perjantai 11. syyskuuta 2015

Päivä 5

Eilen tulikin sitten tunnin lenkin jälkeen ihan järkyttävän huono olo. Oksetti ja heikotti. Ei tehnyt mieli lähteä iltakouluun, mutta sitkeesti sinne menin kuitenkin. Ihan järkky olo. Tänään oon yrittäny siivota, mut aina tarvii välillä istahtaa oleileen kun iskee niin kova heikotus. Ylösnoustessa päässä pyörii. Ei tämä helppoa ole, ei. Sitä vaan sitkeesti yrittää pitää ajatukset sinä päivämäärässä jolloin on punnitus. 7.10 on tuomion päivä. Siihen on niin pitkä aika vielä.

Sain tänään tiedon kuntoutustuesta jonka turvin opiskelen, jes! Nyt sitten vaan odottelemaan ens kuun alkua että saa edes vähän rahaa. Inhoon tätä rahattomuutta. Tuli verotuspäätöskin, palautusta tulee sen verran että saa joululahjoja ostella.

Koulusta tuli taas uusia tehtäviä, oon ihan pississä noitten tehtävien kanssa, niitä on miljoona! Suurin osa ajoittuu vielä työharjoittelun päälle. Toivon todella että niitä saa tehdä harjoittelun aikana. Muuten mulla loppuu kyllä vuorokaudesta tunnit.

Tän päivän mieliteko on ollut pasta. Johtuu varmaan siitä kun avasin töllön, niin siellä puuhailtiin jotain ihanaa spagettiruokaa.

Eilen tuli stoppi noitten suolaisten ruokien suhteen. En vaan pystynyt kuvittelemaan että syön niitä, joten menin pirtelölinjalla. Tänään oon saanu syötyä peruna-purjokeiton, se oliki viimenen näytepussi, onneks postissa pitäs olla tulossa lisää. Tilailin netistä, kun löysin huomattavasti halvemmalla, tyyliin kaks yhden hinnalla.

Mä haluaisin matkalle. Puhuinkin miehelle että seuraavan kerran lähdetään kun leikkaus on ohi, ja mahdun koneeseen istumaan niin, että sen pöydän saa kunnolla alas. Siinäpä tavoitetta. Sitä en tiedä mikä kilomäärä se tulee olemaan... Täytyy varmaan kaivella jostain jotain istuin-infoa, niin pystyy edes vähän arvioimaan.

Mun ei muuten tee mieli mitään herkkuja. Ei karkkia, ei sipsiä. Eniten tekee mieli ruokaa. Perunamuusia ja lihapullia. Jauhelihakeittoa. Namnam. Ruisleipää.


4 kommenttia:

  1. Olen miettinyt tuota lentämistä. Itse en usko mahtuvani penkkiin, enhän minä sovi junassakaan niihin käsinojallisiin yhden ihmisen penkkeihin. Toisaalta tuttu, jonka arvioisin olevan melkein minun kokoiseni tai ihan vähän pienempi vain (175 cm ja ehkä 140-145 kg) nähtävästi lentelee alinomaa. Ja eräs puolituttu 170-kiloinen kertoi että sopii hyvin lentokoneen penkkiin. Se tuntuu jotenkin oudolta, kun itse muistan miten ahdasta oli jo silloin 100-kiloisena kun vielä uskalsin lentää.

    Näitä pohdintoja vaan... Kaukomatkailu olisi kyllä kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä määkin saan itteni siihe penkkiin, mutta se pöydän auki pitäminen onkin ihan eri juttu...

      Poista
  2. Samajen asioiden äärellä hääritään. Mulla menossa eneilyä eka viikko lopulla ja 2 viikon päästä leikkaus. Vähän rupeaa jänskättämään. kaikke hyvää sinulle. Jään seuraamaan matkaasi kohti kevyempää elämää. Terveisin Mimosa.

    VastaaPoista