Oon mä täällä

Mulla oli vaan luova tauko. Siis tosi luova.

Mulle iski semmonen hieno maniavaihe päälle ja karautin keski-suomeen siivoomaan isovanhempien ison maatalon lattiasta kattoon. Sitten juhlittiin kaverin kanssa mun synttäreitä aamuysiin. Sitten olinkin viikon kotona flunsassa kun mies oli Lapissa.

Mun laihduttelu sujuu muuten aika hyvin! Tuon kahden viikon aikana laihduin 7 kg, sen jälkeen en olekaan vaa'alla käynyt. Mutta vuosi sitten mahtuneet farkut sopii jälleen eikä kiristä! Mutta eipä se paino tällä aktiivisuudella ja syömisellä kyllä ainakaan nouse. Oon nimittäin niin aktiivinen että touhuan päivät pitkät kaikkea. Tänään olin 6 tuntia pihatöissä. Olen haravoinut, tehnyt pöydän, kaivanut kallioo esille, hilannu terassivehkeet esille, putsannut grillin, imuroinut, siivonnut muutenkin, tehnyt ruokaa, käynyt kaupoilla, terapiassa ja hommannut itselleni työpaikan kesäksi. Kaiken tämän olen tehnyt tällä viikolla. Telkkaria olen kattellut varmaan sen tunnin päivässä. Tosiasiassa mä en pysty olemaan paikallani kovinkaan kauaa. Terapeutin mukaan en oo vielä ihan kunnossa, ensi viikolla alkais biboryhmä jossa ois tarkoitus etsiä keinoja tän sairauden hallintaan.

Pyörän kaivoin esille, jos viikonloppuna hyvä sää jatkuu, käväsen heittää lenkin. Tän päiväsen pihahommailun jälkeen tuntuu siltä kropassa että oon jotain tehnytkin.

Apua, mulla on taas niin paljon kerääntynyt kaikkea asiaa, etten tiedä mistä jatkais seuraavaksi.

Hoidin myös yhden asian kuntoon joka on mun päätä kiusannut jo pitkän aikaa. Tiedänpähän että jos jotain tapahtuu, asia ei ole mun käsissä enää. Tein julman päätöksen, mutta musta itsestäni tuntuu että se on oikea, kun kyseessä on kuitenkin ihan pienen lapsen olo ja elämä. Voin kuulkaas sanoo että helpotti!

Kotona on vähän kitkaista jälleen, mutta katsotaan nyt mihin tämä tästä johtaa. Parisuhdeterapian mahdollisuutta kyselin terapeutiltani, lupasi selvitellä asiaa. En mä kuitenkaan oo vielä valmis luovuttamaan.Ymmärrän sen että miehellä on vaikeeta tän mun sairauden kanssa, mutta mihin se hävis että vastamäessäkin? Sitä mä vaan ihmettelen. Ekaa kertaa joku on selkärangattomampi kuin minä. En osaa olla surullinen, vaan pettynyt.

Kuitenkin, kaikesta huolimatta, mä voin hyvin. Älkää peljätkö! :)

Päivä kerrallaan, viikko kerrallaan.

Mä oon niin raiteilla tän mun syömisen suhteen! JEE! Eilen ja tänään kalorit pysyneet upeasti 1500 alapuolella. En ole vielä liikkunut, joten ei mulla edes ole nälkä. Keittelin eilen iiiison kattilallisen tomaattikeittoa, tomaatit oli vaan euron kilo! Sekaan heitin vain sipulia, liha- ja kasvisliemikuutiot, valkosipulia ja vettä, vielä tuoretta oreganoo ja tarjoillaan raejuuston kanssa, hyvää on. Sitä ois nyt sitten muutamaks päiväks. Taas kuva ois kiva-osastoo, mutten mä taas muistanu. Rahkaa vetelen pari kertaa päivässä marjojen kanssa. Yhden hedelmän syön ja leivän päällä paaaaljon kasviksia. Eilen söin kyllä salaatinkin. Hyvin pärjää eikä oo nälkä.

Aloitin eilen illalla mun pitkään mielessä velloneen projektin, eli syksyllä ostetun vanhan ompelukoneen tuunaaminen sivupöydäksi. Putsailin koneen pöydän metallisen alaosan ja maalata tössöttelin kermanvalkoiseksi. Kyllä siitä varmaan ihan magee tulee. Kone on merkiltään Central Bobbin. Maksoi 40 euroa, 10 euroa maalipurkki, eli kyllä tässä ihan riittää rahat ruokaankin. Kivaa kun on jonkunlainen projekti, tulee vähän muutosta arkeen.

Mulla jatku edelleen toi mun vatsan ahdistus ja oon tullut siihen tulokseen, että se mikä siellä turvottaa, on rahkajogurtti mitä oon nyt pari viikkoo vedellyt. Täytyy siirtyä takaisin vanhaan kunnon normaaliin maitorahkaan. Onneks viimeset purkit on tänään menossa.

Vkloppuna on taas menoa, vähän ruokailua ja sen semmoista kaupungilla. Yritän henkisesti valmistautua siihen että neljän seinän sisältä joutuu poistumaan isoon kaupunkiin. Huomenna joutuu jo vähän harjoittelemaan, sillä lupasin miehelle että mennään käymään ostoksilla isommassa kauppakeskuksessa. Onneksi tavarapaljous vie mun huomion mahdollisesta ahdistuksesta.

Mieli on hyvä ja korkealla. Tänään on hyvä olla.

Viikonlopun mässäykset.

Viikonloppu tuli ja viikonloppu meni. Loskaa ja loskaa. Kesä tule jo!

Perjantaina mulla oli karkkipäivä, kattelin Suomen peliä ja mussuttelin karkkia. Oon huomannut karkkipäivät ihan oikeasti toimiviksi. Kun tiedän että kerran viikossa saan karkkia, ei tee niin mieli muina päivinä. Tämä toimii mulla. (vielä kun osais ostaa niitä irtiksii 100g eikä 500g... ) Lauantaina tein illaksi pizzaa, kasvisvoittoista. Ei mikään paha paukku kaloreiden suhteen, kun pohjakin oli minimaalisen ohut. Lauantaina käytiin myös ravintolassa vetelemässä pihvit. Ite otin lisukkeeks grillikasviksia. Eihän nuo toki rasvattomia ole, mutta hiton hyviä.

Perjantaina join myös 4 olutta, joten en ottanut iltalääkkeitä. Joka johti taas siihen että nukuin vain muutaman tunnin yöllä. Lauantaina olinkin ihan pirteä, ajatus kulki nopsaan, samoin puhe. Eli ilman tuota iltalääkettä menis taas aika lujaa. Olisi varmasti kuulkaas nää blogipostaukset hitusen erilaisia. Taas mentäs niin terveellisesti että varmasti kilot putois. Parempi näin. Kuitenkin pelko siitä, mitä haittapuolia tommoset vauhtivaiheet voi mulle tuoda, ovat isompia kuin se että laihdunko tai en.

Viime yönä nukuin mahtavat 12 tuntia! Nostelen edelleen iltalääkitystä joka tosiaan väsyttää. Varmasti viikon päästä tilanne on ihan toinen, elimistö tottuu suurempaan annokseen. Yritän silti mennä nukkumaan samaan aikaan kuin eilenkin, tämä taas tietää sitä, ettei tässä montaa kertaa ehdi jääkaapilla käymään. Yritän silti änkeä hereillä ollessani itteni täyteen vaan hyvää ruokaa, siis tänäänkin olen jo vetänyt marjoja, kasviksia, proteiinia ja puuron, vaikka oonkin ollu hereillä vasta kaksi tuntia. Vielä salaattia ja jotain protskuu, ja iltapalaksi rahkaa marjoilla, niin mun päivä on täys.

Iloisempiin uutisiin: Matkakuumeilija sai tulevan synttäripäivän kunniaks matkan Krakovaan, toukokuun alussa siis sinne. Ihanaa. Oon ihan täpinöissäni kattellu netistä kaikkea ihanaa mitä tosta kaupungista löytyy. Vanha kaupunki voi pian saada mut itkuun, sillä mä kertakaikkiaan rakastan historiaa! Tällä hetkellä oon ihan uppoutunut tohon Viikingit-sarjaan, jotenkin kiinnostukseen saattaa vaikuttaa mun sukutausta, viikinkiveri virtaa mun suonissa. Pääosan esittäjäkään ei oo mikään kauhea katottava... ;)

Seuraavaksi yritän keksiä jonkunlaisen suunnitelman tälle päivälle, todennäköisesti rääkkään kuntopyörää, hikistä intervallia tekis mieli...

Papuefekti

Kaksi päivää papuruokaa syöneenä voin kertoa, että sen kyllä huomaa! Aiheuttaako pavut kaikilla näin älyttömiä päästöjä, vai onko se vaan joku mun suoliston oma juttu? Hyviä pavut on, mutta harvemmin oon niitä ruokavaliooni sisällyttänyt. Vaikka ne onkin ihan superhyviä. Ainakin toi joku luomupapusekoituspurkki, olikohan se GoGreen? Oon ennenkin maistanut jotain GoGreenin tuotteita ja hyväksi todennut. Helppokäyttöisiäkin ovat.

Eilinen meni syömisten suhteen ihan hillitysti, en jaksanut edes laskeskella kaloreita, koska illalla ei tullut mitään himoja syödä leipää tms. Poljeskelin pyörällä puolisen tuntia ja olin tyytyväinen itseeni. Hyvä minä! Tänään en ehtinyt syömään lounasta ennen kauppareissua, joten vedin lounaat ja välipalat samaan syssyyn kun tulin kaupasta. Nyt olo on kyllä täysi. Vetäisin vielä ihanan maitokahvin päälle. Illaksi ostin dippivihanneksia, jos tekee mieli. Saas nähdä. Kun nukkuu paljon, niin ei ole aikaa syödä. Mikä on hyvä. 

Melkein tänään lähdin kauppareissun jälkeen ulkoilemaan, MUTTA ei. En vaan päässyt ovesta ulos. Olen jo suunnitellut reitinkin minkä aion kuljeskella. Reitillä on hyvä jyrkkä mäki metsän keskellä jossa vois läkähdyttää itsensä. Eikä ohikulkijoitakaan liiemmälti ole. Pimeä tulee vaan vieläkin liian aikaisin. Kun pääsen itse vauhtiin, alkaa tulemaan jo pimeä. Tänäänkin lojuin sängyssä klo 11 saakka ennenkuin pääsin sängystä ylös. Eilen oli eka ilta kun nostin iltalääkitystä lääkärin ohjeiden mukaan. Tarkoitushan on nostaa lääkitystä 100 mg:n parissa päivässä. Aloitusannoshan oli 25mg. HUH! Olen nukkunut niin hyvin jo kaksi viikkoa, että tuntuu kuin naamakin olisi vähemmän väsähtäneemmän näköinen. Ihankuin naamassa olisi ollut jonkunmoista nestepöhötystäkin...? 

On ollut vähän matkakuumetta, vaikka elokuulle onkin jo varattu Kreetan matka, sai niin halvalla tammikuussa. Krakovan lomia ollaan katseltu keväällä, näyttäis aika edulliselta, niin matkat kuin majoituskin. Saas nähdä mitä se mies buukkaa. Oon jättänyt sen homman kokonaan sen kontolle. Rahaahan ei ole, mutta kumma kyllä ne pennoset aina jostain löytyy. Se on sitten pois kesän muista reissuista. 

Jotain kivaa liikkumista haluan vielä tänään tehdä, saas nähdä mikä kuntopiiri meidän olohuoneeseen rantautuu. 

Syön sanani... ja popcornia.

Eilisen hyvä putki päättyi siihen kun mies tuli kotiin, alkoi kattomaan jalkapalloa, avasi siiderin. Mä siitä vedin herneet nenukkiin ja poksuttelin pari litraa popcorneja. Sinäänsä ei niin paha rasti, ite kuitenkin määrään sen rasvan määrän kun kattilassa poksuttelen jyviä. Ei mun ees tehny niitä mieli, mutta joku mielenosoitus se oli selkeesti.

Aamulla pääsin aika hyvin sängystä ja rohkenin lähteä ajelemaan mielenterveystoimistolle. Kaksisuuntaisen mielialahäiriönhän se psykiatri sieltä kaivoi, epäili kakkostyyppiä, josta olen kyllä itsekin samaa mieltä. Ko. häiriö on vahvasti perinnöllinen joka puhkeaa esim. traumaattisen tapahtuman johdosta. Diagnoosia vielä tarkennetaan tässä, luulisin että kesällä mulla jo on ihan oikea dg. Olo on helpottunut ja toisaalta taas salaa toivoin että mä oon vaan tällänen. Täytyy vaan opetella taas elämään yhden sairauden kanssa. Ehkä lähinnä hoitamaan sitä. Vuorotyötä tuskin pystyn enää tekemään, sillä tärkeintä tässä on UNI. Unettomuus ja uniongelmat ovat vaan haitaksi. Hihhei. Mä olen aina tiennyt että uni on mulle tärkeää. Kai mä tunnen itseni jo niin hyvin.

Tänään mun ruokailut on ollu vähä kummallisia. Söin tavallaan aamupalan kahdesti, en voinut lähte ihan tyhjällä mahalla liikenteeseen ennen kahdeksaa, joten tungin suuhuni leivänpalan. Kaupan kautta kotiin ja toinen aamupala nassuun, ruisleipää ja paaaaljon salaattia sekä kurkkua päälle. Makeanhimooni ostin omenoita ja appelsiineja. Hedelmät ovat todennäköisesti parempaa mussutettavaa kun karkki... Vetäsin siis aamupalan päälle appelsiinin. Puolen päivän aikaan menin päikkäreille kun oli niin julmetun väsy. No, vähän lipsahti. 3 tuntia sikeitä. Tiedän silti että mua illalla väsyttää. Ja se on ihanaa. Lounas multa jäi tavallaan väliin, äsken söin rahkaa, mansikoita ja banaania. Illaksi mulla on eilistä ruokaa ja salaattia kylkeen. Sitten mä saan taas syödä makeanhimooni vaikka omenan.

Mulla oli tavoitteena käydä ulkoilemassa tänään, hain jo paremmat kengätkin odotteleen. Mutta koska jääkiekko, en mä taida ennen pimeää ehtiä ulos. Toisaalta, mä tein lupauksen, että aina  niinä päivinä kun aurinko paistaa, mä ulkoilen. Se tarkoittaa väkisinkin sitä, että kesään mennessä mun ulkoilut on päivittäisiä.

Kyllä tämä tästä. Päivä kerrallaan pääsen kiinni tähän elämään.

Pikkuhiljaa..

JEAH BABY! Mä tein sen! Tämä päivä on mennyt melkee mallikkaasti! Kiloklubin kalorit näyttää päälle 1500 kcal ja oon puputtanu marjaa, rahkaa ja salaattia. Makeanhimooni yritin rouskuttaa näkkileipää, joka sitten kiloklubin mukaan täyttikin hienosti mun kuituvajeen tälle päivälle. Makeanhimo on kyllä jotain aivan kamalaa. Mulle ei varmaankaan ikinä oo ollu tällästä. Kuljin keittiön kaapin ovella ja ei sinne jumaliuta vaan ilmestynyt mitään makeaa. Sokeripaloja ois, mutten mä vielä niin epätoivoinen ole... Polkasin myös hikevät 30 min. Kattelin samalla ulos kun räntää näytti satelevan... Kohta vois alottaa pyöräilykauden, kunhan toi tie tosta sulaa kokonaan. No ehkei. Sitteku aurinko paistaa ja on muutenki aika muuttaa ulos.

Muuten tää päivä onkin menny oikeestaan miettiessä huomista psykiatrin keikkaa. Piti täytellä toi MDQ-testi. Noh, niin. Aika näyttää. Se on jo aikaisin aamusta ja nyt mietinkin että kuinka mä pääsen ylös siihen aikaan. Toi iltalääke lyö horrokseen aikalailla 12 tunniksi. Onneks miehellä tosiaan se iltavuoro, joten saan hätätapauksessa herätän sen jossen uskalla lähtee ajaa.

Sain siivottua taas vaatekaappia ja huomasin taas että ei juma, mullei oo vaatteitaaaaa! Alesta ostin tänä talvena vain yhdet farkut, kun 5 eurolla irtos! En viittiny sovittaa, otin vaan isoimmat.. jotka oli tosiaan sitten isot. Täytyy vähän ottaa sivusta sisään niin ei iha lötkötä.

Häippäsenkin tästä makuuasentoon. Hyvät loppuillat!

Makeanhimo vaivaa

Ihan selkeesti tosta mun iltalääkkeestä on tullut toi makeanhimo. Mä oon himoinnut makeaa niin paljon ettei oo tosikaan. Oon ostanut taas niitä keksejä. Eilen. No onneksi ahmin ne juuri kaikki kitaani, niin eipä oo kiusaamassa enää. Ja niitä ei osteta enää tähän taloon. PISTE! Mun piti tänään aloittaa TAAS keventään vklopun jäljiltä, mutta eilisen lasagnen jämät solahti sujuvasti mun vatsalaukkuun iltapäivällä. Tietoista se oli kyllä. Ei musta vaan ole siihen että heittäisin ruokaa roskiin... Kävin ostamassa tänään pariksi päiväksi ruokaa, pelkkää terveellistä kamaa. Nyt mulla porisee huomisen ruoka uunissa, karjalanpaistilihoja, kasviksia, vähärasv.smetanaa lilluu liemissään. Keskiviikolle on jemmassa broileria. Salaattia ostin, sekä banaaneja. Rahkaa taas kaappi täys. Tänään mä kyllä söin aamiaiseksi rahkapurkin, mustikoita ja puuroa. Sit mies kävi leipää hakemassa kaupasta ja toi mulle lounaskahvin kanssa nautittavaksi croissantin. JEP, JEP. TIEDÄN. Läskin senku kerääntyy ja perse leviää. Huomenna mulla on taas kaikki tsäänssit pelastaa tää viikko... Kunhan vaan tosta makeanhimosta pääsisi irti. Kävin tuossa nopsaa laskemassa KiloKlubissa syömäni kalorit, mukaanluettuna keksit ja croissantti, niin lukemaksi tuli alle 1500 kcal. Vähän ruokaa, paljon kaloreita. Eli huonoa ruokaa. Itku! Mitenhän sen pään sais siihen asentoon että syö nyt edes hyvin jollet liikkua jaksa.

Ärsyttää kun on niin tarmokas olo, muttei kuitenkaan saa aikaiseksi mitään. Tämä aamu oli todella hankala, heräsin klo 10, mutta pääsin sängystä ylös vasta klo 11. Klo 14 menin jo päiväunille, olin taas niin väsynyt etten meinannut edes vessassa pysyä hereillä. Tuntuu että ois jatkuvasti pöhnässä. Keskiviikkona mulla on taas lääkäri, tarvii vähä puhua tosta... Miehellä on onneks iltavuorot, niin mä saan illat touhuilla ittekseni kaikkee pientä näpräämistä. Tosin, en mä tänäänkää oo mitään tehnyt.

Hitsi kun nää postaukset on viime aikoina ollut tosi värittömiä. Kamerakin on varmaan ihan pölyn peitossa. Tarvii varmaankin pikkuhiljaa alkaa kaiveleen sitä esiin.

Eilen sain sen verran tehtyä, että värjäsin mun harmaat piiloon. Yök.

Tuli reumalääkäriltäkin epikriisi viimein, ehdottaa siinä pitäisikö aloittaa Triptyl, kun valitin alaselkäoireita. Eka ajatus oli se että kiitti nyt sitten vaan. Nyt mun kaikki kivut laitetaan tän masennuksen piikkiin eikä mua kukaan ota enää tosissaan jos meen jotain vaivaa valittaan. Alaselkäkipu ei vaivaa mua mitenkään öisin. Ainoastaan silloin kun liikun. Joten tolla lääkkeellä ei kyllä ole mitään hyötyä mulle. Enkä sitä kyllä alkaisi ottamaankaan.

Kellokin on jo noin paljon. Selitän taas ittelleni ettei oo mitään järkee hypätä kuntopyörän selkään näin myöhään.

Oikeesti. Tiistaista sunnuntaihin. 6 päivää. VAIN 6 päivää. Enköhän mä sen pysty vetää kotiin kunnialla?