Päivä 5

Eilen tulikin sitten tunnin lenkin jälkeen ihan järkyttävän huono olo. Oksetti ja heikotti. Ei tehnyt mieli lähteä iltakouluun, mutta sitkeesti sinne menin kuitenkin. Ihan järkky olo. Tänään oon yrittäny siivota, mut aina tarvii välillä istahtaa oleileen kun iskee niin kova heikotus. Ylösnoustessa päässä pyörii. Ei tämä helppoa ole, ei. Sitä vaan sitkeesti yrittää pitää ajatukset sinä päivämäärässä jolloin on punnitus. 7.10 on tuomion päivä. Siihen on niin pitkä aika vielä.

Sain tänään tiedon kuntoutustuesta jonka turvin opiskelen, jes! Nyt sitten vaan odottelemaan ens kuun alkua että saa edes vähän rahaa. Inhoon tätä rahattomuutta. Tuli verotuspäätöskin, palautusta tulee sen verran että saa joululahjoja ostella.

Koulusta tuli taas uusia tehtäviä, oon ihan pississä noitten tehtävien kanssa, niitä on miljoona! Suurin osa ajoittuu vielä työharjoittelun päälle. Toivon todella että niitä saa tehdä harjoittelun aikana. Muuten mulla loppuu kyllä vuorokaudesta tunnit.

Tän päivän mieliteko on ollut pasta. Johtuu varmaan siitä kun avasin töllön, niin siellä puuhailtiin jotain ihanaa spagettiruokaa.

Eilen tuli stoppi noitten suolaisten ruokien suhteen. En vaan pystynyt kuvittelemaan että syön niitä, joten menin pirtelölinjalla. Tänään oon saanu syötyä peruna-purjokeiton, se oliki viimenen näytepussi, onneks postissa pitäs olla tulossa lisää. Tilailin netistä, kun löysin huomattavasti halvemmalla, tyyliin kaks yhden hinnalla.

Mä haluaisin matkalle. Puhuinkin miehelle että seuraavan kerran lähdetään kun leikkaus on ohi, ja mahdun koneeseen istumaan niin, että sen pöydän saa kunnolla alas. Siinäpä tavoitetta. Sitä en tiedä mikä kilomäärä se tulee olemaan... Täytyy varmaan kaivella jostain jotain istuin-infoa, niin pystyy edes vähän arvioimaan.

Mun ei muuten tee mieli mitään herkkuja. Ei karkkia, ei sipsiä. Eniten tekee mieli ruokaa. Perunamuusia ja lihapullia. Jauhelihakeittoa. Namnam. Ruisleipää.

Päivä neljä

Tänään on ollut selkeesti parempi päivä jo, mikään hirvee nälkä ei oo ollu. Tuossa vetelin lounaaks mansikkapirtelön, kaalia, tomaattia, porkkanaa ja raejuustoo. Raejuusto ei oo rasvatonta, kun lähikaupassa ei eilen illalla sitä ollut. Mut ei se varmaan maailmaa nyt kaada. Eilen jäi illalta yks pussi syömättä, kun en vaan yksinkertaisesti enää jaksanut syödä. Yöllä kyllä heräsin nälkään.

Nyt selkeesti alkaa huomaamaan et vatsa ei enää vedä kauheesti kerralla. Alkaa täyttymään nopeesti. Hyvä.

Päivä 4 siis menossa ja motivaatio on edelleen kohdallaan. Kyllä mua houkuttaa toi ruispalapussi keittiössä ja juustot jääkaapissa. Mikä oiskaan parempaa ku ruispala ja maksamakkara... Nammmm... Suolaista tekee mieli harva se hetki, vähän oonkin noihi mauttomimpiin lisännyt. Eilenkin kun lisäilin kanttarelleja kasviskeittoon, niin pitihän sinne vähän suolaa iskee. Tuliki vähän liian suolaista.

Pirteempi olo on ollut, mikä on hyvä. En oo alkuviikolla jaksanut kuin olla vain, koiran ulkoiluttamisen on mies hoitanut. Seuraavaks aattelinkin lähtee koiran kanssa metsään kuljeskelemaan, kunhan toi lounas laskeutuu. Illalla on vielä koulua. ´Sain eilen tehtyä melkee kaks tehtävää. Meillä on aika paljon tehtäviä, jotkut typeriä ja jotkut ihan sellaisia joista oppiikin jotain.

Olin motivaatiosta huolimatta, aivan varma etten pääse päivää 3 pidemmälle. Pääsin, jippii! Nyt musta tuntuu että tää voi onnistua. Kohtahan se on jo eka viikko pulkassa, Viikonloppua pelkään ja miehen kaupasta raahamia herkkuja. Tiiän etten ratkea, mutta pahalta se tulee tuntumaan. Mä rakastan herkkuja. Mä rakastan alkoholia.

Hirveesti taas palelee kun on paikallaan, mut sit kun liikkuu, tulee överihiki. Oo nyt sitte tässä freshinä koko päivän. Tuntuu et hikikin haisee extrapahalta, ja hengitys. En uskalla puhuu kehenkään päin. Näytän varmaan tosi idiootilta kun yritän hönkiä ympäri seiniä.

Minäpäs lähdenkin tästä lenkille. Jatketaan taas tuntoja myöhemmin.

Pussillinen ruokaa

Hyvin menee! Eilen vahingossa join 2 dl ananaslight-limpparii, luulin et se on kokonaan sokerintonta! No ei ollu ei. Ihmettelin et mite tää on näi makeeta. Ihan hetken aikaa mietin et käynkö yrjöö pois, mut sit totesin etten mä nyt ihan nii kipee päästäni oo.

Eilen oli ihan hervoton nälkä ja hiilariviekkarit! Mun suussa oikee nyki ja kihelmöi kun oli niin kova tarve hiilareihin. On tää vaa jännää. Eilen väsyttikin ihan hillittömästi, vetäsin kolmen tunnin päikkäritkin, kun oli vasta illalla koulua.

Tänäänkin nälättää, mut ei niin kovasti oo väsyttänyt. Iltaa kohen alkaa palelu ja päänsärky näköjää.

Ei mulla sit muuta, meen tekee herkullista(lue: karmeeta) kanakeittoa. Aattelin viskata sekaan kanttarelleja, kun sienet kerta sallittuja ovat.

Projekti ENE

Hiphei!

Nythän on siis niin, ettei toi mun kesä menny ihan putkeen ruokailun suhteen.  Tuli kyllä elettyä ihan täysiä ruuan marssijärjestyksen mukaan... Noo, viime viikolla kävin ravitsemusterapeutilla, kaks kiloo oli tullu painoa kesän aikana. Onneks vaan sen verran...

Tänään sitten alkoi ENE-dieetti jonka aikana ois tavoitteena laihtua 10 kg, jotta leikkaukseen pääsisin. Motivaatio on kyllä ihan kohillaan nyt. Pussiruuat maistuu paskalle, mutta kyllä niitä syö. Ainakin tänään vielä on semmonen fiilis. Tähän ast parhain sapuska on kyllä ollut Nutrilettin suklaashake. Oon syönyt ravitsemusterapeutin näytepusseja. Suolaa tekis mieli tunkea niihin suolaisiin, mutta oottelen nyt et makuaisti tottuu. Suolan käyttöä kun ei suositella. Vettä on tullu juotua tänään ihan ohjeiden mukaan.

Tänään on ollut nälkä, vaikka oonkin pistellyt sallittuja vihanneksia sekä raejuustoo sallitun määrän. Varpaat ja sormet aivan jäässä ja mun pää huutaa hiilareita. Leipäääää! Kaupassa käynti oli kurjaa kun tuore leipä tuoksui nenään niin valtavan herkullisena.

Koulukin alkoi, joten alkaa olemaan vuorokausirytmikin ihan kohillaan tän ruokaharrastuksen suorittamiseen. Neljä viikkoa askarrellaan noitten pussien kanssa. Yhtään en oo vakuuttunut tosta kymppikilosta neljän viikon aikana, mutta mä teen parhaani. Se on sitten jossain muualla vika jossei se paino siitä lähde tippumaan. Neljä viikkoa tuntuu ruuan suhteen pitkältä ajalta ja painonpudotuksen suhteen lyhyeltä ajalta. Ristiriitaista!

Näihin tunnelmiin... Voisin vaikka vähän useammin päivitellä tän enen aikana. Pysytte kärryillä ja tietämättömät tulee tietään kuinka kivaa tää on :)

Etiäpäin!

Heipparallaa!

Aloitin nyt juhannuksen jälkeen oikeen diettaamisen. Vähän hankalalta tuntuu, mut oon ollu vielä toistaseks armollinen. Eilen soin itselleni ylimääräiset leivät ja tänään yhden. Käväs tossa nyrkissä suolapähkinöitäkin. Mutta joo, vähemmän ylimääräistä tänään kuin eilen. Koska ruuanlaitto ja ne vihreet tuntuu nyt niin luotaantyöntävältä, juon ruokani. Nutrilettin suklaapirtelöö menee nyt neljä kertaa päivässä ja yhden lämpimän aterian syön. En pyri nyt mihinkään ketoosiin, vaan ihan välttämään ruokapaniikin. Tuntuu helpolta ja on helppo saada rytmi kohdilleen. Sitähän se r-terapeuttikin halus.

Otin tuossa kuvia itsestäni, hyi helkatti!
Kattokaa ny ite!

Vähän tulee sellainen olo, et kuinka tässä kehtaa liikkua ees ihmisten ilmoilla.

Koska itsensä pitää kohdata, laitoin kuvan tänne.

Mua ärsyttää nyt ihan suunnattomasti se kun mies ei oikeen osaa tässä asiassa tukea ja motivoida, se ois kuitenkin hirveen tärkeetä. Ittekseni sitten hoen ja pälpätän tsemppiä. Mulla pitäs olla semmonen auttava puhelin, jolle vois soittaa aina kun tekee mieli sortua.

Mutta joo, iltalenkille koiruuden kanssa!

Sisätautilääkärillä

Tämä käynti olikin jo paljon valoisampi. Kun ravitsemusterapeutti painotti huonoja puolia ja  jotenkin jäi muutenkin aika negatiivinen tunne, lääkäri taas painotti hyviä puolia ja rohkaisi. Kerroin rehellisesti etten vielä ole varma päätöksestä ja lääkäri oli ihan ok asian kanssa. Ei kuulemma moni tule aivan täysin satavarmana vastaanotolle. Sanoin myös että vastahan tässä on viikko mennyt ravitsemusterapiasta, joten en oo ehtiny sulatella asiaa.

Oon muuten laihtunut viikossa kilon! Pienet vissylasilliset sille!

Leikkaus ei itsessään pelota mua, enemmän tää matka siihen leikkaukseen. Pystynkö mä tähän ruokavalioon. Jotenkin toi pääkoppa pitäs saada messiin, mut on se vaan vaikeeta. Jotenkin mua kaivertaa edelleen se ene-dieetti. Mä haluun kaiken kerralla kiitos!

Ravitsemusterapeutilla

Viime viikolla käväisin ravitsemusterapeutilla liittyen siihen leikkaukseen. Ihan järkeviä puhui ja kyseli. Nyt sitä sitten pitäisi olla sillä leikkauksen jälkeisen elämän dieetillä. Kaks desiä ruokaa viis kertaa päivässä. Joo, ei ainakaan vielä oo oikein napannut. Katotaan nyt toi juhannus pois alta. Tarkoituksena olikin pienentää aluksi ruoka-annoksia ja jättää santsaukset pois. Niin mä oon kyllä tehnytkin. ENE-dieetille ei mua laittanut tän kakssuuntasen takia. Vaikka yritin kertoa että osaan kyllä havannoida koska alkaa menemään lujaa. Tarvii kuulemma psykiatrin luvan. Noh, sitä ootellessa. Ois silti ollut kiva tietää mitä se ENE käytännössä tarkoittaa. Todennäköisesti oisin omin luvin aloittanutkin sen juhannuksen jälkeen. Punnituksessa hurjat lukemat, 159 kg. IKINÄ, en IKINÄ oo painanut näin paljoa. Ja sen huomaa. Mä en jaksa mitään. Kaikki tuntuu raskaalta. Vihaan itseäni. Nyt en oo yhtää tyytyväinen läski. Pakostakin miettii että jossei olis aloittanut noita mielialalääkkeitä, oisinko lihonut noin paljon. Veikkaan etten.

Kimmastuneena tästä polkasin vartin Karhulla, melkee 7 km. Teen ittelleni suunnitelman, tällä viikolla vartin polkasuja, ens viikolla puolen tunnin. Luulis jotain tapahtuvan kunnolle. Mä haluun olla paremmassa kunnossa. Mieluiten heti ja nyt. Ei siis puolen vuoden päästä tai kuukauden. Tiedän, aika mahdotonta.

Meillä on muuten perheenlisäystä, meille tuli koiranpentu. Suloinen pureksiva riiviö. Aktiivisuus lisääntynyt sata prosenttia itsellä. Pikkulenkkejä päivittäin, noin vartin haistelukierroksia. Pentu täyttää 12 viikkoa torstaina.

Mieli on ollut suht hyvä, mitä nyt tää läskien runsaus ottaa kovasti ohimoon ja pikkasen lyö mieltä alavireeseen. Nukun hyvin ja se on hienoa se.

Huomenna onkin vuorossa sisätautilääkäri... kirjoittelen siitä sitten lisää.