat! :)
VastaaPoistaKiitos! Minäpä yritän muistaa sut kun tulee kysymyksiä mieleen!
PoistaHienoa kuulla sinusta! Mulla on vähän sama juttu että nyt tuntuu siltä että oon taas päässyt johonkin ruotuun. Nyt on sikäli erilaista että en nyt mitenkään ajatellut laihduttavani vaan olen vain muuttanut ruokailutapojani. Olen vähentänyt makeiden syöntiä eikä niitä oikein kovasti ole mieli tehnytkään mutta en toisaalta ole kieltänyt niitä itseltäni vaan syön sitten jos oikein haluan. Luulen että siinä on iso muutos kun se ei ole kiellettyä niin ei tuu sellasta mahdotonta himoa siihen. Lisäksi oon nyt syönyt sinkkiä päivittäin niin sekin voi helpottaa ettei ole kovaa makeanhimoa. Lisäksi oon innostunut smoothieista, ostin sellaisen smoothie twisterinkin millä niitä on kiva valmistaa. Chian siemenet ja muutamat muutkin "voimaruoat" ovat nyt pop mun keittiössä.
VastaaPoistaPuntarilla en oo käynyt enkä ajatellut toistaseks käydäkään. Kyllä sen sitten vaatteista huomaa jos pienenee :) katotaan nyt miten sujuu.
Mä en oo koskaan tosissani ajatellut sitä laihdutusleikkausta vaikka varmasti jonoon pääsisinkin oitis. Se vaan jotenkin hirvittää, se on lopullista ja peruuttamatonta sitten kun se tehdään. No varmasti säkin sitä harkitset vakavasti, mitä sitten päätätkin. Tsemppiä sulle ja pistäpä kuulumisia tulemaan!