torstai 10. syyskuuta 2015

Päivä neljä

Tänään on ollut selkeesti parempi päivä jo, mikään hirvee nälkä ei oo ollu. Tuossa vetelin lounaaks mansikkapirtelön, kaalia, tomaattia, porkkanaa ja raejuustoo. Raejuusto ei oo rasvatonta, kun lähikaupassa ei eilen illalla sitä ollut. Mut ei se varmaan maailmaa nyt kaada. Eilen jäi illalta yks pussi syömättä, kun en vaan yksinkertaisesti enää jaksanut syödä. Yöllä kyllä heräsin nälkään.

Nyt selkeesti alkaa huomaamaan et vatsa ei enää vedä kauheesti kerralla. Alkaa täyttymään nopeesti. Hyvä.

Päivä 4 siis menossa ja motivaatio on edelleen kohdallaan. Kyllä mua houkuttaa toi ruispalapussi keittiössä ja juustot jääkaapissa. Mikä oiskaan parempaa ku ruispala ja maksamakkara... Nammmm... Suolaista tekee mieli harva se hetki, vähän oonkin noihi mauttomimpiin lisännyt. Eilenkin kun lisäilin kanttarelleja kasviskeittoon, niin pitihän sinne vähän suolaa iskee. Tuliki vähän liian suolaista.

Pirteempi olo on ollut, mikä on hyvä. En oo alkuviikolla jaksanut kuin olla vain, koiran ulkoiluttamisen on mies hoitanut. Seuraavaks aattelinkin lähtee koiran kanssa metsään kuljeskelemaan, kunhan toi lounas laskeutuu. Illalla on vielä koulua. ´Sain eilen tehtyä melkee kaks tehtävää. Meillä on aika paljon tehtäviä, jotkut typeriä ja jotkut ihan sellaisia joista oppiikin jotain.

Olin motivaatiosta huolimatta, aivan varma etten pääse päivää 3 pidemmälle. Pääsin, jippii! Nyt musta tuntuu että tää voi onnistua. Kohtahan se on jo eka viikko pulkassa, Viikonloppua pelkään ja miehen kaupasta raahamia herkkuja. Tiiän etten ratkea, mutta pahalta se tulee tuntumaan. Mä rakastan herkkuja. Mä rakastan alkoholia.

Hirveesti taas palelee kun on paikallaan, mut sit kun liikkuu, tulee överihiki. Oo nyt sitte tässä freshinä koko päivän. Tuntuu et hikikin haisee extrapahalta, ja hengitys. En uskalla puhuu kehenkään päin. Näytän varmaan tosi idiootilta kun yritän hönkiä ympäri seiniä.

Minäpäs lähdenkin tästä lenkille. Jatketaan taas tuntoja myöhemmin.

2 kommenttia:

  1. Mä en tiiä ootko lukenu mun teksejä ekalta eneltä, mutta mähän sain ekana viikonloppuna ihan hirveät itkupotkuraivarit, vaikka mies ei edes kantanut kotiin mitään herkkuja vaan oli 100% mun tukena, sehän eneilikin mun kanssa sitten myöhemmin. Mutta siis, mulla oli semmonen olo, että viikonloppu on ihan turha ja paska, että mitään ei voi tehdä eikä mihinkään mennä, ketään ei voi tavata, eikä koskaanikinäenää ei voilla hauskaa. Kun ei voi syödä. Se olo oli ihan musertava. En harkinnutkaan sortumista mihinkään, eikä mulla ollut nälkä eikä varsinaisesti mikään mielitekokaan. Vaan kun viikonlopun on AINA tehnyt hyvä (usein myös epäterveellinen) ruoka ja viini, karkit ja muut herkut. Kyllähän se sitten tyhjälle tuntui. Mutta sen jälkeen helpotti, kun sen perjantai-illan sinnitteli sohvannurkassa mököttäen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin varmaan mökötän kun toi mies sano juovansa viiniä ja syövänsä juustoja. Kiva mies mulla. On se nyt tällä viikolla ollu iha nätisti, ei oo tehny ruokaa ollenkaa ku ei kuulemma tarvi aamuvuoron jälkeen enää kotona muutaku leipää. Mut kyllä sen eilinen ruisleipä näytti aika herkulliselta. Mä en oo kerenny oikee lueskelee vielä sun juttujas muualta ku sieltä täältä

      Poista