tag:blogger.com,1999:blog-1915623527201308969.post1965749951954543876..comments2023-04-30T12:08:24.170+03:00Comments on Painonepähallintaa: Ajatusansoista ahmijoilleAnonymoushttp://www.blogger.com/profile/16440531777218328433noreply@blogger.comBlogger9125tag:blogger.com,1999:blog-1915623527201308969.post-54388831018876699712013-11-08T19:01:23.992+02:002013-11-08T19:01:23.992+02:00No oon mä laittanu rahaa turhempaankin, sanotaan n...No oon mä laittanu rahaa turhempaankin, sanotaan nyt näin ;) Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/16440531777218328433noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1915623527201308969.post-79107519895680427962013-11-08T18:41:10.467+02:002013-11-08T18:41:10.467+02:00Olen myös miettinyt tuon kirjan hankintaa. Koetko ...Olen myös miettinyt tuon kirjan hankintaa. Koetko että se oli hankinnan arvoinen? Hieno blogi sulla muutenkin!! Kivaa ja helppoa luettavaa!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1915623527201308969.post-81646653218837715022013-11-08T11:18:27.798+02:002013-11-08T11:18:27.798+02:00Siis eka tunnistetaan se ajatusansa tilanteessaan ...Siis eka tunnistetaan se ajatusansa tilanteessaan jossa se laukeaa. Esim. Sulla on kauppakorissa viis suklaalevyä. Ajattelet että muut ihmiset kyttää ja nauraa sulle, läskittelee. Tunnistat että AHAA, tässä on kyse nyt siitä ja siitä ajatusansasta. Seuraavaks sun pitää miettii että noinkohan ketään kiinnostaa mitä sun ostoskorissa on, ja katseleekos kukaan sua nyt ihan oikeasti. Pystytkö sä todella lukemaan ton ihmisen ajatukset kuka sua katsoo juuri nyt. Seuraavaksi sä muokkaat sen ajatuksen niin, että se on sulle hyödyllinen. Tarviinko mä oikeesti viittä suklaalevyä? Oisko nyt niin että mulle riittäs pienempi suklaamäärä? Sitten sä mietit että mitä hyötä mulle oli tosta ajatuksesta että ostaa vähemmän suklaata. Ainakin ei tuu ahmintaa, ei hävetä, ei tunnu pahalta, tuntuu rohkealta, voimakkaammalta, olen tehnyt päätöksen joka piti ja joka on minulle hyväksi. Hallitsen tilateen. :) Siis oikeesti mä tajusin tänkin vasta nyt kirjoittaessani kokonaan, eli kiitos vaan kommentista ;) Sitä mä just aattelin et jos on noita porsaanreikiä, niin mä tulkitsisin muka-tyhmänä ne niin, että saa syödä joka päivä sen sipsipussin, koska herkkuja saa syödä! :DD Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/16440531777218328433noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1915623527201308969.post-3753584604952784222013-11-08T11:09:09.611+02:002013-11-08T11:09:09.611+02:00Kiitti! :) Kiitti! :) Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/16440531777218328433noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1915623527201308969.post-88019395092092836642013-11-08T09:42:43.509+02:002013-11-08T09:42:43.509+02:00Ihan uskomatonta lukea noita otsikoimiasi asioita ...Ihan uskomatonta lukea noita otsikoimiasi asioita ja nyökyttää voimakkaasti jokaisen kohdalla. No, nyt tiedän selitykseni ja ne on kaikki kirjattu ylöskin. Mitäs sitten? Ehkä luen tätä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja (no, you get the point), jos se sitten muuttuisi teoiksi. <br /><br />Kyseenalaistaminen on aina hyvästä ja mielestäni mitään kirjaa ei pidä lukea kirjaimellisesti, vaan sovellettava omiin tarpeisiin sopivaksi. Toisaalta, jos on ahmimishäiriö saattaa helposti tulkita kaikki porsaanreiät sopiviksi ja taas menee pieleen... :PAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1915623527201308969.post-56842803147673419442013-11-06T18:43:01.729+02:002013-11-06T18:43:01.729+02:00Mä luulen että ymmärrän mitä tarkotat. Samaa mä mi...Mä luulen että ymmärrän mitä tarkotat. Samaa mä mietin, itseasiassa kirjoitinkin lauseen jossa sanoin jotain että kaunis ajatus, mutta mahtaako kuitenkaan mennä ihan noin.. mutta poistin sen. Mutta joo. Tulee tunne, että on järkeilty että näin siitä ahmimisesta voisi oppia pois, mutta että onko kirjoittaja itse kokenut tuota. Ja jokainenhan sen tietää, että ei ahmija syö siksi että tarvitsee välttämättä hirveästi ruokaa. Viiden minuutin tauon jos pystyy pitämään, niin pystyy olemaan kai ahmimattakin, luulen. Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/17074987526162600739noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1915623527201308969.post-1588020825321809182013-11-06T18:24:08.551+02:002013-11-06T18:24:08.551+02:00Oot löytänyt itsestäsi hienosti nuo asiat. Tsemppi...Oot löytänyt itsestäsi hienosti nuo asiat. Tsemppiä tulevaan ja menevään :) Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1915623527201308969.post-3193570155951141442013-11-06T15:53:15.916+02:002013-11-06T15:53:15.916+02:00Kyllä mäkin sen asian ymmärrän noin, mutta jotenki...Kyllä mäkin sen asian ymmärrän noin, mutta jotenkin mä en saa ulos päästäni sitä asiaa mitä ajattelen. Jotenkin olisi kiva tietää, onko kirjan tekijöillä kenelläkään ko.häiriöö, vai onko kirja tehty pelkästään heidän hoidettavien asiakkaiden/potilaiden kokemusten pohjalta. Yhdessä ahmimisharjoituksessa saa ruokaa ottaa lisää n.5 min tauon jälkeen, ja sitten saa santsata jälleen 5 min miettimisen jälkeen jne. Jos mä söisin jotain ihan superhyvää ruokaa, niin mähän syön sen sitten kaiken loppuun tai kunnes vatsa räjähtää. Ei siinä paljoa miettimiset auta. Onnistuisi varmaan jonkun makkarakeiton kanssa, en mä sitä halua ikinä santsata. Ehkä mä en ole vielä ajattelutyössäni siinä kohtaan että voisin tuon harjoituksen edes tehdä. Hoh,on tää vaikeeta, mutta toisaalta hyvä että aiheuttaa keskustelua! Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/16440531777218328433noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1915623527201308969.post-54766971574534978852013-11-06T14:50:00.079+02:002013-11-06T14:50:00.079+02:00Moikka. Aika mielenkiintoinen kirja kuulostaa olev...Moikka. Aika mielenkiintoinen kirja kuulostaa olevan, kiitos että ajoit ajatuksia siihen liittyen. Mä mietin tota viimeistä, eli suklaapatukoiden ja semmoisten syömistä välipaloina. Ehkä se on niin, että jos on ihan semmoinen "klassinen ahmija", niin todellakin PITÄÄ opetella syömään suklaapatukoita ja muita ILMAN että ratkeaa sitten ahmimaan. Suklaalevy oisi ahmimista, joka saattaisi laukaista sitten kunnon ahmijalle sen että syö vielä shipsipussinkin päälle. Eli mä ehkä käsittäsin nuo aluksi vähän hassuiltakin kuulostavat ohjeet juuri niin, että niiden avulla on tarkoitus opetella syömään niitä ahmimisen laukaisevia juttuja ilman ahmimista. Eli kyse ei ole välttämättä siitä, että tekee mieli tai ei tee mieli ahmia, vaan että jotkin ruoka-aineet vain helposti laukaisevat ahmimisen. Ja jos niitä syö ikäänkuin luvallisesti, niiltä voisi tämä ominaisuus lähteä pois. Jollainlailla itseäni tunnistan tuossa kyllä. Itselläni "vaarallisia" ruoka-aineita ovat esim. tuore leipä, mikä tahansa pikaruokapaikan ruoka, shipsit, karkit jne. Niiden jälkeen vain on vaikea lopettaa ilman että hotkaisee vielä jotain muutakin suuhunsa. Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/17074987526162600739noreply@blogger.com